KEHITYSAPUAATELI KANSAN PARIIN

Suomi on kunnostautunut maailmalla kehitysavun antajana, sellaista maailman kolkkaa ei olekaan, jossa suomalaisia ei ole ollut kehitysaputöissä. Nytkin Suomen hallitus aikoo taata Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen velkoja lähes 25 miljoonan edestä, mikä sekin on osa Suomen kansainvälistä avustustyötä.

Suomalaiset ovat olleet kehittämässä maailman köyhiä maita jo puoli vuosisataa, ja median mukaan kehitysaputyöntekijät elävät herroiksi kohdemaissaan. Heillä on omat vartioidut asuinalueensa, joissa on pohjoismaista tasoa olevat talot, uima-altaat ja puutarhat,lisäksi näistä huolehtivat veronmaksajan palkkaamat paikalliset palvelijat puutarhureineen ja kotiapulaisineen. Kaiken huipuksi kehitysaputyöntekijöillä ei ole työstään vastuuta vaan jokainen kehitysapuprojekti onnistuu aina lopputuloksesta riippumatta. Ainakaan media ei vuosikymmenten mittaan ole kertaakaan kertonut kehitysapuprojektin epäonnistuneen. 

Joku voisi kuvitella kehitysaputyöntekijöitten tekevän työtään aatteesta ja halusta auttaa. Mutta näin ei ole, kehitysaputyöntekijät ovat kovapalkkaisia, koulutettuja ihmisiä, joille maksetaan Suomen palkat ja sosiaaliedut.

Ehdotan, että Suomi muuttaa politiikkaansa ja suomalaiset kehitysaputyöntekijät asutetaan paikallisväestön joukkoon samalla palkalla. Perusteluni on, että näin saataisiin laskettua Suomen kehitysapumiljoonia, kun palkka- ja majoituskustannukset laskevat. Suomen oma talous on kuralla ja Suomessa asuvien suomalaisten edun tulee olla etusijalla ja rahat käyttää Suomen kehittämiseen.

Tällä hetkellä suomalainen kehitysapuaateli elää juuri samanlaista elämää uima-altailla kuin brittiläiset siirtomaavirkailijat ennen kuin siirtomaat itsenäistyivät. Esimerkiksi afrikkalaisen maan asukkaan kannalta mikään ei ole muuttunut, vaan hän edelleen kantaa valkoiselle drinkkejä ja siivoaa valkoisten koteja. Tämä ei voi olla kehitysavun tarkoitus ja herättää pahaa verta paikallisissa asukkaissa. Kehitysaputyönteijöitten tulee jalkautua avutettaviensa pariin saadakseen tehokkuutta toimintaansa.

Suomen halutaan nostavan kehitysapumäärärahat 0,7% valtion budjetista, mutta kukaan ei kysy, mitä rahoilla on tarkoitus tehdä tai varsinkaan saada aikaan. Summaa nostetaan, ja vasta sitten mietitään mihin rahat laitetaan,.

Rahanjakoa järkeistämällä saadaan vähemmällä rahalla enemmän aikaan. Ylellisen elämän kustantaminen kehitysapuaatelille ei kuulu kehitysapubudjettiin. Ne, jotka haluavat auttaa, maksakoon omasta pussista elämisensä kuten Suomessa työtä tekevät suomalaiset.

Suomi ei ole puolessa vuosisadassa saanut mitään pysyvää kehitysavulla aikaan ja silti rahaa rahdataan gepardihattuisten miesten varastettaviksi ja herrasväen elättämiseen. Suomen on joko korjattava kehitysavun virheet tai lakattava maksamasta kehitysapua.

VAIKENEVA VIRKAMIES

Rauhanturvatehtävissä kunnostautunut prikaatikenraali evp Mauri Koskela on äskettäisessä puheessaan varoittanut tulossa olevista turvapaikanhakijoina saapuvista siirtolaisaalloista. Ehkä jopa 100.000 maahantulijan aalloissa saapuu siviilien joukossa myös ääriliikkeitten taistelijoita, jotka eivät aio Suomeen tultuaan lopettaa sotimista länsimaita tai muita vihollisiaan vastaan.

Varoitus on syytä ottaa vakavasti, mutta mielessäni pyörii toinen kysymys. Miksi virkamiehet pitävät suunsa kiinni epäkohdista ja huomaamistaan riskeistä ollessaan vielä työelämässä ja avaavat suunsa vasta eläkkeelle jäätyään?

