ME PÄÄTALOT 2
Olin vuonna 2017 Päätalo-instituutin kirjoittajakoulutuksessa Taivalkoskella. Koulutukseen kuului neljä viikonlopun mittaista lähiopiskelujaksoa, joissa käsiteltiin viikonloppujen välissä kirjoitettuja tekstejä.
Itselleni opiskelu avautui viiveellä; oletin ensin, että joka jaksolle kirjoitettaisiin uusi teksti käsiteltäväksi eli esimerkiksi neljä lähijaksoa olisi neljä eri novellia. Näinhän se ei kuitenkaan ollut, vaan Taija Tuomisen opastuksella ja kurssitovereitten kannustuksella ensin kirjoitettaisiin tarina tai tarinan alku ja sitä vuoden mittaan kotona sekä Taivalkosken lähijaksoilla jalostettaisiin pitemmälle; novelliksi/ novellikokoelmaksi, romaaniksi tai vaikkapa runokokoelmaksi.
Lyhyitten kirjoitusten kirjoittamisen osasin jo. Pystyn kirjoittamaan A4-pituisen kelvollisen tekstin lähes helposti ja muutaman A4-sivun mittaisen novellinkin pystyn saamaan aikaan ilman suurempaa luomisen tuskaa.Kirjoitin kurssille neljän sivun mittaisen novellin Vaalivalvojaiset, joka on fiktiivinen kuvaus Oulun Perussuomalaisten vaalivalvojaisista kuntavaalipäivänä 9.4.2017. Tapahtumat ja henkilöt ovat fiktiivisiä, mutta pohjautuvat todellisuuteen, joko Perussuomalaisissa tai puolen vuosisadan mittaisen elämäni aikana tapahtuneeseen tai tapaamiini ihmisiin. Tosielämän Robert Keinänen on ollut mukana Big Brotherissa, Jenna Timosen hahmo rakennutti hirsitaloa miehensä kanssa ja ohitseni kulkenut itkevä israelilainen tyttö todella kulki ohitseni Jaffassa vuonna 1995.
Kun Taija Tuominen selitti, että kirjoitettua tekstiä tulee lihottaa ja jalostaa, niin olin uuden opin edessä. Minulla oli ollut siihen asti tapana kirjoittaa, julkaista ja unohtaa mutta nyt opettelin keskeyttämään kirjoittamisen ja jatkamaan sitä myöhemmin; seuraavana päivänä tai viikon kuluttua.
Oppi meni kurssin aikana päähäni ja nyt kykenen jatkamaan siitä, mihin aiemmin olin lopettanut.Vaalivalvojaiset turposi vuodessa neljästä sivusta viiteenkymmeneen A4-sivuun, ja julkaisin sadan A5-sivuisen pienoisromaanini vuoden 2018 alussa.
Tänä vuonna menin jatkokurssille. Viikonlopun aikana tapasin tuttuja ja sain evästyksiä uuteen kirjaani, joka kertoo vanhan tarinan katoavasta liftarista käärittynä maahanmuuttokriittiseen huopaan. Itseasiassa kertomukseni alkua ei varsinaisesti haukuttu, mutta siinä sanottiin olevan "kaikki turvapaikanhakijoihin liitetyt ennakkoluulot". Toisaalta ideaani sanottiin myös "huikeaksi". Kun saa sekä kritiikkiä että kehuja, ollaan oikeilla jäljillä.
Vielä olisi marraskuussa uusi jatkokurssi ja mikä ettei vuoden mittaista kurssia voisi käydä uudelleenkin. Ideoita minulla on, mutta kannustus ja neuvot ovat aina hyväksi. Viime kurssilla sain kirjan aikaiseksi, joten ehkä uudellakin mutta toisaalta pitäisi oppia kirjoittamaan omilta jaloilta. Kirjoittaminen on lapsuuden haaveeni, joka on ollut mielessä nelisenkymmentä vuotta, mutta koska asioita sattui ja toisia ei sattunut, aloin kirjoittamaan vasta aikuisiässä.
