perjantai 24. kesäkuuta 2016

BREXIT PALAUTTAA USKON EUROOPAN UNIONIIN

Britannia on kansanäänestyksessä päättänyt erota Euroopan Unionista pienellä, mutta ratkaisevalla enemmistöllä. Äänestyksen tulos muuttaa Euroopan, sekä Euroopan Unionin historian sadoiksi vuosiksi eteenpäin.

Unionin menneisyydessä on ollut muutamakin tapaus, joissa kansanäänestyksessä on Euroopan Unionin kanta asioihin hylätty ja sitten onkin järjestetty uusi kansanäänestys koska ensimmäisen äänestyksen tulos oli Brysselin valllanpitäjien mielestä väärä. Muistan ainakin Tanskan äänestäneen kahdesti Maastrictin sopimuksesta ja Irlannin Lissabonin sopimuksesta kunnes tulos oli "oikea".

Tällä kertaa vallan miehet Brysselissä näyttävät kunnioittavan kansan päätöstä, ainakaan heti ei vaadittu uutta äänestystä. Päinvastoin EU haluaa saada Britannian eronpyynnön Euroopan Unionista käsiteltäväksi mahdollisimman nopeasti.

Toistuvat äänestykset samoista asioista kunnes tulos on Unionin mieleinen, on saanut monet epäilemään että äänestämällä ei Unionissa voi vaikuttaa, mutta Britannian tuloksen kunnioitus palauttaa uskoa Euroopan Unioniin. EU ei olekaan yksisuuntainen tie, jolta ei ole paluuta missään tapauksessa.

Britannian erossa Euroopan Unionista on vielä monta metsää kaskettavana, mutta loppupeleissä se tulee olemaan Unionille eduksi. Kun kansalaiset nyt tietävät että Unionin ovesta on mahdollista mennä ulos ja äänestämällä voi vaikuttaa, Euroopan Unioniin tultaneen suhtautumaan vähemmän kielteisesti. Tähänastinen väite, että Unionissa on pakko olla ja vaihtohtoja ei ole eikä niistä saa keskustella, on nyt todistettu vääräksi.

Suomessakin on ryhdytty keräämään nimiä kansanäänestyksen järjestämiseksi Euroopan Unionin jäsenyydestä. Tämä on demokratian kannalta suotavaa.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

TULEVAN SODAN ULKOMAALAISET VETERAANIT

Maailma on uhkaavampi kuin vielä muutama vuosi sitten; islamilaisen terrorismin lisäksi viime vuosina on rakennettu vastakkainasettelua Venäjän ja Lännen välille. Ehkä aiheesta, ehkä siksi että Kylmän sodan päätyttyä 1990-luvun alussa, sotateollisuus tarvitsi uuden vihollisen Neuvostoliiton tilalle pitääkseen tilauskirjat täynnä ja erheellisesti valitsi islamismin. Noin 20 vuotta myöhemmin on käymässä selväksi että islamilaiset terroristit ovatkin turhan kova luu voitettavaksi ja uhreiksi valikoituu kuka tahansa; vaikkapa länsimaisen sotateollisuuden kihot. Nyt on ruoria käännetty taas vanhan tutun vihollisen; Neuvostoliiton perillisen Venäjän suuntaan. Suurvaltojen vastakkainasettelussa piilevät isot ja helpot rahat; molemmilla on teknologinen sodankäyntitapa eli kilpavarustelu on tulossa takaisin ja koska molemmilla puolilla on ydinaseita, sotaan varustaudutaan jatkuvasti mutta Kauhun tasapaino molemmin puolisesta ydintuhosta ehkä estänee sodan oikeasti syttymästä.

Olen miettinyt Suomea, suomalaisia ja Suomessa asuvia ulkomaalaisia mahdollisesti alkavassa sodassa. Suomen kansalaisilla on velvollisuus puolustaa Suomea, mutta entäpä maahantulleet? Useilla on sotakokemusta ja ovat asevelvollisiässä, mutta käykö niin että Suomen miehet lähtevät rintamalle ja maahantulijat jäävät kotirintamalle nostamaan notkumaan Taikaseinälle suomalaisten taistellessa ja kuollessa?

Halusin tietää mitä Puolustusvoimat on suunnitellut Suomessa maleskelevien ulkomaalaisten kohdalle sodan syttyessä ja kysyin asiaa Pääesikunnalta.

