LÄNKKÄRIFESTIVAALIT OULUUN

 LÄNKKÄRIFESTIVAALIT OULUUN

Oulu on nouseva elokuvakaupunki ja meillä on maastoa, miesvoimaa ja materiaalia erilaisiin tuotantoihin. Olen ollut mukana puolessa tusinassa ja pitänyt silmäni auki.

Olen indiekirjailijan,maahanmuuttokriitikon, ufoharrastajan ja kaikesta oudosta kiinnostuneen diletantin ohella myös länkkäriharrastaja. 

Olen kirjoittanut kolme suomalaista lännenromaania, jotka ovat ensimmäiset maassamme 50 vuoteen ja intoa riittää.

Lännenelokuvat ovat aina suosittuja ja Oululla on hyvä sauma perustaa suomalainen lännenelokuvafestivaali nostamaan Oulun mainetta elokuvakaupunkina. Lähimmät lännenelokuviin keskittyvät festivaalit ovat Espanjassa, Coloradossa ja Kaliforniassa. 

Lännenelokuvat Oulussa tuovat mainetta ja mammonaa sekä innostavat elokuvantekijöitä luomaan uuden suomalaisen mämmiwesternin genren.

KUMMITTELEVA KIRJOITUSKONE

Ruotsin Gislavedissa kuulin 1990-luvulla tarinan kummittelevasta kirjoituskoneesta. Tarinan mukaan paikallisella suomalaisella perheellä oli hallussaan vanha kirjoituskone, joka kirjoitti itsestään öisin.

Muuan perheenjäsen laittoi koneeseen paperin ja siihen ilmestyi kertoman mukaan saatananpalvontaan/ okkultismiin liittyvää tekstiä. Toisen tarinan mukaan paperille tuli pelkkää siansaksaa, mutta kone kirjoitti omin päin tai näkymätön näppäili kirjoituskonetta.

Tunsin ko. perheen pojan, joka kertoi konetta säilytettävän perheen talon vintillä ja sitä ei näytetä kenellekään. Kun kerran on vaarallinen.

Hänen veljensä tosin kertoi, että kone olisi upotettu järveen Gislavedin lähellä, ja ongelma oli sillä ratkaistu.

Tiedä sitten mikä tai kumpi on totuus.

ME PÄÄTALOT 2

Olin vuonna 2017 Päätalo-instituutin kirjoittajakoulutuksessa Taivalkoskella. Koulutukseen kuului neljä viikonlopun mittaista lähiopiskelujaksoa, joissa käsiteltiin viikonloppujen välissä kirjoitettuja tekstejä.

Itselleni opiskelu avautui viiveellä; oletin ensin, että joka jaksolle kirjoitettaisiin uusi teksti käsiteltäväksi eli esimerkiksi neljä lähijaksoa olisi neljä eri novellia. Näinhän se ei kuitenkaan ollut, vaan Taija Tuomisen opastuksella ja kurssitovereitten kannustuksella ensin kirjoitettaisiin tarina tai tarinan alku ja sitä vuoden mittaan kotona sekä Taivalkosken lähijaksoilla jalostettaisiin pitemmälle; novelliksi/ novellikokoelmaksi, romaaniksi tai vaikkapa runokokoelmaksi.

Lyhyitten kirjoitusten kirjoittamisen osasin jo. Pystyn kirjoittamaan A4-pituisen  kelvollisen tekstin lähes helposti ja muutaman A4-sivun mittaisen novellinkin pystyn saamaan aikaan ilman suurempaa luomisen tuskaa.Kirjoitin kurssille neljän sivun mittaisen novellin Vaalivalvojaiset, joka on fiktiivinen kuvaus Oulun Perussuomalaisten vaalivalvojaisista kuntavaalipäivänä 9.4.2017. Tapahtumat ja henkilöt ovat fiktiivisiä, mutta pohjautuvat todellisuuteen, joko Perussuomalaisissa tai puolen vuosisadan mittaisen elämäni aikana tapahtuneeseen tai tapaamiini ihmisiin. Tosielämän Robert Keinänen on ollut mukana Big Brotherissa, Jenna Timosen hahmo rakennutti hirsitaloa miehensä kanssa ja ohitseni kulkenut itkevä israelilainen tyttö todella kulki ohitseni Jaffassa vuonna 1995.

