SUOMEN SININEN KULTA

Maailman väestö kasvaa ja sitä mukaa kasvaa myös vedenkulutus. Viimeisen sadan vuoden aikana vedenkäyttö maailmassa on kuusinkertaistunut ja kasvaa yhä. Suurin veden käyttäjä on teollisuus. 

Vettä kuluttaa jokainen ihminen elääkseen tai käyttämiensä tuotteitten valmistamiseen. Suomen asukas kuluttaa joka päivä vettä noin 155 litraa. Toistaiseksi vettä riittää jokaiselle Suomessa, joskin kinaa on herättänyt kastellaanko ruokaa tuottavat pellot vai golfkentät. Molempiin ei kuivina vuosina vettä Suomessa aina riitä.

Suomen lain mukaan maanomistaja ei omista maallaan olevaa vettä vaikka hänellä on oikeus kaivaa maalleen kaivo ja käyttää vettä. Teollinen käyttö omalla maalla vaatii luvan. Perustuslain mukaan vesi kuuluu kaikille, sitä ei voi omistaa.

Vesi on kuitenkin suurta bisnestä huolimatta siitä, että YK vuonna 2010 hyväksyi puhtaan veden ihmisoikeudeksi. Eräitten mielestä vesi on pikemminkin elintarvike ja ihmisoikeus ei tarkoita ilmaista. Maailman sijoittajat ovat havainneet veden tarpeen ja haluavat omistukseensa maailman vesivarat, myös Suomen. Tämä onnistuisi lakia muuttamalla.

Suomella on runsaat ja Unescon tutkimuksen mukaan maailman puhtaimmat vesivarat, jotka kortit oikein pelaamalla voivat 30 vuoden kuluttua olla samanlainen vaurauden ja hyvinvoinnin lähde kuin öljy on nyt Norjalle. Maailma tarvitsee vettä ja meillä on sitä. Suomi voi tulevaisuudessa myydä vettä ulkomaille hyvään hintaan, mikäli pidämme vesivaramme omissa käsissämme.

Suomi on jo antanut malminsa ulkomaisten liikemiesten haltuun pikkurahasta ja vesi on vaarassa mennä samaa tietä. Suomea ei turhaan sanota Pohjolan Kongoksi. Jos pelaamme korttimme väärin, vesi on suomalaisille samanlainen kirous kuin koboltti, timantit ja muut mineraalit Kongolle, rikkaus joka menee ulkomaalaisten taskuihin väestön saadessa vain rippusia kansallisomaisuudestaan.

Viron pääkaupunki Tallinna möi vesiyhtiönsä kansainvälisille sijoittajille ja katui katkerasti veden kuluttajahinnan noustessa roimasti ja yhtiön virolaisten työntekjöitten saadessa potkut. Vedestä saadut rahatkin katosivat osinkoina ulkomaille. Tallinnalta kesti 20 vuotta korjata ulkomaalaisten liikemiesten aiheuttama vahinko, joka olisi vältetty pitämällä Tallinnan vesilaitos virolaisten omistuksessa.

Teoriassa yksityistäminen tuo varallisuutta ja parantaa palveluja mutta käytännössä yksityistäminen tuo varallisuutta vain kapitalisteille, sillä hintoja nostetaan ja huonontaa palveluja, koska palvelujen huonontaminen laskee kuluja ja siis lisää voittoja. Tästä on olemassa surullisenkuuluisa esimerkki, kun Suomen hallitus möi sähkön kantaverkon ulkomaalaisille.

Toivon, mutta en luota, Suomen päättäjien tulevaisuudessa ajavan suomalaisten asiaa ja pitävän suomalaisten sinisen kansallisomaisuuden Suomen omistuksessa, poissa ison rahan käsistä.

Veden tarve tulee vain lisääntymään. Jo 1980-luvulla ennustettiin 2000-luvulla sotia käytävän vesivaroista, kuten on käyty öljystä. Suomen sininen kulta on suomalaisille joko turmion tuova gorillan koura tai hyvinvointia puskeva Kalevalan sampo.

SUOMEN KULTAVARANNOT

Suomen Pankin tiedote Suomen omistaman kullan sijainneista vuonna 2013.

Suomen Pankin kullan sijaintimaat
Tiedotteet  Tiedote nro 26  keskiviikko 30.10.2013, 13.00

Suomen Pankilla on varannossaan 49,035 tonnia kultaa. Sen arvo markkinahintaan 25.10.2013 oli 1 559 miljoonaa euroa.

Suomen Pankki on vahvistanut varannossaan pitämänsä kullan nykyiset säilytysjärjestelyt. Saatuaan suostumuksen säilyttäjäkeskuspankeilta Suomen Pankki on päättänyt julkaista kullan sijaintipaikat. 

