perjantai 29. marraskuuta 2013

SOPU IRANIN KANSSA ON VIRHE

Hiljattain sovittiin pakotteitten höllentämisestä Iranin tehtyä myönnytyksiä ydinohjelmansa suhteen. Iran lupasi päästää tarkastajia kahteen ennestään tunnettuun ydinlaitokseen, rikastaa uraanin vahvuutta korkeintaan viisi prosenttiseksi ja rajoittaa rikastamiseen käytettyjen sentrifuugien määrää ja laatua. Tämän sanotaan olevan "ensiaskel" ja ostavan aikaa"  Iranin mahdollisen ydinaseohjelman purkamiseksi neuvottelemalla. Käytännössä sopimus oli voitto iranilaisille, he sallivat  ydinohjelmansa tunnettujen osien valvonnan ja rajoittamisen, salaisissa hen voivat tehdä millaista tutkimusta haluavat, myös rakentaa ydinasetta. Iran tuskin on laittanut kaikkia ydinmuniaan samaan koriin, on todennäköistä että on myös valvonnan ulkopuolella olevia salaisia laitoksia ja laitteita.

Mikäli Iran saisi haltuunsa ydinaseen, Israel olisi suuressa vaarassa. Nyt Israel mahdollisesti on Lähi-idän ainoa ydinasevaltio ja pelkkä uhka armeijoitten tuhoamisesta estää hyökkäyksen Israeliin. Kaksi valtiota voi sotatilanteessa tuhota toisensa, mutta molemmat maat tuhoutuisivat pahoin. Israel on pinta-alaltaan ja väkiluvultaan Irania pienempi, se tuhoutuisi täysin ydiniskussa. Iran puolestaan on suurempi ja saattaa olla halukas uhraamaan osan pinta-alastaan ja väestöstään mahdollisessa sodassa. Eli tilanne on tämä: Israel tuhoutuisi täysin ja Iran osittain, jäljelle jääneet iranilaiset saattaisivat hyvinkin pitää itseään ydinsodan voittajina. Eikä pidä unohtaa, että ydinasetta hallussaan pitävä Iran voisi luovuttaa tai vuotaa ydinaseita tai ydinasetietoutta terroristeille, esimerkiksi liittolaiselleen Hizbollahille joka käy sotaa Israelia vastaan. Vaarassa ovat myös Israelin ystävät länsimaissa.

Israel, eivätkä länsimaat, voi sallia Iranin saavan ydinasetta. Riskit ovat liian suuret, eivätkä ole ottamisen arvoisia.


Esa PaloniemiOulu

torstai 28. marraskuuta 2013

POLIITTISET VIRAT

Ylläolevilla tarkoitetaan virkoja ja töitä, jotka annetaan sopiville henkilöille joilla on oikea jäsenkirja. Lähinnä mieleen tulee valtion ja kunnan korkeimmat virat, mutta muistelen että suorittavan portaan työpaikkoihinkin on palkattu ihmisiä puoluejäsenyyden perusteella.
Viime aikoina on haluttu luopua poliittisista virkanimityksistä, mutta se ei välttämättä olisi hyvä muutos. Poliittisia virkoja on alunperin käsittääkseni alettu jakaa, koska poliitikot ovat halunneet heidän päätöksiään toteuttamaan samaa mieltä olevia virkamiehiä. Jos ministeri ja korkeimmat ministeriön virkamiehet ovat eri puolueesta, virkamiehellä on ainakin teoriassa mahdollisuus jarruttaa ja haitata omasta mielestään värien päätösten toteutusta. Asiat ovat helpommin junailtavissa kun päätöksen tehnyt ja päätöksen toteuttaja ovat päätöksestä samaa mieltä ja puhaltavat yhteen hiileen. Se, onko päätös äänestäjän parhaaksi on sitten kokonaan toinen juttu.

Suomessa poliittiset virat ovat menneet kauas alkuperäisestä tarkoituksestaan. Asiassa on korjattavaa, mutta poliittisin  perustein tehdyt nimitykset virkaan ovat oikein toteutettuna kannatettava asia. Ihan esimerkin vuoksi; mikäli perussuomalaisesta Timo Soinista tulee vuonna 2015 pääministeri ja korkeimmat päätöksiä toteuttavat virkamiehet ovat Kokoomuksesta, SDPstä taikka Keskustasta, he voivat oman puolueensa etua ajaakseen estää ja sabotoida Perussuomalaisten tekemiä päätöksiä ja kansa syyttäisi tunaroinnista pääministeripuoluetta ja äänestäisi seuraavissa vaaleissa Kokoomusta, SDPtä tai Keskustaa.



