SUOMEN KULTAVARANNOT

Suomen Pankin tiedote Suomen omistaman kullan sijainneista vuonna 2013.

Suomen Pankin kullan sijaintimaat
Tiedotteet  Tiedote nro 26  keskiviikko 30.10.2013, 13.00

Suomen Pankilla on varannossaan 49,035 tonnia kultaa. Sen arvo markkinahintaan 25.10.2013 oli 1 559 miljoonaa euroa.

Suomen Pankki on vahvistanut varannossaan pitämänsä kullan nykyiset säilytysjärjestelyt. Saatuaan suostumuksen säilyttäjäkeskuspankeilta Suomen Pankki on päättänyt julkaista kullan sijaintipaikat. 

Kultaa säilytetään maantieteellisesti hajautettuna keskuspankeissa. Suomen 

Pankin kullasta 51 % on säilytyksessä Isossa-Britanniassa (Bank of England), 

20 % Ruotsissa (Sveriges Riksbank), 

18 % Yhdysvalloissa (Federal Reserve Bank of New York), 

7 % Sveitsissä (Schweizerische Nationalbank) ja 

4 % Suomessa (Suomen Pankki).

SUOMEN SININEN KULTA

Maailman väestö kasvaa ja sitä mukaa kasvaa myös vedenkulutus. Viimeisen sadan vuoden aikana vedenkäyttö maailmassa on kuusinkertaistunut ja kasvaa yhä. Suurin veden käyttäjä on teollisuus. 

Vettä kuluttaa jokainen ihminen elääkseen tai käyttämiensä tuotteitten valmistamiseen. Suomen asukas kuluttaa joka päivä vettä noin 155 litraa. Toistaiseksi vettä riittää jokaiselle Suomessa, joskin kinaa on herättänyt kastellaanko ruokaa tuottavat pellot vai golfkentät. Molempiin ei kuivina vuosina vettä Suomessa aina riitä.

Suomen lain mukaan maanomistaja ei omista maallaan olevaa vettä vaikka hänellä on oikeus kaivaa maalleen kaivo ja käyttää vettä. Teollinen käyttö omalla maalla vaatii luvan. Perustuslain mukaan vesi kuuluu kaikille, sitä ei voi omistaa.

Vesi on kuitenkin suurta bisnestä huolimatta siitä, että YK vuonna 2010 hyväksyi puhtaan veden ihmisoikeudeksi. Eräitten mielestä vesi on pikemminkin elintarvike ja ihmisoikeus ei tarkoita ilmaista. Maailman sijoittajat ovat havainneet veden tarpeen ja haluavat omistukseensa maailman vesivarat, myös Suomen. Tämä onnistuisi lakia muuttamalla.

Suomella on runsaat ja Unescon tutkimuksen mukaan maailman puhtaimmat vesivarat, jotka kortit oikein pelaamalla voivat 30 vuoden kuluttua olla samanlainen vaurauden ja hyvinvoinnin lähde kuin öljy on nyt Norjalle. Maailma tarvitsee vettä ja meillä on sitä. Suomi voi tulevaisuudessa myydä vettä ulkomaille hyvään hintaan, mikäli pidämme vesivaramme omissa käsissämme.

Suomi on jo antanut malminsa ulkomaisten liikemiesten haltuun pikkurahasta ja vesi on vaarassa mennä samaa tietä. Suomea ei turhaan sanota Pohjolan Kongoksi. Jos pelaamme korttimme väärin, vesi on suomalaisille samanlainen kirous kuin koboltti, timantit ja muut mineraalit Kongolle, rikkaus joka menee ulkomaalaisten taskuihin väestön saadessa vain rippusia kansallisomaisuudestaan.

Viron pääkaupunki Tallinna möi vesiyhtiönsä kansainvälisille sijoittajille ja katui katkerasti veden kuluttajahinnan noustessa roimasti ja yhtiön virolaisten työntekjöitten saadessa potkut. Vedestä saadut rahatkin katosivat osinkoina ulkomaille. Tallinnalta kesti 20 vuotta korjata ulkomaalaisten liikemiesten aiheuttama vahinko, joka olisi vältetty pitämällä Tallinnan vesilaitos virolaisten omistuksessa.

Teoriassa yksityistäminen tuo varallisuutta ja parantaa palveluja mutta käytännössä yksityistäminen tuo varallisuutta vain kapitalisteille, sillä hintoja nostetaan ja huonontaa palveluja, koska palvelujen huonontaminen laskee kuluja ja siis lisää voittoja. Tästä on olemassa surullisenkuuluisa esimerkki, kun Suomen hallitus möi sähkön kantaverkon ulkomaalaisille.

Toivon, mutta en luota, Suomen päättäjien tulevaisuudessa ajavan suomalaisten asiaa ja pitävän suomalaisten sinisen kansallisomaisuuden Suomen omistuksessa, poissa ison rahan käsistä.

Veden tarve tulee vain lisääntymään. Jo 1980-luvulla ennustettiin 2000-luvulla sotia käytävän vesivaroista, kuten on käyty öljystä. Suomen sininen kulta on suomalaisille joko turmion tuova gorillan koura tai hyvinvointia puskeva Kalevalan sampo. 

LOPPU SÄHKÖN SIIRTOMAKSUILLE

Suomessa sähkö on edullista, mutta viime vuosina on alettu kerätä sähkönkulutuksesta riippuvan laskun lisäksi sähkön siirtomaksua. En usko olevani ainoa, jonka sähkön siirtomaksu on suurempi kuin kulutetun sähkön lasku.

