keskiviikko 29. tammikuuta 2014

HUUMEPOLIISI RIKOSEPÄILYISTÄ ELOKUVA

Helsingin huumepoliisin päällikköä Jari Aarniota on epäilty rikoksista jo syksystä alkaen. Jarin epäillään käyttäneen virka-asemaansa väärin ja osallistuneen työnantajansa hankintoihin ja niitten valmisteluun esteellisenä. Hän on saattanut saada yhtiöltä etuja, joten kyseessä voi olla lahjuksen vastaanottaminen. Mutta ei sekään riitä, lisäksi Jari Aarnion epäillään sotkeutuneen huumerikoksiin, vieläpä uusimman tiedon mukaan huumeitten levitykseen. Siis huumepoliisin päällikkö olisi levittänyt huumeita, sen sijaan että yrittäisi estää niitten jakelua. Jari on siis poliisin ansioristin vuonna 1995 saanut Vuoden poliisi vuodelta 1987 ja nyt epäillään huumeitten levittämisestä.

Jari Aarnio yritettiin myös murhata vuonna 1996 käsikranaatilla, Jari ehti katkaista kranaatissa olevan sytytyslangan. Miehen tarinassa on selvästi elokuvan aineksia. Luulenpa että Solarfilms tulee aikanaan tekemään Jari Aarnioon pohjautuvan elokuvan, huonommastakin juonesta Solarfilms on liikkuvan kuvan tehnyt.

maanantai 27. tammikuuta 2014

LATEKOE LAWSON HELLU

Kävin äsken seuraamassa Oulun kaupunginvaltuuston istuntoa. Kolme tuntia päättäjät puhuivat viisaita Oulun varalle. Taloudellinen tilanne ei näytä tällä hetkellä yhtä uhkaavalta kuin viime vuonna, säästöjä on onnistuttu tekemään ja pahempaa pelättiin. Oulun kaupungin menot ovat silti noin 60 miljoonaa suuremmat kuin tulot, neljännes budjetista on sosiaalimenoja ja työttömyys huitelee 16%ssa. Aiemmin oli kuitenkin tilanne vielä huonompi ja ehkä tästä vielä noustaan, tosin taitaa palveluihin leikkauksia tulla.

Terveyskeskukset korvaavat hyvinvointikeskukset ja -pisteet puhuttivat valtuutettuja. Ei näytä hyvältä niitten kannalta, jotka asuvat Oulun keskustan, kanta-Oulun ulkopuolella. Joukkoliikennettä harvennetaan ja matkat palveluihin pitenevät. Autoilijat pärjännevät, jos ei autoverotus, pensan hinta tms paljoa nouse. Jos julkisilla pitää lähteä syrjäkyliltä kauppaan, lääkäriin, pankkiin ja niin edelleen, voi tulla muutto Ouluun mieleen mikäli rahaa siihen riittää. Nykyiseen suur-Ouluun suunnitellaan vielä kahdeksan muun kunnan liittämistä, joten taitaa Oulun ympäristökunnat tyhjentyä ensin palveluista ja sitten asukkaista. Jos eivät palvelut tule ihmisten luo, ihmiset menevät palveluitten luokse.

Vihreitten kaupunginvaltuutettu Latekoe Lawson Hellu Oulunsalosta puhui myös istunnossa. Viisikymppinen Latekoe ei tunnu puhuvan kovin hyvää suomea, vaikka on asunut täällä 25 vuotta, opiskellut insinööriksi ja käynyt armeijan. Olen tähän asti uskonut, Latekoen puhuessa aikaisemmissa kokouksissa, että hän ujostelee julkista puhumista ja on asiastaan kiihtynyt ja sen vuoksi puhuu vaikeasti ymmärrettävää suomen kieltä mutta tämän iltaisen perusteella pidän mahdollisena ettei hän yksinkertaisesti osaa lausua suomea. Latekoe puhui, en ymmärtänyt mitä, eikä kukaan valtuutettu kommentoinut Latekoen puheenvuoroa mitenkään. Se vihjaa, etteivät hekään ymmärtäneet, mutta eivät halunneet loukata Latekoeta kysymällä mitä hän puhui.

