sunnuntai 16. syyskuuta 2018

POLIITTISESTI EPÄKORREKTI DYYNI

Katsoinpa vuosien jälkeen suomalaistaustaisen David Lynchin tieteiselokuvan Dyyni vuodelta 1984. Olihan se elämys nuoruudesta 30 vuoden jälkeen mutta täytyy sanoa, että Dyyni on sellainen elokuva, jota suvakistit nykyisin nimittävät "ongelmallisiksi".
Dyynissä kaikki hahmot ovat valkoisia, tosin Universumin keisari Shaddam IV:n hovissa oli kahdessa kohtauksessa musta mies ilman repliikkejä. Melkoisesti Idi Aminia muistuttava hahmo pönötti kaiketi marsalkan univormussa hoviväen joukossa. Häntä ei helposti huomaisikaan, ellei ole kaltaiseni nuivisti, joka pistää tuollaiset merkille.
Tarinan sankareina olevat Dyyni-planeetan alkuasukkaat olivat valkoista fremen-nimistä kansaa, jolla kaiken huipuksi oli ihmeaine Rohdon värjäämät kirkkaansiniset silmät.
Etnisiä vähemmistöjä Dyynissä ei käytännössä ollut, ellei lasketa erikoistehosteilla luotuja Avaruuskillan mutantteja sellaisiksi. Hekin olivat ihonväriltään valkoisia, ilman sinisiä silmiä erotukseksi sankareista.
1980-luvun huomasi Dyynissä myös siitä, ettei seksuaalisia vähemmistöjä ollut esillä, paitsi että elokuvan pääroiston Vladimir Harkonnenin vihjattiin olevan homo.
Niin se aika kuluu ja muuttuu. Tästäkin kulttielokuvasta, jossa oli tähtiä Kyle "Twin Peaks" McLachlanista Max "Seitsemäs sinetti" von Sydowiin ja muusikko Stingistä Jürgen "U-96" Prochnowiin, tehtäneen lähivuosina uusintaversio, jossa on monimuotoisuusmosaiikin palaset kohdillaan.


sunnuntai 9. syyskuuta 2018

VAIKENEVA VIRKAMIES

Rauhanturvatehtävissä kunnostautunut prikaatikenraali evp Mauri Koskela on äskettäisessä puheessaan varoittanut tulossa olevista turvapaikanhakijoina saapuvista siirtolaisaalloista. Ehkä jopa 100.000 maahantulijan aalloissa saapuu siviilien joukossa myös ääriliikkeitten taistelijoita, jotka eivät aio Suomeen tultuaan lopettaa sotimista länsimaita tai muita vihollisiaan vastaan.

Varoitus on syytä ottaa vakavasti, mutta mielessäni pyörii toinen kysymys. Miksi virkamiehet pitävät suunsa kiinni epäkohdista ja huomaamistaan riskeistä ollessaan vielä työelämässä ja avaavat suunsa vasta eläkkeelle jäätyään?

Tämä on nähty ennenkin. Ulkoministeriössä kehitysaputehtävissä 40 vuotta toiminut virkamies oli hiljaa ja katseli kehitysavun hukkakayttöä sivusta ja vasta eläkkeellä kirjoitti varoittavan kirjan näkemistään epäkohdista. Samoin Eduskunnan talouspäällikkö ei tuonut kansaedustajien verovarojen tuhlausta yleiseen tietoon virassa ollessaan, vaan kirjoitti paljastuskirjan eläkkeelle jäätyään ja aineistoa jäi vielä jatko-osaankin.

Ymmärrän kyllä, että oma etu on virkamiehellekin tärkein ja työnantajaa ei haukuta, mutta on olemassa tapauksia, joissa työntekijät ovat oman etunsa ja työnantajaa kohtaan tuntemansa lojaalisuuden vuoksi vaienneet vanhusten ja lasten kaltoinkohtelusta siihen saakka, että ovat rangaistustoimien ulottumattomissa.

Suomessa on jotain vialla, kun virheet lakaistaan maton alle ja selvistä väärinkäytöksistä ei uskalleta kertoa  ennen kuin vuosikymmeniä myöhemmin muistelmissa.

Vaikenevat virkamiehet näyttävät ajavan ennemmin toistensa ja poliitikkojen etua kuin Suomen kansan. Näin ei pitäisi demokratiassa olla.

perjantai 7. syyskuuta 2018

TAKAISIN MAAILMAAN

Olen syyskuun alun ollut talkoolaisena Uuden Valamon luostarissa. En ole ortodoksi, enkä edes kuulu kirkkoihin, mutta talkoolaisena oloa luostarissa se ei estä. Olin tiskarina luostarin ravintola Trapesassa, joskin työtoverini Siviilipalvelusmies sanoi hänen palvelussopimuksessaan työtehtäväksi merkityn "astianhuoltajan". Mene ja tiedä, samoja pannuja, pakkeja ja lautasia samoilla menetelmillä hoidimme.

Olen harkinnut hakeutumista muihin luostarin tehtäviin seuraavilla talkoolaiskeikoilla, mutta ne tyssäävät aina aikatauluihin ja ruokaan sekä kahviin. Pihahommissa, joista en pidä, tauot pidetään kun kello määrää mutta tiskarina olen vapaa pitämään tauot silloin kuin työt sallivat. Käytännössä tiskaukset hoidetaan puuskittain ruoka-aikoina ja heti niitten jälkeen keittiön tavaroitten tullessa pestäviksi eli asiansa osaavalle tiskarille jää reilusti luppoaikaa nauttia Trapesan rajattomasta ruoka- ja kahvitarjoilusta. Puolitoista viikkoa olen syönyt ja kahvitellut hyvin tiskausten lomassa ja töitten jälkeen.

Hyvää ruokaa ja hyviä tyyppejä; mikäpä on Valamossa ollessa. Työtoverit ovat olleet mukavia ja mielenkiintoisia tuttavuuksia: Siviilipalvelusmies opiskelee papiksi ja Etsijä opiskelee antiikin kreikkaa. Ortodoksi puolestaan on ollut akateemisessa työssä museoissa ja ortodoksisessa kirkossa ja on nyt akateeminen työnhakija, Petroskoilainen, jota tosin alunperin erheellisesti luulin ukrainalaiseksi, on harras uskovainen ja ahkera luostarin kirkon käyttäjä.

Toista viikkoa pidin käytännössä uutis-, netti-, ja politiikkapaastoa ja nyt olen Uuden Valamon luostarin talkoolaiskielellä sanottuna palannut "takaisin maailmaan." Hieman on tarvinnut sopeutua kotielämään. Esimerkiksi, pari viikkoa katselin samoja naamoja käymättä luostarin ulkopuolella ihmisiä tapaamassa ja nyt kun kävin Oulussa ulkona, havahduin toistuvasti että "tuohan on X Valamosta ja tuolla tien toisella puolella on Y samasta paikasta, miten he täällä?" Mutta kun katsoin tarkemmin, kyseessä olivat aivan vieraat ihmiset. Aivoni vain tekivät temppuja kun en ollut vieraita kasvoja tottunut näkemään; näin tuttuja piirteitä vieraitten kasvoilla.

Uusi Valamon keikka on nyt sovittuna. Vain kuukauden päästä pääsen taas Trapesan hommiin.

PS: "Trapesa" on kreikkaa ja tarkoittaa pöytää tai salia, jossa munkit syövät.