EI ISIS-TERRORISTEJA SUOMEEN

Euroopan maat miettivät, mitä tehdä murskattuun Islamilaiseen Valtioon muuttaneille asukkailleen ja näitten lapsille, jotka ovat asuneet Syyrian ja Irakin alueilla olleessa valtiossa koko ikänsä, tai eivät muista muualla olleensakaan.

Suomen ei pidä vastaanottaa Islamilaisesta Valtiosta tulijoita, vaikka he olisivatkin Suomesta lähteneet. He ovat valinneet lähteä Suomesta maahan, joka katsoo olevansa sodassa Suomen kanssa ja joko palvelleet Islamilaisen Valtion armeijassa tai tukeneet sen sotatoimia siviilityöntekijöinä. Koska Suomi on käytännössä, joskaan Suomen hallitus ei sitä myönnä, sodassa islamismia ja Islamilaista valtiota vastaan, Isiksen joukoissa taistelleet ja sen sotatoimia tukeneet Suomen kansalaiset ovat syyllisiä maanpetokseen. Mikäli he tulisivat Suomeen, heidät tulisi asettaa syytteeseen maanpetoksesta ja mahdollisista sotarikoksista.

Islamilaisen Valtion loppu ei tarkoita loppua vuodesta 2001 jatkuneelle Sodalle terroria vastaan, johon Suomi on osallistunut sodan osapuolena vuodesta 2002, jolloin suomalaiset sotilaat lähtivät Afganistaniin "rauhanturvaajan" nimikkeellä.

Isiksen joukoissa olleet Suomen entiset asukkaat eivät luovu islamista ja mielipiteistään Islamilaisen Valtion kaaduttua, vaan jatkaisivat taistelua Suomesta käsin ja Suomessa, mikäli heidät tänne päästetään.

Suomen laki on tulkinnan varainen eli voimme tulkita lakia niin, että muuttamalla Suomen viholismaahan ja palvelemalla sitä, Islamilaiseen Valtioon muuttaneet ovat luopuneet Suomen kansalaisuudesta ja menettäneet oikeuden palata Suomeen.

Niin sanotut "Isis-lapset", jotka eivät itse ole valinneet lähteä Suomesta Islamilaiseen Valtioon, ovat usein monikansallisista perheistä, jolloin heillä on toisen vanhempansa kautta oikeus jonkin muun maan kansalaisuuteen. He ovat asuneet ja kasvaneet Islamilaisessa Valtiossa, eikä ole mitään syytä päästää "Isis-lapsiakaan" Suomeen; maahan jota eivät tunne ja jossa he ovat vieraan kulttuurin alla. 

Suomen velvollisuus on suojella suomalaisia, ei vihollisen kätyreitä.

ROTISTA JA MAAHANMUUTTAJISTA

Itävallan Vapauspuoluetta edustava Braunaun varapormestari kirjoitti runon rotista ja maahanmuuttajista. Tästä seurasi hänen eronsa tehtävästään. Itsekin päätin kantaa korteni nuivaan kekoon limerikin muodossa. Limerikki on oikeastaan aika helppo kirjoittaa ja ne ovat kotimaassaan Irlannissa hyvin suosittuja. Limerikkikisojakin pidetään.

Valintani limerikki on näppärä keksintö; limerikin on tarkoituskin olla kaksimielinen tai jopa häijy. Kiltti limerikki ei kiinnosta ketään.

Rottalimerikki

On Oulun ytimessä Valkea

Pimeällä paikka ankea

Hiipii matut varjoissa lailla rottien

Uhkaavat turvaa suomalaisten kotien

Kun köyden päivä koittaa on matun kohtalo karkea

EROON SIVISTYSSANOISTA

Suomen kieli on elävä ja eräs maailman vanhimmista yhä puhutuista kielistä. Kielet muuttuvat; joko kehittyvät tai ne korvataan toisilla kielillä, näin tekee myös suomen kieli. 