En ole keskustellut Latekoen kanssa, joten en tiedä miten suomen kieli kahden kesken häneltä sujuu. Olen kuullut häntä vain Oulun valtuuston kokouksissa, ehkäpä julkinen tila ja vieraat ihmiset hermostuttavat Latekoeta. Ymmärrän, miltä sellainen tuntuu. Julkinen puhuminen ja varsinkin vieraalla kielellä saa helposti unohtamaan hyvänkin kielitaidon. Silti, luulenpa että kaikki muut puolueet vaativat ehdokkailtaan hyvää suomen, tai osassa Suomea ruotsin kielen, taitoja sekä hyvää kykyä esiintyä ja puhua julkisuudessa. Ehkäpä Vihreät sitten suosivat ehdokkaita joilla on muita avuja. Sopiva ennen pätevää, voiko se olla niin?

torstai 23. tammikuuta 2014



KAIVOSLAKIA MUUTETTAVA

Suomea sanotaan edulliseksi maaksi harjoittaa kaivostoimintaa, ainakin jos on ulkomainen suuri kaivosyhtiö. Ylen "Napapiirin Kongo"- ohjelman ja eräitten medioissa olleitten artikkelien mukaan Suomen kaivoslaki on tehty suosimaan kansainvälisiä suuryhtiöitä, sen sijaan että malmia louhittaisiin suomalaisten eduksi. Lapin kullankaivajat on ajettu ahtaalle ilmeisesti jotta he eivät voi kaivaa valtauksilla metallia, jonka Suomen hallitus katsoo kuuluvan ulkomaislle yhtiöille. Kullankaivajat eivät ole valtion tukia saaneet mutta ovat luonnon entisöintivelvoitteensa hoitaneet ilman valtion tukia. Ulkomaisten yhtiöitten suhteen tilanne on se, että suomalaiset veronmaksajat tukevat ulkomaisten kaivosyhtiöitten toiminnan aloittamista eivätkä yhtiöt maksa osuuksia hyödyntämästään kaivoksesta Suomelle. Maanomistajalle maksetaan useita muita maita pienempi prosentti ja voitot kaivoksesta menevät ulkomaille kierrättämällä tuloja Suomen ulkopuolelle. Verotuloja kaivoksista tulee lähinnä työntekijöitten palkoista mutta nekin ovat vain vähäisiä ja väliaikaisia, suuret rahat menevät sijoittajille.

Kaivosten työllistävä vaikutus on vain väliaikainen ja työttömiksi jäävistä työntekijöistä tulevat kulut jäävät veronmaksajien niskoille. Useimmille lienee selvää, että kaivokset ehtyvät ennemmin tai myöhemmin eivätkä malmit ole uusiutuva luonnonvara. Malmin ehdyttyä jäljelle jää tuhottu luonto ja joukko työttömiä.

Jos Suomessa olisi käytössä kaivos- tai louhintavero, kuten eräät ovat esittäneet, Suomi saisi kansalaisten kannalta paremman hyödyn mineraaleistaan. Kaivosyhtiöitten kohonneet sijoitukset tuskin karkoittaisivat yrittäjiä, sillä mineraaleille on kysyntää ja niitä on louhittava siellä missä niitä on. Parasta olisi jos kaivoksia pyörittäisi suomalainen yhtiö, ulkomaisilla suuryrittäjillä ei ole intressiä pitää huolta suomalaisista työntekijöistä tai Suomen luonnosta. Heidän tarkoituksensa on tulla Suomeen, viedä halvalla mitä irti lähtee ja kadota muualle uusien kaivosten perässä.

Nyt tilanne on se, että rahapulasta kärsivä Suomi lahjoittaa rahaa ja mineraaleja ulkomaisille sijoittajille saamatta juuri mitään vastineeksi. Vieraskoreus kansallisen itsekkyyden sijaan maksaa suomalaisten rahaa.
https://mail.google.com/mail/images/cleardot.gif

lauantai 18. tammikuuta 2014

EU EPÄILEE KYNTTILÄNSAVUN OLEVAN VAARALLISTA

Euroopan Unionin päättäjät ovat todellakin menettäneet järkensä. Talous yskii, ympäristö saastuu, maahanmuuttajat eivät kotoudu ja mihin unioniherrat ovat kohdistaneet kotkankatseensa? Kynttilöihin, näin ainakin Etelä-Suomen Sanomien mukaan 17.1.2014.

