VIISAUS ASUU VANHOISSA NAISISSA

Yhteiskuntaa seuraavana henkilönä katselin nykyisen eduskunnan kansanedustajien tietoja. Eräs asia pisti silmään.

Suuri enemmistö eduskunnan naiskansanedustajista on nuoria. On joukossa jokunen vanhempi nainenkin, mutta suurin osa on nuoria tai korkeintaan juuri ja juuri keski-ikäisiä. Sama pätee mieskansanedustajiinkin; enemmistö on nuoria mutta miespuolisten kansanedustajien joukossa on enemmän vanhoja miehiä kuin vanhoja naisia naiskansanedustajien joukossa. 

Kuitenkin, joillekin ehkä itsestäänselvä asia, on se, että nuoruus ja siihen liittyvä seksuaalisuus on naisille suurempi etu kuin miehille. Sen arvaa jo sanojen "nainen" ja "naida" yhteydestä. Eli vielä Herran Vuonna 2019 naisen paras valtti päästä eteenpäin elämässä, on olla nuori ja nätti sekä olla miesten mieleinen olemukseltaan.

Olen vakaasti sitä mieltä, että muinoin kun nuoret kansanedustajat olivat pikkuvanhoja poikkeusyksilöitä ja suurin osa eduskunnasta oli elämää kokenutta ja kiertänyt muutakin kuin tahkoa, Suomea hallittiin paremmin. 

Nuorena politiikkaan lähtenyt taatusti osaa politiikan ja poliittisen pelin erinomaisesti, mutta se, että on hyvä poliitikko, ei tarkoita että olisi hyvä kansanedustaja tai ministeri. Saattaa jopa olla päinvastoin. Poliitikko ei ole valtiomies.

Ihmiset äänestävät ketä haluavat, ja jos asioista päättämään halutaan kokemattomia, mutta nättejä naisia, niin se on demokratiaa. Silti tuntuu oudolta, että vielä 2020-luvun kynnyksellä vanha mies pääsee helpommin päättäviin toimiin kuin vanha nainen.

VAIKENEVA VIRKAMIES

Rauhanturvatehtävissä kunnostautunut prikaatikenraali evp Mauri Koskela on äskettäisessä puheessaan varoittanut tulossa olevista turvapaikanhakijoina saapuvista siirtolaisaalloista. Ehkä jopa 100.000 maahantulijan aalloissa saapuu siviilien joukossa myös ääriliikkeitten taistelijoita, jotka eivät aio Suomeen tultuaan lopettaa sotimista länsimaita tai muita vihollisiaan vastaan.

Varoitus on syytä ottaa vakavasti, mutta mielessäni pyörii toinen kysymys. Miksi virkamiehet pitävät suunsa kiinni epäkohdista ja huomaamistaan riskeistä ollessaan vielä työelämässä ja avaavat suunsa vasta eläkkeelle jäätyään?

Tämä on nähty ennenkin. Ulkoministeriössä kehitysaputehtävissä 40 vuotta toiminut virkamies oli hiljaa ja katseli kehitysavun hukkakayttöä sivusta ja vasta eläkkeellä kirjoitti varoittavan kirjan näkemistään epäkohdista. Samoin Eduskunnan talouspäällikkö ei tuonut kansaedustajien verovarojen tuhlausta yleiseen tietoon virassa ollessaan, vaan kirjoitti paljastuskirjan eläkkeelle jäätyään ja aineistoa jäi vielä jatko-osaankin.

Ymmärrän kyllä, että oma etu on virkamiehellekin tärkein ja työnantajaa ei haukuta, mutta on olemassa tapauksia, joissa työntekijät ovat oman etunsa ja työnantajaa kohtaan tuntemansa lojaalisuuden vuoksi vaienneet vanhusten ja lasten kaltoinkohtelusta siihen saakka, että ovat rangaistustoimien ulottumattomissa.

Suomessa on jotain vialla, kun virheet lakaistaan maton alle ja selvistä väärinkäytöksistä ei uskalleta kertoa  ennen kuin vuosikymmeniä myöhemmin muistelmissa.

Vaikenevat virkamiehet näyttävät ajavan ennemmin toistensa ja poliitikkojen etua kuin Suomen kansan. Näin ei pitäisi demokratiassa olla.

IÄKKÄISIIN KOHDISTUVAT RIKOKSET VIHARIKOKSIA

Viime aikoina on mediassa kerrottu paljon vanhempiin ihmisiin kohdistuvista petoksista ja esimerkiksi remonttien pakolla myynneistä. Usein iäkkäälle uhrille soittaa poliisina, pankkitoimihenkilönä tai sukulaisena esiintyvä rikollinen ja pyrkii urkkimaan uhrin pankkitunnukset tilin tyhjentääkseen. Remonttejakin kunnossa oleviin koteihin on myyty uhkailemalla, että remontti on pakko tehdä ja hinta nousee, jos kauppoja synny heti.

Lisäksi moni ryöstäjäkin valikoi uhreikseen juuri vanhempia ja puolustuskyvyttömiä ihmisiä. Iäkkäisiin kohdistuvissa väkivaltaisissa ryöstöissä uhri ikänsä ja kuntonsa vuoksi saa helposti vakavia, jopa tappavia vammoja nurin kaadettaessa tai lyötäessä.

Mielestäni voimassa olevaa lakia, jonka mukaan vihamotiivi on rangaistusta korottava tekijä, voidaan käyttää seniorikansalaisten suojaamiseen. 

Vaikka rikollinen ryöstäjä, petoksentekijä tai pakolla myyjä ei ehkä sinällään tee tekojaan vihasta vanhuksiin, niin ikänsä vuoksi heikommassa asemassa olevien tietoinen valinta rikosten uhreiksi vastarinnan minimoimiseksi on verrattavissa viharikokseen. Kyseessä ovat yhteiskunnan turvaa tarvitsevat ihmiset, jotka eivät terveinäkään aina kykene pitämään puoliaan nuorempia vastaan ja vielä vähemmän vaikkapa muistisairaina.

Yhteiskunta on olemassa juuri pitääkseen huolta niistä, jotka tarvitsevat apua. Suomalaista vihamotiivia koskevia lakipykäliä voisi käyttää iäkkäitten  turvallisuutta rakentavalla tavalla.