sunnuntai 28. syyskuuta 2014

PERUSSUOMALAISILLE YHTEYDET RUOTSIDEMOKRAATTEIHIN

Perussuomalaisten piiristä on sanottu, että emme ole ruotsalaisten Sverigedemokraterna- puolueen veljespuolue eikä Ruotsin vaalien voittajiin pidetä virallisia suhteita. Vaikka ruotsidemokraateilla ja perussuomalaisilla on erilainen tausta ja mielipiteiltämme emme ole yhtä mieltä, kannattaisi silti aloittaa puheyhteys Ruotsin valtiopäivävaalien voittajiin. Vaalit hävinneet Ruotsin puolueet aikovat jatkaa SDn eristämistä ja ja samaa kohtelua on vaadittu Suomessa perussuomalaisillekin. Saattaa tulla päivä jolloin se olemme me, joka tarvitsee kannustavia sanoja ystävältä.

Maahanmuuttokriittisten puolueitten yhteistyön puute pelaa ainoastaan vastustajiemme pussiin. Ilman laajempia yhteyksiä eurooppalaisiin vihattuihin puolueisiin, ei muutosta maanosassamme saada aikaiseksi. Kaukaisten maitten samanmielisten, kuten tanskalaisten, kanssa toiminta jää vähäiseksi matkojen takia, ystäviä tarvitaan lähempääkin. Omasta mielestäni Ruotsin Sverigedemokraterna-puolue on liian lähellä ja 13% äänisaalillaan liian iso, että perussuomalaisten kannattaisi hylkiä heitä yhdessä Ruotsin sosiaalidemokraattien ynnä muitten mukana. Naapurimaina saisimme ruotsalaisten kanssa hyvät ja toimivat suhteet, jos vain tartumme toimeen.

Esa Paloniemi
Oulu

Perussuomalainen- lehteen lähetetty mielipidekirjoitus.

perjantai 26. syyskuuta 2014

NAPAPIIRIN SANKARIT 2

Olin parina päivänä avustajana Napapiirin sankarit- elokuvan jatko-osan kuvauksissa. Pitkästä aikaa pääsin näkemään elokuvan tekoa kameran toiselta puolen, sillä edellisen kerran toimin avustajana Valo- nimisessä yhteispohjoismaisessa nuortenelokuvassa vuonna 2004. Kipinä siitä jäi ja olen tähystellyt uutta mahdollisuutta kymmenen vuotta.

Elikkä siis, nähtyäni netissä uutisen Napapiirin sankarien kakkososan kuvauksista, jossa mainittiin avustajia etsittävän, pistin viestiä menemään ja tärppäsi. Aikanaan tuli tieto missä ja milloin minun tulisi olla kuvauksia varten. Aterian ja pienen palkkion saan toiminnastani avustajana, mutta asuminen ja matkat piti järjestää itse. Otin reissun elämyslomana, olisin voinut laittaa rahaa vaikkapa Turkin matkaan mutta siellä olen useampaan kertaan käynyt eikä se tai vastaavat paikat herätä enää samanlaista mielihyvää kuin ensimmäisillä matkoilla. Kaikkeen leipääntyy.

Kuvauspäivät venähtivät pitkiksi, mutta ei niitä montaa ollut. Lisäksi olin tekemässä sellaista, mikä minua kiinnosti joten ei tehnyt tiukkaa olla kymmentä tuntia ohjattavana. Oli siinä pitkästi odotteluakin ja ruokatauko, eli ei siinä hikoamaan joutunut. Kahvitkin tulivat talon puolesta, joten mikäpä siinä ollessa.

Vielä joutuu vuoden päivät odottamaan ennen kuin pääsen valmiin elokuvan näkemään. Elokuvia katsoo ihan uudella tavalla, kun päässyt näkemään prosessia sisältäpäin, avustajavirkaveljiin ja - sisariin kiinnittää enemmän huomiota sekä muihin yksityiskohtiin. Ikään kuin mielessään näkee kuvaustilanteen eikä valmista, ruudulla näkyvää elokuvan kohtausta.

Kuvauksiin tultuani, allekirjoitin vaitiolosopimuksen eli sopimusteknisistä syistä vaikenen tietooni tulleista juonenkäänteistä. En niihin huomiotani kiinnittänytkään, sillä kuuntelin korvat höröllä ohjeita ja parhaan kykyni mukaan toimin niiden mukaan. Muitten avustajien ja varsinaisten napapiirin sankarien tekemisiin en ehtinyt kiinnittää huomiota. Odotan valmista rainaa.

Jos jotain kiinnostaa elokuvan tekemiseen osallistuminen, kannattaa kuuklailla elokuvia ja lukea uutisia tekeillä olevista elokuvista, niissä on monesti osoite avustajaksi hakeutumiseksi. Useimmilla tuotantoyhtiöillä on myös sivuillaan lomake avustajapankkiin ilmoittautumiseksi. Sekin kannattaa tehdä, jostain se on aloitettava. Täyttää lomakkeen ja vastaus tullee aikanaan, ellei niin yritä muualla.

