ME PÄÄTALOT 2

Olin vuonna 2017 Päätalo-instituutin kirjoittajakoulutuksessa Taivalkoskella. Koulutukseen kuului neljä viikonlopun mittaista lähiopiskelujaksoa, joissa käsiteltiin viikonloppujen välissä kirjoitettuja tekstejä.

Itselleni opiskelu avautui viiveellä; oletin ensin, että joka jaksolle kirjoitettaisiin uusi teksti käsiteltäväksi eli esimerkiksi neljä lähijaksoa olisi neljä eri novellia. Näinhän se ei kuitenkaan ollut, vaan Taija Tuomisen opastuksella ja kurssitovereitten kannustuksella ensin kirjoitettaisiin tarina tai tarinan alku ja sitä vuoden mittaan kotona sekä Taivalkosken lähijaksoilla jalostettaisiin pitemmälle; novelliksi/ novellikokoelmaksi, romaaniksi tai vaikkapa runokokoelmaksi.

Lyhyitten kirjoitusten kirjoittamisen osasin jo. Pystyn kirjoittamaan A4-pituisen  kelvollisen tekstin lähes helposti ja muutaman A4-sivun mittaisen novellinkin pystyn saamaan aikaan ilman suurempaa luomisen tuskaa.Kirjoitin kurssille neljän sivun mittaisen novellin Vaalivalvojaiset, joka on fiktiivinen kuvaus Oulun Perussuomalaisten vaalivalvojaisista kuntavaalipäivänä 9.4.2017. Tapahtumat ja henkilöt ovat fiktiivisiä, mutta pohjautuvat todellisuuteen, joko Perussuomalaisissa tai puolen vuosisadan mittaisen elämäni aikana tapahtuneeseen tai tapaamiini ihmisiin. Tosielämän Robert Keinänen on ollut mukana Big Brotherissa, Jenna Timosen hahmo rakennutti hirsitaloa miehensä kanssa ja ohitseni kulkenut itkevä israelilainen tyttö todella kulki ohitseni Jaffassa vuonna 1995.

Kun Taija Tuominen selitti, että kirjoitettua tekstiä tulee lihottaa ja jalostaa, niin olin uuden opin edessä. Minulla oli ollut siihen asti tapana kirjoittaa, julkaista ja unohtaa mutta nyt opettelin keskeyttämään kirjoittamisen ja jatkamaan sitä myöhemmin; seuraavana päivänä tai viikon kuluttua.

Oppi meni kurssin aikana päähäni ja nyt kykenen jatkamaan siitä, mihin aiemmin olin lopettanut.Vaalivalvojaiset turposi vuodessa neljästä sivusta viiteenkymmeneen A4-sivuun, ja julkaisin sadan A5-sivuisen pienoisromaanini vuoden 2018 alussa.

Tänä vuonna menin jatkokurssille. Viikonlopun aikana tapasin tuttuja ja sain evästyksiä uuteen kirjaani, joka kertoo vanhan tarinan katoavasta liftarista käärittynä maahanmuuttokriittiseen huopaan. Itseasiassa kertomukseni alkua ei varsinaisesti haukuttu, mutta siinä sanottiin olevan "kaikki turvapaikanhakijoihin liitetyt ennakkoluulot". Toisaalta ideaani sanottiin myös "huikeaksi". Kun saa sekä kritiikkiä että kehuja, ollaan oikeilla jäljillä.

Vielä olisi marraskuussa uusi jatkokurssi ja mikä ettei vuoden mittaista kurssia voisi käydä uudelleenkin. Ideoita minulla on, mutta kannustus ja neuvot ovat aina hyväksi. Viime kurssilla sain kirjan aikaiseksi, joten ehkä uudellakin mutta toisaalta pitäisi oppia kirjoittamaan omilta jaloilta. Kirjoittaminen on lapsuuden haaveeni, joka on ollut mielessä nelisenkymmentä vuotta, mutta koska asioita sattui ja toisia ei sattunut, aloin kirjoittamaan vasta aikuisiässä.

En ole ikinä ollut hyvä koulussa; en peruskoulussa, en kauppakoulussa tai edes autokoulussa mutta käymilläni kirjoituskursseilla Taivalkoskella ja Murikka-opistossa olen kokenut oppimisen iloa ja saanut jotain aikaiseksikin. Onnistumisen kokemus on aina hyvä kokemus.

LOPPURUTISTUS

Rotuaarin vaalikylä ja kuntavaalipäivä 9.4.2017 lähenee. Tänään vaalikylässä oli kevättä ilmassa; lämpöasteita ja aurinkoista. Sää ja vaalipäivän läheisyys näkyikin vilkkautena kylässä. Esitteitä ja puolueen tietopaketteja meni kuin kuumille kiville ja ehdokkaat, myös minä, kävimme eloisia keskusteluja äänestäjien kanssa.