En ole ikinä ollut hyvä koulussa; en peruskoulussa, en kauppakoulussa tai edes autokoulussa mutta käymilläni kirjoituskursseilla Taivalkoskella ja Murikka-opistossa olen kokenut oppimisen iloa ja saanut jotain aikaiseksikin. Onnistumisen kokemus on aina hyvä kokemus.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste päätalo-keskus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste päätalo-keskus. Näytä kaikki tekstit
torstai 19. heinäkuuta 2018
maanantai 20. marraskuuta 2017
ME PÄÄTALOT
Vuoden kestänyt urakka kirjoittajaopinnoissa Taivalkosken Päätalo-instituutissa päättyi eilen. Vuoden 2016 lopulla ilmoittauduin kurssille, sain vuoden 2017 alussa harjoitustehtävän, jota olen vuoden mittaan laajentanut. Alunperin kyseessä oli Oulun Perussuomalaisten vaalivalvojaisten inspiroima nelisivuinen novelli, joka neljänä lähiviikonloppuna Taivalkoskella kasvoi ensin kahdeksaan A4-sivuun, siitä yhteentoista jolloin jo kurssilla sanoin että "tämä luu on kaluttu, jotain muuta ensik kerralle", mutta kouluttaja Taija Tuomisen ja kurssitovereitteni kannustamana turposi tarinani 32 liuskaan. Eikä se taida siihen ryytyä; sain viimeisellä lähiviikonlopulla uutta kannustusta ja uusia ideoita jatkaa tarinaani, jossa nyt Perussuomalaisten lisäksi seikkailevat Rajakylän originellit, Jeesus, tanskalaiset ja jonka miljööt vaihtelevat Smoolannista Israeliin sekä Rhodesiaan.
Tässä vaiheessa huomautan että tarinan hahmot sekä tapahtumat ovat mielikuvitukseni tuotetta, vaikka niihin on otettu ominaisuuksia kohdalleni puolen vuosisadan mittaan tulleista eri ihmisistä ja tapahtumista.
Eilinen sunnuntai oli haikea päivä. Muutama itkikin kurssin päättyessä ja useampi aikoi tulla vielä jatkokurssille, itse aprikoin olisiko törkeää "jäädä luokalle" ja tulla vielä samanlaiselle vuoden pyrähdykselle. Kirjoittajakurssista oli minulle hyötyä, opin paljon ja opin ottamaan oppini hyötykäyttöön ja sain siis yli 30 liuskaa kelpo tekstiä aikaiseksi. Yksi tärkeimmistä opeista oli taito keskeyttää kirjoitukseni ja jatkaa sitä myöhemmin. Ennen kirjoitin muutaman liuskan novellin yhdellä istunnolla ja olin siihen tyytyväinen; en juuri lainkaan hionut tuotantoni särmiä.
Kirjailijan urani on ottanut norsunaskeleita eteenpäin, uskoisin saavani vuoden vaihteen jälkeen, ehkä kevään korvalla kirjoitettua Kuusamon Sokos-hotellissa muistiin merkitsemäni ideat ja Taijan sekä tovereitteni ehdotukset paperille ja jos eivät kustantajat ota onkeen, niin julkaisen tarinani neljäntenä omakustanteena. Kurssilla oli montakin, jotka saivat julkaistavaa materiaalia vuoden aikana kirjoitettua ja Ville Heikkinen ehti jo julkaista runoin koristellun luontovalokuvakirjansa Sielukas maa omakustanteena, sopivasti joulumarkkinoille. Lisäksi kurssilaisilta on tulollaan runokirjoja, muisteluita ja Pyhäjoen ydinvoimalaan liittyvä toimintaromaani. Hyvin Taija meitä opetti.
Tosin kotiin tultuani kirjailijantaipaleelleni ilmaantui esteitä, mutta tuskin ylipääsemättömiä. Kotona kirjoitinj innolla uusia käänteitä tarinaani ja kone alkoi hälyttää päivityksistä. Kuuliaisesti päivitin ja sen jälkeen tietokone kieltäytyi käynnistymästä. Aina kun yritin, kone ilmoitti "Koneesi ei käynnistynyt oikein" ja tarjosi vaihtoehdoiksi "Käynnistä uudelleen" ja "Lisäasetukset". Kokeilin molempia eikä onnistunut, aina vain samat vaihtoehdot. Yritin palauttaa koneen päivitystä edeltävään tilaan mutta sekään ei auttanut, vaikka koneen mukaan "Palautus onnistui".
En keksinyt muuta kuin palauttaa oletusasetukset ja onnistuin säilyttämään tiedostoni, mutta virustorjunta ja selain katosivat. Sain ne takaisin, mutta eniten kirpaisee Microsoft Officen katoaminen, sitä ei saane takaisin kuin ostamalla uudestaan tai asentamalla epämääräisistä lähteistä ilmaiseksi. Kumpaakin halusin välttää, joten laitoin koneelleni LibreOfficen. Ehkä pärjään sillä, ja jos en, jossain vaiheessa investoin tuttuun Wordiin. LibreOffice tuntuu hitaanlaisesti avaavan vähänkään isommat PDF-tiedostot, joita ilman en pärjää. Muutakin totuttelua ja oppimista siinä on, mutta kirjoitustyötä saan sillä jatkettua.
