INDIEKIRJAILIJA ESA PALONIEMI

Haaveilin lapsesta saakka kirjan kirjoittamisesta mutta koska juttuja tapahtui ja toisia ei tapahtunut, toteutin haaveeni vasta aikuisiällä. Vuodesta 2015 lähtien olen julkaissut kirjan vuodessa, parhaassa useamman.

Kirjani löytyvät hyvin varustetuista kirjastoista ja monista verkkokirjakaupoista.

Esimerkiksi:

Booky.fi https://www.booky.fi/kustantaja/Esa+Paloniemi

Adlibris https://www.adlibris.com/fi/kirja/tulikiila-9789526945514

Olen kirjoittanut laajalla skaalalla runoista dekkareihin ja sotaaan, joukossa scifiä sekä kauhua. Kirjoitan ahkerasti myös Oulun seudun lehtien mielipidepalstoille. Tällä hetkellä kirjoitan kolmatta lännenromaaniani ja ideoita on useampaan, muista ideoistan puhumattakaan.

Ensimmäinen kirjani oli runokirja, jossa purin mieltäni läheiseni sairastuttua. Muuan ystäväni on lukenut kaiken kirjoittamani ja sanoo, ensimmäiseni olevan "aidointa Esaa." Mene ja tiedä, mutta kirjoittaminen tuo minulle endorfiinit vereen kuin viina juopolle. 

En ehkä ole synnynnäisesti mestarikirjailija mutta minulla on Kalle Päätalon kaltaista peruslahjakkuutta, jota jalostan ja yritän oppia lisää kirjailijana. Olen käynyt Metalliliiton Murikkaopiston kirjoituskurssin 2013 Päätalo-instituutin yksivuotisen kirjoittajakurssin kahdesti, vuosina 2017 ja 2019. Kaikki kurssit ovat olleet minulle hyödyksi, ja ties vaikka menisin Taivalkoskelle vielä kolmannen kerran. Pätevä opetus ja kannustava yhteisö; mikäpä sen parempaa.

Kalle Päätalo on sivumennen sanottuna minulle kaukaista sukua, tosin vain avioliiton kautta mutta Kirjailijamestarin ollessa kyseessä, pienikin linkki lasketaan.

Road so far:

Runoja yksinäisyydestä ja kuolemasta (2015)

Mutakuonotyttö ja muita kertomuksia- minuutin mittaisia tarinoita (novelli- ja kertomuskokoelma 2016)

Musta sappi ja muita runoja (2017)

Vaalivalvojaiset (pienoisromaani 2018) https://www.suomalainen.com/products/vaalivalvojaiset

Puukotus (romaani 2019) https://www.suomalainen.com/products/puukotus

Skeema (romaani 2020) https://www.suomalainen.com/products/skeema

Tulikiila (romaani 2020) https://www.suomalainen.com/products/tulikiila

Miekka ja revolveri (romaani 2021) https://www.suomalainen.com/products/miekka-ja-revolveri

Väkivallan laulu (romaani 2021) https://www.suomalainen.com/products/vakivallan-laulu

ME PÄÄTALOT 2

Olin vuonna 2017 Päätalo-instituutin kirjoittajakoulutuksessa Taivalkoskella. Koulutukseen kuului neljä viikonlopun mittaista lähiopiskelujaksoa, joissa käsiteltiin viikonloppujen välissä kirjoitettuja tekstejä.

Itselleni opiskelu avautui viiveellä; oletin ensin, että joka jaksolle kirjoitettaisiin uusi teksti käsiteltäväksi eli esimerkiksi neljä lähijaksoa olisi neljä eri novellia. Näinhän se ei kuitenkaan ollut, vaan Taija Tuomisen opastuksella ja kurssitovereitten kannustuksella ensin kirjoitettaisiin tarina tai tarinan alku ja sitä vuoden mittaan kotona sekä Taivalkosken lähijaksoilla jalostettaisiin pitemmälle; novelliksi/ novellikokoelmaksi, romaaniksi tai vaikkapa runokokoelmaksi.

Lyhyitten kirjoitusten kirjoittamisen osasin jo. Pystyn kirjoittamaan A4-pituisen  kelvollisen tekstin lähes helposti ja muutaman A4-sivun mittaisen novellinkin pystyn saamaan aikaan ilman suurempaa luomisen tuskaa.Kirjoitin kurssille neljän sivun mittaisen novellin Vaalivalvojaiset, joka on fiktiivinen kuvaus Oulun Perussuomalaisten vaalivalvojaisista kuntavaalipäivänä 9.4.2017. Tapahtumat ja henkilöt ovat fiktiivisiä, mutta pohjautuvat todellisuuteen, joko Perussuomalaisissa tai puolen vuosisadan mittaisen elämäni aikana tapahtuneeseen tai tapaamiini ihmisiin. Tosielämän Robert Keinänen on ollut mukana Big Brotherissa, Jenna Timosen hahmo rakennutti hirsitaloa miehensä kanssa ja ohitseni kulkenut itkevä israelilainen tyttö todella kulki ohitseni Jaffassa vuonna 1995.