Kultaa säilytetään maantieteellisesti hajautettuna keskuspankeissa. Suomen 

Pankin kullasta 51 % on säilytyksessä Isossa-Britanniassa (Bank of England), 

20 % Ruotsissa (Sveriges Riksbank), 

18 % Yhdysvalloissa (Federal Reserve Bank of New York), 

7 % Sveitsissä (Schweizerische Nationalbank) ja 

4 % Suomessa (Suomen Pankki).

LAPIN KULTAMAITTEN ET

Kulta kiinnostaa ja houkuttelee myös konnia, huijareita ja veijareita. Näin myös Suomen Lapin kultakentillä. Seuraavan tarinan tiedot ovat Lapin Kullankaivajain Liiton Prospäkkäri-lehden numerosta 1/2017.

Vuonna 1989 Lapin kullalla bisnestä tekevän kultakauppiaan nimeltä J.L. luokse ilmaantui mustiin pukeutunut mies joka käytti nimeä E.T. Itsevarma miekkonen kehui kultalöydöllään; E.T. oli kertomansa mukaan tehnyt renkaan mallisen valtauksen Luoston ametistikaivoksen ympärille ja löytänyt rikkaan kultamontun.

Yhden kevään aikana oli miekkosen mukaan löytynyt 250 kiloa kultaa. Suurin löydetty hippu oli ollut 1,7 kiloinen ja sen jälkeen oli löytynyt 26,4 karaattista hienokultaa l. ns. "kultahiekkaa".

E.T. pysyi kultamailla joitakin aikoja ja oli 1990-luvun alussa Lahden jalokivi- ja korumessuilla. Siellä E.T. kävi kädestä pitäen esittäytymässä hänestä Prospäkkäriin kirjoittaneelle henkilölle A. E.T:n kädenpuristus oli luja, ja hän esittäytyi koko nimellään.

E.T. katosi kultamiesten ja -naisten tietoisuudesta vuosiksi, mutta 2014 A löysi miehen nimen Helsingin Sanomien rikosuutisesta. E.T. oli Lohjalla ja Liedossa huijannut ihmisiä väittämällä olevansa presidentti Urho Kekkosen kaivos- ja korualalla toimiva poika. E.T. etsi rahoitusta kaivos- ja koruyritykselleen ja sanoi odottavansa piakkoin suurta perintöä. Firma olin tiettävästi olemassa mutta sillä ei ollut juurikaan toimintaa. Eräät kuitenkin ilmeisesti sijoittivat rahaa, koska E.T. joutui oikeuteen petoksista.

E.T. tuomittiin 2,5 vuodeksi vankeuteen ja maksamaan korvauksia noin 700.000 euroa. E.T. ollee jo vapaa mies. Hänen nykyinen olinpaikkansa ja kohtalonsa on tuntematon, mutta hän on pedannut itselleen sijan Lapin legendojen joukossa.

HYVÄN PÄIVÄN ILTA

Eilen torstaina 16.2.2017 minulla oli erinomaisen hyvä päivä. Kaikki meni putkeen ja minun edukseni. Onhan noita hyviä päiviä, mutta eilen oli suorastaan suorastaan loistava "hallelujah moment"- päivä.

Ensinnäkin, lähdin heti aamusta Ouluun hoitamaan asioita. Kaupunginkirjastoon tulin juuri sopivasti sen auetessa, ja sain lainani palautettua. Kyselin kahden kaukolainani perään, jotka ovat jääneet jonnekin välille, ja virkailija aikoi tutkia asiaa ja lähettää viestin missä mennään. Lähdin kirjastosta seuraavaa etappia Anita Antikia kohti, ja matkalla tulikin sähköposti että kaukolainani ovat tuntemattomasta syystä jääneet toimittamatta ja Weeds-sarjan kaudet 5 ja 6 on tilattu toisesta kirjastosta. Luultavasti tulevat ensi viikolla, ellen olisi kysynyt, olisin saanut odotella pitkäänkin ja turhaan.

Olen aikeissa myydä muutaman keräilykappaleen ja tarjosin niitä Anita Antikille. Yrittäjän aviomies oli paikalla mutta kauppoja ei syntynyt. Tavaroitani on jo varastossa sen verran ettei liikkeen vielä kannata uutta ostaa. Sain kuitenkin hyödyllistä hinta-arviota ja tietoa kipoistani, jotka ovat hyödyksi muualla kauppaa käydessä. Rahaa ei tullut, mutta käyttökelpoista ja kivaa nippelitietoa omistuksistani.