Kuten Taija Tuominen kurssilla opetti: "Täytyy katsoa esteitten yli maaliin".
Vuoden kestänyt urakka kirjoittajaopinnoissa Taivalkosken Päätalo-instituutissa päättyi eilen. Vuoden 2016 lopulla ilmoittauduin kurssille, sain vuoden 2017 alussa harjoitustehtävän, jota olen vuoden mittaan laajentanut. Alunperin kyseessä oli Oulun Perussuomalaisten vaalivalvojaisten inspiroima nelisivuinen novelli, joka neljänä lähiviikonloppuna Taivalkoskella kasvoi ensin kahdeksaan A4-sivuun, siitä yhteentoista jolloin jo kurssilla sanoin että "tämä luu on kaluttu, jotain muuta ensik kerralle", mutta kouluttaja Taija Tuomisen ja kurssitovereitteni kannustamana turposi tarinani 32 liuskaan. Eikä se taida siihen ryytyä; sain viimeisellä lähiviikonlopulla uutta kannustusta ja uusia ideoita jatkaa tarinaani, jossa nyt Perussuomalaisten lisäksi seikkailevat Rajakylän originellit, Jeesus, tanskalaiset ja jonka miljööt vaihtelevat Smoolannista Israeliin sekä Rhodesiaan.
Tässä vaiheessa huomautan että tarinan hahmot sekä tapahtumat ovat mielikuvitukseni tuotetta, vaikka niihin on otettu ominaisuuksia kohdalleni puolen vuosisadan mittaan tulleista eri ihmisistä ja tapahtumista.
Eilinen sunnuntai oli haikea päivä. Muutama itkikin kurssin päättyessä ja useampi aikoi tulla vielä jatkokurssille, itse aprikoin olisiko törkeää "jäädä luokalle" ja tulla vielä samanlaiselle vuoden pyrähdykselle. Kirjoittajakurssista oli minulle hyötyä, opin paljon ja opin ottamaan oppini hyötykäyttöön ja sain siis yli 30 liuskaa kelpo tekstiä aikaiseksi. Yksi tärkeimmistä opeista oli taito keskeyttää kirjoitukseni ja jatkaa sitä myöhemmin. Ennen kirjoitin muutaman liuskan novellin yhdellä istunnolla ja olin siihen tyytyväinen; en juuri lainkaan hionut tuotantoni särmiä.
Kirjailijan urani on ottanut norsunaskeleita eteenpäin, uskoisin saavani vuoden vaihteen jälkeen, ehkä kevään korvalla kirjoitettua Kuusamon Sokos-hotellissa muistiin merkitsemäni ideat ja Taijan sekä tovereitteni ehdotukset paperille ja jos eivät kustantajat ota onkeen, niin julkaisen tarinani neljäntenä omakustanteena. Kurssilla oli montakin, jotka saivat julkaistavaa materiaalia vuoden aikana kirjoitettua ja Ville Heikkinen ehti jo julkaista runoin koristellun luontovalokuvakirjansa Sielukas maa omakustanteena, sopivasti joulumarkkinoille. Lisäksi kurssilaisilta on tulollaan runokirjoja, muisteluita ja Pyhäjoen ydinvoimalaan liittyvä toimintaromaani. Hyvin Taija meitä opetti.
Tosin kotiin tultuani kirjailijantaipaleelleni ilmaantui esteitä, mutta tuskin ylipääsemättömiä. Kotona kirjoitinj innolla uusia käänteitä tarinaani ja kone alkoi hälyttää päivityksistä. Kuuliaisesti päivitin ja sen jälkeen tietokone kieltäytyi käynnistymästä. Aina kun yritin, kone ilmoitti "Koneesi ei käynnistynyt oikein" ja tarjosi vaihtoehdoiksi "Käynnistä uudelleen" ja "Lisäasetukset". Kokeilin molempia eikä onnistunut, aina vain samat vaihtoehdot. Yritin palauttaa koneen päivitystä edeltävään tilaan mutta sekään ei auttanut, vaikka koneen mukaan "Palautus onnistui".
En keksinyt muuta kuin palauttaa oletusasetukset ja onnistuin säilyttämään tiedostoni, mutta virustorjunta ja selain katosivat. Sain ne takaisin, mutta eniten kirpaisee Microsoft Officen katoaminen, sitä ei saane takaisin kuin ostamalla uudestaan tai asentamalla epämääräisistä lähteistä ilmaiseksi. Kumpaakin halusin välttää, joten laitoin koneelleni LibreOfficen. Ehkä pärjään sillä, ja jos en, jossain vaiheessa investoin tuttuun Wordiin. LibreOffice tuntuu hitaanlaisesti avaavan vähänkään isommat PDF-tiedostot, joita ilman en pärjää. Muutakin totuttelua ja oppimista siinä on, mutta kirjoitustyötä saan sillä jatkettua.