lauantai 23. marraskuuta 2013



VALTIO JA KIRKOT EROTETTAVA
Suomessa on kaksi valtionkirkkoa, evankelisluterilainen ja ortodoksinen, jotka ovat tiiviisti osa Suomen valtiota. Mielestäni valtionkirkkojärjestelmästä pitäisi luopua, ja antaa kirkkojen kerätä jäsentensä keskuudesta tarvitsemansa rahat. Nyt tilanne on se, että kirkkojen tarvitse ottaa huomioon jäsentensä mielipiteitä koska rahoitus on valtion puolesta verorahoilla turvattu. Valtion mielipiteet ovat verorahoja saavien kirkkojen kannalta tärkeämpiä kuin jäsenten, koska suurin osa rahoista tulee nimikristityiltä veronmaksajilta. "Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" sopii hyvin valtionkirkkoihin.
Kirkon ja valtion erottaminen tasaisi eroja eri uskonnollisten yhteisöjen välillä, kaikki olisivat samalla viivalla. Kun kirkot keräisivät itse kymmenyksensä jäseniltään, kirkkojen mielipiteet eivät kuuluisi valtiolle.Ilman kirkkojen ja valtion välistä rahaliekaa, kirkot voivat muokkautua jäseniään varten eivätkä muokkaa jäseniä kirkkoa varten. Uusia kirkkoja epäilemättä tulisi. Ihmiset voisivat paremmin valita mihin uskonnolliseen yhteisöön haluavat kuulua, homoliittojen vastustajat yhteen, kannattajat toiseen, muuta mieltä olevat muihin yhteisöihin. Uskontoihin liittyvä vastakkainasettelu vähenisi, kun kirkoista ja yhteisöistä voisi valita sen mikä miellyttää. Ja ilman uskonnollisen yhteisön jäsenyyttä voi myös elää jos niin haluaa.
Amerikkalainen järjestelmä on mielestäni hyvä, Tietääkseni siellä voi helposti perustaa oman kirkon, jos mieleistä ei löydy, kunhan vain itse rahoittaa toimintansa eikä ole valtion kukkarolla.
https://mail.google.com/mail/images/cleardot.gif

Esa Paloniemi
Oulu

Kalevan Lukijalle-palstalle tarjottu mielipide.Jäi julkaisematta. 

lauantai 16. marraskuuta 2013

SUOMALAISET OVAT SUVAITSEVAISIA

Suomalaisia ovat eräät moittineet suvaitsemattomiksi. Oma mielipiteeni on eri. Harvassa maassa maailmassa ihminen saa pukeutua muista eroavasti tai kulkea itsekseen puhuen kadulla, joutumatta muitten ihmisten pilkan tai kiusanteon kohteeksi. Joissain maissa saatettaisiin poliisikin kutsua, jos joku eroaa liikaa kanssaihmisistä, mutta Suomessa kynnys siihen on vielä korkealla.

Joku saattaa pitää välinpitämättömyytenä, että joku lojuu sammuneena tai tajuttomana kadun vieressä ilman kenenkään soittamatta poliisille. Minulle tämä on merkki väittämisestä,siinä annetaan ihmiselle oikeus olla oma itsensä ja pitää huolta itsestään ilman että muut pyytämättä sekaantuvat toisen ihmisen asioihin.

Kun eräs kuollut henkilö löytyi muumioituneena kodistaan vuosien kuluttua, entinen pääministeri Matti Vanhanen halusi suomalaisten tarkkailevan naapureitaan ja ilmoittavan poikkeavuuksista. Matti siis halusi takaisin vanhoista elokuvista tutun "kyttäysmentaliteetin", jossa naapureitten tekemisiä pidetään silmällä ja joista sitten juorutaan. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin; "kerrostalokyttääjät" varmasti ovat hyödyksi mikäli talossa on jotain ikävää tekeillä, mutta on mukavampi asua talossa jossa saa rauhassa puuhailla omiaan, niin kauan kuin ei häiritse muita.

Mielestäni on ihmisten yksityisyyteen puuttumista, että heitä kysymättä autetaan. Jos apua pyydetään, sitä on annettava, mutta jos ei pyydetä, loukataan ihmisen oikeutta elää itsenäisesti omaa elämäänsä.

Oma mielipiteeni on, että useimpiin muihin kansoihin verrattuna suomalaiset ovat erittäin suvaitsevaisia. Toistaiseksi jopa yleisen mielipiteen vastaisia mielipiteitä saa esittää.

