sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

LUOVUTAAN KAKSOISKANSALAISUUDESTA

Suomessa sorvataan uutta lakia kaksoiskansalaisuudesta, joka on ollut sallittua maassamme vuodesta 2003. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen kansalainen voi olla lisäksi myös jonkin ulkomaan kansalainen.

Lakia aiotaan muuttaa, jotta kaksoiskansalaiset eivät voisi toimia kaikissa maanpuolustuksen tehtävissä kuten upseereina tai saada erikoiskoulutusta. Upseeriliitto antoi lakiehdotuksesta tiukkasanaisen lausunnon, jossa liitto halusi nimenomaan Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaiset eroteltaviksi muista Suomen kansalaisista.

Suomen laki kuitenkin lähtee siitä, että kaikki Suomen kansalaiset, muista kansalaisuuksista tai henkilön ominaisuuksista riippumatta ovat lain edessä tasa-arvoisia. Ajatus, että Venäjän kansalainen ei voisi olla Suomen armeijan upseeri, vaikka Ruotsin tai Somalian kansalainen voi, rikkoo tasa-arvoisuusperiaatetta.

Suomi olisi varmasti turvallisempi ja parempi paikka, mikäli esimerkiksi muslimeja estettäisiin saamasta Suomessa sotilaskoulutusta tai palvelemasta poliisissa, Puolustusvoimissa tai Rajavartiostossa, mutta mielestäni tasa-arvoinen kohtelu kuitenkin on parempi ratkaisu kuin erotella ihmisiä passin värin perusteella.

Ehdotan, että koko kaksoiskansalaisuudesta luovutaan. Jos jollakin kaksoiskansalaisella on vaikeuksia päättää, haluaako olla Suomen kansalainen vain jonkin muun maan kansalainen, niin sellaisen henkilön suomalaisuus ei ole kovinkaan vahvalla pohjalla. 

Mikäli kaksoiskansalaisuuden salliminen perutaan, kaikki Suomen kansalaiset olisivat samalla viivalla eikä tarvitse miettiä, valitaanko upseeriksi pätevin, jolla on väärä kaksoiskansalaisuus vaiko sittenkin vähemmän pätevä, jolla on oikean valtion kaksoiskansalaisuus.

lauantai 28. huhtikuuta 2018

RIVIMAISTERIN VÄLIKYSYMYS

Sinisen tulevaisuuden rivijäsen, aiemmin Perussuomalaisten puheenjohtajana toiminut Timo Soini pitää Perussuomalaisia saamattomana, koska puolue ei ole tehnyt yhtään omaa välikysymystä Suomen hallitukselle "edes maahanmuutosta".

Timo Soini Plokissaan sumuttaa ihmisiä todennäköisesti tarkoituksella, tai sitten lähes 40 vuotta politiikassa, 15 vuotta eduskunnassa ja kolme vuotta hallituksessa ei ole opettanut Timolle miten välikysymyksen teon ehtoja. Itse uskon hänen hämäävän ja harkiten huijaavan ihmisiä jotka eivät tiedä, tai osaa kuuklata että välikysymyksen tekoon tarvitaan vähintään 20 kansanedustajaa. Perussuomalaisilla on 17 kansanedustajaa.

Maahanmuutosta tehtävään Perussuomalaisten välikysymykseen eivät muut oppositiopuolueet lähtisi mukaan, ja on epätodennäköistä että mihinkään muuhunkaan Perussuomalaisten ehdotukseen löytyisi halukkaita. Perussuomalaiset on erilainen puolue, ja sitä kohdellaan eri tavalla kuin muita. Esimerkkinä mainitsen jytkyn jälkeisen vaatimuksen Perussuomalaisten "kouluttamisesta" ruotuun ja seuraamaan normipuolueitten jälkiä.

Puheet saamattomuudesta pätevät paremmin Timo Soiniin; hänen hallituslinjansa romahdutti Perussuomalaisten kannatuksen gallupeissa ja vaaleissa. Soinilla oli mahdollisuus jäädä Perussuomalaisten historiaan arvostettuna vanhana mestarina; hänen olisi vain pitänyt hyväksyä Jussi Halla-ahon demokraattinen valinta ja astua syrjään, mutta pysyäkseen ministerinä vielä kaksi vuotta hän loikkasi pois perustamastaan puolueesta. Mutta se mustan Audin hurma ja kahden vuoden hillotolppa vei voiton.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

YHDYSVALTAIN ENSIMMÄINEN KOULUJOUKKOMURHA

Kouluammuskelut tai -joukkomurhat, joissa yksi tai useampi henkilö saapuu oppilaitokseen ja surmaa yhden tai useamman oppilaan ja koulun henkilökuntaan kuuluvan, tulivat yleiseen tietoisuuteen vuoden 1999 Columbine High Schoolin verilöylyn myötä. Tuolloin kaksi koulun oppilasta ampui 12 oppilasta ja opettajaa ennen kuin surmasivat itsensä.

