maanantai 17. toukokuuta 2021

 Olen Esa Paloniemi, ehdokkaana Oulussa.

 
Olen 50-vuotias eläkeläinen Oulusta, joka harrastan talkootöitä ja romaanien kirjoittamista. Perheeseeni kuuluu vanhempieni lisäksi lapsi ja kissa.
 
Olen aina ollut kiinnostunut kaikesta oudosta ja epätavallisesta. Olen ufotutkimusyhdistyksen jäsen ja olen myös nähnyt tunnistamattoman lentävän esineen, joka ilmeisesti oli Venäjältä ammuttu kantoraketti. Mutta pienen hetken tunsin suurta jännitystä.
 
Olen nuoresta pitäen lukenut eri uskonnoista ja hengellisistä asioista mutta en koe tarvetta olla järjestäytyneen uskontokunnan jäsen. Haluan olla ulkopuolinen kiinnostunut tarkkailija.
 
Seuraan myös politiikkaa mutta kyynisesti. Olen epäsosiaalinen introvertti ja se vetää minua politiikkaan. Menestyvä poliitikko on sosiaalinen alfahenkilö ja John F. Kennedyn sanoin en tee asioita, koska ne ovat helppoja vaan koska ne ovat minulle vaikeita. Haluan koettaa olla sosiaalinen ja nähdä paljonko ääniä kaltaiseni mörökölli onnistuu kovalla työllä keräämään.
 
VAALITEEMANI
 
Minulla on kahdenkymmenen kohdan lista, joilla voin parantaa oululaisten elämää mutta kolme kärkiteemaani ovat nämä:
 
1. Lännenelokuvafestivaalit Ouluun
Oulu on nouseva elokuvakaupunki ja lännenelokuvista pitävät kaikki enemmän tai vähemmän. Lähin lännenelokuvafestuvaali löytyy Espanjan Almeriasta sekä Coloradosta ja Kaliforniasta. Tässä on Oululle matkailijoita, elokuvatuotantoja sekä rahaa tuova maalin paikka.
 
2. Oulun turvallisuus
Asukkaitten korttelivalvontaa kehitetään poliisin ohjauksessa. Naapurivartioille voidaan antaa järjestyksenvalvojan koulutus ja valtuudet. Jokainen asukkaita kotinsa suojaamiseen osallistava naapurivartio vapauttaa poliiseja henkeä ja terveyttä uhkaavien rikosten torjuntaan.
 
3. Kansallismielinen sosiaalipolitiikka
Oulun on tehtävä sosiaalipolitiikkaa oululaisten eduksi. On järjetöntä, että veronmaksaja maksaa oman hoitonsa veroina sekä maksuina ja lisäksi vielä laittomasti maassa olevien klinikoitten toiminnan. Suomalaiset ovat talkoohenkisiä ja monet ovat valmiita antamaan aikansa ja työpanoksensa yhteiseksi hyväksi. Osallistavan, kansallismielisen sosiaalipolitiikan vapaaehtoiset voivat monin tavoin auttaa sotaveteraaneja, vanhuksia ja muita tukea tarvitsevia arkiaskareissa vapauttaen ammattilaisten kädet vaativampiin tehtäviin.

lauantai 15. toukokuuta 2021

LÄNKKÄRIFESTIVAALIT OULUUN

 LÄNKKÄRIFESTIVAALIT OULUUN


Oulu on nouseva elokuvakaupunki ja meillä on maastoa, miesvoimaa ja materiaalia erilaisiin tuotantoihin. Olen ollut mukana puolessa tusinassa ja pitänyt silmäni auki.

Olen indiekirjailijan,maahanmuuttokriitikon, ufoharrastajan ja kaikesta oudosta kiinnostuneen diletantin ohella myös länkkäriharrastaja. 

Olen kirjoittanut kolme suomalaista lännenromaania, jotka ovat ensimmäiset maassamme 50 vuoteen ja intoa riittää.

Lännenelokuvat ovat aina suosittuja ja Oululla on hyvä sauma perustaa suomalainen lännenelokuvafestivaali nostamaan Oulun mainetta elokuvakaupunkina. Lähimmät lännenelokuviin keskittyvät festivaalit ovat Espanjassa, Coloradossa ja Kaliforniassa. 

Lännenelokuvat Oulussa tuovat mainetta ja mammonaa sekä innostavat elokuvantekijöitä luomaan uuden suomalaisen mämmiwesternin genren.

tiistai 11. toukokuuta 2021

Lukutaito ja maahanmuutto

 SUOMEN LUKUTAITOPROSENTTI

Muinoin 1980-luvulla kehuttiin Suomen aikuisväestön  lukutaitoprosentin olevan 100%. Olihan sitä muutama poikkeus, lähinnä vanhuksia, jotka eivät olleet oppineet lukemaan tai käytön puutteessa unohtaneet sen, mutta lukutaito Suomen aikuisväestön osalta oli tilastoissa täydet sata prosenttia.

