ROMAANIARVOSTELU SKEEMA

Ortodoksi.net-sivusto on julkaissut uusimmasta kirjastani, Uuden Petsamon ortodoksiluostariin sijoittuvasta romaanistani Skeema, laajan arvostelun. Palaute on se, joka auttaa kehittymään. Arvostelussa huomioidaan, että käyttämäni Uuden Valamon munkkien nimet mahdollisesti hämmentävät Valamoa tuntevia suomalaisia. Varmasti totta, en tullut asiaa ajatelleeksi. Olen itse kirkoton kristitty ja ortodoksit ovat minulle melko eksoottisia, vaikka olenkin Valamossa usein ollut talkoolaisena.

Mikäli en olisi kopsannut nimiä Uuden Valamon hautausmaalta, todennäköisesti Skeeman munkit olisivat Ivan, Boris, Vladimir tai muita venäläisiä nimiltään. Vukol, Paftani, Damaskin, Akaki ynnä muut tuntuivat minusta epätavallisilta nimiltä. Vaikka ortodoksit Suomessa mielletään Venäjän kirkoksi, yritin välttää kliseisyyttä ja ennakkoluuloja nimissä.

Esa Paloniemi: Skeema
ISBN 978-952-69-4559-7
Julkaisija ja kustantaja: omakustanne
Myynti: Adlibris ja Booky .
Julkaisupäivämäärä: kesä 2020
Sivumäärä: 238 sivua

Suomessa on ilmestynyt melko vähän fiktiivisiä ortodoksisia romaaneja. Yksi entisistä piispoistamme, poliisin poika muuten, on niitä muutamia tehnyt omien lapsuuden ja nuoruuden kokemusten innoittamana. Siksi oli mielenkiintoista löytää uusi tätä teemaa käsittelevä kirja, joka sijoittuu Suomeen ja Kainuuseen Suomen sotien ja niiden jälkeiseen aikaan.

Kirjassa pohjoisessa Petsamossa olevat munkit kohtaavat 1939 Suomessa alkaneen talvisodan ja joutuvat lähtemään pois luostaristaan Jäämeren rannalta evakkoon – aivan samalla tavalla kuin aikanaan tekivät myös Laatokan saarella sijainneessa Valamon luostarissa elänyt veljestö. Siinä kun valamolaiset sijoittivat oman luostarinsa Heinävedelle, Papinniemeen, tässä fiktiivisessä tarinassa petsamolaiset evakuoidaan Kainuuseen, parinsadan kilometrin päähän Oulujärven rannalla sijaitsevaan Usvasalon kartanoon, minne he perustavat Uuden Petsamon luostarin.

Kirjassa vilisee tuttuja munkkien nimiä, Akaki, Johannes, Herman, Trifon ja igumeni Damaskin, joilla ei kuitenkaan todellisuudessa välttämättä ole mitään vastaavuutta samannimisiin munkkeihin, joita sittemmin elivät tässä toisessa evakkoon joutuneessa luostarissa, Valamossa. Siksi varmaan joitain ortodoksisia lukijoita hämää nimien samankaltaisuus ja asiaa olisi varmaan saattanut selvittää mahdollisesti muiden nimien käyttö.

Kuten aina, luostareihin kohdistuu runsaasti mielenkiintoa siellä elävien munkkien erilaisten elämänkohtaloiden kautta. Niin oli myös Uuden Petsamon luostarissa, joka jo alkuaankin oli peräisin varsin erikoisia tarinoita ja poliittista kähmintääkin sijainneelta alueelta pohjoisesta, nikkelikaivosten paikkakunnalta. Kun munkit vielä kaiken lisäksi olivat venäläisiä, joista Petsamossa palvelevat suomalaiset kirjassa sotilaat ihmettelivät, että miksi he lähtevät omiaan pakoon. Tähän toinen selitti, etteivät puna-armeijan sotilaat välttämättä ole edes venäläisiä, vaan ukrainalaisia tai muita ostjakkeja ja Petsamo ja Suomi olivat venäläisille ainoita paikkoja maailmassa, jossa he saivat olla niin venäläisiä kuin kristittyjä, ilman, että komissaari ampuu päähän.

Uuden Petsamon luostari on kirjassa mukana monella tapaa maailman myllerryksissä aina juutalaisten asuttamista myöten ja niin suomalaisen kuin koko maailman sotahistorian käänteet koskettavat sitä monella tavalla.