Tarkkoja tietoja minulle ei kerrottu; nehän ollevat salaisuuksia, mutta sain tietää sotatilaa koskevat lainkohdat koskien velvollisuutta maanpuolustukseen.

Perustuslain mukaan jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan maanpuolustukseen ja avustamaan siinä sen mukaan mitä laissa määrätään. Asevelvollislain mukaan jokainen 18-60 vuotias Suomen kansalainen on asevelvollinen, ellei toisin säädetä. Asevelvollisuuteen kuuluu varusmiespalvelus, kertausharjoitus, ylimääräinen palvelus, liikekannallepanon aikainen palvelus sekä osallistuminen kutsuntaan ja palveluskelpoisuuden tarkastukseen. Asevelvolliset Suomen kansalaiset ovat joko palveluksessa, reservissä tai varareservissä eli muinaisessa nostoväessä.

18-30 vuotiaat Suomen kansalaiset naiset voivat olla asepalveluksessa vapaaehtoiselta pohjalta.

Mutta entäpä ne ulkomaalaiset? Suomen kansalaisuuden saaneista ulkomaalaista sanotaan asevelvollisuuslaissa, että heidät vapautetaan rauhan aikana varusmiespalveluksesta mikäli he ovat kotimaassaan suorittaneet rauhanaikaista varusmiespalvelusta vähintään neljä kuukautta.

Sellaiset Suomen kansalaiset, joilla on myös jonkin ulkomaan kansalaisuus ja ovat asuneet viimeiset seitsemän vuotta Suomen ulkomailla, ei ole velvollisuutta osallistua varusmiespalvelukseen tai kutsuntoihin ja he voivat saada vapautuksen palveluksesta rauhan aikana, mikäli siteet ovat vahvemmat ulkomaille kuin Suomeen.

Maataan voi palvella monella tavalla, ja asepalvelus on vain yksi. Työvelvoite on toinen, ja siinä päästään käsiksi Suomen ulkomaalaisiin.

Poikkeusoloissa; eli hyökkäyksen tai sen uhan, näitten jälkitilan, väestön toimeentulon, maan talouselämän vaarantumisen, suuronnettomuuden ja sen jälkitilassa sekä tartuntataudin uhatessa, kaikki Suomessa asuvat 18-68 vuotiaat ovat työvelvollisia tekemään valtion määrittelemää työtä yhteiskunnan hyväksi. Tämä koskee siis myös maahantulleita ulkomaan kansalaisia.

Lyhyesti sanottuna ylläoleva, Pääesikunnan kirjeestä tulkatut tiedot tarkoittavat, että Suomessa asuvalla ulkomaan kansalaisella ei ole ase- tai maanpuolustusvelvoitetta, mutta poikkeusoloissa eli myös sodan aikana heillä on velvollisuus osallistua työntekoon Suomen tueksi.

Pientä mietintää voi aiheuttaa valmiuslain kirjain; siinä sanotaan tarkasti ottaen mm. että "Suomeen kohdistuva hyökkäys, sen uhka tai välitön jälkitila"  ovat poikkeusoloja, jotka aiheuttavat ase- tai työvelvoitteen. Entäpä jos Suomi esim NATOn tai Terrorismin vastaisen sodan liittouman mukana osallistuisi hyökkääjänä sotaan toista valtiota vastaan?


lauantai 18. kesäkuuta 2016

JAMAIKAN JUUTALAISET

Karibialla sijaitseva Jamaikan saari tunnetaan rastafareista, reggae- musiikista, steel- rummuista, homoseksuaalisuudesta annettavasta 10 vuoden vankeusrangaistuksesta sekä Länsi-Intian eksoottisena lomakohteena. Historiassaan se on ollut rotujen ja kansojen sulatusuuni ja ehkäpä yllättäen, Jamaikalla on myös vahva yhteys laajalle levinneeseen juutalaiseen kansaan. Jamaikan 2,7 miljoonasta asukkaasta yli 420.000 polveutuu Iberian niemimaalta kotoisin olevista sefardijuutalaisista.

Jamaikan ollessa Espanjan kuningaskunnan hallussa vuosina 1494-1655, ensimmäiset juutalaiset saapuivat saarelle Espanjasta ja Portugalista pakoon heitä vainoavaa katolista Inkvisitiota. Maahan tulleet eivät kutsuneet itseään juutalaisiksi vaan suojatakseen itseään vainoilta, Jamaikan juutalaiset sanoivat itseään alkuperäisen kotimaansa mukaan joko espanjalaisiksi tai portgalilaisiksi. Juutalaiset myös harjoittivat juutaalaista uskoaan salassa.

