Näytetään tekstit, joissa on tunniste Isis. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Isis. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

EI ISIS-TERRORISTEJA SUOMEEN

Euroopan maat miettivät, mitä tehdä murskattuun Islamilaiseen Valtioon muuttaneille asukkailleen ja näitten lapsille, jotka ovat asuneet Syyrian ja Irakin alueilla olleessa valtiossa koko ikänsä, tai eivät muista muualla olleensakaan.

Suomen ei pidä vastaanottaa Islamilaisesta Valtiosta tulijoita, vaikka he olisivatkin Suomesta lähteneet. He ovat valinneet lähteä Suomesta maahan, joka katsoo olevansa sodassa Suomen kanssa ja joko palvelleet Islamilaisen Valtion armeijassa tai tukeneet sen sotatoimia siviilityöntekijöinä. Koska Suomi on käytännössä, joskaan Suomen hallitus ei sitä myönnä, sodassa islamismia ja Islamilaista valtiota vastaan, Isiksen joukoissa taistelleet ja sen sotatoimia tukeneet Suomen kansalaiset ovat syyllisiä maanpetokseen. Mikäli he tulisivat Suomeen, heidät tulisi asettaa syytteeseen maanpetoksesta ja mahdollisista sotarikoksista.

Islamilaisen Valtion loppu ei tarkoita loppua vuodesta 2001 jatkuneelle Sodalle terroria vastaan, johon Suomi on osallistunut sodan osapuolena vuodesta 2002, jolloin suomalaiset sotilaat lähtivät Afganistaniin "rauhanturvaajan" nimikkeellä.

Isiksen joukoissa olleet Suomen entiset asukkaat eivät luovu islamista ja mielipiteistään Islamilaisen Valtion kaaduttua, vaan jatkaisivat taistelua Suomesta käsin ja Suomessa, mikäli heidät tänne päästetään.

Suomen laki on tulkinnan varainen eli voimme tulkita lakia niin, että muuttamalla Suomen viholismaahan ja palvelemalla sitä, Islamilaiseen Valtioon muuttaneet ovat luopuneet Suomen kansalaisuudesta ja menettäneet oikeuden palata Suomeen.

Niin sanotut "Isis-lapset", jotka eivät itse ole valinneet lähteä Suomesta Islamilaiseen Valtioon, ovat usein monikansallisista perheistä, jolloin heillä on toisen vanhempansa kautta oikeus jonkin muun maan kansalaisuuteen. He ovat asuneet ja kasvaneet Islamilaisessa Valtiossa, eikä ole mitään syytä päästää "Isis-lapsiakaan" Suomeen; maahan jota eivät tunne ja jossa he ovat vieraan kulttuurin alla. 

Suomen velvollisuus on suojella suomalaisia, ei vihollisen kätyreitä.

perjantai 5. tammikuuta 2018

KOREA SALALIITTO

Ei ole pitkää aikaa, vain parisen kuukautta siitä, kun Isis/IS/ Daesh menetti jalansijansa Syyriassa ja Irakissa. Kyseinen järjestö on nyt maan alla, mutta ei voitettu. Vaikka Isis seuraisi al-Qaidan jalanjäljissä ja katoaisi mediasta, niin tilalle tullee vielä pahempi järjestö. Alunperin 1990-luvulla pahoja poikia olivat Afganistanin pimeimpään keskiaikaan vieneet islamilaiset talibaanit, ja 9/11-iskujen myötä 11.9.2001 talibaanien tilalle ilmaantui jo 1988 perustettu Usama bin Ladenin johtama al-Qaida Lännen ja islamin kamppailun uudeksi roistoksi. Vuosikymmen tämän jälkeen, Usama bin Ladenin kuoltua sekä talibaaneja että al-Qaidaa julmempi Isis/IS/Daesh ilmaantui näyttämölle.

Saman tien kun Isis lamautettiin, alkoi media kohista Pohjois-Korean ydinaseista ja ohjuksista. Maata johtavan Kim-dynastian aikeista hankkia ydinpommi on puhuttu jo vuosia, mutta se on ollut sivujuonne Pahan Akselissa, johon Yhdysvaltain presidentti George Bush nuorempi sanoi kuuluvan Irakin, Iranin ja Pohjois-Korean. Ilkeämieliset sanovatkin, että Pohjois-Korea on mukana Pahan Akselissa vain sen vuoksi, ettei Akselissa olisi vain Lähi-idän muslimimaita.