Suomen sähköstä 80% on kotimaista ja loppukin tulee naapurimaista. Oulussakin tuotetaan sähköä ja oma sähkölaitos on täällä ollut jo vuodesta 1889..On vaikea mieltää, mihin sähkön siirtomaksua kerätään, kun sähkö tuotetaan itse lähellä ja piuhat ovat jo olemassa. Kertoman mukaan sillä rakennettaisiin uusia sähköverkkoja, mutta ennenkin on verkot rakennettu ja huollettu ilman siirtomaksua.

Suomen kantaverkko on myyty ulkomaalaisille ja herääkin epäily, että sähkön siirtomaksut menevät ulkomaisten kapitalistien taskuihin. Yksittäinen suomalainen on sähkön siirtomaksun suhteen vain maksajan roolissa, siirtomaksut eivät kansalaisen elämässä näy eikä tunnu muualla kuin lompakossa.

Ongelman ydin ollee se, että sähköä on myytävä kansalle kohtuuhintaan, joten on keksitty siirtomaksu, jolla saataneen osingot maksimoitua. Sähkön siirtomaksua voidaan tiettävästi nostaa joka vuosi 15% yhtiöitten omalla päätöksellä mutta varsinainen sähkön hinta on tarkemmin ja sähkön kuluttajan kannalta edullisemmin säänneltyä.

Kehotan poliitikkoja puuttumaan kuluttajien nylkemiseen. On sietämätön tilanne, että sähköä säästämällä ja kulutusta rajoittamalla ei pysty vaikuttamaan sähkölaskun suuruuteen kuin nimellisesti. Lisäksi tilanne pahenee joka vuosi sähkön siirtomaksun noustessa.

RUOTSIN AUTOINFERNO

Pitkään on Suomessa hoettu "voimme välttää muitten maitten tekemät virheet" maahanmuutossa ja kotoutuksessa, suvakistien kieltäytyessä vastaamasta kysymykseen "Mitä virheitä Ruotsi on tehnyt?".

Kuitenkin Suomi orjallisesti seuraa Ruotsin esimerkkiä vaikka lopputulos on Suomessakin uutisissa. Sisäministeri Kai Mykkäsen älytön ehdotus sosiaalipalvelujen lisäämisestä maahanmuuttajille ja lähiöpoliisien virkojen perustamisesta on Ruotsin esimerkin seuraamisen kammottava esimerkki.

Mitä Kai Mykkänen & Suomen hallitus luulee Ruotsin tehneen kun autopalot ja melkakointi levisivät 1990-luvulla? Ruotsi ei pyöritellyt peukaloita vaan lisäsi maahanmuuttajien sosiaalipalveluja sekä perusti lähiöihin lähipoliisijärjestelmän. Eli Ruotsi on parikymmentä vuotta tehnyt autopalojen ja mellakoinnin estämiseksi juuri sen, minkä Suomi aikoo tehdä nyt perässä.

Sosiaalipalvelujen lisääminen ja lähiöpoliisien perustaminen ei toiminut Ruotsissa eikä tule toimimaan Suomessa. Ruotsin ratkaisun tulokset ovat jo muutaman päivän olleet Suomenkin uutisissa.

NÄLKÄMAAN LAULU

Kainuulainen Talvivaaran kaivos on erinäisten vaiheitten jälkeen muuttunut Terrafame Group- yhtiöksi. Jokunen vuosi on nyt pähkäilty jatketaanko kaivostoimintaa, lopetetaanko kaivostoiminta ja ennen kaikkea; kenen rahoilla.

Tänään on Suomen valtio tehnyt päällisin puolin hyvän sopimuksen singaporelaisen Trafigura- yhtiön kanssa. Trafigura- konserniin kuuluva Galena Asset Management- yhtiö on tulossa Terrafamen osakkaaksi ja lupautuu ostamaan Terrafamen tuottaman nikkelikobolttisulfidin  markkinahintaan seuraavien seitsemän vuoden ajan. Työpaikkoja pelastuu ja ehkä syntyy Nälkämaalla, latinaksi Terrafame ja ehkä me tienataan tällä. Sinertävällä taivaalla on kuitenkin muutama tumma pilvi, jotka varjostavat iloa kaupoista.

Suomen hallituksen uudella kaivosasiain kumppanilla Trafiguralla on nimittäin mainetta ympäristön saastuttajana. Pari esimerkkiä:

- Jätelasti tumpattu Afrikkaan. 100.000 ihmistä sairastui jätteistä ja ainakin 17 ihmistä kuoli. Korvauksia yhtiö maksoi 31.000 saasteista kärsineelle. Yhtiö on ollut tietoinen jätelastin suuresta myrkyllisyydestä.

- Trafigura on myynyt myrkyllistä dieseliä Afrikkaan. Eurooppalaiset rikin suoja-arvot ylittyivät monisatakertaisesti.

- Norjassa 2007 Trafiguran jätettä kuljettaneella aluksella yritettiin neutralisoida niin huonolaatuista bensiiniä, että sen myynti oli Euroopassa kiellettyä. Alus räjähti ja levinnyt rikki sairastutti paikallisia norjalaisia.

Lisäksi Trafiguraa on epäilty öljyn hinnan manipuloinnista Maltalla ja Irakissa Saddam Husseinin virkamiesten lahjonnasta kauppoja tehdessä.

Pelkäänpä että Talvivaaradraama voi muuttua Terrafametragediaksi.