Kouluverilöylyjen historia on kuitenkin pitempi; niitä on tapahtunut aiemminkin ja Suomessakin jo vuonna 1989 kiusattu 14-vuotias poika ampui Raumalla kaksi kiusaajansa. Koulusurmia on todennäköisesti tapahtunut niin kauan kuin kouluja on ollut, ainakin satoja ellei tuhansia vuosia vaikka ne ovatkin jo unohtuneet.

Ensimmäinen tunnettu koulujoukkomurha Amerikassa yli kymmenen vuotta ennen Yhdysvaltain itsenäistymistä. Oli käynnissä Lenape-intiaanien ja Britannian Pohjois-Amerikan siirtomaitten välinen sota nimeltä Pontiacin sota. Neljä Lenape- intianisoturia oli etsimässä valkoisia vihollisia ja 25.7.1764 he tapasivat tiellä nykyisen Greencastlen kaupungin ulkopuolella raskaana olevan naisen nimeltä Susan King Cunningham. Sotapolulla olevat neljä intiaania hakkasivat naisen hengiltä, skalpeerasivat hänet eli leikkasivat irti Cunninghamin päänahan ja kaivoivat syntymättömän sikiön naisen kohdusta veitsillään. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan intiaanit halusivat uusia uhreja.

Seuraavana päivänä 26.heinäkuuta 1764 neljä soturia saapuivat hirsiselle Enoch Brownin johtamalle koulurakennukselle ja tunkeutuivat sisään kesken koulupäivän. Koulumestari Enoch Brown vetosi intiaaneihin ja pyysi heitä säästämään lapset, mutta intiaanit eivät kuunnelleet. Enoch Brown ammuttiin ja skalpeerattiin. Koulussa oli 11 lasta ja neljä Lenape-soturia skalpeerasivat heidät ja sen jälkeen hakkasivat yhdeksän lasta hengiltä sotakirveillään. Kaksi päänahkansa menettänyttä lasta onnistui vammoistaan huolimatta pakenemaan ja pelastuivat.

Koululle myöhemmin saapuneet valkoiset hautasivat Enoch Brownin ja surmatut oppilaat mutta eivät unohtaneet tapahtunutta joukkomurhaa. Vuonna 1885 alue nimettiin Enoch Brownin puistoksi jonne pystytettiin joukkomurhan muistomerkki.

Kostoksi Enoch Brownin koulun verilöylystä Pennsylvanian lakia säätävä kokous määräsi intiaaneista tapporahan, joka maksettiin viranomaisille luovutettujen päänahkojen perusteella. Yli 10-vuotiaasta vihollisheimoon kuuluvasta miespuolisen intiaanin surmaamisesta maksettiin 134 dollaria ja vihollisheimoon kuuluvan intiaaninaisen tappamisesta maksettiin 50 dollaria.

torstai 19. huhtikuuta 2018

PALME, SUO JA OIKEUDENKÄYNNIT

Ruotsin pääministeri Olof Palme murhattiin 28. maaliskuuta vuonna 1986. Olin viidentoista ja vaikka en juurikaan seurannut maailman menoa, niin tapaus jäi mieleeni. Teini-iässä luin mahdottomia määriä kirjoja eri aloilta ja juuri murhaa edeltävänä päivänä olin lukenut Sjöwall & Wahlöön komisario Beck- dekkarin, jossa Vietnamin sotaa Ruotsiin paenneen amerikkalaisen sotilaskarkurin tyttöystävä murhaa Ruotsin pääministerin suuttuneena poikaystävänsä karkotuksesta Yhdysvaltoihin.  Kirjan nimi ei ole jäänyt mieleeni, mutta luin kirjan loppuun juuri ennen nukkumaan menoani, ja aamulla äiti herätti minut ja kertoi Olof Palmen murhasta. Vähän aikaa minun piti hieroa silmiäni ja miettiä näenkö dekkarin aiheuttamaa unta vai olenko todella hereillä.

Palmemurha on yhä selvittämättä toistuva aihe Ruotsin mediassa. Tällä hetkellä Ruotsin TV3 näyttää uutta sarjaa Palmen murhasta nimeltä Palme, träsket och rättegångarna. Blogitekstini otsikko on sarjan nimen suomenkielinen nimi. Sarja on mielenkiintoinen ja kertoo murhasta, sen tutkijoista, todistajista ja epäillystä tarkempia tietoja, jotka on saatu oikeudenkäyntipöytäkirjoista. Sillä tapausta on käsitelty oikeudessa; taposta 1970-luvulla tuomittu rikollinen Christer Pettersson tuomittiin murhasta 1989 mutta vapautettiin hovioikeudessa luotettavan näytön puutteessa.