Suomi on luultavasti ainoa maa ja kieli maailmassa, jossa vierasanoja eli  muista kielistä peräisin olevia lainasanoja kutsutaan "sivistyssanoiksi" ja näitten vierassanojen käyttämistä pidetään merkkinä sivistyksestä. Tilanne on jopa niin paha, että julkaistaan erityisiä vierassanoja suomeksi selittäviä sanakirjoja, joita kutsutaan nimellä "sivistyssanakirja".

Kuten sanoin, kielet joko kehittyvät eli niihin tulee uusia sanoja tai vanha kieli katoaa uuden tieltä. Suomen kieleen on yhä suuremmassa määrin tullut englannin tai muun kielisiä vierassanoja, jotka uhkaavat suomen kielen olemassaoloa. Lähes kaikki suuremmat yhtiöt ovat ottaneet vieraskielisen nimen tai mitään tarkoittamattoman mukalatinaa olevan nimen kansainvälisyyden tai "brändin" luomisen" nimissä.

Suomenkieliset suomalaiset ovat maailman ainoita ihmisiä, jotka ovat suomenkielen ja suomenkielisten suomalaisten puolustajia. Jos me emme puolusta etujamme, sitä ei tee kukaan muukaan. Suomen kielen puolustajissa oli 1800-luvulla ruotsinkielisiä fennomaaneja, mutta 1800-luku meni jo. Nyt suomen kielen ja suomenkielisten suomalaisten kohtalo on omissa käsissämme. 

Mitä vähemmän käytämme vierassanoja, sen parempi. Se, ettei kyetä luomaan vierassanoille suomenkielistä vastinetta, on merkki luovuuden puutteesta.

SANANVAPAUDEN PÄIVÄ

Sananvapaus on vapaus sanoa mitä ei haluta kuulla. Sananvapauteen kuuluu olennaisesti mielipiteitten monimuotoisuus ja Suomen media on aivan liian yksimielinen ja yksipuolinen, jotta Suomessa olisi toimiva sananvapaus.

Sananvapauden huomaa vasta sitten, kun sitä ei ole. 

I LOVE KUHMO

Joskus muinoin 1980-luvulla sanottiin Kainuussa olevan Kuhmon kunnan olevan maailman kolmanneksi suurin kaupunki. Kuhmo ei ehkä tuolloin ollut virallisesti kaupunki, mutta se oli New York Cityn sekä Ciudad de Méxicon jälkeen maailman kolmanneksi suurin, tai siis laajin kunta eli kaupunki.

Tämä Kajaanin koulussa kuhmolaiselta tytöltä oppimani tiedonsiru tuli tänään mieleeni, kun olin kansanedustajaehdokas Juha Vuorion (ps) mukana Kuhmon torilla. Kävimme siellä ihan pistona Kuhmon Perussuomalaisten vieraana. Sää oli lämmin ja kaunis kuin morsian.

Kuhmolaiset olivat ystävällistä porukkaa. Paikalliset perussuomalaiset olivat järjestäneet teltan ja grillin sekä hoitivat ne suvereenisti ja Juhalle jäi kampanjointi. Itse jaoin mainoskynä/ esiteyhdistelmiä kuhmolaisille, joita tuli paikalle runsaasti.

Meitä ennen torilla olivat tilaisuuttaan pitämässä Kuhmon keskustalaiset, jotka lopettelivat tapahtumaansa Perussuomalaisten saapuessa. Keskustalaiset tarjosivat soppatykistä reilusti tavattoman hyvää hernesoppaa; juuri sopivan sakeaa ja jossa oli runsaasti lihaa. Tulivat vielä perässä Perussuomalaisten teltalle makkaraa hakemaan ja toivat vielä lisää soppaa. Vaihtokauppa se on joka kannattaa. Minkäänlaisesta kilpailijan sorsimisesta ei ollut merkkiäkään.