Kuten Taija Tuominen kurssilla opetti: "Täytyy katsoa esteitten yli maaliin".
sunnuntai 4. kesäkuuta 2017
HYVIN MENEE MUTTA MENKÖÖN
Viime päivät ovat menneet erinomaisesti; kaikki tuntuu sujuvan edukseni. olin Oulun Erämessuilla Lapin Kullankaivajain Liiton teltalla esittelijänä ja homma oli kivaa ja ongelmia ei ollut. Tietokoneetkin tuntuvat tottelevan; itse värkkäämällä sain virustorjunnan laitettua koneelle, vaikka tuollaisessa tilanteessa olen yleensä joutunut kilauttamaan kaverille. Kaikenlainen teknisten laitteitten käyttöönotto on aina ollut minulle tervanjuontia jota olen pyrkinyt välttämään. Mutta nyt sekin sujui mallikkaasti kun rupesi puuhaan.
Ja lemmikkini kirjoittaminen on sekin myötätuulessa; aiemmin kaikki kirjoittamani joka jäi kesken, myös jäi kesken mutta kiitos Päätalo-instituutin kirjoittajakoulutuksen ja Taija Tuomisen, olen siitäkin lasikatosta päässyt läpi. Pystyn keskeyttämään kirjoitukseni ja palaamaan siihen myöhemmin; viikkoja tai päiviä myöhemmin ja saamaan taas punaisen langan päästä kiinni.
Eiköhän tässä ala olla aika laittaa toimeksi romaanisuunnitelmieni suhteen. Niitä on useampikin; maailmansotaa, seikkailua Afrikassa, draamaa Thaimaassa, dekkareita. Vaihtoehtoja on niin että ei tiedä mistä aloittaa.
Tällaisia päiviä ja ajanjaksoja on viime aikoina tullut tihenevään tahtiin. Ilmakin on kuin morsian. Näin se homma etenee.
Viime päivät ovat menneet erinomaisesti; kaikki tuntuu sujuvan edukseni. olin Oulun Erämessuilla Lapin Kullankaivajain Liiton teltalla esittelijänä ja homma oli kivaa ja ongelmia ei ollut. Tietokoneetkin tuntuvat tottelevan; itse värkkäämällä sain virustorjunnan laitettua koneelle, vaikka tuollaisessa tilanteessa olen yleensä joutunut kilauttamaan kaverille. Kaikenlainen teknisten laitteitten käyttöönotto on aina ollut minulle tervanjuontia jota olen pyrkinyt välttämään. Mutta nyt sekin sujui mallikkaasti kun rupesi puuhaan.
Ja lemmikkini kirjoittaminen on sekin myötätuulessa; aiemmin kaikki kirjoittamani joka jäi kesken, myös jäi kesken mutta kiitos Päätalo-instituutin kirjoittajakoulutuksen ja Taija Tuomisen, olen siitäkin lasikatosta päässyt läpi. Pystyn keskeyttämään kirjoitukseni ja palaamaan siihen myöhemmin; viikkoja tai päiviä myöhemmin ja saamaan taas punaisen langan päästä kiinni.
Eiköhän tässä ala olla aika laittaa toimeksi romaanisuunnitelmieni suhteen. Niitä on useampikin; maailmansotaa, seikkailua Afrikassa, draamaa Thaimaassa, dekkareita. Vaihtoehtoja on niin että ei tiedä mistä aloittaa.
Tällaisia päiviä ja ajanjaksoja on viime aikoina tullut tihenevään tahtiin. Ilmakin on kuin morsian. Näin se homma etenee.
sunnuntai 21. toukokuuta 2017
ME PÄÄTALOT
Tämä viimeisin Päätalo-instituutin kirjoittajakoulutuksen viikonloppu oli minulle hyväksi. Minulla on ollut paha tapa kirjoittaa kaikki yhdeltä istumalta. Jos olen jotain jättänyt kesken, en ole osannut jatkaa sitä vaan on tuntunut helpommalta aloittaa kokonaan uusi projekti. Mutta nyt tehtäväksi annettiin laajentaa edellistä tehtävää. Alunperin kirjoitin nelisivuisen novellin ja nyt se pitäisi turvottaa max. 20 sivuun. Istahdin kotiin tultuani koneelle, heti kissan ruokittuani ja vanhan tekstin laajentaminen ja muokkaus sujui hyvin. Ei takkuillut yhtään. Vielä on työtä jäljellä mutta neljä sivua muuttui parissa tunnissa seitsemäksi ja ideoita jatkoon on tekstarina kännykässäni. (muistikirjat on out) Päätalo-instituutin koulutukseen meno saattoi hyvinkin olla oikea ratkaisu; jotain tärkeää olen oppinut jo nyt. Lasikatot särkyvät helinällä.
