torstai 23. huhtikuuta 2015

KANSANEDUSTAJIEN TYÖTTÖMYYSTURVA

Uusi eduskunta on nyt valittu loistavalla vaalituloksella. Toivossa on hyvä elää että talouskurimuksesta vielä noustaan.

Moni viime kaudella istunut kansanedustaja menetti paikkansa. Useimmille tämä ei ole suuri ongelma; jos ei pakastevirkaa tai uutta työtä ole odottamassa, niin tipahtaneet kansanedustajat saavat sopeutumiseläkettä, sopeutumiseläkettä ja ties mitä muuta tottuakseen olemaan "tavallisia ihmisiä", kuten eduskunnasta pudonnut Keskustan Paula Lehtomäki eduskuntaan kuulumattomia kuvasi.

Lait ja säännöt ovat kuitenkin muuttuneet siitä mitä aiemmin olivat, eivätkä takaa enää lokoisia oloja kaikille Arkadianmäeltä rannalle jääneille. Eräitten oululaistenkin entisten kansanedustajien tulot laskevat merkittävästi eivätkä kansanedustajat ole oikeutettuja ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen vaikka kuuluisivat johonkin liittoon. Kansanedustajien yli 6000 euron korvaus työstään ei nimittäin ole palkkaa, vaan palkkio joka ei oikeuta liiton päiville isompaan työttömyyskorvaukseen.

Ehdotan siis että kansanedustajien peruspalkkio 6380 euroa kuukaudessa ja sen lisät ynnä korotukset muutetaan palkaksi ja kansanedustajat toteuttavat työttömyyskorvauksensa kuten muutkin; kuulumalla johonkin liittoon tai yksityiseen työttömyyskassaan. Useimmat kansanedustajat kuulunevat jo ennestään johonkiin liittoon ja säännöksiä muuttamalla voisi vaikkapa kyseinen liitto huolehtia kansanedustajan jäsenmaksua vastaan eduskunnan jäsenen työttömyysturvasta. Jos joku valitsee olla liittoon kuulumatta, niin se on oma ja oikeutettu valinta.

Sopeuttamiseläkkeistä ja -rahoista Helsingissä tuskin ollaan valmiita luopumaan mutta ehdotukseni helpottaisi sopeuttamisen ulkopuolella jääviä entisiä parlamentin jäseniä.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

ROTUAARILLA

Viimeiset parisen viikkoa ovat olleet kiireiset. Kahtena päivänä olin vaalitoimitsijana ja muina päivinä olin mukana järjestelemässä vaalikylttejä katujen varsille ja vapaaehtoisena Rotuaarin vaalikylässä Oulun keskustassa. Rotuaarilla olin ehdokkaitten tukena kantamassa tavaraa, keittämässä kahvia ja julistamassa perussuomalaista sanaa parhaani mukaan. Monet ihmiset halusivat puhua puolueen toimijan kanssa mutta ehdokkaat paikalla olivat jo kiinni jonkun muun kysymyksessä, joten vapaaehtoisetkin saivat suunvuoron.

Vaalilautakunta eilisenä vaalipäivänä oli mukavaa vaihtelua, muttei varsinaisesti kevyempi; myyntitöistä tuttua hymyilyä ja kohteliaisuutta koko päivän. 12 tunnin päivän jälkeen, muutamalla tauolla, vasta aloitettiin varsinainen työ: äänten laskeminen. Se sujui sutjakasti; vaivaiset kaksi tuntia ja homma oli selvä. EUkkovaaleissa 2014 laskimme pitkään ja muutaman kerran uudestaan puolille öin ennen kuin laskut täsmäsivät kirjanpidon kanssa. Kätevästi minulle jäi puoli tuntia aikaa ehtiä sunnuntain viimeiselle linkkarille kotiin. Harmikseni jouduin jättämään vaalivalvojaiset väliin, mutta olisin ehtinyt korkeintaan muutaman kupin kahvia juomaan ennen kuin bileet hyytyisivät.

Bussissa ihmettelin älykännyköitä; siinä minä istuin penkillä myöhään illalla ja tutkailin vaalituloksia Lumiallani. Ei tarvinnut kotiin asti jännätä miten hyvin Perussuomalaiset pärjäävät.

Vaalitulos oli Perussuomalaisten osalta loistava. Eräät povasivat Jytkyn sulamista ja ennakkoäänissä meille olisi tullut 35 kansanedustajaa, eli miinusta 4 paikkaa ja olisimmen olleet neljänneksi suurin puolue. Siinä olisi opposition korpitaival taas saattanut kutsua.