Tämä on nähty ennenkin. Ulkoministeriössä kehitysaputehtävissä 40 vuotta toiminut virkamies oli hiljaa ja katseli kehitysavun hukkakayttöä sivusta ja vasta eläkkeellä kirjoitti varoittavan kirjan näkemistään epäkohdista. Samoin Eduskunnan talouspäällikkö ei tuonut kansaedustajien verovarojen tuhlausta yleiseen tietoon virassa ollessaan, vaan kirjoitti paljastuskirjan eläkkeelle jäätyään ja aineistoa jäi vielä jatko-osaankin.

Ymmärrän kyllä, että oma etu on virkamiehellekin tärkein ja työnantajaa ei haukuta, mutta on olemassa tapauksia, joissa työntekijät ovat oman etunsa ja työnantajaa kohtaan tuntemansa lojaalisuuden vuoksi vaienneet vanhusten ja lasten kaltoinkohtelusta siihen saakka, että ovat rangaistustoimien ulottumattomissa.

Suomessa on jotain vialla, kun virheet lakaistaan maton alle ja selvistä väärinkäytöksistä ei uskalleta kertoa  ennen kuin vuosikymmeniä myöhemmin muistelmissa.

Vaikenevat virkamiehet näyttävät ajavan ennemmin toistensa ja poliitikkojen etua kuin Suomen kansan. Näin ei pitäisi demokratiassa olla.

SUOMI MENETTÄNYT PUOLI MILJARDIA TAKAUKSINA

Tänään Naistenpäivän keskiviikkona 8.3.2017 Tilastokeskus tiedotti Suomen valtion takauskannan kehityksestä vuonna 2016. Tiedotteesta selviää, että vuoden 2016 lopulla Suomi menetti puoli miljardia euroa Suomen takaamisten takia. Tilastokeskus ei kerro miten, miksi ja minne yli 500 miljoonaa suomalaisen veronmaksajan euroa ovat hävinneet. Ilmeisesti Suomi on taannut ulkomaitten lainoja, ja tämä laina/ lainat ovat jääneet kyseiseltä maalta maksamatta. Tai ei maksamatta, Suomi ne nyt maksaa.

Viime vuoden viimeisellä neljänneksellä jotain on jossain tapahtunut ja lasku Suomelle on 508 miljoonaa euroa. Kaiken kaikkiaan Suomi maksoi vuonna 2016 takauskorvauksia eri tahoille 575 miljoonaa veronmaksajan euroa.

Yliaktuaari Mira Lehmuskoski sanoo Iltalehden asiasta kysyessä näin:

-Emme voi kommentoida yksittäisten tiedonantajien tietoja. Se on luku, jossa on yhteensä eri tahojen... ja minä en voi lähteä sitä avaamaan, koska me olemme tiedonantajilta nämä luvut saaneet ja se vaatisi tiedonantajien yksittäisten tietojen esittämistä.

Mira Lehmuskoski täsmentää sanomalla ettei voi kommentoida enempää, sillä silloin hän kertoisi "mitä ei saa kertoa".

Mistä puoli miljardia euroa on takaukseen maksettu, on sekin salaista tietoa; rahaa on Tilastokeskuksen mukaan maksettu valtion takauksista ja/tai valtion puolesta annetuista takauksista vastaavista kassoista.

Tilastokeskus kieltäytyy myös kertomasta, keneltä asiasta voisi kysyä. Tätä on pidettävä outona, sillä valtion, kunnan ja vastaavien työntekijät ovat tunnettuja siitä, että he pallottelevat asiakkaita luukulta ja ihmiseltä toiselle. Aina on Joku Muu, jonka luokse kyselijät lähetetään, muttei tässä tapauksessa.

Sattuuhan sitä huteja bisneksissä, valtiollekin, kalliista asiantuntijoista huolimatta. Mutta Suomen valtion salailu tässä asiassa herättää huolta. Onko takausvastuita tulossa lisää?

Ehkä tässä on Kreikan velat lauenneet suomalaisten maksettaviksi tai joku muu maa maksattaa sinulla ja minulla velkansa; vaikkapa joku kehitysmaa, jolle kehitysapuna on Suomi lainan taannut.

Pidän selvänä, että asia salataan kuukauden kuluttua pidettävien kuntavaalien vuoksi, vaikka niissä ei valtakunnanasioista varsinaisesti päätetäkään. Suomen kansalaisten ja muitten äänioikeutettujen ei haluta äänestävän vaaleissa väärin, vaan vaalivoitto halutaan taata entisille päättäjille Keskustassa ja Kokoomuksessa, ilman että vaalien alla tehdään kiusallisia kysymyksiä. Hyvällä onnella Iltalehti jatkaa asian tutkimista ja kertoo tuloksista, ilman että hyväveliverkosto painostaa Iltalehteä vaikenemaan jutun kuoliaaksi.

Asia jota jokaisen tulisi kysyä itseltään kuuluu näin: "Mitä muuta meiltä salataan?"