Esa Paloniemi Oulu

perjantai 15. marraskuuta 2013

IÄKKÄÄT PERHEHOITOON

Oulun kaupunki aikoo ottaa käyttöön vanhusten perhehoitomallin, asiasta järjestetään yleisötilaisuuskin 20. 11. Ikäihmisten perhehoito tarkoittaa, että ikääntynyt oululainen laitetaan maksua vastaan asumaan sopivaksi katsottuun yksityiskotiin ja tarvitsemansa hoidon nk. perhehoitajalta eli kyseisen yksityisen kodin asukkaalta. Yhdellä perhehoitajalla voi olla puolen tusinaa hoidettavaa kotonaan, jos on enemmän, tarvitaan sopiva koulutus.
Eräs Oulun kaupungin virkamies sanoi kysyttäessä kyseessä olevan "uusi" malli. Mutta eihän tämä ole uusi juttu, vaan Suomessa aiemmin satoja vuosia käytössä ollut syytinkisysteemi, jossa ikäihmiset asutetaan halvimman tarjouksen tehneen kotiin pois kunnan vaivoilta. Se, joka lupaa hoitaa ikäihmisen halvimmalla, saa iäkkään hoidokikseen. Ja halvalla harvoin saa laatua.

Laaduntarkkailua ja valvontaa Oulun kaupunki kyllä lupaa, mutta käytännössä taitaa raha ratkaista. Jotkut eläkeläiset varmasti viihtyvät perhekodissaan, mutta niille, jotka eivät viihdy, ei vaihtoehtoa ole vaan täytyy vain kestää.

Itselleni herää kysymys: jos syytinkijärjestelmä oli niin hyvä ja halpa ratkaisu, miksi siitä 1900-luvun puolivälissä sitten luovuttiin ja siirryttiin palvelukoteihin?

Esa PaloniemiOulu

torstai 14. marraskuuta 2013

UUTISIA ISRAELISTA

Ryhmä israelilaisia tutkijoita Tel Avivin yliopistosta on eristänyt proteiinin, joka estää bakteereja jakautumasta ja näin tuhoaa ne. Israelilaisen Haaretz-lehden mukaan tutkimus saattaa johtaa uuden lääkkeen keksimiseen antibiootteja korvaamaan. Antibiootit olivat aikoinaan lähes "ihmelääke", jota annettiin vaivaan kuin vaivaan. Runsas käyttö vuosien ajan on kuitenkin johtanut bakteerien mutatoitumiseen antibiooteille vastustuskykyisiksi, eli antibiootit eivät enää paranna yhtä hyvin kuin ennen.
Uuden proteiinin eristäminen voi olla ensiaskel parannuskeinoon vanhoihin tauteihin, joihin antibiootit eivät enää pure.

Israelin puolustusvoimien 18-vuotias varusmies Eden Atias puukotettiin bussissa Afulan kaupungin linja-autoasemalla keskiviikkoaamuna 13.11.2013. Nukkumassa ollutta Edeniä puukotti useita kertoja niskaan 16-vuotias palestiinalainen. Kaksi viikkoa armeijassa palvellut Eden kuljetettiin  paikalliseen sairaalaan, missä hän kuoli haavoihinsa muutamia tunteja myöhemmin. Nazareth Illitistä Tel Aviviin matkalla olleen bussin matkustajat ottivat kiinni puukottajan, luovuttivat hänet turvallisuusmiehille, jotka puolestaan luovuttivat tämän poliisille.

Israelinjuutalaisten symbolina toiminut Sabra- kaktus uhkaa kuolla sukupuuttoon. Syynä on dactylopius opintae- hyönteinen, joka syö kaktusta. Hyönteistä käytetään kaktusten leviämisen torjuntaan Etelä- Afrikassa ja Australiassa. Hyönteinen lienee saapunut Israeliin maahantuodun kasvin mukana ja viimeisen kahden kuukauden aikana se on tuhonnut Sabra-kaktuksia Hula-laaksossa, mutta sitä pidetään uhkana koko alueen kaktuksille.


keskiviikko 13. marraskuuta 2013



SURVIVALISMI

Kylmän sodan aikana ydintuhon uhatessa USA:ssa eräät valveutuneet kansalaiset keräsivät ruokaa, lääkkeitä ja muita varusteita selvitäkseen mahdollisimman pitkään ydinsodan jälkeisessä maailmassa. Heitä kutsuttiin survivalisteiksi, tuttavallisemmin survareiksi. Kolmannen maailmansodan uhka on pienentynyt, mutta vaaroja on vieläkin, kuten euron kriisi, mellakat ja muut levottomuudet sekä jokavuotinen flunssa, jonka pelätään muuttuvan pandemiaksi.

