#MOREDEPORTATIONS

Vihreitten eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen yritti estää henkilön, jonka uskoi olevan turvapaikanhakija, palauttamisen Berliiniin kieltäytymällä istumasta paikalleen Saksaan Helsinki-Vantaan lentoasemalta lähtevässä koneessa.

Vihreä khmer Pennanen skriimasi tapahtuman Internetiin ja kun hän edelleen kieltäytyi istumasta paikalleen estäen konetta nousemasta, poliisi poisti Pennasen koneesta.

Aino Pennanen ei tuntenut tapausta tai poistettavaa mieshenkilöä. Hän ei tiennyt miksi tämä palautetaan ja miksi juuri Saksaan tai mitään muutakaan. Pennanen näki arvatenkin "ulkomaalaisen näköisen miehen" koneessa ja päätti henkilön olevan pakolla palautettavat turvapaikanhakija.

Pennanen siis syyllistyi rasismiin päättäessään kaiketi miehen ihonvärin ja ulkoisten seikkojen perusteella, että tämä on "kuolemaan palautettava" oleva turvapaikanhakija. Hän saattoi olla vapaaehtoinen palaaja tai tuomittu/ Saksassa etsintäkuulutettu rikoksesta epäilty.

Saksa ei ole ole konfliktialue. Sinne on suhteellisen turvallista mennä; juuri Saksan Berliiniinhän Aino Pennanenkin oli matkallam vieläpä miehensä ja jälkikasvunsa kanssa. Aino Pennasen matka keskeytyi ilmaliikenteen häirintään, mutta hänen miehensä ja lapsensa ovat nyt mummonsa luona Saksassa, joka Pennasen mukaan on liian vaarallinen matuille.

Juttu on saanut tulta nurkan alle ja netissä roihuaa keskustelu, jopa riitely, puolesta ja vastaan. Toisten mielestä Pennanen on kansalaistottelemattomuuden sanakari ja toisten mielestä liikennettä estävä terroristi. Vihreitten puheenjohtaja Touko Aalto on näkyvästi puolustanut vihreää Aino Pennasta.

Kansalaistottelemattomuus vääryyden vastustamiseen on hyvä asia ja sitä on käytettävä kun lailliset keinot eivät riitä.  Ongelma tietysti on, mikä on "vääryys". Minusta matujen Suomeen päästäminen on väärin ja Aino Pennanen luultavasti vaatisi minulle ankaraa rangaistusta, jos ajan asiaani kansalaistottelemattomuudella. Rikollisen ja kansalaisoikeustaistelijan ero tiedettään vasta, kun kamppailu on ohi ja voittaja pitää valtaa. Nyt kamppailu on vasta käynnissä.

Touko Aalto ja muut suvakistit vaativat Suomea takaamaan ulkomaalaisten turvallisuuden ulkomailla vaikka Suomi ei pysty edes takaamaan suomalaisten turvallisuutta Suomessa. Ulkomaalaisten turvallisuus ja hyvinvointi ulkomailla ei ole Suomen viranomaisten vastuulla, vaan Suomen viranomaisten vastuulla on suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointi Suomessa.

Vaatimus, että Suomi takaa ulkomaalaisten turvallisuuden ulkomailla mutta ei suomalaisten turvallisuutta Suomessa, asettaa suomalaiset ja ulkomaalaiset eriarvoiseen asemaan. Mihin unohtui suvakistien vaatimus tasa-arvosta vai joko Orwellin vuosi 1984 on saapunut myöhässä ja "toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset?"

ME PÄÄTALOT 2

Olin vuonna 2017 Päätalo-instituutin kirjoittajakoulutuksessa Taivalkoskella. Koulutukseen kuului neljä viikonlopun mittaista lähiopiskelujaksoa, joissa käsiteltiin viikonloppujen välissä kirjoitettuja tekstejä.

Itselleni opiskelu avautui viiveellä; oletin ensin, että joka jaksolle kirjoitettaisiin uusi teksti käsiteltäväksi eli esimerkiksi neljä lähijaksoa olisi neljä eri novellia. Näinhän se ei kuitenkaan ollut, vaan Taija Tuomisen opastuksella ja kurssitovereitten kannustuksella ensin kirjoitettaisiin tarina tai tarinan alku ja sitä vuoden mittaan kotona sekä Taivalkosken lähijaksoilla jalostettaisiin pitemmälle; novelliksi/ novellikokoelmaksi, romaaniksi tai vaikkapa runokokoelmaksi.