Loppujen lopuksi tuli kakkossija ja 38 kansanedustajaa, joka toivon mukaan ei tarkistuslaskennassa muutu. Vuoden 2011 vaaleissa edustajia tuli 39 ja yhden vaivaisen paikan menetys mahtuu vielä toleranssien sisään. Ja jos tarkkoja ollaan, Perussuomalaisten kansanedustajien määrä todellisuudessa kasvoi, ei laskenut. James Hirvisaari erotettiin Seppo Lehto-kohun jälkeen ja siirtyi Muutos2011- puolueeseen ja Laila Koskela loikkasi viime vuonna Keskustaan, eli jäljellä oli 37 kansanedustajaa joka luku nyt kasvoi 38 kansanedustajaan. Ei paha.

Olisin mielelläni nähnyt Timo Soinin pääministerinä mutta nyt on vaalit käyty ja pulinat pois. Näillä mennään lujaa.

Aloin vaalihässäkän lopulla tuntea jo oikeaa väsymystä, mutta kun tiesin mihin asti tarvitsee jaksaa niin perussuomalaisten yhteinen maali kantoi loppuun saakka. Nyt on työtä tehneen miehen hyvä olo ja koska en ollut itse ehdokkaana, voin olla iloinen kaikkien ehdokkaittemme menestyksestä. Olinhan siellä minäkin Jytkyn jatkoa tekemässä ja niin ees päin pois.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

PIENPUOLUEET TENTATTAVANA

Tänään YLE näytti pienpuolueitten vaalitentin. Muutos 2011 lukuunottamatta millään puolueella ei ole edustajaa eduskunnassa. Saa nähdä mikä on tilanne 19.4. valittavassa eduskunnassa, joka seuraavien kahden vuoden ajan pitää istuntonsa remontin vuoksi Sibeliustalossa.

Mukana oli myös Terttu Savola, jonka Köyhien Asialla- puolueessa jonkin aikaa kansalaisuusongelmien vuoksi pyörin. Olin jopa puolueen kuntavaaliehdokas vuonna 2012, ennen kuin sain Suomen kansalaisuuden ja olin taas kelvollinen perussuomalaiseksi vuoden 2009 sääntömuutoksen jälkeen, joka kieltää ulkomaan kansalaisilta Perussuomalaiset- puolueen jäsenyyden. Kokemukseni mukaan Köyhien Asialla on yhden naisen show, jossa Terttu tekee käytännössa kaikki työt antamatta muille mahdollisuutta näyttää kynsiään.

Pienpuolueena Perussuomalaisetkin aloittivat; luulenpa että tämäniltaisesta joukosta löytyy vielä eduskuntapuolueita, ehkä jo näitten vaalien jälkeen. Itse veikkaisin Piraattipuolueelle nykyistä suurempaa tulevaisuutta ja ehkäpä Muutos 2011 saa myös edustajan tai useamman. Itsenäisyyspuolue vaikutti tentissä luottavaiselta vaalien tuloksen suhteen, mutta IPU on ollut olemassa jo vuodesta 1995 saamatta kansanedustajia Arkadianmäelle, joten tuskin nytkään.

Se, minkä pistin tentistä merkille oli asiallisuus. Isojen puolueitten tenteissä puhuttiin päälle ja huudettiinkin, sekä raakasti haukuttiin muita puolueita, mutta pienpuolueilla käytöstavat olivat hallussa. Ehkä pienuus ja joittenkin puolueitten kohdalla toistuva vaaleissa turpiin ottaminen saavat miehet ja naiset nöyriksi.

Sunnuntaina 19.4. 2015 valitaan uusi eduskunta. Näissäkin vaaleissa ovat vastakkain Perussuomalaiset ja muut puolueet yhtenä massana. Ero näkyy varsinkin EU- ja maahanmuuttopolitiikassa.

Jos haluat muutosta, äänestä Perussuomalaisia. Jos olet tyytyväinen tilanteeseen Suomessa, äänestä mitä tahansa muuta puoluetta.

lauantai 4. huhtikuuta 2015

OPPOSITIOMEDIA

Joskus nuorena poikana luin ahkerasti lehtien elokuva-arvosteluja, ja pistin merkille että ne olivat yhtä mieltä elokuvista. Oli kuin yksi olisi arvostellut elokuvan, ja muut lehdet kirjoittaneet oman arvostelun tämän ensimmäisen kirjoittaman arvostelun pohjalta edes näkemättä elokuvaa. Pidin huomiotani merkkinä toimittajien laiskuudesta ja helpoimman tien valinnasta. Miksi tehdä työtä jos joku muu on jo tehnyt sen, tuntui olevan toimittajien mottona.