Tämä viimeisin Päätalo-instituutin kirjoittajakoulutuksen viikonloppu oli minulle hyväksi. Minulla on ollut paha tapa kirjoittaa kaikki yhdeltä istumalta. Jos olen jotain jättänyt kesken, en ole osannut jatkaa sitä vaan on tuntunut helpommalta aloittaa kokonaan uusi projekti. Mutta nyt tehtäväksi annettiin laajentaa edellistä tehtävää. Alunperin kirjoitin nelisivuisen novellin ja nyt se pitäisi turvottaa max. 20 sivuun. Istahdin kotiin tultuani koneelle, heti kissan ruokittuani ja vanhan tekstin laajentaminen ja muokkaus sujui hyvin. Ei takkuillut yhtään. Vielä on työtä jäljellä mutta neljä sivua muuttui parissa tunnissa seitsemäksi ja ideoita jatkoon on tekstarina kännykässäni. (muistikirjat on out) Päätalo-instituutin koulutukseen meno saattoi hyvinkin olla oikea ratkaisu; jotain tärkeää olen oppinut jo nyt. Lasikatot särkyvät helinällä.
sunnuntai 19. maaliskuuta 2017
PÄÄTALO
Olen vuoden alusta lähtien ollut Päätalo-instituutin kirjoittajakoulutuksessa Taivalkoskella. Koulutus on etäopiskelua ja kestää vuoden. Helmikuussa olin ensimmäisellä lähiopetusjaksolla perjantaista sunnuntaihin.
Meitä lähemmäs parikymmentä kirjailijaksi haluavaa ja käsittääkseni me kaikki olemme tosimielellä liikkeellä, laitammehan omaa aikaamme ja rahaamme kirjailun opiskeluun. Opettajana on kirjailija ja pitkään kirjoittamista opettanut Taija Tuominen.
Minun pitäisi huhtikuun loppuun mennessä kirjoittaa jotain; novelli, artikkeli, runo tai muuta aiheesta, jota en halua muistella. Ja teksti saisi mielellään jäädä keskentekoiseksi, jotta muut oppilaat ja Taija voivat sitä kommentoida. Paha kyllä, minulle on tullut tavaksi ettei keskeneräistä palauteta; ei koneistaessa, tai kirjoitettaessa. Se ei ole hyvä tapa, on käynyt niinkin että olen sutta palauttanut sillä logiikalla että "susi tuli mutta ihan aikataulussa".
Saa nähdä mitä opiskelustani tulee. Koulu on aina ollut minulle haastavaa, paitsi Murikassa käymäni viiden päivän kirjoittajakurssi. Ei ollut helppoa Kalle Päätalollakaan, joten mitäpä minäkään liikoja murehtimaan.
Olen vuoden alusta lähtien ollut Päätalo-instituutin kirjoittajakoulutuksessa Taivalkoskella. Koulutus on etäopiskelua ja kestää vuoden. Helmikuussa olin ensimmäisellä lähiopetusjaksolla perjantaista sunnuntaihin.
Meitä lähemmäs parikymmentä kirjailijaksi haluavaa ja käsittääkseni me kaikki olemme tosimielellä liikkeellä, laitammehan omaa aikaamme ja rahaamme kirjailun opiskeluun. Opettajana on kirjailija ja pitkään kirjoittamista opettanut Taija Tuominen.
Minun pitäisi huhtikuun loppuun mennessä kirjoittaa jotain; novelli, artikkeli, runo tai muuta aiheesta, jota en halua muistella. Ja teksti saisi mielellään jäädä keskentekoiseksi, jotta muut oppilaat ja Taija voivat sitä kommentoida. Paha kyllä, minulle on tullut tavaksi ettei keskeneräistä palauteta; ei koneistaessa, tai kirjoitettaessa. Se ei ole hyvä tapa, on käynyt niinkin että olen sutta palauttanut sillä logiikalla että "susi tuli mutta ihan aikataulussa".
Saa nähdä mitä opiskelustani tulee. Koulu on aina ollut minulle haastavaa, paitsi Murikassa käymäni viiden päivän kirjoittajakurssi. Ei ollut helppoa Kalle Päätalollakaan, joten mitäpä minäkään liikoja murehtimaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)