torstai 19. maaliskuuta 2015

NÄIN VÄHENEE NAISIIN KOHDISTUVA VÄKIVALTA

Miehet pahoinpitelevät naisia Suomessa tilastojen mukaan enemmän kuin muualla Euroopan Unionissa ja siihen tulee puuttua. Mielestäni naisten kokema väkivalta ei ole ongelma, vaan oire.

Ongelma on miesten välinen väkivalta. Miehillä on väkivallan kulttuuri, jossa tappelu miesten kesken ei ole mikään iso juttu. Suurinta osaa miesten keskinäisistä kahinoista pidetään normaalina eikä siitä viranomaisille edes kerrota. Ja kun mies on tottunut lyömään miehiä nyrkillä, askel lyödä vaimoaan tai tyttöystäväänsä on turhan helppo ottaa. Kun on tottunut käyttämään käsiään keskustelun jatkeena, niin kohteella ei ole väliä, varsinkaan jos kohde ei kykene puolustamaan itseään.

Mikäli jotenkin, esimerkiksi voimavaroja kohdistamalla, onnistutaan vähentämään miesten keskinäistä väkivaltaa niin miesten naisiin kohdistama väkivalta vähenisi samassa suhteessa melkeinpä automaattisesti. Kaikki miehet eivät tappele, mutta ne jotka tappelevat todennäköisemmin lyövät myös naisia tappelemattomiin verrattuna. Vertaan asiaa rattijuoppouteen; viinaa juova helpommin lähtee humalassa rattiin kuin täysraitis, se on yksinkertainen tilastojen tukema totuus.

Yhteiskunnan kannattaisi panostaa enemmän vähentääkseen miesten välistä väkivaltaa vähentääkseen myös naisten kokemaa väkivaltaa. Hoidetaan tautia, ei oiretta.

tiistai 17. maaliskuuta 2015



AVOCADO

Vuonna 1993, ollessani ensimmäistä viikkoa kibbutsilla Israelissa, olin työssä avocadopelloilla. Minulle oli määrätty opastajaksi juutalainen nimeltä Golan. Ilmeisesti aika yleinen nimi Israelissa. 

Joka tapauksessa, ollessani tauolla pellon laidalla muitten kanssa, minun tarvitsi kysyä jotain Golanilta. En muista mitä, eikä sillä tarinan kannalta ole paljoa merkitystä.

Golan istui joidenkin metrien päässä, sen verran kaukana että piti huutaa tai ainakin puhua kuuluvasti jos aikoi keskustelua käydä. Työstä väsyneenä en lähtenyt erikseen viereenkään kävelemään. 

Ongelmana oli etten vasta tapaamani tyypin nimeä saanut mieleeni.

-Se alkoi go ja sitten jotain, mietin paikallani. –Go-, Go- GOLEM! Se on jotain juutalaista, se se varmasti on ajattelin ja huusin reippaalla äänellä:

-Golem! Hei, Golem!

Golan sävähti ja näin hänen vilkaisevan minua, mutta ei reagoinut huutooni. Ihmettelin mikä oli vikana. Tyyppi selvästikin kuuli minut, mutta ei vastannut.

Muut juutalaiset työntekijät alkoivat nauraa. Minä hämmennyin entistä enemmän. Jotain oli vialla mutta mikä? Nimen piti olla oikein, siitä olin varma. Jotenkin golem juutalaisiin liittyi, ihan varmasti.

Yksi työntekijöistä, se joka oli useimmiten äänessä, kysyi minulta naureskellen tiesinkö mikä golem on. Vastasin etten, mutta tiesin sen olevan jonkinlainen juutalainen juttu.

Olihan se, paljon puhuva selitti. Kyseessä on juutalainen tarina paskasta tehdystä elävästä ihmisen kuvasta. Ja miehen nimi on Golan, ei Golem, sekin kävi selväksi. 

Erehdykseni nauratti juutalaisia, ei kylläkään Golania. Hän istui myrtyneenä ja hiljaa paikallaan. Selitin parhaani mukaan tehneeni silkan virheen, Golan ja Golem  muistuttivat sanoina toisiaan ja olivat juutalaisia sanoja. Golan sanoi ymmärtävänsä ja pitävänsä itsekin hauskana juttuna, että tulin kutsuneeksi häntä paskasta tehdyksi ihmisen kuvaksi.

Golan ei sitten kaunaa kantanut, sanoi pitävänsä asiaa hauskana kommelluksena. Myöhemmin pistin merkille, että kun muut työntekijät heittivät herjaa, se usein kohdistui Golaniin. Kaipa hän oli tottunut ilkeämielisempäänkin pottuiluun, kuin juutalaista kulttuuria tuntemattoman erehdykseen.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

LÄÄKÄRIEN KOTIKÄYNNIT TAKAISIN

Vanhoina hyvinä aikoina joka kunnassa oli kunnanlääkäri, joka kutsuttaessa kävi tutkimassa potilaan tämän kotona. Lääkärien kotikäynnit kannattaisi ottaa uudelleen käyttöön ainakin harvaan asutuilla alueilla.

Sen sijaan että sairaat ja ikääntyneet potilaat kuskattaisiin pitkien matkojen päähän terveyskeskukseen tai päivystykseen, olisi yksi tai useampi terveydenhuollon autopartio, esimerkiksi lääkäri ja sairaanhoitaja, jotka käyvät tutkimassa potilaan tämän kotona ja tarvittaessa lähettävät sairaalaan. Ambulanssit hoitaisivat onnettomuus- ja muut kiireelliset tapaukset kuten tähänkin asti.

Tällainen järjestelmä vähentäisi ihmisten jonotuksesta aiheutuvaa harmitusta ja sitä myötä päivystyksen häiriökäyttäytymista. Voi myös olla, että terveydenhuollon kustannukset vähenisivät päivystyksen ja terveyskeskusten käytön vähentyessä tai lakatessa. Rakennusten ylläpito ja vartiointihan maksaa suuria summia veronmaksajalle.

Asiaa kannattaa miettiä. Jos 50-luvun kunnanlääkärit sen aikaisella viestinnällä ja kuljetuksella pystyivät pitämään potilaistaan huolta, nykytekniikalla kotikäynnit sujuisivat leikiten.