Kirja jakaantuu kahteen aikakauteen sota-aikaan ja aikaan nyt. Uuden ajan teksteissä vilisee myös lukuisia tuttuja ortodoksisia nimiä kuten vaikka Sidoroff tai Volkoff. Uuden Petsamon luostarista on tullut kuuluisa matkailukohde Kainuussa – kuinka ollakaan – kirkkoineen, museoineen ja kongressikeskuksineen. Alkuosassakin jo mainittu pohjoismaiden vanhin asukas on myös yhtenä kohteena tarinankerronnassa ja monia muitakin yhtäläisyyksiä nykyäänkin olemassa olevaan luostariin tarinoista löytyy, jopa siinä määrin, että se niitä ja veljestöä tunteville saattaa aiheuttaa outoja ajatuksia ja asian olisi varmaan voinut uloskirjoittaa muullakin tavoin. Myös Valamon nörttimunkki Viktor on saanut oman moottoripyörällä liikkuvan vastikkeensa kertomukseen Uuden Petsamon luostarissa, siinä hän on veli Vukolin.

Jos osaa laittaa syrjään lukuisat mielleyhtymät nykyiseen olemassa olevaan luostariin, kirja on varmasti mielenkiintoinen juuri näiden ”lähes oikeiden” ihmisten ja heihin liitettyjen tarinoidenkin kautta. Itseäni ne hieman hämmensivät, kun tunnen suurimman osan heistä hyvin.

Joka tapauksessa 2000-luvulla joukko talkoolaisia kokoontuu vapaaehtoistyöhön Uuden Petsamon luostariin. Joukossa on rakastavaisia, sivareita, punkkareita, roistoja ja poliiseja sekä – tietysti, onhan kyseessä rikosromaani – murhaaja. Kun murhaaja valmistautuu iskemään, katoaa Venäjän keisarin lahja Petsamon luostarille, kultainen Tsaarin risti – jolla myös muuten on oikeassa elämässä vastikkeensa.

Kirjailija Esa Paloniemi on oululainen 1971 Ruotsissa syntynyt kaksoiskansalainen, jonka Ruotsi-tausta näkyy myös vahvasti tässä kirjassa. Tässä hänen kuudennessa kirjassaan esiintyy kolmatta kertaa myös hänen luomasa alter ego, Ilkka Teerivaara niminen hahmo.

Kirjailija itse ei omien sanojensa mukaan kuulu ortodoksiseen kirkkoon ja on eronnut aikanaan myös luterilaisesta kirkosta. Miten hän sitten onnistuu monissa mutkikkaissa ortodoksisissa termeissä ja muissa kirkollisissa kuvioissa, sen voi jokainen itse arvioida lukemalla kirjan. Taustalla lienee kuitenkin kirjailijan kiinnostus ortodoksisuutta kohtaan ja aikanaan tehdyt talkootyöt Valamon luostarissa.

Kirja on varmasti monelle ortodoksille ja miksi ei muillekin piristävää kesälukemista synkän koronakevään päätteeksi. Se on omakustanne, jota voi tilata suoraan kirjailijalta itseltään tai erilaisten nettikirjakauppojen (mm. Adlibris, Booky) kautta.

Ortodoksi.net / HAP
13.7.2020

https://www.ortodoksi.net/index.php/Skeema_(kirja)

I LOVE KUHMO

Joskus muinoin 1980-luvulla sanottiin Kainuussa olevan Kuhmon kunnan olevan maailman kolmanneksi suurin kaupunki. Kuhmo ei ehkä tuolloin ollut virallisesti kaupunki, mutta se oli New York Cityn sekä Ciudad de Méxicon jälkeen maailman kolmanneksi suurin, tai siis laajin kunta eli kaupunki.

Tämä Kajaanin koulussa kuhmolaiselta tytöltä oppimani tiedonsiru tuli tänään mieleeni, kun olin kansanedustajaehdokas Juha Vuorion (ps) mukana Kuhmon torilla. Kävimme siellä ihan pistona Kuhmon Perussuomalaisten vieraana. Sää oli lämmin ja kaunis kuin morsian.

Kuhmolaiset olivat ystävällistä porukkaa. Paikalliset perussuomalaiset olivat järjestäneet teltan ja grillin sekä hoitivat ne suvereenisti ja Juhalle jäi kampanjointi. Itse jaoin mainoskynä/ esiteyhdistelmiä kuhmolaisille, joita tuli paikalle runsaasti.

Meitä ennen torilla olivat tilaisuuttaan pitämässä Kuhmon keskustalaiset, jotka lopettelivat tapahtumaansa Perussuomalaisten saapuessa. Keskustalaiset tarjosivat soppatykistä reilusti tavattoman hyvää hernesoppaa; juuri sopivan sakeaa ja jossa oli runsaasti lihaa. Tulivat vielä perässä Perussuomalaisten teltalle makkaraa hakemaan ja toivat vielä lisää soppaa. Vaihtokauppa se on joka kannattaa. Minkäänlaisesta kilpailijan sorsimisesta ei ollut merkkiäkään.