Lyhyitten kirjoitusten kirjoittamisen osasin jo. Pystyn kirjoittamaan A4-pituisen  kelvollisen tekstin lähes helposti ja muutaman A4-sivun mittaisen novellinkin pystyn saamaan aikaan ilman suurempaa luomisen tuskaa.Kirjoitin kurssille neljän sivun mittaisen novellin Vaalivalvojaiset, joka on fiktiivinen kuvaus Oulun Perussuomalaisten vaalivalvojaisista kuntavaalipäivänä 9.4.2017. Tapahtumat ja henkilöt ovat fiktiivisiä, mutta pohjautuvat todellisuuteen, joko Perussuomalaisissa tai puolen vuosisadan mittaisen elämäni aikana tapahtuneeseen tai tapaamiini ihmisiin. Tosielämän Robert Keinänen on ollut mukana Big Brotherissa, Jenna Timosen hahmo rakennutti hirsitaloa miehensä kanssa ja ohitseni kulkenut itkevä israelilainen tyttö todella kulki ohitseni Jaffassa vuonna 1995.

Kun Taija Tuominen selitti, että kirjoitettua tekstiä tulee lihottaa ja jalostaa, niin olin uuden opin edessä. Minulla oli ollut siihen asti tapana kirjoittaa, julkaista ja unohtaa mutta nyt opettelin keskeyttämään kirjoittamisen ja jatkamaan sitä myöhemmin; seuraavana päivänä tai viikon kuluttua.

Oppi meni kurssin aikana päähäni ja nyt kykenen jatkamaan siitä, mihin aiemmin olin lopettanut.Vaalivalvojaiset turposi vuodessa neljästä sivusta viiteenkymmeneen A4-sivuun, ja julkaisin sadan A5-sivuisen pienoisromaanini vuoden 2018 alussa.

Tänä vuonna menin jatkokurssille. Viikonlopun aikana tapasin tuttuja ja sain evästyksiä uuteen kirjaani, joka kertoo vanhan tarinan katoavasta liftarista käärittynä maahanmuuttokriittiseen huopaan. Itseasiassa kertomukseni alkua ei varsinaisesti haukuttu, mutta siinä sanottiin olevan "kaikki turvapaikanhakijoihin liitetyt ennakkoluulot". Toisaalta ideaani sanottiin myös "huikeaksi". Kun saa sekä kritiikkiä että kehuja, ollaan oikeilla jäljillä.

Vielä olisi marraskuussa uusi jatkokurssi ja mikä ettei vuoden mittaista kurssia voisi käydä uudelleenkin. Ideoita minulla on, mutta kannustus ja neuvot ovat aina hyväksi. Viime kurssilla sain kirjan aikaiseksi, joten ehkä uudellakin mutta toisaalta pitäisi oppia kirjoittamaan omilta jaloilta. Kirjoittaminen on lapsuuden haaveeni, joka on ollut mielessä nelisenkymmentä vuotta, mutta koska asioita sattui ja toisia ei sattunut, aloin kirjoittamaan vasta aikuisiässä.

En ole ikinä ollut hyvä koulussa; en peruskoulussa, en kauppakoulussa tai edes autokoulussa mutta käymilläni kirjoituskursseilla Taivalkoskella ja Murikka-opistossa olen kokenut oppimisen iloa ja saanut jotain aikaiseksikin. Onnistumisen kokemus on aina hyvä kokemus.

LOPPURUTISTUS

Rotuaarin vaalikylä ja kuntavaalipäivä 9.4.2017 lähenee. Tänään vaalikylässä oli kevättä ilmassa; lämpöasteita ja aurinkoista. Sää ja vaalipäivän läheisyys näkyikin vilkkautena kylässä. Esitteitä ja puolueen tietopaketteja meni kuin kuumille kiville ja ehdokkaat, myös minä, kävimme eloisia keskusteluja äänestäjien kanssa.

Turvapaikanhakijoita kierrätettiin heti kymmenen aikaan aamupäivällä eri kopeilla, mutta oppaana ollut suomalainen kierrätti afgaanit kauas Perussuomalaisten kioskilta. Ilmeisesti kyseessä oli mokuteollisuuden työntekijöitten ohjaama turvapaikanhakijoitten, eli mahdollisten uusien äänestäjien opettaminen äänestämään oikein tulevaisuuden vaaleissa. Ulkomaalainen perussuomalainen, joita on reilusti, on mokuttajille kauhistus; he pärjäävät omillaan ja äänestävät väärin.

Huomenna torstaina 6.4. olen taas vaalikylässä koko päivän ja samoin lauantaina 8.4. ottamassa osaa viimeiseen rynnäkköön, mutta perjantain 7.4. olen Helsingradissa lastani tapaamassa.

