sunnuntai 29. lokakuuta 2017

SUOMEN ITSENÄISYYSPÄIVÄ 30. 11.

Otsikossa ei ole tahatonta virhettä, vaan Suomea itsenäiseksi julistettaessa vuonna 1917 oli vähällä ettei Suomen itsenäiseksi julistamista hyväksytty jo 30. marraskuuta 1917.

Itsenäisyys oli ilmassa loppuvuodesta 1917, porvarit pitivät tärkeänä länsivaltojen hyväksyntää ja bolsevikit eli kommunistit halusivat myös itsenäistä Suomea mutta säilyttää hyvät välit Venäjään.

Suomen senaatti eli hallitus, halusi hyväksyttää Suomen itsenäistymisen Suomen eduskunnassa 30.marraskuuta 1917, mutta pahaksi onneksi kyseessä oli eduskunnan viimeinen istuntopäivä ennen viiden päivän mittaista lomaa. Muitakin asioita eduskunnassa 30.11.1917 käsiteltiin ja itsenäistyminen olisi ollut päivän viimeinen päätös kansanedustajille. Päivä ja kansanedustajien lomalle lähtö olisi venähtänyt puolisen tuntia ylitöiksi, joten tuolloinen puhemies päätti lykätä Suomen itsenäistymistä loman jälkeiselle ajalle. Senaatti päätti tehdä Suomesta itsenäisen ilman eduskunnan hyväksyntää, mistä tuli lisää ongelmia.

Viisi päivää myöhemmin, 4. joulukuuta 1917 kansamme edustajien palattua levänneinä lomalta, senaatti ilmoitti eduskunnalle Suomen itsenäistyvän Venäjästä. SDPn kansanedustajat katsoivat senaatin käyttäneen valtaa, joka olisi kuulunut eduskunnalle ja ja jätti vastalauseensa senaatin toiminnasta.

Kaksi päivää myöhemmin, 6. joulukuuta vuonna 1917, Suomen itsenäistymistä Venäjästä vihdoin kösiteltiin eduskunnassa. Esitettiin, että kansanedustajat hyväksyisivät jo annetun Suomen itsenäisyysjulistuksen. Äänin 100 puolesta ja 88 vastaan, esitys Suomen itsenäistymisestä hyväksyttiin. Itsenäisyyttä Venäjästä ei sinällään vastustettu vastaan äänestäneen SDPn sisällä, mutta SDP ei halunnut Suomen julistautuvan itsenäiseksi ilman Venäjän hyväksyntää, kuten porvarit halusivat.

Joulukuun 6. vuonna 1917 Suomesta siis tuli itsenäinen valtio, mutta päivämäärä olisi voinut olla myös 30. marraskuuta samana vuonna. Kaipa isoa asiaa piti harkita ja jokainen meistä tietänee, miltä tuntuu olla töissä tai koulussa lomaa edeltävänä viimeisenä päivänä. Ei silloin jaksa töitä miettiä.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille ja onnea Suomelle! Seuraava juhlapäivä ollee se, jolloin jätämme kehnosti toteutetun Euroopan Unionin.

Itsenäisyyspäivän alla 2013 julkaistu blogitekstini  uusintana satavuotiaan Suomen juhlavuonna.

tiistai 24. lokakuuta 2017

UNIVORMUSSA JULKISUUDESSA

Oululainen varusmies osallistui lauantaina 21.10.2017 sananvapautta puolustavaan mielenosoitukseen 05- kuvioisessa palveluspuvussaan. Hänet on nyt ilmoitettu Puolustusvoimille ja tänään 24.10. media kertoi, että varusmiehen osallistuminen mielenosoitukseen tutkitaan ja kyseista oululaista miestä tulla kuulustelemaan.

Puolustusvoimissa on voimassa periaate, että univormussa eri tapahtumiin osallistuminen olisi tekisi osallistumisesta virallista toimintaa. Eli univormu päällä ollaan aina palveluksessa, siviilipuvussa ollaan yksityishenkilönä.

