SUOMEN KULTAVARANNOT

Suomen Pankin tiedote Suomen omistaman kullan sijainneista vuonna 2013.

Suomen Pankin kullan sijaintimaat
Tiedotteet  Tiedote nro 26  keskiviikko 30.10.2013, 13.00

Suomen Pankilla on varannossaan 49,035 tonnia kultaa. Sen arvo markkinahintaan 25.10.2013 oli 1 559 miljoonaa euroa.

Suomen Pankki on vahvistanut varannossaan pitämänsä kullan nykyiset säilytysjärjestelyt. Saatuaan suostumuksen säilyttäjäkeskuspankeilta Suomen Pankki on päättänyt julkaista kullan sijaintipaikat. 

Kultaa säilytetään maantieteellisesti hajautettuna keskuspankeissa. Suomen 

Pankin kullasta 51 % on säilytyksessä Isossa-Britanniassa (Bank of England), 

20 % Ruotsissa (Sveriges Riksbank), 

18 % Yhdysvalloissa (Federal Reserve Bank of New York), 

7 % Sveitsissä (Schweizerische Nationalbank) ja 

4 % Suomessa (Suomen Pankki).

VIISAUS ASUU VANHOISSA NAISISSA

Yhteiskuntaa seuraavana henkilönä katselin nykyisen eduskunnan kansanedustajien tietoja. Eräs asia pisti silmään.

Suuri enemmistö eduskunnan naiskansanedustajista on nuoria. On joukossa jokunen vanhempi nainenkin, mutta suurin osa on nuoria tai korkeintaan juuri ja juuri keski-ikäisiä. Sama pätee mieskansanedustajiinkin; enemmistö on nuoria mutta miespuolisten kansanedustajien joukossa on enemmän vanhoja miehiä kuin vanhoja naisia naiskansanedustajien joukossa. 

Kuitenkin, joillekin ehkä itsestäänselvä asia, on se, että nuoruus ja siihen liittyvä seksuaalisuus on naisille suurempi etu kuin miehille. Sen arvaa jo sanojen "nainen" ja "naida" yhteydestä. Eli vielä Herran Vuonna 2019 naisen paras valtti päästä eteenpäin elämässä, on olla nuori ja nätti sekä olla miesten mieleinen olemukseltaan.

Olen vakaasti sitä mieltä, että muinoin kun nuoret kansanedustajat olivat pikkuvanhoja poikkeusyksilöitä ja suurin osa eduskunnasta oli elämää kokenutta ja kiertänyt muutakin kuin tahkoa, Suomea hallittiin paremmin. 

Nuorena politiikkaan lähtenyt taatusti osaa politiikan ja poliittisen pelin erinomaisesti, mutta se, että on hyvä poliitikko, ei tarkoita että olisi hyvä kansanedustaja tai ministeri. Saattaa jopa olla päinvastoin. Poliitikko ei ole valtiomies.

Ihmiset äänestävät ketä haluavat, ja jos asioista päättämään halutaan kokemattomia, mutta nättejä naisia, niin se on demokratiaa. Silti tuntuu oudolta, että vielä 2020-luvun kynnyksellä vanha mies pääsee helpommin päättäviin toimiin kuin vanha nainen.

MIETE YÖSSÄ

Poliitikot puhuvat muutoksen puolesta päästäkseen valtaan mutta valtaan päästyään haluavat kaiken pysyvän ennallaan pysyäkseen vallassa.

VAIKENEVA VIRKAMIES

Rauhanturvatehtävissä kunnostautunut prikaatikenraali evp Mauri Koskela on äskettäisessä puheessaan varoittanut tulossa olevista turvapaikanhakijoina saapuvista siirtolaisaalloista. Ehkä jopa 100.000 maahantulijan aalloissa saapuu siviilien joukossa myös ääriliikkeitten taistelijoita, jotka eivät aio Suomeen tultuaan lopettaa sotimista länsimaita tai muita vihollisiaan vastaan.

Varoitus on syytä ottaa vakavasti, mutta mielessäni pyörii toinen kysymys. Miksi virkamiehet pitävät suunsa kiinni epäkohdista ja huomaamistaan riskeistä ollessaan vielä työelämässä ja avaavat suunsa vasta eläkkeelle jäätyään?

Tämä on nähty ennenkin. Ulkoministeriössä kehitysaputehtävissä 40 vuotta toiminut virkamies oli hiljaa ja katseli kehitysavun hukkakayttöä sivusta ja vasta eläkkeellä kirjoitti varoittavan kirjan näkemistään epäkohdista. Samoin Eduskunnan talouspäällikkö ei tuonut kansaedustajien verovarojen tuhlausta yleiseen tietoon virassa ollessaan, vaan kirjoitti paljastuskirjan eläkkeelle jäätyään ja aineistoa jäi vielä jatko-osaankin.

Ymmärrän kyllä, että oma etu on virkamiehellekin tärkein ja työnantajaa ei haukuta, mutta on olemassa tapauksia, joissa työntekijät ovat oman etunsa ja työnantajaa kohtaan tuntemansa lojaalisuuden vuoksi vaienneet vanhusten ja lasten kaltoinkohtelusta siihen saakka, että ovat rangaistustoimien ulottumattomissa.

Suomessa on jotain vialla, kun virheet lakaistaan maton alle ja selvistä väärinkäytöksistä ei uskalleta kertoa  ennen kuin vuosikymmeniä myöhemmin muistelmissa.

Vaikenevat virkamiehet näyttävät ajavan ennemmin toistensa ja poliitikkojen etua kuin Suomen kansan. Näin ei pitäisi demokratiassa olla.

VAALIBUDJETIT VEROVÄHENNYSKELPOISIKSI

Suomeen on tulossa noin vuoden sisällä kolmet suuret vaalit, mikäli yllätyksiä ei tule. Maakuntavaalit, eduskuntavaalit sekä vielä Euroopan unionin parlamenttivaalit ovat melkeinpä nurkan takana. 

Yksittäiselle vaaliehdokkaalle vaalit merkitsevät lähinnä rahanmenoa; joko oman rahan tai tukijoitten. Vain harva ehdokas tulee valituksi ja rahaa kuluu pakostakin jokaiselta ehdokkaalta ainakin jonkin verran.

Median mukaan pätevimmät ehdokkaat menevät mieluummin oikeisiin töihin, koska politiikassa raha kulkee helposti vain ehdokkaasta poispäin ja tulot kattavat vain valittujen vaalimenot.

Yksi keino saada vaaleihin ehdokkaaksi päteviä henkilöitä olisi tehdä vaaleihin käytetyistä rahoista verovähennyskelpoisia eli ne voisi vähentää verotuksessa tuloistaan. Verovähennyskelpoisuus helpottaisi pienituloisten ehdokkaitten päätöstä lähteä mukaan, kun saisi edes jotain takaisin panostuksestaan.

Vaaleissa käytetty raha jäisi siis ehdokkaalle vaikka tämä  ei tulisikaan valituksi. Joku voi olla  sitä mieltä, että jos politiikkaan on lähtenyt, niin leikin kestäköön, mutta verovähennyksiä annetaan muista, vähäisemmistäkin syistä, joten mikä ettei yhteisten asioitten hoitajaksi pyrkimisestä. 

Ehdotukseni on laatikon ulkopuolelta, mutta saisi ehdokkaiksi muitakin kuin varakkaita tai varakkaitten kavereita.