Seuraava pysäkki oli Aluehallintovirasto, Franzénin puistoa vastapäätä, talossa jonka seinässä lukee "LÄÄNINHALLITUS" niitten aikojen muistoksi jolloin läänejä vielä oli. Kerroin virastomestarille asiani; halusin tietää missä päin Kuusamoa on ollut kultavaltauksia. Ajatukseni on tonkia vanhoja alueita ja etsiä kaivajilta sen aikaisilla välineillä talteen ottamatta jäänyt kulta.  Virastomestari ystävällisesti ohjasi minut yhtä avuliaan virkamiehen kanssa, jonka kanssa tutkimme asiaa. Nähtävästi kultaa ei ole miesmuistiin kaivettu Kuusamossa, mutta kultaa siellä on; Juomasuon yhdistetty kulta- ja uraanikaivosta on suunniteltu jo vuosia. Sain vinkkejä mistä tutkia asiaa ja ins´allah olen kesällä lapion varressa tietyllä alueella Kuusamossa, ties vaikka jotain löytyisikin. Luotan siihen että vaskoolissa kimaltaa; kulta on siitä veikeää ainetta, että sitä löytyy lähes aina. Vain  määrä vaihtelee mitättömästä jättipottiin.

Päivän hommat eivät siihen päättyneet. Oli aika käydä Verovirastossa kyselemässä yritysverotuksesta. Olen kirjoittanut kaksikin kirjaa, ja lisää on suunnitelmissa. Mietinnässä on ollut että omakustanteitten sijaan rekisteröisin toiminimen, kustantaisin kirjani sen kautta. Periaatteessa olisin edelleen omakustantaja, mutten virallisesti; kirjoissa kustantaja olisi Firma X. Huolenaiheeni yhtiön perustamisessa oli yritysten ennakkoverotus; jos arvioisin yritykseni seuraavan vuoden tulojen olevan esimerkiksi 1.000 euroa, ja tuloja olisikin  10 euroa, joutuisin silti maksamaan veroja ennakkoon 1.000 eurosta. Rahat saanee tappelemalla takaisin, mutta se on byrokratian takana. Halusin tietää, voinko arvioida tuloja olevan 0 euroa, ilman että verottaja alkaa kysellä minkälaista bisnestä olemattomilla tuloilla pyöritetään ja ties vaikka iskisi rangaistusverolla  kostoksi liian pienistä tuloista. Kahden ystävällisen verottajan mukaan ennakkoveroa ei kannata pelätä; 0 euroa firman tuloiksi kelpaa. Arviota voi vuoden mittaan korottaa jos rahaa tulee enemmänkin. Sain käsityksen, että verottaja näkee mielellään suomalaisten yrittävän; vaikka sitten harrastusmielessä sivutoimena jolla ei ole tarkoitus rikastua tai edes elää.

Päivän viimeinen etappi oli Maakunta-arkisto. Kävin katselemassa kullankaivuuseen liittyvää Kuusamon nimismiehen kirjeenvaihtoa vuosilta 1867-1869. Kaipaamaani tietoa en löytänyt, mutta Maakunta-arkiston tavat tulivat tutuiksi ja siellä käyn uudestaankin kirjailuun liittyvän taustatutkimuksen merkeissä. Ei ollut turha reissu sekään ja virkailija oli arkistossakin avulias.

Eikä hetkien kultainen ketju siihenkään päättynyt; olin Valkean La Torrefazione- kahvilassa juuri kun kahvimasiina kaipasi täyttöä. Ystävällinen, runsaasti tatuoitu kahvimies antoi minulle masiinan viimeisen kupin ilmaiseksi, "kun se oli vajaa kuppi". Minulle se riitti maidon kanssa hyvin. Kahvilassa tutkin sitten pankkiasioitani ja havaitsin että edellisiltana myyntiin laittamani osakkeet olivat menneet kaupaksi. Olin määrännyt hinnan melko korkeaksi, mutta kaupat kuitenkin syntyivät ja heti sen jälkeen osake alkoikin laskea. Ei se kauan laske, ja voi nousta vielä korkeallekin, mutta osakekurssin tässä vaiheessa sain hyvän määrän pelimerkkejä kuntavaali- ja mahdollista yrittäjyyttäni varten. Oli kiva nähdä että osaan tehdä bisnestä voitollakin.

Ilta menikin sitten kotona. Siellä sain sähköpostia Työ- ja elinkeinoministeriöstä. Kirjoitin blogissani pari päivää sitten Tinder- mallisen sovelluksen kehittämisestä saattamaan yhteen työnhakijat ja työnantajat. Saamani vastauksen mukaan ajatus on hyvä, toimiva ja toteutettavissa. Ainoa pulma on se, että ministeriöllä on homma jo hoidossa; toukokuussa julkaistaan Työmarkkinatori- nimellä valmisteltu sovellus, jota kehittäjät kutsuvat "Työelämän Tinderiksi". Sain siis hyvän ajatuksen, mutta hieman liian myöhään, kuten hyvissä ajatuksissa on tapana. Ajatusteni ajoitusta täytyy kellottaa olemaan ajatuksen saaneissa ensimmäinen, muuta vikaa niissä ei ole.

Illasta akoi jo väsuttää, aloin nukkumaan jo ennen keskiyötä, nukahdin aikanaan ja nukuin hyvin tämän perjantain 17.2.2017 lounasaikaan saakka. Heräsin pirteänä ja levänneenä.

Aina joskus tule helmipäiviäkin joita kannattaa muistella.