Juuri tämä on tämänkertaisen avautumiseni pointti: vain  Ruotsin kaltaisessa todella demokraattisessa maassa  maan pääministerin murha voi jäädä selvittämättä. Monessa muussa maassa kaivettaisiin esille joku, joka esiteltäisiin yleisölle murhaajana ja jota rankaistaisiin. Ihan riippumatta siitä, onko syytetty syyllinen.

Ruotsi on luultavasti maailman demokraattisin maa. 

torstai 12. huhtikuuta 2018


VAALIBUDJETIT VEROVÄHENNYSKELPOISIKSI

Suomeen on tulossa noin vuoden sisällä kolmet suuret vaalit, mikäli yllätyksiä ei tule. Maakuntavaalit, eduskuntavaalit sekä vielä Euroopan unionin parlamenttivaalit ovat melkeinpä nurkan takana. 

Yksittäiselle vaaliehdokkaalle vaalit merkitsevät lähinnä rahanmenoa; joko oman rahan tai tukijoitten. Vain harva ehdokas tulee valituksi ja rahaa kuluu pakostakin jokaiselta ehdokkaalta ainakin jonkin verran.

Median mukaan pätevimmät ehdokkaat menevät mieluummin oikeisiin töihin, koska politiikassa raha kulkee helposti vain ehdokkaasta poispäin ja tulot kattavat vain valittujen vaalimenot.

Yksi keino saada vaaleihin ehdokkaaksi päteviä henkilöitä olisi tehdä vaaleihin käytetyistä rahoista verovähennyskelpoisia eli ne voisi vähentää verotuksessa tuloistaan. Verovähennyskelpoisuus helpottaisi pienituloisten ehdokkaitten päätöstä lähteä mukaan, kun saisi edes jotain takaisin panostuksestaan.

Vaaleissa käytetty raha jäisi siis ehdokkaalle vaikka tämä  ei tulisikaan valituksi. Joku voi olla  sitä mieltä, että jos politiikkaan on lähtenyt, niin leikin kestäköön, mutta verovähennyksiä annetaan muista, vähäisemmistäkin syistä, joten mikä ettei yhteisten asioitten hoitajaksi pyrkimisestä. 

Ehdotukseni on laatikon ulkopuolelta, mutta saisi ehdokkaiksi muitakin kuin varakkaita tai varakkaitten kavereita.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

ARMEIJAMUSEO OULUUN

Oululla on pitkät sotilasperinteet, jo vuonna 1590 perustettiin Oulujoen varteen linna, jonka ympärille muodostui 1600-luvun alkuun mennessä Oulun kaupungin itu. Oulussa on taisteltu ja täällä ovat kymmenet tuhannet miehet Suomesta ja muualta suorittaneet asepalvelusta sodan ja rauhan aikana.

Tätä historiaa tulee vaalia ja sitä ei pidä unohtaa, vaikka osa muistoista on ikäviä kuten Oulun taistelu suomalaisten kesken sata vuotta sitten. Ouluun tulisi perustaa erityinen armeija- tai sotilasmuseo muistamaan Oulun sotilas- ja sotahistoriaa. Jos Suomen osalta sodat on sodittu, niin armeijamuseolle olisi tarvetta ja jos taas uusi sota aikanaan syttyy, on hyvä muistuttaa oululaisia että ennenkin on kovista paikoista selvitty ja elämä jatkunut. Aineistoa museoon löytyy runsaasti Pohjois-Pohjanmaan museon varastoista, jolla ei ole voimavaroja asettaa sotilasesineitä laajemmalti esille.

Oululainen kaupunginvaltuutettu Juha Vuorio (ps), ehdotti vuonna 2013 saksalaisten vuonna 1942 rakentaman upseerikerhon, myöhemmän Tuiran paloaseman avaamista Pohjolan sotamuseona. Idea torjuttiin tuolloin, mutta asiaa sietäisi miettiä uudemman kerran. Alppilan Alppimajassa ovat toimineet Saksan ja Suomen puolustusvoimien upseerikerhot ja Karjalasta sodan takia evakuoitujen siirtokarjalaisten kulttuuritalo. Perinteitä sota-ajoille rakennuksella siis on.

Sota ja armeija kiinnostavat muun muassa turisteja. Armeijamuseolla olisi potentiaalia varsinkin saksalaisten ja itävaltalaisten turistien kohteena. Asun itse alueella toista kertaa ja vuosien mittaan on useampikin turisti minulta kysellyt missä saksalaisten entinen varuskunta-alue on. 

Alppimajalla on nyt muuta kulttuurikäyttöä ja myöskin muut paikat armeija- tai sotilasmuseolle käyvät, mutta tärkeintä on ettei Oulu unohda menneisyyttään ja ottaa irtoeurot turistien taskuista.