Kesän 2017 Pride-tapahtumaan osallistui Puolustusvoimien palveluksessa oleva ylikersantti univormussa, ja aluksi häntäkin ruvettiin tutkimaan teostaan. Puolustusvoimat kuitenkin pian muutti kantaansa lievemmäksi ja sanoo nyt olevan "jokaisen omassa harkinnassa" osallistuuko univormussa Prideen.

Kyseessä olevan isänmaallisen varusmiehen tutkinta on vakava asia. Puolustusvoimien mielestä on sopivaa, osallistua homojen Pride-tapahtumaan, mutta ei puolustaa mielenosoituksessa sananvapautta. Todennäköisesti syynä on se, että homot ovat yleisesti hyväksyttyjä, mutta lauantain sanavapautta puolustava mielenosoitus oli Kansallimielinen liittouma-nimisen Facebook- ryhmän järjestämä.

Ymmärrän kyllä, että Suomen hallitus vastustaa isänmaallisuutta ja kaikkea, mikä voisi uhata tai kritisoida hallituksen toimintaa, mutta peräänkuulutan tasapuolisuutta. Mielestäni ei sovi, että joihinkin tapahtumiin saa osallistua rangaistuksetta, ja joihinkin ei. Sääntöjen tulee olla samat kaikille.

Olen aiemminkin kirjoittanut univormuista Pridessä ja muissa tapahtumissa. Mielipiteeni ei ole muuttunut; armeijan, poliisin ja muitten univormua käyttävien tahojen tulisi osallistua mahdollisimman paljon kaikenlaisiin tapahtumiin. Tämä tekisi univormuista tuttuja ja saisi yleisön suhtautumaan univormuihin neutraalisti, ilman että aletaan miettiä "Mitähän nyt on tekeillä kun poliisi on paikalla? Uskaltaako täällä ollakaan?"

Sääntöjen on oltava kaikille samat. Joko kaikki saavat osallistua univormussa kaikkeen, tai sitten ei kukaan mihinkään.

maanantai 23. lokakuuta 2017

SUOMEN SOTILASYHTEISTYÖ JAPANIN KANSSA

Päivän (23.10.2017) YLE kertoi Japanin aikovan virallistaa sotavoimansa. Toisen maailmansodan hävinnyt entinen sotilasmahti Japani on periaatteessa ollut ilman armeijaa vuodesta 1945 saakka. Sodan jälkeen USA saneli Japanille uuden, demokraattisen perustuslain joka kieltää Japanin keisarikunnalta puolustusvoimat. Kommunistisen Kiinan ja Pohjos-Korean uhka tosin sai USAn sallimaan Japanille ns. "itsepuolustusvoimat" 1950-luvulla, jotka tiettävästi vetävät varustukseltaan ja koulutukseltaan vertoja mille tahansa viralliselle armeijalle. Japanin itsepuolustusvoimissa palvelee noin 250.000 miestä/ sotilasta.

Kaavailtu muutos Japanin perustuslakiin tekisi itsepuolustusvoimista Japanin puolustusvoimat eli armeijan ja sallisi osallistumisen sotaan, myös ulkomailla. Japanilaisia itsepuolustusvoimien sotilaita osallistui jo Afganistanin sotaan, ainakin virallisesti tukitehtävissä.

Aasiaan saattaa hyvinkin muodostua uusi sotilasvalta, ehkä jopa suurvalta. Uusi laki antaisi Japanin nyrkille valtuudet toimia maan eduksi kaukomailla, turvaamassa taloudellisia etuja, jotka tosin luultavasti saavat peitenimen "humanitaarinen tehtävä".

Suomen tulisi ottaa tilaisuudesta vaarin, ja aloittaa jälleen sotilasyhteistyö Japanin kanssa.

Yhteistyöllä maittemme välillä on jo yli satavauotiaat perinteet. Venäjän-Japanin sodan alla ja aikana Japanin Tukholman sotilasasiamies avusti suomalaisia itsenäisyysmiehiä jotta Venäjä ei voisi täysipainoisesti paneutua sotaan japanilaisia vastaan Mantsuriassa. Japani toimitti suomalaisille aktivisteille ainakin rahaa, mahdollisesti myös aseita ja vastineeksi suomalaiset vakoilivat Venäjän sotavoimia, varsinkin tsaarin Itämeren laivastoa, joka sodan sytyttyä lähetettiin Tyynelle merelle sotaan japanilaisia vastaan.