Vanhempana yhteiskunnallisista asioista kiinnostuttuani, havaitsin saman ilmiön muissakin lehtijutuissa. Iltasanomilla ja Iltalehdellä useinkin on lööpit samasta aiheesta ja jututkin molemmilla joko puolesta tai vastaan, mutta ei vastakkaisilla asenteilla. Niin kauan kuin jutut ovat hömppää Matti Nykäsen elämästä tai Miss Suomen poikaystävistä, asialla liene niin suurta merkitystä.

Huolestuttavampi ilmiö on politiikan ja yhteiskunnallisten asioitten samanlainen kuvaaminen kaikissa lehdissä ja muissa medioissa. Kaikki mediat hehkuttaa samoja asioita, kuten sukupuolineutraalia avioliittoa ja monikulttuurin hyvyyttä ja vaikenee samoista asioista kuten monikulttuurin epäkohdista ja poliitikkojen väärinkäytöksistä. Tällainen panee foliohattuni propellin pyörimään vinhasti; onko jossakin joku joka sanelee mitä ja mistä media kertoo? Vai kopioivatko mediat vain toistensa juttuja? Kuka siinä tapauksessa kirjoittaa ensimmäisen jutun?

Onhan se totta, että kun kaikki ovat pohjimmiltaan samaa mieltä ja vain yksityiskohdat eroavat niin ei synny isoja riitoja. Kun kaikki toimijat; poliitikot, media, liikemiehet ynnä muut pysyvät sovitun tai jonkun julkisuudessa tuntemattoman asettaman laatikon sisällä, maa on rauhallinen kuin kuraoja.

Suomesta puuttuvat demokratialle tyypilliset eriävät mielipiteet ja varsinkin kanavat niitten ilmaisemiseen. Muissa maissa lehdet, televisio ja muu media kertoo toisistaan poikkeavia totuuksia ja näkökantoja. Keskustelu noissa maissa saattaa olla riitaista, mutta ainakin sitä käydään ja ihmisillä on vapaa tahto valita minkä totuuden haluavat uskoa. Suomessa sen sijaan vaihtoehtoisen totuuden tai mielipiteen kertomisesta rangaistaan joko oikeudessa, kuten Magneettimedialle kävi tai muun median haukkumisen kohteeksi joutumisella, kuten netin Mitä Vittua- lehti.

Mistä nykyinen konsensusmedia sitten johtuu? Sanon kuten amerikkalaiset salaliittoteoreetikot: "En tiedä, koska he eivät halua minun tietävän." Ja "he" ovat nimetön toimija josta media vaikenee, jonka olemassa oloakaan ei tiedetä.

Suuria salaliittoja asiaan ei tarvita; pääoma omistaa median ja rahoittaa poliitikkoja. Pääomalle on taloudellisesti eduksi, ettei kukaan heiluta venettä olemalla eri mieltä kuin muut. Mahdollisesti tämä pääomatakapiru juontuu jo Urho Kekkosen päiviin asti. UKK piti arvovallallaan ja myllykirjeillä maan ja kansan kurissa sekä rankaisi eri mieltä olevia, kuten Veikko Vennamoa puolueineen.

Ehkä se oli Kekkonen joka sitoi yhteiskunnan toimijat niin tiukasti yhteen että ne ovat yhdessä sumpussa vieläkin. Tai sitten Suomi on niin pieni maa, että tänne mahtuu vain yksi totuus kerrallaan.

torstai 2. huhtikuuta 2015

AMERIKAN MALLI ASUNNOTTOMUUTEEN

Kaikki meistä ovat nähneet televisiossa ja elokuvissa yhdysvaltalaisia asumassa pysyvästi asuntovaunuissa eli trailereissa. Yhdysvalloissa samassa paikassa ympäri vuoden pysyvissä asuntovaunuissa asuminen on yleinen ja hyväksytty asumismalli. Myös Pohjoismaissa, varsinkin Ruotsissa, on ihmisiä jotka vakituisesti asuvat näissä nk. trailereissa vaikka se ei vielä ehkä täysin luvallista ja normaali käytäntö olekaan.

Trailerit auttaisivat ratkaisemaan Suomen asunnottomien koditonta tilannetta. Sarjatuotantona ne ovat helppoja ja ja edullisia valmistaa sekä tarvittaessa ne voi siirtää ilman ongelmia muualle. Ajatusta ovat muutkin jo täällä päin pyöritelleet; muutama vuosi sitten asuntomessuilla Suomessa oli esiteltävänä trailerityyppinen siirrettävä omakotitalo.

Asunnottomuus Suomessa johtuu paljolti rakennuskustannuksista; kun kustannukset nousevat, nousevat myös vuokrat, asuntojen ostohinnat ja asumiskustannukset. Tilalle tarvitaan halvempi ja yksinkertaisempi vaihtoehto.