Perussuomalaisten teltalle tulleet kuhmolaiset olivat hekin myönteinen kokemus; ystävällisiä ja rutinuivia, jotka eivät halua Kuhmoon turvapaikanhakijoita. Kunnan herrat kuulemma ovat sellaisesta tukien toivossa ja "The Arvohjan" takia puhuneet.

Varsinkin vanhemmat naiset olivat huolissaan ja vastustivat matujen tuloa kuntaan eläteiksi. Saman olen huomannut Oulun Rotuaarin vaalikylässä ja muualla Juha Vuorion kanssa kiertäessä. Viisaus asuu vanhoissa naisissa, kuten Antti Tuurin romaanissa Pohjanmaa sanotaan.

Huomenna homma jatkuu kahvinkeitolla Rotuaarilla. TJ7 vaalipäivään ja Homma on nousussa.

OULUSTA OMA VAALIPIIRI

Tänä vuonna käydään Suomessa kahdet, mahdollisesti jopa kolmet eri vaalit. Euroopan parlamentin jäseniä valittaessa vaalipiirinä on koko Suomi, mutta piakkoin olevissa eduskuntavaaleissa ja mahdollisesti järjestettävissä maakuntavaaleissa syksyllä Oulun vaalipiiri sisältää Pohjois-Pohjanmaan,Kainuun ja Koillismaan.

Oulu on vaalipiirin ainoa suurkaupunki, jossa asuu noin puolet vaalipiirin äänestäjistä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että oululaisten ehdokkaitten täytyy kampanjoida myös maakunnissa ja maakuntien ehdokkaitten Oulussa sekä yrittää löytää kultainen keskitie, jolla saisi ääniä suurkaupunkilaisilta ja myös maaseudun asukkailta.

Oulun kaupunkilaisten ja maakuntien maaseudun edut eivät aina ole yhteneväiset ja Oulu koollaan halutessaan pystyisi jyräämään pienempien paikkakuntien ehdotukset. 

Ehdotankin, että Oulusta muodostettaisiin oma vaalipiirinsä. Silloin Oulu saisi valittua juuri 200.000 asukkaan Oulun etuja valvovia kansanedustajia ja maakuntien ehdokkaitten ei tarvitsisi kilpailla äänistä maaseudun asioilla isossa kaupungissa.Mikäli maakunnat valitsevat kansanedustajansa maakuntien äänillä ilman kilpailua oululaisten äänistä, maakuntien ehdokkailla olisi paremmat mahdollisuudet tulla valituksi.

Ehdotukseni ei ehdi vielä 2019 vaaleihin,mutta ehkä jo tulevaisuudessa se on totta. 

NÄLKÄMAAN LAULU

Kainuulainen Talvivaaran kaivos on erinäisten vaiheitten jälkeen muuttunut Terrafame Group- yhtiöksi. Jokunen vuosi on nyt pähkäilty jatketaanko kaivostoimintaa, lopetetaanko kaivostoiminta ja ennen kaikkea; kenen rahoilla.

Tänään on Suomen valtio tehnyt päällisin puolin hyvän sopimuksen singaporelaisen Trafigura- yhtiön kanssa. Trafigura- konserniin kuuluva Galena Asset Management- yhtiö on tulossa Terrafamen osakkaaksi ja lupautuu ostamaan Terrafamen tuottaman nikkelikobolttisulfidin  markkinahintaan seuraavien seitsemän vuoden ajan. Työpaikkoja pelastuu ja ehkä syntyy Nälkämaalla, latinaksi Terrafame ja ehkä me tienataan tällä. Sinertävällä taivaalla on kuitenkin muutama tumma pilvi, jotka varjostavat iloa kaupoista.

Suomen hallituksen uudella kaivosasiain kumppanilla Trafiguralla on nimittäin mainetta ympäristön saastuttajana. Pari esimerkkiä:

- Jätelasti tumpattu Afrikkaan. 100.000 ihmistä sairastui jätteistä ja ainakin 17 ihmistä kuoli. Korvauksia yhtiö maksoi 31.000 saasteista kärsineelle. Yhtiö on ollut tietoinen jätelastin suuresta myrkyllisyydestä.

- Trafigura on myynyt myrkyllistä dieseliä Afrikkaan. Eurooppalaiset rikin suoja-arvot ylittyivät monisatakertaisesti.

- Norjassa 2007 Trafiguran jätettä kuljettaneella aluksella yritettiin neutralisoida niin huonolaatuista bensiiniä, että sen myynti oli Euroopassa kiellettyä. Alus räjähti ja levinnyt rikki sairastutti paikallisia norjalaisia.

Lisäksi Trafiguraa on epäilty öljyn hinnan manipuloinnista Maltalla ja Irakissa Saddam Husseinin virkamiesten lahjonnasta kauppoja tehdessä.

Pelkäänpä että Talvivaaradraama voi muuttua Terrafametragediaksi.