Euroopan Unionin päättävät elimet ovat sitä mieltä, että kynttilänsavu saattaa siinä määrin sisältää haitallisia osia että asiaa täytyy tutkia. Tutkimukseen epäilemättä menee suuri summa veroeuroja, jotka tarvittaisiin muuallakin,vaikkapa ympäristön suojeluun. Voi mennä miljoonia tai ainakin satoja tuhansia, Pekka Himanenkin sai omaan tutkimukseensa kulutettua 700.000 euroa.

Jos jokainen Unionin asukas polttaisi muutaman kynttilän vuodessa, siinä tuskin merkittävää määrää ikäviä partikkeleita itseensä saa, varsinkaan verrattuna liikenteen päästöihin Euroopassa. Eivätkä kaikki polta kynttilöitä, sisätiloissa varsinkaan ja viime vuosien trendi näyttäisi vievän pattereilla toimivien sähkökynttilöitten suuntaan. Pidän kynttilänsavun terveyshaittoja vähäisinä ja muihin terveyshaittoihin verrattuna marginaalisina.

Tässä voi olla takana lobbareitten salajuoni. Esimerkiksi sähkökynttilöitten ja patterien valmistajille savuttavien kynttilöitten mahdollinen kielto olisi varsinainen joululahja. Joku vuosi sittenhän hyvät ja halvat hehkulamput pakotettiin vaihtamaan huonompiin ja kalliisiin. Savuttavien kynttilöitten vainoamisella joku jossain tienaa rahaa eikä Euroopan Unioni omasta mielestäni tee päätöksiään yleisen hyvän edistämiseksi vaan lobbareitten aloitteesta elinkeinoelämän hyväksi.

"Seuraa rahaa" on joku sanonut, eli ota selvää kuka päätöksellä ansaitsee ja tiedät kuka on takapiruna.

Osasyynä voi olla sekin, että kynttilöillä on ainakin Suomessa muistettu itsenäisyyttä ja kansojen historiallisia hetkiä. Unionin taka-ajatuksena voi olla kansallismielisyyden ilmaisemisen vastustaminen. Euroopan ulkopuolisten maahanmuuttajien suosimat suitsukkeet ja niitten haitat ilmeisesti ovat tutkimuksen ulkopuolella.


perjantai 17. tammikuuta 2014

ULKOMAALAISILLE LUKUKAUSIMAKSUT

Suomen koulutusjärjestelmä on tutkimusten mukaan maailman paras. Opiskelu ja opetusvälineet ovat laadukkaita ja kelpaavat muillekin. Tästä syystä Unionin ulkopuolelta tuleville opiskelijoille tulisi asettaa mielestäni lukukausimaksut. Koulutuksessa voisi olla Suomen uusi Nokia ja on tuhlausta kouluttaa suomlaisten verorahoilla ammattilaisia ulkomaitten hyväksi näitten sitten kilpaillessa tuotteillaan suomalaisten kanssa.Suomalaisille jää vain maksamisen ilo.

Ilmaiselle tavaralle on aina ottajia. Mikäli kävisi niin, että lukukausimaksut saisivat ulkomaalaiset välttämään opiskelua Suomessa, on pääteltävissä ettei Suomen koulutus olekaan niin hyvää kuin väitetään. Ihmiset ovat valmiita maksamaan laadusta, ilmaiseksi kelpaa kehnompikin.

Esa PaloniemiOulu

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

OSALLISTAVA SOSIAALITURVA EI TOIMI

Viime aikoina on puhuttu osallistavasta sosiaaliturvasta eli siitä että sosiaaliturvan saajat velvoitettaisiin tekemään työtä rahojensa eteen. Kansalainen tekisi tietyn määrän työtä ja saisi vastikkeeksi sosiaaliturvan verran euroja.

Useamman ihmisen pitäisi tehdä enemmän työtä, se on totta. Oleskeluyhteiskunta ei pysy kasassa rahan puutteen vuoksi. Tästä huolimatta suhtaudun epäillen vastikkeelliseen sosiaaliturvaan. Jos työtä saa teetettyä ilman palkanmaksuvelvoitetta, miksi työn teettäjät palkkaisivat ihmisiä töihin? Jokainen palkan maksusta säästetty euro kilahtaa osakkeenomistajien osinkoihin.
Tässä ollaan luomassa työtä tekevä luokka, joka ei saa työnantajalta korvausta työpanoksestaan mutta ansaitsee työn teettäjälle selvää rahaa.