Asumista rajoittavia sääntöjä ja lakeja, jotka estäisivät traileriasumisen Suomessa, voinee aina muuttaa. Mikään ei ole ikuista, varsinkaan laki.

Aluksi ehkä on ikävä ajatus, että Suomeen tulisi Hollywoodista tuttuja traileripuistoja joissa pienituloiset asuisivat asuntovaunuissa mutta jos asiaa harkitsee, niin miksi ei se mikä kelpaa amerikkalaisille kelpaisi suomalaisille ja muille Suomen asukkaille? Kyseessähän on edullinen, jopa halpa asumismuoto jossa ostettua tai vuokrattua trailerikotia voi vaihtaa tai siirtää halutessaan.

Trailerit edistäisivät myös työnantajien perään kuuluttamaa työvoiman liikkuvuutta työn perässä. Monet Suomessakin jo asuvat keikkatöissä ollessaan asuntovaunuissa melkeinpä vakituisesti.

Ei anneta televisiosta opittujen ennakkoluulojen tyrmätä ajatusta heti alkuunsa.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

VAALILUPAUKSIA TORILTA

Vuoden 2015 eduskuntavaalit ovat alle kolmen viikon päästä. Se tarkoittaa että kampanjointi kiihtyy ja vaalilupauksia toistellaan vaalikylissä ympäri Suomen.

Sosiaalidemokraatit lupasivat luoda Suomeen 100.000 työpaikkaa ja Keskusta nokitti 200.000 uudella työpaikalla vuoteen 2020 mennessä. Keinoiksi on mainittu ympäristöystävällisen cleantech- tekniikan kehitystä ja kauppaamista saasteista kärsiville ulkomaille. Taisi olla SDPn puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Antti Rinne, jonka mukaan cleantech toisi Suomeen 3.600 työpaikan sijasta 50.000 uutta työpaikkaa. Muutkin puolueet vannovat mediaseksikkään ympäristön suojeluun nimiin Suomen talouden kohentamiseksi, täysimittaiseen paranemiseen ei kukaan enää usko.

Ympäristön suojelu on hyvä ja kannatettava asia ja varmasti ympäristöä puhdistavalle tekniikalle on maailmalla markkinoita ja tarvetta. Mutta Suomen taloutta se ei auta, ei vaikka millainen toimiva ja tehokas vimpain tai vipstaaki Suomessa kehitettäisiin ympäristön pelastamiseksi.

Syy on yksinkertainen: Kiina. Jos suomalaiset keksivät cleantech-tuotteen jolle löytyy ostajia, kiinalaiset kopioivat sen saman tien ja myyvät halvemmalla, enemmän, nopeammalla toimitusajalla ja jopa parempana kuin suomalaiset omaa alkuperäistä tuotettaan. Kiinalaiset kopioivat kaikkea; elintarvikkeita, Fiskarsin saksia ja erilaisia kännyköitä myöten. Onpa Kiinassa väärennetty kokonaisia Apple Storeja, kun aidot ovat olleet liian kalliita. Miksi he jättäisivät tuottavan cleantechin kopioimatta, varsinkin kun Kiinalla itsellään tarvetta ympäristöä puhdistavalle teknologialle?

Suomi tai muu maailma ei ole tähänkään asti kyennyt estämään kiinalaisten piraattituotteitten valmistusta. Kopiointi on niin yleistä että niitä siis jopa kutsutaan "piraattituotteiksi", koska asiakkaiden on helpompi ostaa tuotteita joita ei kutsuta "väärennöksiksi", kuten vielä Kiina-ilmiön alkupäivinä tehtiin 1980-luvulla.

Jotain muuta on Suomen pelastamiseksi keksittävä kuin helposti ryövättävä cleantech. Mahdollisesti koulutus voisi tuoda Suomelle tuloja; kiinnostusta suomalaista koululaitosta kohtaan on jo ollut ainakin Lähi-Idässä. Suomi voi maksua vastaan perustaa suomalaista laatua olevia kouluja ulkomaille tai kouluttaa maksua vastaan ulkomaalaisia Suomessa. Tai luontomatkailu; puhdasta, suhteellisen villiä luontoa Suomessa vielä riittää yhtenä harvoista maista Euroopassa. Vaelluksilla useinkin tulee vastaan tsekkejä, slovakkeja, saksalaisia ja muita ulkomailta tulleita vaeltajia. Niin kauan kuin Venäjä ei keksi ruveta markkinoimaan omaa esimerkiksi Karjalan, Kuolan tai Siperian alueita luontomatkailijoille, Suomelle on luonnossa markkinarako.