ME PÄÄTALOT

Vuoden kestänyt urakka kirjoittajaopinnoissa Taivalkosken Päätalo-instituutissa päättyi eilen. Vuoden 2016 lopulla ilmoittauduin kurssille, sain vuoden 2017 alussa harjoitustehtävän, jota olen vuoden mittaan laajentanut. Alunperin kyseessä oli Oulun Perussuomalaisten vaalivalvojaisten inspiroima nelisivuinen novelli, joka neljänä lähiviikonloppuna Taivalkoskella kasvoi ensin kahdeksaan A4-sivuun, siitä yhteentoista jolloin jo kurssilla sanoin että "tämä luu on kaluttu, jotain muuta ensik kerralle", mutta kouluttaja Taija Tuomisen ja kurssitovereitteni kannustamana turposi tarinani 32 liuskaan. Eikä se taida siihen ryytyä; sain viimeisellä lähiviikonlopulla uutta kannustusta ja uusia ideoita jatkaa tarinaani, jossa nyt Perussuomalaisten lisäksi seikkailevat Rajakylän originellit, Jeesus, tanskalaiset ja jonka miljööt vaihtelevat Smoolannista Israeliin sekä Rhodesiaan.

Tässä vaiheessa huomautan että tarinan hahmot sekä tapahtumat ovat mielikuvitukseni tuotetta, vaikka niihin on otettu ominaisuuksia kohdalleni puolen vuosisadan mittaan tulleista eri ihmisistä ja tapahtumista.

Eilinen sunnuntai oli haikea päivä. Muutama itkikin kurssin päättyessä ja useampi aikoi tulla vielä jatkokurssille, itse aprikoin olisiko törkeää "jäädä luokalle" ja tulla vielä samanlaiselle vuoden pyrähdykselle. Kirjoittajakurssista oli minulle hyötyä, opin paljon ja opin ottamaan oppini hyötykäyttöön ja sain siis yli 30 liuskaa kelpo tekstiä aikaiseksi. Yksi tärkeimmistä opeista oli taito keskeyttää kirjoitukseni ja jatkaa sitä myöhemmin. Ennen kirjoitin muutaman liuskan novellin yhdellä istunnolla ja olin siihen tyytyväinen; en juuri lainkaan hionut tuotantoni särmiä.

Kirjailijan urani on ottanut norsunaskeleita eteenpäin, uskoisin saavani vuoden vaihteen jälkeen, ehkä kevään korvalla kirjoitettua Kuusamon Sokos-hotellissa muistiin merkitsemäni ideat ja Taijan sekä tovereitteni ehdotukset paperille ja jos eivät kustantajat ota onkeen, niin julkaisen tarinani neljäntenä omakustanteena. Kurssilla oli montakin, jotka saivat julkaistavaa materiaalia vuoden aikana kirjoitettua ja Ville Heikkinen ehti jo julkaista runoin koristellun luontovalokuvakirjansa Sielukas maa omakustanteena, sopivasti joulumarkkinoille. Lisäksi kurssilaisilta on tulollaan runokirjoja, muisteluita ja Pyhäjoen ydinvoimalaan liittyvä toimintaromaani. Hyvin Taija meitä opetti.

Tosin kotiin tultuani kirjailijantaipaleelleni ilmaantui esteitä, mutta tuskin ylipääsemättömiä. Kotona kirjoitinj innolla uusia käänteitä tarinaani ja kone alkoi hälyttää päivityksistä. Kuuliaisesti päivitin ja sen jälkeen tietokone kieltäytyi käynnistymästä. Aina kun yritin, kone ilmoitti "Koneesi ei käynnistynyt oikein" ja tarjosi vaihtoehdoiksi "Käynnistä uudelleen" ja "Lisäasetukset". Kokeilin molempia eikä onnistunut, aina vain samat vaihtoehdot. Yritin palauttaa koneen päivitystä edeltävään tilaan mutta sekään ei auttanut, vaikka koneen mukaan "Palautus onnistui".