Tervetuloa Rotuaarille. Lauantaina paikalla on myös ministeri Pirkko Mattila (ps) ja Oulun Perussuomalaiset tarjoavat 300 makkaraa paikalla olijoille, grillimaisterina toimii Seppo Paakkari.. Minuakin voi tulla jututtamaan. Minut tunnistaa keltaisesta liivistä, jonka selässä lukee ESA PALONIEMI 260 SUOMEN SISU.

KOHTAAMINEN VAALIKYLÄSSÄ

Blogissani julkaistu Kalevan vaalikirjoitukseni poiki samantien eriävän kommentin Kalevan Lukijalta- sivulle. Kaukovainiolainen nainen ihmetteli, missä on inhimillisyyteni mutta kiitteli minua suorasta puheesta, joka varoitti vahimgossakaan äänestämästä minua kuntavaaleissa.

Tänään kyseinen RJ tuli tapaamaan minua Rotuaarin vaalikylään. Halusi kai nähdä millainen ihmishirviö haluaa Suomessa laittomasti olevat ulkomaalaiset pois maasta. Tapaamisemme oli lyhyt, mutta melkoisen ystävällishenkinen. RJ sanoi ettei ollut vihassa kirjoittanut vastinettaan ja toivoi "suopeutta ja suvaitsevaisuutta" minunkin elämääni. Olimme yhtä mieltä että eri mieltä saa olla ja naisen jatkaessa matkaansa toivotimme toisillemme hyvää päivänjatkoa.

Eräät kopilla tapaammani ovat olleet puheissaan ärjympiä, ja osa tuntuu haluavan  vain olla eri mieltä, oli kyse mistä tahansa. On myönteistä että RJ ei edes yrittänyt kääntää mieltäni ja muuttamaan kantaani ulkomaalaisiin. Rotuaarilla ihmisten kanssa puhuessani käsitykseni siitä, että kuntavaalit 2017 joko voitetaan tai hävitään maahanmuutolla, ja varsinkin kannalaa paperittomien  turvapaikanhakijoitten maleskeluun on vain vahvistunut.

Lauantaina Aprillipäivänä 1.4. kello 14 on Valkean luona mielenosoitus paperittomia vastaan. Aion olla mukana, vaikka hieman epäilyttääkin Perussuomalaisiin vihamielisesti suhtautuvan Suomi Ensin- liikkeen Marco Dewitin osallisuus tapahtuman järjestelyissä, mutta maahanmuuttokritiikin asia on yhteinen yhteinen.

Olen huomennakin 31.3. Rotuaarilla Perussuomalaisten vaalikopilla. Piraattipuolue tarjosi eilen äänestäjille Negrita- rommia, mutta Perussuomalaiset tarjoavat vahvaa kahvia ja teetä ynnä pullaa sekä karkkia. Saa tulla juttusille. Minulla keltainen liivi, jonka selässä lukee Esa Paloniemi 260, Suomen Sisu.

VAALITIEDOTE

Puolueet ja muut ehdokkaita vuoden 2017 kuntavaaleihin asettavat valitsijayhdistykset ovat tänään kello 16 mennessä vieneet ehdokastiedot Oulun kaupunginlakimiehelle. Oman puolueeni Oulun Perussuomalaisten paikallisyhdistys asettaa 72 ehdokasta, viisi enemmän kuin vuoden 2012 kuntavaaleissa.

Olen itsekin perussuomalainen ehdokas. Vaaliteemoinani ovat ulkomaalaiset, lääkärien kotikäyntien palautus ja Oulun kirjastopalvelujen edistäminen. Monia muitakin asioita listallani on ja tiedotan niistä mahdollisimman paljon. Ennen kaikkea olen kansallismielinen ehdokas kuntavaaleissa.

Kampanjabudjettini on rajallinen, mutta teen vakavasti otettavan kampanjan, päämääriä on kaksi: valtuutetuksi valinta tai vaihtoehtoisesti sellainen äänimäärä, jolla olen hyvissä asemissa kun lautakunta- ja muita luottamustehtäviä jaetaan. Sivistys- ja kulttuurilautakunta minua erityisesti kiinnostaa, mutta asian päättää Perussuomalaisten Oulun paikallisyhdistys.

Seuraava etappi on 9.3.2017 kun ehdokasnumerot jaetaan. Ne pitää sitten muistaa ilmoittaa lehtiin, joissa minulla on vaalimainontaa ja ehkä varat riittävät myös lentolehtisiin jaettavaksi kotini Kellon Kiviniemen alueella sekä Haukiputaalla.