Toisen maailmansodan aikaan Suomi ja Japani Saksan liittolaisena olivat hyvissä väleissä Suomen sotiessa Neuvostoliittoa vastaan ja Japanin varautuessa joko Neuvostoliiton hyökkäykseen tai hyökkäämään Siperiaan itse. Suomalainen Puna-armeijasta Japaniin loikannut majuri Hjalmar Front toimi japanilaisten neuvonantajana Neuvostoliittoa koskevissa asioissa 1938-45. Entinen Suomen kansalaissodan punakaartilainen Front muutti myöhemmin Ruotsiin ja kuoli siellä 1971.

Mikään uusi asia Suomen ja Japanin sotilasyhteistyö ei siis olisi. Molemmat maat ovat demokraattisia korkean teknologian maita, joilla olisi edellytykset yhteisiin sotateknologian projekteihin; tietotaitoa ja rahaakin löytyy molemmista maista. Yhteistyö japanilaisten kanssa voisi myös avata päätä suomalaisten sekä suomalais-japanilaisten sotatarvikkeitten viennille muihin rauhanomaisiin maihin Aasiassa ja muualla. Jos Japani käyttää suomalaisia varusteita, niin varusteita saisi helpommin kaupaksi muille maille.

Teknologian lisäksi Suomelle on Japanille opetettavaa puolustusvoimien ja siviilien yhteistoiminnasta ja suhteista. Japanissa armeijalla on hävityn sodan takia käsittääkseni huono maine, sotilaspalvelus ei ole siviilielämässä samanlainen ansio kuin Suomessa. Suomi voisi opastaa Japania markkinoimaan armeijaansa siviileille saadakseen nämä sotilaittensa tueksi. Japaniin tuskin  tulee varusmiesarmeijaa, mutta ammattisotilaitten ja siviilien yhteistoiminta on armeijoille välttämätöntä. Jos kotirintama murtuu, niin murtuu sotilasrintamakin.

Japani on Suomen kaltainen demokraattinen ja liberaali valtio. Tästä syystä yhteistyö Suomen ja Japanin välillä olisi helppoa ja hyödyllistä. Japanilaisia sotilaita voitaisiin kouluttaa Suomen Maanpuolustuskorkeakoulussa ja suomalaisia Japanin vastaavissa. Epäilemättä myös maittemme välinen matkailu saisi laajasta sotilasyhteistyöstä, joka voi levitä muillekin aloille uutta potkua.

Ulkopoliittisestikin Suomen ja Japanin sotilasyhteistyöllä olisi kanttinsa. Mikäli Venäjää edelleen pidetään Suomelle sotilaallisena uhkana, olisi kätevää jos Suomella on USAn kanssa liitossa oleva tikari venäläisten selän takana.

perjantai 20. lokakuuta 2017

NATOTTAAKO?

Suomen entinen Venäjän suurlähettiläs Hannu Himanen haluaa uudessa kirjassaan Suomen liittyvän NATO:on "pian, ilman kansanäänestystä ja vaikka ilman Ruotsia". Himasen mukaan Suomi on jo Venäjälle NATO-maa, joka on yhteistyössä Pohjois-Atlantin liiton kanssa, mutta jolla ei ole muodollisia turvatakuita.

Suomea viedään NATOn jäseneksi, se on selvä ja jäsenyys on vain ajan kysymys. Ajatusta NATO:on kuuluvasta Suomesta juntataan suomalaisten tajuntaan, niin voimalla, että en usko olevani ainut joka ajattelee "liitytään sitten NATO:on niin loppuu tämä saatanan vinkuminen. Parempi kertarytinä ja ehkä jopa Iso Rähinä kuin jatkuva kitinä". Loppuisi ainakin herrojen Natokiimainen korskeaminen ja päästäisiin rauhassa seuraamaan Idolseja tai jotain urheilua. (huom. sarkasmi)

Itse uskon että NATO:on liittyminen tietää sotaa Venäjää vastaan. Vähintään kylmää sotaa, ellei kuumaa taisteluineen Karjalassa ja Raatteentiellä kuten aiemminkin.