Tänään luki uutisissa Aku Louhimiehen suunnittelevan uutta versiota Tuntemattomasta sotilaasta. Tarkkailen siis asiaan liittyviä uutisia.





sunnuntai 21. syyskuuta 2014

IRLANTILAISET JA SOMALIT

Aikoinaan, Israelia kiertäessä, vastaani tuli usein irlantilaisia. Useimmat olivat kovasti kansallismielisiä ja ylpeitä siitä, että olivat irlantilaisia. Jossain kännin vaiheessa lähes kaikki muistivat mainita, että Irlannin ulkopuolella asuu enemmän irlantilaisia tai irlantilaistaustaisia kuin itse Irlannissa. Jotkut sanoivat maailmalla olevan 40 miljoonaa irlantilaista, jotkut peräti 90 miljoonaa jotka kaikki kuulemma ovat humalassa Pyhän Patrikin päivänä 17. maaliskuuta joka vuosi.

Jotenkin irlantilaiset pitivät irlantilaisten määrää ulkomailla hyvänä tai koleana asiana. Itse joskus ilkeyksissäni tai huumoripäissäni huomautin ettei Irlanti taida kiva paikka olla, jos edes irlantilaiset itse eivät kestä omassa maassaan asua. Se pisti monelle smaragdisaarelaiselle jauhot suuhun.

Tuli mieleeni, että myös muita kansallisuuksia on suuressa määrin kotimaansa ulkopuolella,  esimerkiksi somaleitakin ollee maailmalla viitisen miljoonaa. Se on Internetin mukaan noin puolet Somalian 10, 5 miljoonasta asukkaasta. Itsenäiseksi julistautuneesta Somalimaasta en ole varma onko se laskettu mukaan Somaliaan.

Somalit lisääntyvät tehokkaasti suurperheissään ja on mahdollista, että tulevaisuudessa suurin osa somaleista asuu kotimaansa ulkopuolella irlantilaisten tapaan. Kuka tietää, ehkäpä sukupolven tai parin päästä somalit kehuskelevat lukumäärällään ulkomailla, mahdollisesti selvin päinkin. Somaleilla on mahdollisuudet tulla maailman uusiksi irlantilaisiksi, joita asuu jo nyt joka puolella maapalloa. Irlannin noin 3.000 somalille saattaa tulla identiteettikriisi, kehuako irlantilaisena irkkujen diasporalla vaiko somalina somalien vastaavalla.

perjantai 19. syyskuuta 2014

YÖBUSSI SUOMEN HALKI

Tulin viime yönä etelä- Suomesta sukuloimasta. Olen vuosien mittaan sahannut edestakaisin junalla ja lentokoneella, tällä kertaa teki mieleni kokeilla jotain uutta. Tulin siis yöbussilla Helsingistä Ouluun. Valinta oli helppo; juna olisi lähtenyt kello 20.06 ja siinä olisi ollut vaihto Tampereella mutta bussilla pääsin suoraan Ouluun kello 20.30 Kampista, molemmat olivat Oulussa samoihin aikoihin aamuviiden aikoihin.

Bussimatka Suomen halki oli elämys, ehkä siinä oli uutuuden viehätystä. Katselin uusia maisemia ja niinkin tavallinen näky kuin Lidlin keltainen pyörylä vaikutti mielenkiintoiselta pimenevässä illassa. Ohiajavat autot ja talojen valot herättivät kiinnostustani; "kukahan tuossa menee tai asuu?" Samana päivänä olin nähnyt uutisista jättiläismaisen Koffin punaisen mainostölkin purkupäätöksen, alkoholiahan ei saa mainostaa. Ja kuinka ollakaan, bussin reitti kulki juuri tuon miljoonan kolmasosalitraisen suurtölkin ohitse. Tulipa sekin nähtävyys nähtyä ennen sen hävittämistä kansanterveyden nimissä.

Itse bussimatka oli rauhallinen. Junat ovat tupaten täynnä Tampereelle asti mutta onnikassa oli vain puolen tusinaa matkustajaa, ja Ouluun asti meistä tuli vain kolme. Yö sujui hyvin uusia maisemia katsellen kunnes uni voitti ja nukuin matkan muutaman viimeisen tunnin.

Bussimatkustus saattaa hyvinkin olla herrasmiehen tapa matkustaa; tilaa viihtyisissä autoissa on, busseissa on pimeähköä joten voi katsella ulos tai nukkua ja kokemukseni mukaan nykyään on vessa linja-autoissa vakiovarusteena. Ihan toimiva pönttö, tosin se oli ovelasti suunniteltu niin että oli mukavinta istua alas kuin lorotella miehisesti seisaaltaan. Jokin pömpeli oli asetettu pöntön yläpuolelle seisomista estämään.

Ikävintä bussimatkailussa oli hinta ja tauot. Hinta oli parikymppiä korkeampi kuin junalippu, tosin matkanteko on mukavampaa ja taukoja ei juuri ollut. Bussi pysähtyi sen verran että matkustajia pääsi ulos ja sisään, mutta pitempiä lepohetkiä ei ollut. Olin onneksi älynnyt ostaa evästä matkalle.

Saatanpa hyvinkin matkustaa toistekin bussilla, ainakin siihen saakka että siihenkin alkaa leipääntyä.