Ison- Britannian otettua haltuunsa Jamaikan, olot helpottuivat ja juutalaiset alkoivat julkisesti elämään juutalaisina. Jo vuonna 1660 jamaikanjuutalaisille vahvistettiin aiemmin myönnetty Britannian kansalaisuus ja täydet kansalaisoikeudet he saivat vuonna 1831.

Juutalaisten määrä ei ollut suuri, mutta heidän vaikutuksensa suhteessa asukasmäärään Jamaikalla oli laajempi kuin minkään muun saaren kansanryhmän. Kuten muuallakin, jamaikanjuutalaiset olivat usein merkittäviä tekijöitä talouden ja kaupan alalla.

Eräs tunnetuimmista Jamaikan juutalaisista oli Hollannista kotoisin ollut sefardijuutalainen Moses Cohen Henriques. Moses toimi lähinnä Karibianmerellä merirosvona 1600-luvulla ja perusti oman merirosvoyhteiskunnan saarelle Brasilian rannikolla. Portugalilaiset ajoivat Moses Cohen Henriquesin pois Brasiliasta ja hän toimi sen jälkeen legendaarisen merirosvon sir Henry Morganin neuvonantajana.

Nykyään Jamaikalla asuu virallisia juutalaisia noin 200, monien muutettua maasta Israeliin, Yhdysvaltoihin ja muualle. Jamaikalla on kuitenkin noin 20.000 hengen yhteisö, joka pitää itseään juutalaisina ja harjoittaa juutalaista uskoa. Muodollisesti heitä ei kuitenkaan ole ainakaan vielä tunnustettu juutalaisiksi.

Tämä oli tällaista pientä knoppitietoa historiasta.


maanantai 13. kesäkuuta 2016

KONGRESSIKAUPUNKI OULU

Oulu on Pohjois-Suomen kasvukeskus ja tärkein kaupunki, ja sanonnan mukaan myös Pohjois-Skandinavian pääkaupunki. Oulu ei kuitenkaan täysipainoisesti ota hyötyjä irti matkailun saralla. Oulussa myydään turisteille Lappituotteita, vaikka emme ihan Lappia olekaan ja Oulun merellinen historiakin tervaporvareineen ja Suomen suurimpiin kuuluneine kauppalaivastoineen on unohdettu ja elää korkeintaan elvytettynä.

Oululla on kuitenkin hyvät liikenneyhteydet kaikkialta Suomesta, naapurimaista ja kauempaakin sekä vakaa, toimiva yhteiskunta. Nämä voisi ottaa hyötykäyttöön rakentamalla Ouluun kokouksia ja messuja varten suunnitellun messu- ja kongressikeskuksen. Onhan Oulussa halleja ja hotelleja joissa kokouksia sekä messuja pidetään, mutta niissä on rajoitetut tilat ja usein täytyy rakentaa korokkeita, miettiä uusiksi äänentoisto ja valaistus, rakentaa lisää ja poistaa jotain ynnä muuta. Ja kokouksen jälkeen muuttaa tilat entiselleen varsinaista käyttöään varten.

Erillinen, juuri messukäyttöön tarkoitettu keskus houkuttelisi Ouluun messujen ja kokousten pitäjiä jatkuvalla syötöllä; kun vanha messu päättyisi, niin uusi kokous alkaisi. Oululla on mahdollisuus brändätä itsensä messu- ja kokouskaupunkina kansainvälisesti ja valtakunnanlaajuisesti. Yhtiöitä, järjestöjä, puolueita ja vastaavia riittää kohtuuhintaiseen Ouluun kokoustamaan ja itseään esittelemään.

Näen itse asian näin: messu- ja kokousvieraat tulevat Ouluun, kuluttavat runsaasti rahaa asumiseen ja ruokaan, pysyvät omissa oloissaan ja lähtevät muutaman päivän päästä kotiinsa.Sellaisia ulkomaalaisia vastaan ei minullakaan mitään ole.