Nämä ajoitukset eivät voi olla sattumaa; rauha on pahaksi bisneksille. Ja kun Usama bin Laden tapettiin 2011 ja al-Qaidan toiminta menetti iskunsa, väittämän mukaan sattumalta ilmaantui uusi peluri nimeltä Isis/IS/ Daesh viholliseksi. Ja välittömästi Isiksen tappion jälkeen edelleen muka sattumalta Pohjois-Korean ydinaseesta tuli maailman pahin ongelma, vaikka asian kanssa on eletty jo vuosikymmeniä. Haistan tässä salaliiton. Politiikassa mikään ei tapahdu sattumalta, sanoi Yhdysvaltain presidentti Roosevelt aikoinaan ja politiikkaa ohjaa bisnes.

Joku jossakin, jonkun näkymätön käsi ohjaa mediaa, politiikkaa ja maailmaa uhkasta toiseen. Uhkaan, johon varautuminen tietää hyviä aikoja uutis- ja sotateollisuudelle sekä liike-elämälle yleensäkin.

En tiedä kenen käsi on kyseessä, mutta maailmassa on ennenkin korjailtu horjuvaa taloutta sodalla, sekä pienessä mittakaavassa ryöstämällä naapuriheimo ja isossa, molempia maailmansotia edelsi lama. Jos bisnes ei luista, niin sitten soditaan ja sota on parasta bisnestä.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

ERILLISSOTA

YLE näytti maanantaina 25.9.2017 ohjelman Natsi-Saksan yhteysupseerina Päämajassa toimineesta kenraali Waldemar Erfurthista (1879-1971). Erfurth toimi Mikkelin Päämajassa Jatkosodan vuosina 1941-1944 ja hänen kirjoittamansa päiväkirja ollaan julkaisemassa suomeksi. 1950-luvulla päiväkirjasta julkaistiin ilmeisesti ulkopoliittisista syistä vain Jatkosodan loppuvaiheista 1944 kertova osa. Suomessa oli pitkään vallalla opetus, että vuosina 1941-1944 Suomi ei ollut sotilasliitossa Natsi.Saksan kanssa, vaan kävi erillistä sotaa samaa vihollista, Neuvostoliittoa, vastaan yhteistyötä tarpeen tullen saksalaisten kanssa tehden.

YLEn ohjelman "Mannerheimin kotinatsi" mukaan puheet erillissodasta on paras jo unohtaa. Erfurthin päiväkirjan mukaan Suomi oli Hitlerin Saksan käsityksen mukaan läheinen, ja ehkä jopa tärkein liittolainen sodassa kommunisteja vastaan. Tämä siitä huolimatta, että virallista sopimusta jossa selvästi olisi sanottu Suomen ja Saksan olevan sotilasliitossa sodassa Neuvostoliittoa vastaan, ei ollut allekirjoitettuna.

Ohjelma sai erillissodan puolustajat sekä vastustajat netissä liikkeelle. Minä kuulun jälkimmäisiin. Mielestäni Suomi ja Natsi-Saksa olivat sotilasliitossa keskenään yhteistä vihollista vastaan.

Perustelen tätä mm. sillä, että puolen Suomen, eli koko Pohjois-Suomen puolustus oli ulkoistettu 220.000 saksalaiselle sotilaalle, yhteistyö oli tiivistä ja Saksan tuki Suomelle oli elintärkeää varsinkin kesän 1944 torjuntataisteluissa.

Ehkä Suomi itse piti itseään erillissotaa käyvänä maana, jolla sattumalta samaan aikaan Saksan kanssa oli sota samaa vihollista vastaan, mutta muu maailma piti Suomea Saksan liittolaisena.

Kannattaa pitää myös mielessä, että Suomi ei ole se, joka määrittelee oliko Suomi liitossa Natsi-Saksan kanssa vai ei. Sen määrittelevät Natsi-Saksaa vastaan sotineet valtiot. Ja maailma piti Suomea Saksan liittolaisena, se näkyy muun muassa siinä, että Iso-Britannia siirtomaineen julisti Suomelle sodan Jatkosodan ensimmäisenä vuonna 1941.

Suomi soti Neuvostoliittoa vastaan yhteistyössä ja yhdessä Natsi-saksan kanssa; ehkä virallista sopimusta liittolaisuudesta ei ollut, mutta kanssasotiminen teki suomalaisista ja saksalaisista käytännössä liittolaisia. Mikäli Saksa olisi voittanut sodan, kukaan Suomessa ei puhuisi halaistua sanaakaan erillissodasta, vaan Suomen johtajat kehuisivat Suomen olleen aina natsien paras liittolainen.

Erillissota on siis harhaa ja se pätee vielä nykyäänkin. 2010-luvulla Suomella on sotilaita Afganistanissa ja Irakissa osallistumassa USAn johtamaan Sotaan terroria vastaan. Suomi ei kuitenkaan omasta mielestään ole sodassa islamismia vastaan, vaan sattumoisin tekee nk. "rauhanturvaamista" tukeakseen Yhdysvaltoja sodassa. Perinteisesti rauhanturvaajat ovat puolueettomia, ja heidän tehtävänsä on estää sodan osapuolia sotimasta. Näin ei ole Afaganistanin ja Irakin suomalaisten sotilaitten suhteen; puoli on valittu islamismia vastaan.