En keksinyt muuta kuin palauttaa oletusasetukset ja onnistuin säilyttämään tiedostoni, mutta virustorjunta ja selain katosivat. Sain ne takaisin, mutta eniten kirpaisee Microsoft Officen katoaminen, sitä ei saane takaisin kuin ostamalla uudestaan tai asentamalla epämääräisistä lähteistä ilmaiseksi. Kumpaakin halusin välttää, joten laitoin koneelleni LibreOfficen. Ehkä pärjään sillä, ja jos en, jossain vaiheessa investoin tuttuun Wordiin. LibreOffice tuntuu hitaanlaisesti avaavan vähänkään isommat PDF-tiedostot, joita ilman en pärjää. Muutakin totuttelua ja oppimista siinä on, mutta kirjoitustyötä saan sillä jatkettua.

Kuten Taija Tuominen kurssilla opetti: "Täytyy katsoa esteitten yli maaliin".

HYVÄN PÄIVÄN ILTA

Eilen torstaina 16.2.2017 minulla oli erinomaisen hyvä päivä. Kaikki meni putkeen ja minun edukseni. Onhan noita hyviä päiviä, mutta eilen oli suorastaan suorastaan loistava "hallelujah moment"- päivä.

Ensinnäkin, lähdin heti aamusta Ouluun hoitamaan asioita. Kaupunginkirjastoon tulin juuri sopivasti sen auetessa, ja sain lainani palautettua. Kyselin kahden kaukolainani perään, jotka ovat jääneet jonnekin välille, ja virkailija aikoi tutkia asiaa ja lähettää viestin missä mennään. Lähdin kirjastosta seuraavaa etappia Anita Antikia kohti, ja matkalla tulikin sähköposti että kaukolainani ovat tuntemattomasta syystä jääneet toimittamatta ja Weeds-sarjan kaudet 5 ja 6 on tilattu toisesta kirjastosta. Luultavasti tulevat ensi viikolla, ellen olisi kysynyt, olisin saanut odotella pitkäänkin ja turhaan.

Olen aikeissa myydä muutaman keräilykappaleen ja tarjosin niitä Anita Antikille. Yrittäjän aviomies oli paikalla mutta kauppoja ei syntynyt. Tavaroitani on jo varastossa sen verran ettei liikkeen vielä kannata uutta ostaa. Sain kuitenkin hyödyllistä hinta-arviota ja tietoa kipoistani, jotka ovat hyödyksi muualla kauppaa käydessä. Rahaa ei tullut, mutta käyttökelpoista ja kivaa nippelitietoa omistuksistani.

Seuraava pysäkki oli Aluehallintovirasto, Franzénin puistoa vastapäätä, talossa jonka seinässä lukee "LÄÄNINHALLITUS" niitten aikojen muistoksi jolloin läänejä vielä oli. Kerroin virastomestarille asiani; halusin tietää missä päin Kuusamoa on ollut kultavaltauksia. Ajatukseni on tonkia vanhoja alueita ja etsiä kaivajilta sen aikaisilla välineillä talteen ottamatta jäänyt kulta.  Virastomestari ystävällisesti ohjasi minut yhtä avuliaan virkamiehen kanssa, jonka kanssa tutkimme asiaa. Nähtävästi kultaa ei ole miesmuistiin kaivettu Kuusamossa, mutta kultaa siellä on; Juomasuon yhdistetty kulta- ja uraanikaivosta on suunniteltu jo vuosia. Sain vinkkejä mistä tutkia asiaa ja ins´allah olen kesällä lapion varressa tietyllä alueella Kuusamossa, ties vaikka jotain löytyisikin. Luotan siihen että vaskoolissa kimaltaa; kulta on siitä veikeää ainetta, että sitä löytyy lähes aina. Vain  määrä vaihtelee mitättömästä jättipottiin.