Köyhyys periytyy, eli on mahdollista että osallistavan eli vastikkeellisen sosiaaliturvan tekijänä oleminen periytyy myös. Suomeen tulisi siis kansanryhmä jonka jäsenet syntyisivät tekemään työtä muille nälkäpalkalla.

Jos töitä tehtäväksi ja työkykyinen sosiaaliturvan saaja, kuuluu myös saada työehtosopimusten mukainen palkka. Vastikkeellinen sosiaaliturva on tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille, kuten myös palkattomat työharjoittelut.

Esa PaloniemiOulu

perjantai 10. tammikuuta 2014

SUOMEN VEDET SUOJELTAVA

Vesitilanne on Suomessa tällä hetkellä hyvä, raanavettä riittää kaikille ja kaikilla on siihen varaa. Vielä eivät ulkomaalaisten omistamat suomalaiset kaivoksetkaan ole pohjavettä pilanneet.

Veden saatavuus voi kuitenkin muuttua. Kun luonto saastuu eli käytettäväksi kelpaavan veden määrä laskee ja käyttäjien eli ihmisten määrä nousee, vedestä tulee pula. Ja jos vedestä on pula, siitä tulee kaupan kohde. Suomi suurine vesivaroineen on tuolloin houkutteleva kohde vesikauppaa käyville liikemiehille. Mielessäni kaihertaa ajatus, että ulkomaiset firmat ostavat Suomen vesioikeudet ja myyvät vedet muualle, tai isoon hintaan takaisin suomalaisille. Samaan tapaan kuin Suomen mineraalioikeudet ovat jo enimmäkseen vieraitten sijoittajien käsissä.

Tällä hetkellä oikeus puhtaaseen veteen on virallisestikin ihmisoikeus, mutta siihen on jo haettu muutosta jotta vesikaupalla pääsisi kunnolla tienaamaan. Ellei kukaan pistä vastaan veden muuttuessa rahaa tuottavaksi kaupan välineeksi, lobbarit saavat Brysselissä asiansa ennemmin tai myöhemmin läpi.

Suomen uusi vesilaki suojelee nyt suomalaisten oikeuksia, mutta lakeja on muutettu ennenkin. Tässäkin pätee se, että jos kansalaiset ovat hiljaa, poliitikot noudattavat ison rahan tahtoa ja silloin yksittäiset kansalaiset maksavat.

Eräitten arvioitten mukaan vesi on uusi öljy, josta tullaan riitelemään ja käymään sotia. Esimerkiksi Israelin ja Syyrian välille olisi saattanut aikoinaan tulla rauha, mikäli Genesaretinjärven makean veden varasto ei olisi ainoa suuri juomaveden lähde. Kukaan ei selviä ilman vettä ja veden puute saa ihmiset liikkeelle. Ja veden puutetta on myös se, ettei siihen ole varaa.

Hallituksen oikein toimiessa Suomella on kultakaivos hallussaan. Suomen vedet kuuluu pitää suomalaisten hallussa ja käytössä.

Esa Paloniemi

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

SABRA NEGEV

Aikoinaan 90-luvulla välttelin työttömyyttä olemalla pari talvea Israelissa kibbutsilla. Käytännössä olin vapaaehtoistyössä pelloilla ja kirjekuoritehtaalla. Vastineeksi työpanoksestani sain osuuskuntatilalta majoituksen, ruuan, terveydenhuollon ja myöskin työvaatteet.

Mieleeni ovat erityisesti jääneet vaaleanruskeat Sabra Negev-kengät. Ne olivat mukavat jalassa ja niissä oli pitoa banaanipelloilla ja arkikäytössä. Nilkkapituiset Sabra Negevit olivat myös melko edullisia ostaa ja suosittuja reppureissaajilla kibbutsilta lähdettyä. Monella taisivat työkengiksi myönnetyt negevit unohtua jalkaan kibbutsilta pois liftatessa.

Alun perin sotilaskäyttöön suunnitelluissa Sabra Negeveissä oli asetukset kohdillaan; edulliset, mukavat käyttää, eivät hiostaneet ohuen puuvillakuoren ansiosta, sopivat kapakkaan sekä töihin ja tuohon aikaan Sabra Negevit olivat vieläpä muodikkaat. Reppumatkaajien lisäksi ne olivat grunge-väen suosiossa.
Ainut huono puoli oli kestävyys. Halpoja kun olivat, puolen vuoden päivittäisen työkäytön jäljiltä alkoi pinta ratkeilla taitoskohdissa. Mutta Sabra Negevejähän sai edullisesti joka paikasta, ja vierailijoille riiti jos kenkä kesti kotimatkaan asti.