Isis on sitä mieltä, että Suomi on heidän vihollisensa. Siinä ei Suomen hallituksen puheet "rauhanturvaamisesta" auta mitään. Suomi lasketaan vihollisten joukkoon ja Isis on jo tehnyt iskuja suomalaisia vastaan.

Islam on suurin uhka maailmalle kommunismin jälkeen. Suomi on Sodassa terroria vastaan oikealla puolella ja mielestäni asioista tulisi puhua rehellisesti oikeilla nimillä: Suomi on sodassa.




sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

SUOMI ON SODASSA

On taas Vapun aika ja se tietää hulinaa eri puolilla Suomea. Rikoksia ja onnettomuuksia tulee tapahtumaan, jopa sellaisia joissa ihmisiä kuolee. Näin se on juhliessa ja siihen on totuttu.

Tänä vuonna AD 2017 uusi uhka ovat islamistiset terroristit. Useampaankin kertaan, viimeksi Tukholmassa, on ajettu rekalla ihmisjoukkoon. Tukholmassa kuoli viisi ja Nizzassa 84 Isistä kannattavan rekkakuskin uhrina.

Suomen poliisi varautuu rekka- ja muihin muslimien mahdollisiin iskuihin. Tampereella poliisi on tukkinut rekoilla ajoteitä estääkseen mahdollisen rekkaterroristin iskun Tapparaa ja Vappua juhlivaan ihmisjoukkoon. Samoin Helsingissä on raskasta liikennettä keskustassa rajoitettu.

Mitään uhkaa ei ole tiedossa, sanoo ylikomisario Jere Roimu Helsingin poliisista. Mutta varautua kuitenkin täytyy, se on kaikille selvää. Islamistisia terrori-iskuja on sattunut aina vain lähempänä Suomea ja on vain ajan kysymys, milloin Suomessa tapahtuu muslimien terroriteko. Ulkomailla muslimiterroristit ovat jo murhanneet ainakin kuusi suomalaista; kaksi suomalaista liikemiestä Bagdadissa vuonna 2004, kaksi suomalaista lähetystyöntyöntekijää Afganistanissa vuonna 2014 ja kaksi suomalaista sotilasta Afganistanissa vuosina 2007 sekä 2007. Islamistien vankina on ollut ainakin neljä suomalaista, ja Suomen viranomaiset ovat myöntäneet ettei kaikkia suomalaisten ulkomailla tapahtuneita sieppauksia ole kerrottu julkisuudessa.

Ja nyt otsikkoon; Suomi on sodassa. Eli Suomi käy sotaa ja on ollut Terrorin vastaisen sodan osapuoli siitä lähtien kun suomalaiset ns. rauhanturvaajat eli uuskielellä kriisinhallintajoukot lähtivät Afganistaniin vuonna 2002. Rauhanturvaaja on puolueeton toimija, joka yrittää estää sodan osapuolia taistelemasta keskenään ja kriisinhallintajoukot toimivat yhdellä puolella vastapuolta vastaan. Kriisinhallintaveteraaneille onkin vastikään myönnetty sotaveteraanin asema ja edut, tosin kiertoilmaisulla "kriisinhallintaveteraani".

Tilanne on se, että Suomella on sotilaita Irakissa kouluttamassa Isistä vastaan taistelevia kurdijoukkoja, median mukaan "rintaman läheisyydessä". Suomi on siis sodan aktiivinen osapuoli ja nyt Suomessa varaudutaan iskuihin, joita tekisi sama vihollinen kuin Irakissa eli Isis/ Isil/ Daesh.

Tilanne on sama kuin Jatkosodassa; Suomen sotilaat osallistuvat sodankäyntiin Suomen rajojen ulkopuolella ja samaan aikaan Suomessa, siis kotirintamalla, varaudutaan saman ko. vihollisen suomalaisia siviilejä vastaan tekemiin terrori-iskuihin. Tällä kertaa kyseessä eivät ole neuvostoliittolaiset/ venäläiset pommikoneet kaupunkien yllä ja erämaissa liikkuvat partisaanit, vaan kaupungeissa toimivat muslimiterroristit pommeineen, aseineen ja ajoneuvoineen.

Suomi on Terrorin vastaisessa sodassa puolensa valinnut, ja niin lienee hyvä. Puolueettomuus pahan  islamin edessä ei ole toimiva vaihtoehto. Varautuminen iskuihin sekä elämä terrorin uhan alla on uusi normaali ja sota tulee jatkumaan luultavasti vuosikymmeniä ennen kuin jompi kumpi osapuoli murskataan.