Tein jo asiasta kuntalaisaloitteen numero 931 Aloite Oululle- palvelussa. Toivon Oulun päättäjien ja kansanedustajien miettivän asiaa ja edistävän messukeskuksen rakentamista Ouluun. Jo pelkkä rakennustyö työllistäisi rakentajia.

lauantai 4. kesäkuuta 2016

EROON HARHAUTTAVISTA HINNOISTA

Kävin hellepäivänä ostamassa jäätelön eräästä oululaisesta kaupasta. Ostokseni maksoi 1,99 euroa. Vielä jokin aika sitten tuollainen hinta pyöristettiin ylöspäin kahteen euroon vain käteisellä maksettaessa, yhden ja kahden sentin kolikoitahan ei Suomessa käytetä.

Maksoin jäätelöni kortilla ja siitä huolimatta hintaa pyöristettiin sentillä ylöspäin tasasummaan. Huomautin asiasta myyjälle ja hänen mukaansa hinnat on tapana pyöristää tasasummaan. Kortilla maksettaessa tällä ei pitäisi olla merkitystä koska kone hoitaa maksun ja laskemisen.

Yksi sentti on minullekin sen verran pieni summa, etten ruvennut kinaamaan ja vaatimaan senttiäni takaisin vaan siirryin nauttimaan lämmöstä ja väärin hinnoitellusta jäätelöstäni.

Laskin hiljaa mielessäni, että jos kaupassa käy vaikkapa tuhat asiakasta päivässä, ja jokaiselta laskutetaan yksi sentti ylimääräistä, se tarkoittaa kauppiaalle kymmenen euroa päivässä ylimääräistä rahaa, jonka hän vain ottaa asiakkaalta antamatta siitä mitään vastiketta. Mikäli kauppa on auki 360 päivää vuodessa, se on kauppiaalle 3600 euroa ilmaista rahaa vuodessa. Lukuni ja summani ovat arvioita, mutta joka tapauksessa kyseessä ovat vuositasolla tuhansien eurojen suuruinen palkanlisä kauppiaalle.

Näistä numeroon 9 päättyvistä hinnoista tulisi Suomessa päästä eroon, mikäli hinta kuitenkin pyöristetään tasasummaan ylöspäin. Ne harhauttavat asiakkaita pitämään hintaa alempana kuise oikeasti on ja oman kokemukseni mukaan niillä raa´asti sanottuna siirretään minun rahani vastikkeetta kauppiaalle.

Jos on teknisesti liian vaivalloista laskuttaa kortilta summa 1,99 euroa, niin hintaa tulisi pyöristää alaspäin, eikä ylöspäin. Mutta "rikkinäisten" summien laskutus kortilta on ennenkin onnistunut ongelmitta.

perjantai 3. kesäkuuta 2016

JUMALAN VIHA

Konkistadori oli keskiajan lopulla espanjalainen ritari taikka ratsain liikkuva haarniskoitu sotilas. Ritarit ovat perinteisesti aatelistoon kuuluvia mutta konkistadori saattoi olla alemmaksikin katsottua säätyä. Esimerkiksi legendaarinen Fransisco Pizarro oli jalkaväen everstin ja köyhän naisen sikopaimenena toiminut avioton poika, joka pääsi maineeseen konkistadorina, joka kukisti Inka-valtakunnan Etelä- Amerikassa.

Alunperin konkistadorit sotivat Espanjassa vallatessaan Iberian niemimaata takaisin muslimeilta. Siitä heidän nimensäkin tulee; "conquista" eli valloitus ja "conquistador" eli valloittaja. 700 vuotta jatkunut islamilainen valta päättyi Granadan kaupungin valloitukseen vuonna 1492 ja konkistadorit löysivät uutta valloitettavaa samana vuonna alkaneessa eurooppalaisten Amerikan haltuunotossa Kristoffer Kolumbuksen löytöretkien myötä.

Moni konkistadori sai nimensä historiaan ja yksi heistä oli marraskuun 8. vuonna 1510 syntynyt Lope de Aguirre. Tuleva legendojen ja elokuvien hahmon syntyi todennäköisesti kunnan virkamiehenä toimineen aatelismiehen perheeseen Araotzin laaksossa Pohjois- Espanjassa. 1530-luvulla Fransisco Pizarro saapui Inkojen aarteitten kera takaisin Espanjaan ja nuoreen Lopeen syttyi Amerikankuume.

