TEE-SE-ITSE-KIRJAILIJA: OMAKUSTANNE ON VAIHTOEHTO
Suomalaiset ovat lukijakansaa ja kuten kirjailija Louis
l´Amour sanoi: ”kirjasto on kirjailijan koulu.”
Lukemalla kirjoja oppii siis
kirjoittamaan kirjoja.
Kymmenillä, tai ehkä jopa sadoilla tuhansilla suomalaisilla
on haaveita kirjan kirjoittamisesta ja julkaisusta. Romaaninsa tai
runokokoelmansa piilossa pitäviä ”pöytälaatikkokirjailijoita”, jotka
kirjoittavat mutta eivät yritä saada tekstiään julkaistua on Suomessa pilvin
pimein ja lisäksi monet julkaisevat runonsa, mietteensä tai ajatuksensa
blogissa tai lehtien mielipidepalstoilla.
Kirjoittamisesta
Kirjan kirjoittaminen on prosessin helpoin osa. Kirjoittajan
tarvitsee vain oman inspiraationsa tai aikataulunsa mukaisesti istua koneensa
ääreen ja alkaa naputtaa. Esimerkiksi edes 15 minuuttia tai yhden tunnin joka
päivä kirjoittaminen merkitsee kirjan valmistumista liuska tai pari kerrallaan.
Jos kirjoittaa yhden A4- liuskan joka päivä, vuoden kuluttua on 365 liuskaa
valmiina. Kokoon A5 muutettuna tämä on noin 730 sivuinen tiiliskiviromaani tai
muu teos.
Kustannusliikkeet
Kirjan julkaisu kustantamossa on se vaikea kohta. Vain noin
5% käsikirjoituksista saa kustannussopimuksen eli jokaisesta tarjotusta sadasta
käsikirjoituksesta korkeintaan viisi kappaletta kustannetaan. Seula on siis
tiukka.
Omakustanteet
Nykyään onneksi on vaihtoehtona omakustanne. Tämä tarkoittaa
sitä, että kirjailija itse maksaa kirjansa painamisen kirjapainossa ja
huolehtii sen myymisestä, markkinoinnista, jakelusta ja muista asiaan
kuuluvista toimista.
Kirjapainoja Suomessa on runsaasti ja monet painattavat
kirjansa myös Virossa tai Kiinassa, joissa hinnat ovat alhaisempia. Ulkomailla
painattamiseen kuuluu yleensä riski mahdollisista reklamaatioista ja
rahtikustannukset ovat tavallisesti suurempia kuin Suomessa. Omakustanteen
tekeminen tarkoittaa jonkin verran töitä, sillä kirjalle täytyy itse tehdä
taitto, eli laittaa kirjan sivut oikeaan kokoon, esimerkiksi koosta A4 kokoon
A5, sekä muuttaa teksti PDF-muotoon ja rakentaa kirjalle itse myös kannet.
Esimerkiksi canva.com- sivustolla voi ilmaiseksi ja suhteellisen helposti
valmistaa kannet, ellei halua maksaa jollekin niitten rakentamisesta. Taittoon
on olemassa ohjelmia, mutta tekstin voi myös siirtää haluttuun kohtaan kursoria
liikuttamalla.
Omakustanteesta ei kannata ottaa optimistisesti liian suurta
painosta. Esimerkiksi 100 kappaletta on sekin niin suuri, että todennäköisesti
osa jää kirjailijan arkistoon eli vaatehuoneen nurkkaan.
Omakustanne voi olla
bestseller, mutta luultavasti ei. Ottamalla pienemmän painoksen, vaikkapa
75-100 kpl kirjoja riittää kaikille haluaville mutta silti jää muutama
vastaisen varalle, jos vaikka kymmenen vuoden kuluttua joku kappaleen itselleen
haluaisi. Jos on suuri suku tai kirjalla on muuten laaja ostajapiiri, kirjoja
menee enemmänkin mutta aina voi ottaa uuden painoksen, mikäli lisää tarvitaan.
Omakustannekirjoja otetaan hyvin vastaan esimerkiksi
kotikunnan kirjastossa, paikallisen kirjailijan tukemiseksi ja lisukkeeksi
omaan maakuntakokoelmaan. Paikallinen kirjakauppa ottaa usein omakustanteita
hyllytavaraksi myymäläänsä. Lisäksi sukulaiset, naapurit ja ystävät voivat
ottaa tai ostaa tutun kirjoittajan
kirjan.
ISBN-tunnus
Omakustanteen markkinointia helpottaa, jos sillä on
ISBN-tunnus, eli kirjan ”rekisterinumero.” Tämän saa kätevästi hankittua
lomakkeen täyttämällä Kansalliskirjaston ISBN-keskuksen sivuilla tai
paperisena. Tunnus tulee yleensä jo seuraavana arkipäivänä. Se ei myöskään
maksa mitään. Useampia kirjoja julkaisevia omakustannekirjailijoita muutaman
kirjan jälkeen saatetaan pyytää rekisteröitymään kustantajiksi, joka on
vapaaehtoista.
Omakustanteen markkinointi
Omakustanteen markkinoinnissa kannattaa olla aloitteellinen.
Kannattaa lähettää arvostelukappale paikkakunnan lehtiin, myös
ilmaisjulkaisuihin ja tarjoutua haastateltavaksi. Samoin kirja kannattaa laittaa myyntiin myös
Facebookin myyntisivuille ja muille netin kauppasivustoille. Kirjavälitys
Oy:llä on Onix-palvelu, jonka kautta kirjat päätyvät kirjakauppojen
verkkokirjakauppoihin ja lisäksi on olemassa Kirjastopalvelu, josta kirjastot ottavat
kirjoja listoilleen. Molemmat ovat hyviä keinoja saada kirja liikkumaan.
Kirjan hinnoittelussa kannattaa katsella kirjakaupoissa,
paljonko fyysisesti samankaltaisesta tai saman aiheen kirjasta kaupat pyytävät
ja hinnoitella sen alle, koska kirjakaupat haluavat myös ansaita kirjalla.
Palvelukustanne
Jos on rahaa ja halua käyttää sitä unelmansa toteuttamiseen,
on olemassa ns. ”palvelukustanne.” Tämä tarkoittaa, että kirjailija lähettää
aineistonsa kustantajalle ja kustantaja tekee siitä painovalmiin kirjan
taittoineen, kansineen ja ISBN-tunnuksineen sekä ilmoittaa sen esimerkiksi
Onix-palveluun.
Tämän jälkeen kustantamo painaa kirjaa halutun määrän ja toimittaa
ne kirjailijalle, jolle jää markkinointi ja jakelu. Tämä on usein kallein ja
helpoin tapa. Kustannukset palvelukustanteelle ovat helposti nelinumeroinen
summa, mutta allekin hinta voi jäädä. Palvelukustannussopimus ei ole
kustannussopimus, vaikka moni kirjailijaehdokas haluaa näin uskoa, vaan sopimus
kirjan painamisesta.
Omakustanne on vaihtoehto, mikäli haluaa toteuttaa haaveensa
kirjan julkaisusta ja kustantamot eivät ota onkeen. Jos vaihtoehtona on
haaveensa hautaaminen, kannattaa miettiä
kummasta on enemmän iloa; matkasta etelään vai oman kirjan julkaisusta.
Kirjoittaminen on rentouttava tapa saada asioita ulos
systeemistään ja tekstinsä näkeminen painettuna on kuin oman lapsen näkeminen
ensi kertaa. Kirjoitellaan!