Kun Taija Tuominen selitti, että kirjoitettua tekstiä tulee lihottaa ja jalostaa, niin olin uuden opin edessä. Minulla oli ollut siihen asti tapana kirjoittaa, julkaista ja unohtaa mutta nyt opettelin keskeyttämään kirjoittamisen ja jatkamaan sitä myöhemmin; seuraavana päivänä tai viikon kuluttua.

Oppi meni kurssin aikana päähäni ja nyt kykenen jatkamaan siitä, mihin aiemmin olin lopettanut.Vaalivalvojaiset turposi vuodessa neljästä sivusta viiteenkymmeneen A4-sivuun, ja julkaisin sadan A5-sivuisen pienoisromaanini vuoden 2018 alussa.

Tänä vuonna menin jatkokurssille. Viikonlopun aikana tapasin tuttuja ja sain evästyksiä uuteen kirjaani, joka kertoo vanhan tarinan katoavasta liftarista käärittynä maahanmuuttokriittiseen huopaan. Itseasiassa kertomukseni alkua ei varsinaisesti haukuttu, mutta siinä sanottiin olevan "kaikki turvapaikanhakijoihin liitetyt ennakkoluulot". Toisaalta ideaani sanottiin myös "huikeaksi". Kun saa sekä kritiikkiä että kehuja, ollaan oikeilla jäljillä.

Vielä olisi marraskuussa uusi jatkokurssi ja mikä ettei vuoden mittaista kurssia voisi käydä uudelleenkin. Ideoita minulla on, mutta kannustus ja neuvot ovat aina hyväksi. Viime kurssilla sain kirjan aikaiseksi, joten ehkä uudellakin mutta toisaalta pitäisi oppia kirjoittamaan omilta jaloilta. Kirjoittaminen on lapsuuden haaveeni, joka on ollut mielessä nelisenkymmentä vuotta, mutta koska asioita sattui ja toisia ei sattunut, aloin kirjoittamaan vasta aikuisiässä.

En ole ikinä ollut hyvä koulussa; en peruskoulussa, en kauppakoulussa tai edes autokoulussa mutta käymilläni kirjoituskursseilla Taivalkoskella ja Murikka-opistossa olen kokenut oppimisen iloa ja saanut jotain aikaiseksikin. Onnistumisen kokemus on aina hyvä kokemus.

HYVIN MENEE MUTTA MENKÖÖN

Viime päivät ovat menneet erinomaisesti; kaikki tuntuu sujuvan edukseni. olin Oulun Erämessuilla Lapin Kullankaivajain Liiton teltalla esittelijänä ja homma oli kivaa ja ongelmia ei ollut. Tietokoneetkin tuntuvat tottelevan; itse värkkäämällä sain virustorjunnan laitettua koneelle, vaikka tuollaisessa tilanteessa olen yleensä joutunut kilauttamaan kaverille. Kaikenlainen teknisten laitteitten käyttöönotto on aina ollut minulle tervanjuontia jota olen pyrkinyt välttämään. Mutta nyt sekin sujui mallikkaasti kun rupesi puuhaan.

Ja lemmikkini kirjoittaminen on sekin myötätuulessa; aiemmin kaikki kirjoittamani joka jäi kesken, myös jäi kesken mutta kiitos Päätalo-instituutin kirjoittajakoulutuksen ja Taija Tuomisen, olen siitäkin lasikatosta päässyt läpi. Pystyn keskeyttämään kirjoitukseni ja palaamaan siihen myöhemmin; viikkoja tai päiviä myöhemmin ja saamaan taas punaisen langan päästä kiinni.

Eiköhän tässä ala olla aika laittaa toimeksi romaanisuunnitelmieni suhteen. Niitä on useampikin; maailmansotaa, seikkailua Afrikassa, draamaa Thaimaassa, dekkareita. Vaihtoehtoja on niin että ei tiedä mistä aloittaa.

Tällaisia päiviä ja ajanjaksoja on viime aikoina tullut tihenevään tahtiin. Ilmakin on kuin morsian. Näin se homma etenee.