Lope de Aguirre saapui Uuden Maailman Peruun joko vuonna 1536 tai 1537 osana suurta retkikuntaa. Konkistadorit olivat eripuraista sakkia, riitaa synnytti muun muassa intiaanien kohtelu; saiko heitä käyttää orjina vai ei. Riidat ratkaistiin väkivallalla, melkeinpä Etelä- Amerikan espanjalaisten välisellä, useita vuosia kestäneellä sisällissodalla. Lope de Aguirre sai mainetta väkivaltaisena, julmana ja kiivaana taistelijana sekä Espanjan kruunun vastaisena kiihottajana. Lope sai pian lempinimen "El Loco" eli hullu tai mielipuoli. Itse hän kutsui itseään nimillä "Jumalan viha" ja "Vapauden ruhtinas".

Konkistadorien keskinäinen väkivalta laantui, mutta riidat jäivät itämään. vuonna 1560 Pedro de Ursúa johti 300 konkistadoria ja satoja intiaaneja löytäretkelle Amazonasin viidakkoon. Virallinen syy retkikunnalle oli löytää legendaarinen kultainen kaupunki El Dorado, mutta luultavasti motiivina oli lähettää konkistadorien joukossa olevat riitapukarit pois aiheuttamasta ongelmia. Lope de Aguirre oli tässä joukossa yhdessä tyttärensä Elviran kanssa. Matkanteko Amazonilla oli työlästä ja ongelmia syntyi. Seuraavana vuonna Lope de Aguirre tappoi Pedro de Ursúan, mahdollisesti koska tämä oli kieltänyt Lopea ottamasta mukaan rakastajatartaan tai sitten saadakseen valtaa itselleen. Pedron seuraajana retkikunnan johdossa toimi Fernando de Guzmán, joka myös murhattiin. Tämän jälkeen aseistettua retkikuntaa johti Lope de Aguirre. Matka jatkui ilmeisesti Orinoco-jokea myöten Atlantille tuhoten matkan varrella intiaanikyliä joko huvin tai elintarvikkeitten vuoksi. Kun meri oli saavutettu, Lope sai matkatoverinsa maaliskuun 23. vuonna 1561 julistamaan hänet "Perun, Tierra Firmen ja Chilen ruhtinaaksi",  ja lisäksi hän kirjoitutti kirjeen Espanjan kuninkaalle jossa hän ilmaisi halveksuntansa kruunulle ja julisti Perun espanjalaisen siirtomaan itsenäiseksi.

Lope de Aguirre siis kapinoi joukkoineen avoimesti Espanjan valtaa vastaan. Vuoden 1561 keväällä alkaneen kapinansa alkajaisiksi hän valtasi Isla Margaritan nykyisessä Venezuelassa ja surmautti sen espanjalaisen kuvernöörin ja joukon asukkaita. Espanjan kruunu vastasi voimalla, ja Lope de Aguirre miehineen piiritettiin nykyisen Venezuelan alueella Barquisimetossa. Huomattuaan olevansa tappiolla, Lope de Aguirre surmasi tyttärensä Elviran, omien sanojensa mukaan "jotta niin paljon rakastamani ei joutuisi säädyttömien kaltoin kohtelemaksi."

Lopen miehet yrittivät pelastaa itsensä yrittämällä ottaa tämän kiinni luovuttaakseen Lopen viholliselle, mutta Lope de Aguirre surmasi joukon pettureita. Myöhemmin Lope de Aguirre jäi vihollistensa vangiksi ja hänet ammuttiin 27. lokakuuta vuonna 1561. Hänen päänsä leikattiin irti ja ruumis paloiteltiin neljään osaan, jotka lähetettiin varoitukseksi surmapaikan läheisiin asutuksiin.

Lope de Aguirre; "Jumalan viha"; "Hullu" on nykyään malliesimerkki julmuudesta ja petoksesta sekä taiteen ja viihteen antisankari. Kelvoton mies ei olisi kyennyt johtamaan konkistadoreja Etelä- Amerikan mantereen poikki mutta Lopen julmuus ja vallanhimo estävät hänen kutsumisensa sankariksi.

Kulttiohjaaja Werner Herzog teki Lope de Aguirren tarinasta elokuvan vuonna 1972. Pääosaa esitti niinikään maineikas kulttinäyttelijä Klaus Kinski. Elokuvassa Ilmestyskirja nyt esiintynyt hahmo eversti Kurtz sai piirteitä Lope de Aguirren hahmosta.