Kylmä tai kuuma sota; Suomi kärsii ja häviää. Kylmässä sodassa Suomelle elintärkeä Venäjänkauppa tukahtuu ja kuumassa taistelut tullaan käymään Suomessa, joko viimeisessä Natomaassa ennen Venäjää tai ensimmäisessä Natomaassa Venäjältä länteen. Sillä ei ole väliä kumpi hyökkää ensin; voittaja kirjoittaa historian ja tulevan sodan historiassa voittaja kertoo joutuneensa ensin hyökkäyksen kohteeksi tai olleensa pakotettu tekemään ennaltaehkäisevän hyökkäyksen torjuakseen häviäjän valmisteleman hyökkäyksen.

Suomi on erehtymättä useita kertoja onnistunut olemaan häviäjän puolella jokaisessa käymässään sodassa läpi historian. Viimeksi taisimme olla voittajan puolella osana Ruotsia sodassa Tanskaa vastaan 1670-luvulla. Suomella ei ole sodan voittamisen kulttuuria ja häviäminen; torjuntavoitot, hopeamitalit ja pistesijat ovat tuttuja myös liike-elämästä, Euroviisuista ja urheilusta.

Kyllä me sotia osaamme, ainakin voittaa taisteluita, mutta sodan voittaja ei ole sama kuin taistelun voittaja. Myös tulevassa sodassa olemme häviäjän puolella, tämänhetkisen tiedon mukaan Naton mutta jos tilanne jyrkästi muuttuu voi se olla Venäjäkin. Suomi ei pysty voittamaan sotaa.

Olkoon voittaja meille armollinen.

tiistai 3. lokakuuta 2017

POLIISIN AMPUMAT IHMISET

Suomalaiset poliisit ovat reilun kymmenen vuoden aikana ampuneet kuoliaaksi seitsemän ihmistä virkatehtäviä suorittaessaan, joista kolme viime vuonna 2016.

Poliisin ampumien ihmisten tapauksissa yhteistä on se, että syytettä ei nosteta. Viimeksi tämä nähtiin lokakuussa 2016 ammutun puukottajan tapauksessa; syyttäjä päätti olla nostamatta syytettä. Mediasta saamani tiedon perusteella poliisi oli pakkotilanteessa eikä syyllistynyt rikokseen tappaessaan ihmisen.

Oikeus ja velvollisuus tappaa ihminen sivullisia suojellakseen on osa poliisin työtä, ja se ei ole ongelma. Ilman poliisia kansalaiset ratkoisivat välinsä väkivallalla omatoimisesti.

Mutta mielestäni jokainen tapaus, jossa poliisi tappaa ihmisen, tulisi käsitellä oikeudessa. Nyt yksittäinen syyttäjä tekee päätöksen syyttämättä jättämisestä ja olisi parempi kun syyttömyyden tai syyllisyyden ratkaisisivat tuomioistuimen lautamiehet. 

Syyttäjät tekevät työtä poliisien parissa ja ovat usein käyneet samat oikeustieteelliset ja jopa yhdessä korkeimpien poliisien kanssa, mikä jättää ikkunan auki väärinkäytöksille. Henkilökohtaiset suhteet saattavat hyvinkin vaikuttaa päätökseen poliisin syyttämisestä. Ja vaikka eivät vaikuttaisi, niin kansalaiset eivät sitä tiedä. 

Oikeusturvan ja poliisi- sekä oikeustoimen läpinäkyvyyden kannalta olisi tärkeää, että kun poliisi ampuu ihmisen, asia käsiteltäisiin lakituvassa, eikä päätöstä syyttämättä jättämisestä jätettäisi yhden ihmisen ja poliisin itsensä suorittaman tutkimuksen varaan. 

Poliisin mukaan väkivalta on Suomessa vähentynyt. Suomen poliisi perustelee väitettään väkivallan vähentymisestä sillä, että henkirikokset ovat vähentyneet aiempiin vuosikymmeniin verrattuna. Vähennys saattaa kuitenkin johtua siitä, että ensihoito- ja muu sairaanhoito on parantunut ja tehostunut eli sellaisista vammoista, joihin kuoli 1980-luvulla, selviää 2010-luvulla hengissä.