Viimeisen 30 vuoden kuluessa Suomeen on tullut satoja tuhansia ulkomaalaisia, joista moni ei osaa lukea millään kielellä ja eräät vain arabiaksi tai vastaavalla, mikä tekee heistä Suomessa lukutaidottomia.

Mietin, onko lukutaidottomien ulkomaalaisten tulo Suomeen laskenut Suomen aikuisväestön lukutaitoprosenttia esimerkiksi 97% tai 95%. Pidän mahdollisena, että lukutaidottomien ulkomaalaisten tulo on laskenut lukutaitoprosentin alle sadan prosentin.

1980-luvulla sadan prosentin lukutaitoa hehkutettiin mediassa toistuvasti mutta enää siitä ei kirjoiteta. Aloin pohtia miksi.

Kysyin Suomen lukutaitoprusenttia Tilastokeskukselta ja sitä ei enää lasketa.

Tilastokeskus vastasi näin:

"Tilastokeskuksella ei valitettavasti ole laadittu lukutaitoprosenttia. Suomi on kyllä osallistunut lukutaidon osalta Pisan tutkimuksiin."

Eli ennen hehkutettua lukutaitoprosenttia ei enää lasketa ja viitataan epämääräisiin Pisa-pisteisiin, jotka eivät maallikolle aukene paitsi että hyvin menee.

Mieleeni tulivat lukutaitoprosentin laskematta jättämisestä raiskaukset. Ennen raiskaustilastoihin merkittiin raiskaajan rotu, mutta kun ulkomaalaisia raiskaajia alkoi olla nolostuttavan paljon, asia ratkaistiin lopettamalla raiskaajien rodun tilastointi.

Sama pätenee lukutaitoprosenttiin. Lukutaidottomat ulkomaalaiset ovat laskeneet Suomen lukutaitoprosentin nolostuttavan alas ja koska asiaan ei haluta puuttua, tilastointi on lopetettu.

Nykyinen maahanmuutto rappeuttaa ja köyhdyttää Suomen, eikä rappiolle ole alarajaa.

tiistai 9. maaliskuuta 2021

 INDIEKIRJAILIJA ESA PALONIEMI

Haaveilin lapsesta saakka kirjan kirjoittamisesta mutta koska juttuja tapahtui ja toisia ei tapahtunut, toteutin haaveeni vasta aikuisiällä. Vuodesta 2015 lähtien olen julkaissut kirjan vuodessa, parhaassa useamman.

Kirjani löytyvät hyvin varustetuista kirjastoista ja monista verkkokirjakaupoista.

Esimerkiksi:

Booky.fi https://www.booky.fi/kustantaja/Esa+Paloniemi

Adlibris https://www.adlibris.com/fi/kirja/tulikiila-9789526945514

Olen kirjoittanut laajalla skaalalla runoista dekkareihin ja sotaaan, joukossa scifiä sekä kauhua. Kirjoitan ahkerasti myös Oulun seudun lehtien mielipidepalstoille. Tällä hetkellä kirjoitan kolmatta lännenromaaniani ja ideoita on useampaan, muista ideoistan puhumattakaan.

Ensimmäinen kirjani oli runokirja, jossa purin mieltäni läheiseni sairastuttua. Muuan ystäväni on lukenut kaiken kirjoittamani ja sanoo, ensimmäiseni olevan "aidointa Esaa." Mene ja tiedä, mutta kirjoittaminen tuo minulle endorfiinit vereen kuin viina juopolle. 

En ehkä ole synnynnäisesti mestarikirjailija mutta minulla on Kalle Päätalon kaltaista peruslahjakkuutta, jota jalostan ja yritän oppia lisää kirjailijana. Olen käynyt Metalliliiton Murikkaopiston kirjoituskurssin 2013 Päätalo-instituutin yksivuotisen kirjoittajakurssin kahdesti, vuosina 2017 ja 2019. Kaikki kurssit ovat olleet minulle hyödyksi, ja ties vaikka menisin Taivalkoskelle vielä kolmannen kerran. Pätevä opetus ja kannustava yhteisö; mikäpä sen parempaa.

Kalle Päätalo on sivumennen sanottuna minulle kaukaista sukua, tosin vain avioliiton kautta mutta Kirjailijamestarin ollessa kyseessä, pienikin linkki lasketaan.

Road so far:

Runoja yksinäisyydestä ja kuolemasta (2015)

Mutakuonotyttö ja muita kertomuksia- minuutin mittaisia tarinoita (novelli- ja kertomuskokoelma 2016)

Musta sappi ja muita runoja (2017)

Vaalivalvojaiset (pienoisromaani 2018) https://www.suomalainen.com/products/vaalivalvojaiset

Puukotus (romaani 2019) https://www.suomalainen.com/products/puukotus

Skeema (romaani 2020) https://www.suomalainen.com/products/skeema

Tulikiila (romaani 2020) https://www.suomalainen.com/products/tulikiila

Miekka ja revolveri (romaani 2021) https://www.suomalainen.com/products/miekka-ja-revolveri

Väkivallan laulu (romaani 2021) https://www.suomalainen.com/products/vakivallan-laulu