Yhteiskuntaa seuraavana henkilönä katselin nykyisen eduskunnan kansanedustajien tietoja. Eräs asia pisti silmään.
Suuri enemmistö eduskunnan naiskansanedustajista on nuoria. On joukossa jokunen vanhempi nainenkin, mutta suurin osa on nuoria tai korkeintaan juuri ja juuri keski-ikäisiä. Sama pätee mieskansanedustajiinkin; enemmistö on nuoria mutta miespuolisten kansanedustajien joukossa on enemmän vanhoja miehiä kuin vanhoja naisia naiskansanedustajien joukossa.
Kuitenkin, joillekin ehkä itsestäänselvä asia, on se, että nuoruus ja siihen liittyvä seksuaalisuus on naisille suurempi etu kuin miehille. Sen arvaa jo sanojen "nainen" ja "naida" yhteydestä. Eli vielä Herran Vuonna 2019 naisen paras valtti päästä eteenpäin elämässä, on olla nuori ja nätti sekä olla miesten mieleinen olemukseltaan.
Olen vakaasti sitä mieltä, että muinoin kun nuoret kansanedustajat olivat pikkuvanhoja poikkeusyksilöitä ja suurin osa eduskunnasta oli elämää kokenutta ja kiertänyt muutakin kuin tahkoa, Suomea hallittiin paremmin.
Nuorena politiikkaan lähtenyt taatusti osaa politiikan ja poliittisen pelin erinomaisesti, mutta se, että on hyvä poliitikko, ei tarkoita että olisi hyvä kansanedustaja tai ministeri. Saattaa jopa olla päinvastoin. Poliitikko ei ole valtiomies.
Ihmiset äänestävät ketä haluavat, ja jos asioista päättämään halutaan kokemattomia, mutta nättejä naisia, niin se on demokratiaa. Silti tuntuu oudolta, että vielä 2020-luvun kynnyksellä vanha mies pääsee helpommin päättäviin toimiin kuin vanha nainen.