Kun Taija Tuominen selitti, että kirjoitettua tekstiä tulee lihottaa ja jalostaa, niin olin uuden opin edessä. Minulla oli ollut siihen asti tapana kirjoittaa, julkaista ja unohtaa mutta nyt opettelin keskeyttämään kirjoittamisen ja jatkamaan sitä myöhemmin; seuraavana päivänä tai viikon kuluttua.

Oppi meni kurssin aikana päähäni ja nyt kykenen jatkamaan siitä, mihin aiemmin olin lopettanut.Vaalivalvojaiset turposi vuodessa neljästä sivusta viiteenkymmeneen A4-sivuun, ja julkaisin sadan A5-sivuisen pienoisromaanini vuoden 2018 alussa.

Tänä vuonna menin jatkokurssille. Viikonlopun aikana tapasin tuttuja ja sain evästyksiä uuteen kirjaani, joka kertoo vanhan tarinan katoavasta liftarista käärittynä maahanmuuttokriittiseen huopaan. Itseasiassa kertomukseni alkua ei varsinaisesti haukuttu, mutta siinä sanottiin olevan "kaikki turvapaikanhakijoihin liitetyt ennakkoluulot". Toisaalta ideaani sanottiin myös "huikeaksi". Kun saa sekä kritiikkiä että kehuja, ollaan oikeilla jäljillä.

Vielä olisi marraskuussa uusi jatkokurssi ja mikä ettei vuoden mittaista kurssia voisi käydä uudelleenkin. Ideoita minulla on, mutta kannustus ja neuvot ovat aina hyväksi. Viime kurssilla sain kirjan aikaiseksi, joten ehkä uudellakin mutta toisaalta pitäisi oppia kirjoittamaan omilta jaloilta. Kirjoittaminen on lapsuuden haaveeni, joka on ollut mielessä nelisenkymmentä vuotta, mutta koska asioita sattui ja toisia ei sattunut, aloin kirjoittamaan vasta aikuisiässä.

En ole ikinä ollut hyvä koulussa; en peruskoulussa, en kauppakoulussa tai edes autokoulussa mutta käymilläni kirjoituskursseilla Taivalkoskella ja Murikka-opistossa olen kokenut oppimisen iloa ja saanut jotain aikaiseksikin. Onnistumisen kokemus on aina hyvä kokemus.

ME PÄÄTALOT

Vuoden kestänyt urakka kirjoittajaopinnoissa Taivalkosken Päätalo-instituutissa päättyi eilen. Vuoden 2016 lopulla ilmoittauduin kurssille, sain vuoden 2017 alussa harjoitustehtävän, jota olen vuoden mittaan laajentanut. Alunperin kyseessä oli Oulun Perussuomalaisten vaalivalvojaisten inspiroima nelisivuinen novelli, joka neljänä lähiviikonloppuna Taivalkoskella kasvoi ensin kahdeksaan A4-sivuun, siitä yhteentoista jolloin jo kurssilla sanoin että "tämä luu on kaluttu, jotain muuta ensik kerralle", mutta kouluttaja Taija Tuomisen ja kurssitovereitteni kannustamana turposi tarinani 32 liuskaan. Eikä se taida siihen ryytyä; sain viimeisellä lähiviikonlopulla uutta kannustusta ja uusia ideoita jatkaa tarinaani, jossa nyt Perussuomalaisten lisäksi seikkailevat Rajakylän originellit, Jeesus, tanskalaiset ja jonka miljööt vaihtelevat Smoolannista Israeliin sekä Rhodesiaan.

Tässä vaiheessa huomautan että tarinan hahmot sekä tapahtumat ovat mielikuvitukseni tuotetta, vaikka niihin on otettu ominaisuuksia kohdalleni puolen vuosisadan mittaan tulleista eri ihmisistä ja tapahtumista.