Sabra Negevit tulivat mieleeni pohtiessani matkaa Israeliin. Suomen oloihin ne eivät eivät olleet hääppöset; aavikkokengät eivät pidä lainkaan vettä eivätkä lämmitä varpaita. Mutta lyhyeen vierailuun Pyhässä Maassa olisivat omiaan, ties vaikka piipahtaisi vaelluksella Israel-reitillä, vaikkapa Negevin aavikolla jonka mukaan Sabra Negevit ovat saaneet nimensä. Sabra taas tarkoittaa Israelissa  syntynyttä juutalaista, varsinkin vanhoina pioneeripäivinä elänyttä henkilöä.

Innostuin siis kuuklailemaan ja huomasin, ettei Sabra Negevejä ole tehty enää vuoden 2000 jälkeen. Muutaman vuosikymmenen toiminut firma on lopettanut toimintansa, tai ainakin vaihtanut nimeä ja tuotetta. Erääseen aikaan elämääni olennaisesti kuulunut varuste on lakannut olemasta. Siitä sitä huomaa vanhenevansa. Senkin pistin merkille, että loppuvuosina Sabra Negevejä tehtiin muissakin väreissä kuin vaaleanruskeana. Kaipa se oli viimeinen loppurutistus pysymiseksi markkinoilla.

perjantai 3. tammikuuta 2014

TUNTURIMUSTIKKA

YLEn teksti-tv:tä selatessani tuli vastaan sivulla 874 juttu, joka sai kuuklaamaan. Eräs henkilö oli ostanut kotimaisen firman tunturimustikkamehua, vitamiineja ja terveysvaikutusta varmasti mustikkamehusta löytyisi. Kyseinen ostaja oli sitten kotona tutkinut ostostaan tarkemmin, ja havainnut mehu varsinaisesti mustikkaa ollutkaan, vaan kaarnikkamehua. Kaarnikka tunnetaan paremmin nimellä variksenmarja. Kaarnikka eli variksenmarja ollee myös hyvää ja terveellistä mutta varisten maininta nimessä saa ihmiset epäileväisiksi. Jokainenhan varikset tuntee ja tietää niiden olevan puistojen puhdistajia syöden mitä maasta löytyy.

Tässä on kyse uuden, parempana pidetyn nimen keksiminen vanhalle tuotteelle menekin edistämiseksi. Mielestäni harhaanjohtavan nimen, mustikkamehuna pitäisi omasta mielestäni myydä vain mustikoista saatua mehua, vedellä laimennettunakin kelpaisi. Variksenmarjat ja mustikat ovat niin eri marja, että niistä saatuja tuotteita pitäisi myydä omilla nimillään. Pikaisen kuuklauksen perusteella kaarnikkamehusta kerrottiin vain "joidenkin yritysten käyttävän kaarnikasta eli variksenmarjasta nimeä tunturimustikka". Kyseessä ollee siis markkinointikikka, vähän kuin käyttäisi ladasta nimeä "pietarinbemari" tai jotain vastaavaa.

Tunturimustikasta lukiessani tuli mieleen muitakin, synkempiä eufemismeja eli kiertoilmauksia. Turkkilaiset aikoinaan kielsivät kurdien olemassaolon ja näitten oikeudet kutsumalla kurdeja "vuoristoturkkilaisiksi", ajatuksena oli että kurdit ovatkin turkkilaisia eivätkä täten tarvitse vähemmistöoikeuksia. Ja natsit, vedänpä heidätkin mukaan tunturimustikkakeskusteluun, käyttivät juutalaisten murhaamisesta ja ruumittensa ryöstöstä nimeä "erikoiskäsittely" mikä sai kansanmurhaa käsittelevät raportit vähemmän järkyttäviksi.

Suomessakin 2010-luvulla käytetään ilmausta "positiivinen erityiskohtelu" kun jollekin ryhmälle halutaan antaa erikoisoikeuksia, jotka toisiin ryhmiin kuuluvilta kielletään. Sillä halutaan kieltää se tosiasia että kun yhtä suositaan, toista syrjitään sekä toisen syrjintä on jonkun toisen suosimista.

Kuten Juho Kusti Paasikivi sen hyvin sanoi: "Kun yhtä kumartaa, niin toiselle pyllistää."