Turvapaikanhakijoita kierrätettiin heti kymmenen aikaan aamupäivällä eri kopeilla, mutta oppaana ollut suomalainen kierrätti afgaanit kauas Perussuomalaisten kioskilta. Ilmeisesti kyseessä oli mokuteollisuuden työntekijöitten ohjaama turvapaikanhakijoitten, eli mahdollisten uusien äänestäjien opettaminen äänestämään oikein tulevaisuuden vaaleissa. Ulkomaalainen perussuomalainen, joita on reilusti, on mokuttajille kauhistus; he pärjäävät omillaan ja äänestävät väärin.

Huomenna torstaina 6.4. olen taas vaalikylässä koko päivän ja samoin lauantaina 8.4. ottamassa osaa viimeiseen rynnäkköön, mutta perjantain 7.4. olen Helsingradissa lastani tapaamassa.

Tervetuloa Rotuaarille. Lauantaina paikalla on myös ministeri Pirkko Mattila (ps) ja Oulun Perussuomalaiset tarjoavat 300 makkaraa paikalla olijoille, grillimaisterina toimii Seppo Paakkari.. Minuakin voi tulla jututtamaan. Minut tunnistaa keltaisesta liivistä, jonka selässä lukee ESA PALONIEMI 260 SUOMEN SISU.

Alla kuntavaaliehdokaskirjoitukseni. Kalevassa julkaistiin typistetty versio, josta oli poistettu maininnat maahantulijoitten olon tekemisestä kurjaksi ja äitimuorin masgoufista Bagdadissa.

OULU TUUTTAA VARATTUA

Ulkomaalaiset ovat Ouluun tervetulleita käymään, mutta jos he elävät yhteiskunnan varoilla, ulkomaalaisia on kannustettava poistumaan kaupungista. Pohjois-Suomessa kuvatut elokuvatuotannot ja matkailu ovat esimerkkejä hyvästä vieraasta joka käy kylässä, jättää meille rahaa ja lähtee kotiinsa. Oululla on infrastruktuuri olla elokuva-alan uusi Trollhättan, eli Trollywood joka tienaa elokuvateollisuudella.

”Ouluwood” on yksi asia jota haluan edistää, mutta kansallismielisenä suomalaisena minulle on tärkeämpää estää oululaisten veromarkkojen lain minimin ylittävä käyttö laittomasti Suomessa olevien ulkomaalaisten terveys- ja sosiaalipalveluihin. Mikäli kiltit ihmiset kustantavat ruuan, asumisen ja terveydenhuollon ei laittomasti maassa olevilla ole mitään syytä poistua Suomesta. ”Routa porsaan kotiin ajaa” kuten sanotaan, ja tiedän tämän omasta kokemuksestani. Nuorena vietin toista vuotta Israelissa ja viisumin vanhennuttua olin itse laittomasti maassa oleva ulkomaalainen.

Paras tapa päästä eroon paperittomista ulkomaalaisista on tehdä heidän elämästään niin kurjaa, että äitimuorin Bagdadissa kokkaama masgouf alkaa houkutella. Jos elämä muitten kustannuksella on helpompaa täällä kuin kotona, ei kukaan halua palata kotiin. Siksi paperittomien palveluja tulee verovaroilla maksaa niin vähän kuin mahdollista.  Vastustan esimerkiksi paperittomien klinikan rahoittamista verovaroin.  Tällaista klinikkaa suuri järjestö pyörittää asiakkaittensa maksamilla tuloilla. 

Itse olen yhdellä ainoalla mielipidekirjoituksella saanut suljettua erään paperittomien klinikan, mitä pidän yhtenä hyvistä saavutuksistani.

Esa Paloniemi 

kirjailija, blogisti

Oulu

kuntavaaliehdokas numero 260 (ps)                                                                                                                                                                                              

VAALITIEDOTE

Puolueet ja muut ehdokkaita vuoden 2017 kuntavaaleihin asettavat valitsijayhdistykset ovat tänään kello 16 mennessä vieneet ehdokastiedot Oulun kaupunginlakimiehelle. Oman puolueeni Oulun Perussuomalaisten paikallisyhdistys asettaa 72 ehdokasta, viisi enemmän kuin vuoden 2012 kuntavaaleissa.

Olen itsekin perussuomalainen ehdokas. Vaaliteemoinani ovat ulkomaalaiset, lääkärien kotikäyntien palautus ja Oulun kirjastopalvelujen edistäminen. Monia muitakin asioita listallani on ja tiedotan niistä mahdollisimman paljon. Ennen kaikkea olen kansallismielinen ehdokas kuntavaaleissa.

Kampanjabudjettini on rajallinen, mutta teen vakavasti otettavan kampanjan, päämääriä on kaksi: valtuutetuksi valinta tai vaihtoehtoisesti sellainen äänimäärä, jolla olen hyvissä asemissa kun lautakunta- ja muita luottamustehtäviä jaetaan. Sivistys- ja kulttuurilautakunta minua erityisesti kiinnostaa, mutta asian päättää Perussuomalaisten Oulun paikallisyhdistys.

Seuraava etappi on 9.3.2017 kun ehdokasnumerot jaetaan. Ne pitää sitten muistaa ilmoittaa lehtiin, joissa minulla on vaalimainontaa ja ehkä varat riittävät myös lentolehtisiin jaettavaksi kotini Kellon Kiviniemen alueella sekä Haukiputaalla.