Eilinen sunnuntai oli haikea päivä. Muutama itkikin kurssin päättyessä ja useampi aikoi tulla vielä jatkokurssille, itse aprikoin olisiko törkeää "jäädä luokalle" ja tulla vielä samanlaiselle vuoden pyrähdykselle. Kirjoittajakurssista oli minulle hyötyä, opin paljon ja opin ottamaan oppini hyötykäyttöön ja sain siis yli 30 liuskaa kelpo tekstiä aikaiseksi. Yksi tärkeimmistä opeista oli taito keskeyttää kirjoitukseni ja jatkaa sitä myöhemmin. Ennen kirjoitin muutaman liuskan novellin yhdellä istunnolla ja olin siihen tyytyväinen; en juuri lainkaan hionut tuotantoni särmiä.

Kirjailijan urani on ottanut norsunaskeleita eteenpäin, uskoisin saavani vuoden vaihteen jälkeen, ehkä kevään korvalla kirjoitettua Kuusamon Sokos-hotellissa muistiin merkitsemäni ideat ja Taijan sekä tovereitteni ehdotukset paperille ja jos eivät kustantajat ota onkeen, niin julkaisen tarinani neljäntenä omakustanteena. Kurssilla oli montakin, jotka saivat julkaistavaa materiaalia vuoden aikana kirjoitettua ja Ville Heikkinen ehti jo julkaista runoin koristellun luontovalokuvakirjansa Sielukas maa omakustanteena, sopivasti joulumarkkinoille. Lisäksi kurssilaisilta on tulollaan runokirjoja, muisteluita ja Pyhäjoen ydinvoimalaan liittyvä toimintaromaani. Hyvin Taija meitä opetti.

Tosin kotiin tultuani kirjailijantaipaleelleni ilmaantui esteitä, mutta tuskin ylipääsemättömiä. Kotona kirjoitinj innolla uusia käänteitä tarinaani ja kone alkoi hälyttää päivityksistä. Kuuliaisesti päivitin ja sen jälkeen tietokone kieltäytyi käynnistymästä. Aina kun yritin, kone ilmoitti "Koneesi ei käynnistynyt oikein" ja tarjosi vaihtoehdoiksi "Käynnistä uudelleen" ja "Lisäasetukset". Kokeilin molempia eikä onnistunut, aina vain samat vaihtoehdot. Yritin palauttaa koneen päivitystä edeltävään tilaan mutta sekään ei auttanut, vaikka koneen mukaan "Palautus onnistui".

En keksinyt muuta kuin palauttaa oletusasetukset ja onnistuin säilyttämään tiedostoni, mutta virustorjunta ja selain katosivat. Sain ne takaisin, mutta eniten kirpaisee Microsoft Officen katoaminen, sitä ei saane takaisin kuin ostamalla uudestaan tai asentamalla epämääräisistä lähteistä ilmaiseksi. Kumpaakin halusin välttää, joten laitoin koneelleni LibreOfficen. Ehkä pärjään sillä, ja jos en, jossain vaiheessa investoin tuttuun Wordiin. LibreOffice tuntuu hitaanlaisesti avaavan vähänkään isommat PDF-tiedostot, joita ilman en pärjää. Muutakin totuttelua ja oppimista siinä on, mutta kirjoitustyötä saan sillä jatkettua.

Kuten Taija Tuominen kurssilla opetti: "Täytyy katsoa esteitten yli maaliin".

PÄÄTALO

Olen vuoden alusta lähtien ollut Päätalo-instituutin kirjoittajakoulutuksessa Taivalkoskella. Koulutus on etäopiskelua ja kestää vuoden. Helmikuussa olin ensimmäisellä lähiopetusjaksolla perjantaista sunnuntaihin.

Meitä lähemmäs parikymmentä kirjailijaksi haluavaa ja käsittääkseni me kaikki olemme tosimielellä liikkeellä, laitammehan omaa aikaamme ja rahaamme kirjailun opiskeluun. Opettajana on kirjailija ja pitkään kirjoittamista opettanut Taija Tuominen.

Minun pitäisi huhtikuun loppuun mennessä kirjoittaa jotain; novelli, artikkeli, runo tai muuta aiheesta, jota en halua muistella. Ja teksti saisi mielellään jäädä keskentekoiseksi, jotta muut oppilaat ja Taija voivat sitä kommentoida. Paha kyllä, minulle on tullut tavaksi ettei keskeneräistä palauteta; ei koneistaessa, tai kirjoitettaessa. Se ei ole hyvä tapa, on käynyt niinkin että olen sutta palauttanut sillä logiikalla että "susi tuli mutta ihan aikataulussa".

Saa nähdä mitä opiskelustani tulee. Koulu on aina ollut minulle haastavaa, paitsi Murikassa käymäni viiden päivän kirjoittajakurssi. Ei ollut helppoa Kalle Päätalollakaan, joten mitäpä minäkään liikoja murehtimaan.