Päivän hommat eivät siihen päättyneet. Oli aika käydä Verovirastossa kyselemässä yritysverotuksesta. Olen kirjoittanut kaksikin kirjaa, ja lisää on suunnitelmissa. Mietinnässä on ollut että omakustanteitten sijaan rekisteröisin toiminimen, kustantaisin kirjani sen kautta. Periaatteessa olisin edelleen omakustantaja, mutten virallisesti; kirjoissa kustantaja olisi Firma X. Huolenaiheeni yhtiön perustamisessa oli yritysten ennakkoverotus; jos arvioisin yritykseni seuraavan vuoden tulojen olevan esimerkiksi 1.000 euroa, ja tuloja olisikin  10 euroa, joutuisin silti maksamaan veroja ennakkoon 1.000 eurosta. Rahat saanee tappelemalla takaisin, mutta se on byrokratian takana. Halusin tietää, voinko arvioida tuloja olevan 0 euroa, ilman että verottaja alkaa kysellä minkälaista bisnestä olemattomilla tuloilla pyöritetään ja ties vaikka iskisi rangaistusverolla  kostoksi liian pienistä tuloista. Kahden ystävällisen verottajan mukaan ennakkoveroa ei kannata pelätä; 0 euroa firman tuloiksi kelpaa. Arviota voi vuoden mittaan korottaa jos rahaa tulee enemmänkin. Sain käsityksen, että verottaja näkee mielellään suomalaisten yrittävän; vaikka sitten harrastusmielessä sivutoimena jolla ei ole tarkoitus rikastua tai edes elää.

Päivän viimeinen etappi oli Maakunta-arkisto. Kävin katselemassa kullankaivuuseen liittyvää Kuusamon nimismiehen kirjeenvaihtoa vuosilta 1867-1869. Kaipaamaani tietoa en löytänyt, mutta Maakunta-arkiston tavat tulivat tutuiksi ja siellä käyn uudestaankin kirjailuun liittyvän taustatutkimuksen merkeissä. Ei ollut turha reissu sekään ja virkailija oli arkistossakin avulias.

Eikä hetkien kultainen ketju siihenkään päättynyt; olin Valkean La Torrefazione- kahvilassa juuri kun kahvimasiina kaipasi täyttöä. Ystävällinen, runsaasti tatuoitu kahvimies antoi minulle masiinan viimeisen kupin ilmaiseksi, "kun se oli vajaa kuppi". Minulle se riitti maidon kanssa hyvin. Kahvilassa tutkin sitten pankkiasioitani ja havaitsin että edellisiltana myyntiin laittamani osakkeet olivat menneet kaupaksi. Olin määrännyt hinnan melko korkeaksi, mutta kaupat kuitenkin syntyivät ja heti sen jälkeen osake alkoikin laskea. Ei se kauan laske, ja voi nousta vielä korkeallekin, mutta osakekurssin tässä vaiheessa sain hyvän määrän pelimerkkejä kuntavaali- ja mahdollista yrittäjyyttäni varten. Oli kiva nähdä että osaan tehdä bisnestä voitollakin.

Ilta menikin sitten kotona. Siellä sain sähköpostia Työ- ja elinkeinoministeriöstä. Kirjoitin blogissani pari päivää sitten Tinder- mallisen sovelluksen kehittämisestä saattamaan yhteen työnhakijat ja työnantajat. Saamani vastauksen mukaan ajatus on hyvä, toimiva ja toteutettavissa. Ainoa pulma on se, että ministeriöllä on homma jo hoidossa; toukokuussa julkaistaan Työmarkkinatori- nimellä valmisteltu sovellus, jota kehittäjät kutsuvat "Työelämän Tinderiksi". Sain siis hyvän ajatuksen, mutta hieman liian myöhään, kuten hyvissä ajatuksissa on tapana. Ajatusteni ajoitusta täytyy kellottaa olemaan ajatuksen saaneissa ensimmäinen, muuta vikaa niissä ei ole.

Illasta akoi jo väsuttää, aloin nukkumaan jo ennen keskiyötä, nukahdin aikanaan ja nukuin hyvin tämän perjantain 17.2.2017 lounasaikaan saakka. Heräsin pirteänä ja levänneenä.

Aina joskus tule helmipäiviäkin joita kannattaa muistella.