Perussuomalaisten teltalle tulleet kuhmolaiset olivat hekin myönteinen kokemus; ystävällisiä ja rutinuivia, jotka eivät halua Kuhmoon turvapaikanhakijoita. Kunnan herrat kuulemma ovat sellaisesta tukien toivossa ja "The Arvohjan" takia puhuneet.

Varsinkin vanhemmat naiset olivat huolissaan ja vastustivat matujen tuloa kuntaan eläteiksi. Saman olen huomannut Oulun Rotuaarin vaalikylässä ja muualla Juha Vuorion kanssa kiertäessä. Viisaus asuu vanhoissa naisissa, kuten Antti Tuurin romaanissa Pohjanmaa sanotaan.

Huomenna homma jatkuu kahvinkeitolla Rotuaarilla. TJ7 vaalipäivään ja Homma on nousussa.

ROTUAARILLA 6.4.2019

Tänään aamupäivällä äänestin Oulun kaupunginkirjastossa matkalla Rotuaarin vaalikylään. Pari ihmistä oli edelläni jonossa; pääsin melkein heti koppiin.

Eilen kävin kahdella muulla äänestyspaikalla mutta niissä oli kymmenien ihmisten jonot heti aamusta. Piti ehtiä vaalikylään joten lykkäsin äänestämistä. 

Nyt on vaaleissa pöhinää ja väreilyä pinnan alla. Äänestysprosentti noussee ja se tietää hyvää perussuomalaisille. 

Perussuomalaisten kampanjaan Oulussa on tullut uusia vapaaehtoisia, nuoria varsinkin. Sekin on hyvä merkki. 

Jytkyä pukkaa mutta sille tarvitaan uusi nimi. Jussi Halla-aho pääministeriksi on homman nimi.

MAKKARAA JA KASVISSOPPAA

Olen nyt toiminut kansanedustajaehdokas Juha Vuorion (ps) kampanjapäällikkönä useamman kuukauden, viime vuodesta lähtien.

Lähinnä olen soitellut puhelimella tapahtumia järjestellessä ja ollut itsekin kyniä jakamassa sekä grillimaisterina makkaraa paistamassa. Ja ruokaa tämä avautumiseni koskee. Vaalit ovat hienoa aikaa siinä mielessä, että ilmaista ruokaa on tarjolla lähes kampanjakauden joka päivä jossakin. Makkaraa enimmäkseen; se houkuttelee väkeä kuin ilmainen viina.

Olen syönyt uskomattoman määrän makkaraa tämän talven aikana ja turnajaiskestävyys alkaa rakoilla; tänään Muhoksen K-Mimmissä en saanut syötyä kuin neljä makkaraa.Aiemmin meni enemmän, helposti parikin pakettia tapahtumaa kohti.

Itse asiassa olen elänyt muutaman viikon makkaroilla; kotonakin olen kokannut mutta tehnyt makkarakeittoa Salen punaisen tarran mustista makkaroista. Oli se hyvää, kun itse teki mutta makkara alkaa maistua puulta, vaikka välillä olisi eri merkkiä. Makkara joka on makkaraa on makkaraa.

Ennen Muhokselle lähtöä olin Oulun Rotuaarin vaalikylässä ja siellä joko Keskusta tai Vihreät tarjosivat soppatykistä kasviskeittoa. Perunoita, porkkanoita sekä muita vihanneksia styroxkupissa. Keitto oli hyvää, joskin olisin laittanut enemmän suolaa, mutta pitkän makkarakuurin jälkeen, jonka on katkaissut vain muutama ABC:n pitsa Asesepän kanssa Juhan kylttejä maantien varsiin kiinnittäessä, kasviskeitto oli kuin mannaa taivaasta.

Vaaliaika on nälkäisten kulta-aikaa, kopilla käyvätkin usein samat henkilöt, varsinkin asunnottomat ja juopot tankkaamassa energiaa.