SUOMEN SININEN KULTA

Maailman väestö kasvaa ja sitä mukaa kasvaa myös vedenkulutus. Viimeisen sadan vuoden aikana vedenkäyttö maailmassa on kuusinkertaistunut ja kasvaa yhä. Suurin veden käyttäjä on teollisuus. 

Vettä kuluttaa jokainen ihminen elääkseen tai käyttämiensä tuotteitten valmistamiseen. Suomen asukas kuluttaa joka päivä vettä noin 155 litraa. Toistaiseksi vettä riittää jokaiselle Suomessa, joskin kinaa on herättänyt kastellaanko ruokaa tuottavat pellot vai golfkentät. Molempiin ei kuivina vuosina vettä Suomessa aina riitä.

Suomen lain mukaan maanomistaja ei omista maallaan olevaa vettä vaikka hänellä on oikeus kaivaa maalleen kaivo ja käyttää vettä. Teollinen käyttö omalla maalla vaatii luvan. Perustuslain mukaan vesi kuuluu kaikille, sitä ei voi omistaa.

Vesi on kuitenkin suurta bisnestä huolimatta siitä, että YK vuonna 2010 hyväksyi puhtaan veden ihmisoikeudeksi. Eräitten mielestä vesi on pikemminkin elintarvike ja ihmisoikeus ei tarkoita ilmaista. Maailman sijoittajat ovat havainneet veden tarpeen ja haluavat omistukseensa maailman vesivarat, myös Suomen. Tämä onnistuisi lakia muuttamalla.

Suomella on runsaat ja Unescon tutkimuksen mukaan maailman puhtaimmat vesivarat, jotka kortit oikein pelaamalla voivat 30 vuoden kuluttua olla samanlainen vaurauden ja hyvinvoinnin lähde kuin öljy on nyt Norjalle. Maailma tarvitsee vettä ja meillä on sitä. Suomi voi tulevaisuudessa myydä vettä ulkomaille hyvään hintaan, mikäli pidämme vesivaramme omissa käsissämme.

Suomi on jo antanut malminsa ulkomaisten liikemiesten haltuun pikkurahasta ja vesi on vaarassa mennä samaa tietä. Suomea ei turhaan sanota Pohjolan Kongoksi. Jos pelaamme korttimme väärin, vesi on suomalaisille samanlainen kirous kuin koboltti, timantit ja muut mineraalit Kongolle, rikkaus joka menee ulkomaalaisten taskuihin väestön saadessa vain rippusia kansallisomaisuudestaan.

Viron pääkaupunki Tallinna möi vesiyhtiönsä kansainvälisille sijoittajille ja katui katkerasti veden kuluttajahinnan noustessa roimasti ja yhtiön virolaisten työntekjöitten saadessa potkut. Vedestä saadut rahatkin katosivat osinkoina ulkomaille. Tallinnalta kesti 20 vuotta korjata ulkomaalaisten liikemiesten aiheuttama vahinko, joka olisi vältetty pitämällä Tallinnan vesilaitos virolaisten omistuksessa.

Teoriassa yksityistäminen tuo varallisuutta ja parantaa palveluja mutta käytännössä yksityistäminen tuo varallisuutta vain kapitalisteille, sillä hintoja nostetaan ja huonontaa palveluja, koska palvelujen huonontaminen laskee kuluja ja siis lisää voittoja. Tästä on olemassa surullisenkuuluisa esimerkki, kun Suomen hallitus möi sähkön kantaverkon ulkomaalaisille.

Toivon, mutta en luota, Suomen päättäjien tulevaisuudessa ajavan suomalaisten asiaa ja pitävän suomalaisten sinisen kansallisomaisuuden Suomen omistuksessa, poissa ison rahan käsistä.

Veden tarve tulee vain lisääntymään. Jo 1980-luvulla ennustettiin 2000-luvulla sotia käytävän vesivaroista, kuten on käyty öljystä. Suomen sininen kulta on suomalaisille joko turmion tuova gorillan koura tai hyvinvointia puskeva Kalevalan sampo. 