On kuitenkin myös arkipäivän survivalismia. Jos otat mukaasi lompakon tai käsilaukun, sinulla on EDC eli Every Day Carry – tavarat, joita uskot kodin ulkopuolella tarvitsevasi: rahat, kortit, ehkä laastaria ja muuta.
Varautujaksi ryhtymiseen ei tarvita paljoa – säilykkeitä ja juotavaa kaapissa löytyy useimmilta ihmisiltä ilman, että he kutsuvat itseään survareiksi. Valaisimet ja patterikäyttöinen radio pattereineen on myös hyvä olla. Sähkökatkoja tapahtuu, eivätkä verkkovirralla toimivat televisio ja radio toimi katkon aikana ja tilannetiedotukset jäävät näin kuulematta.
Survareilla on myös oma kielensä. Tässä muutama esimerkki:

SHTF eli Shit Hits The Fan: Jokin katastrofi saa elämän sijoiltaan. Suomeksi tilanne iskee päälle, esimerkiksi pandemia, mellakka, sota tai muu.
BOB eli Bag Out Bag: laukku tai reppu, jossa on tarvikkeet noin kolmen vuorokauden selviämiseen kodin ulkopuolella.
INCH eli I’m Never Coming Home: laukku tai reppu, jossa ovat tarvikkeet tilanteessa, jolloin kotiin ei palata.
BOL eli Bug Out Location: etukäteen valittu paikka, johon tilanteen iskiessä päälle vetäydytään toistaiseksi.
KISS eli Keep It Simple, Stupid: Pidä homma yksinkertaisena/pidä homma kasassa. Älä tee suunnitelmia, joiden toteuttaminen on vaikeaa.



Kuntoilu on myös tärkeä osa varautumista. Voi tulla tilanne, jolloin koti täytyy jättää ilman toimivaa kulkupeliä. Hyvä kunto ei todellakaan ole huono sijoitus edes arkielämässä.
Suomalaiset ovat satojen, ehkä tuhansien vuosien ajan hakeneet suojaa piilopirteistä. Myös nykyään survarit usein harrastavat vaellusta ja retkeilyä, valmistautuen vetäytymään pois asutuskeskuksista. Jokainen ymmärtänee, että kriisin iskiessä päälle kaupungit muuttuvat surmanloukuiksi. Jäljelle jääneet taistelevat tarvikkeista toisiaan vastaan, ja elleivät taistele, se johtuu valtaeliitin raudanlujasta kontrollista. Lisäksi taudit leviävät kulovalkean tavoin tiiviissä ihmisryhmissä. Piilopirttiin vetäytyminen yksin tai läheisten kanssa lienee turvallisempi vaihtoehto, jos rahkeet riittävät pärjäämiseen omin voimin.
Vaelluksen aloittamiseen ei tarvita paljon, tavaroita saa käytettynä ja taidot oppii ilmaiseksi. Tärkeimpiä varusteita ovat jalkineet ja reppu. Jalkineitten on hyvä olla vedenpitävät – märät sukat tappavat vaellusinnon. Jos ei vedenpitäviä jalkineita ole, kannattaa olla mukana monta sukkaparia. Kengät saa kuiviksi käyttämällä niitä kuivien sukkien kanssa, ja veden imeydyttyä sukkiin vaihdetaan taas kuivat sukat kunnes jalkineet ovat kuivat.
Luonnollisesti jalkineitten tulee olla mukavat jalassa ja sisäänkävellyt (noin 100–200 km) ennen vaellukselle lähtöä.
Nykyään armeijoita pienennetään vähän joka puolella, joten ylijäämärinkkoja saa muutamalla kympillä. Armeijakama on tehty kestämään ja tarpeen vaatiessa korjattu rakkaudella.
On olemassa vaellusreittejä, kuten Karhunkierros tai Oulujoen Tervareitistö, jotka ovat merkittyjä reittejä, joilla pärjää ilman karttaa. Sellaisilla on hyvä vaellusharrastus aloittaa. Lemmenjoelle tai erämaa-alueille mennessä on tarpeen kartanlukutaito ja kompassinkäyttötaito. Molemmista on neuvoja netissä, kuten muuhunkin vaellukseen liittyvästä.

Suomessa on toistaiseksi hyvä harrastaa vaellusta – vesi monesti kelpaa juotavaksi ja vaellus on vapaata. Luonto kuitenkin saastuu koko ajan ja ihmisten ”turvaksi” tehdään rajoittavia sääntöjä. Luonnosta kannattaa nauttia nyt, kun se vielä on mahdollista.

Kuka tahansa voi olla varautuja. Tulevaisuus on epävarma, on mahdollista, että nykyinen politiikka on viemässä yhteiskuntaa tuhoon Euroopan Unionille luovutetun itsevallan,hallitsemattoman maahanmuuton ja/tai talouden ongelmien vuoksi. Kehotan suomalaisia pitämään kotonaan edes jonkin verran ruokaa, juomaa, lääketarpeita ja muuta, mitä katsovat tarpeelliseksi.

Vanha kirjoitukseni, joka on aikoinaan julkaistu muualla. 
Esa Paloniemi