LOPPU SÄHKÖN SIIRTOMAKSUILLE

Suomessa sähkö on edullista, mutta viime vuosina on alettu kerätä sähkönkulutuksesta riippuvan laskun lisäksi sähkön siirtomaksua. En usko olevani ainoa, jonka sähkön siirtomaksu on suurempi kuin kulutetun sähkön lasku.

Suomen sähköstä 80% on kotimaista ja loppukin tulee naapurimaista. Oulussakin tuotetaan sähköä ja oma sähkölaitos on täällä ollut jo vuodesta 1889..On vaikea mieltää, mihin sähkön siirtomaksua kerätään, kun sähkö tuotetaan itse lähellä ja piuhat ovat jo olemassa. Kertoman mukaan sillä rakennettaisiin uusia sähköverkkoja, mutta ennenkin on verkot rakennettu ja huollettu ilman siirtomaksua.

Suomen kantaverkko on myyty ulkomaalaisille ja herääkin epäily, että sähkön siirtomaksut menevät ulkomaisten kapitalistien taskuihin. Yksittäinen suomalainen on sähkön siirtomaksun suhteen vain maksajan roolissa, siirtomaksut eivät kansalaisen elämässä näy eikä tunnu muualla kuin lompakossa.

Ongelman ydin ollee se, että sähköä on myytävä kansalle kohtuuhintaan, joten on keksitty siirtomaksu, jolla saataneen osingot maksimoitua. Sähkön siirtomaksua voidaan tiettävästi nostaa joka vuosi 15% yhtiöitten omalla päätöksellä mutta varsinainen sähkön hinta on tarkemmin ja sähkön kuluttajan kannalta edullisemmin säänneltyä.

Kehotan poliitikkoja puuttumaan kuluttajien nylkemiseen. On sietämätön tilanne, että sähköä säästämällä ja kulutusta rajoittamalla ei pysty vaikuttamaan sähkölaskun suuruuteen kuin nimellisesti. Lisäksi tilanne pahenee joka vuosi sähkön siirtomaksun noustessa.

POLIISIN YKSITYISTÄMINEN

Suomessa ja myös Oulussa poliisi kamppailee liian vähillä voimavaroilla järjestystä ylläpitääkseen. Poliiseja on yksinkertaisesti liian vähän ja poliitikkojen ohjaus vie monia poliiseja pois kaduilta somettamaan.

Viime aikoina on puhuttu paljon yhteiskunnan toimintojen yksityistämisestä eli muuttamisesta bisnekseksi. Ideana on, että sitä saa mistä maksaa ja toiminnan tulee maksaa itsensä sekä tuoda voittoa. Juuri kuten yrityksen tuleekin.

Myös poliisin yksityistämistä tulisi harkita. Ajatus ei ole uusi; Yhdysvaltain San Fransiscossa perustettiin 1800-luvulla juuri poliisipulaa torjumaan järjestelmä nimeltä Patrol Special eli poliisipiirejä yksityistettiin ja poliisitoimi näillä myytiin yksityisille yrityksille. Nämä piirit toimivat edelleen ja niitä valvoo San Fransiscon poliisi mutta ne eivät ole osa kaupungin poliisilaitosta. Patrol Special-piirien yrittäjät ja asukkaat maksavat Patrol Special- piireille niitten palveluksista.

Myös Suomessa eräät terveyskeskukset ja palokunnat toimivat kunnan kanssa tehtyjen sopimusten varassa. Yksityistäminen ei vierasta Suomessakaan.

Yksityistämällä poliisi kuntalaiset saisivat juuri sellaista poliisipalvelua, josta maksavat. Jos halutaan poliisin partioivan kadulla, tehdään sopimus yrityksen kanssa joka tekee niin ja jos taas halutaan poliisin pysyvän poissa näkyviltä ja näkyvän vain tarvittaessa, tehdään halutunlainen sopimus.

Kaikkein parasta olisi, jos poliisi, terveydenhuolto, palokunnat, posti tms olisivat yhteiskunnan tuottamia palveluita mutta en näe sen olevan enää nykypäivää. Maksamme verotaakkaa mutta emme pääse verovaroja jaettaessa äänestämään jaloillamme. Yksityistäminen antaisi meille tämän oikeuden.