KONEISTAMO
Muistatteko WTC-iskut vuonna 2001? Ne olivat jänniä aikoja
jotka muuttivat maailman. Itse olin silloin opiskelemassa vieraalla maalla,
Ruotsissa. Koulu oli yhteispohjoismainen Pohjoiskalotin koulutussäätiö
Matarengissa, jota ruotsalaiset kutsuvat Övertorneåksi . Lähellä Suomen Ylitorniota, Aavasaksaa
vastapäätä.
Eniveis, opiskelin koneistajaksi ja siihen tämä tarina
liittyy. 9/11 hermostutti ihmisiä kaikkialla, myös Ruotsissa. Kävi niin että
12.9 aamulla Ruotsin radio kertoi ilmavoimien JAS-hävittäjän tulittaneen
tunnistamatonta lentokonetta Norrbottenin ilmatilassa edellisenä yönä. Pelätty
Ruotsin armeija oli epäillyt koneen olevan terroristien hallussa ja
suunnittelevan iskua Ruotsiin. Ehkä niihin kahteen keltaiseen kerrostaloon
Haaparannan keskustassa, kuka tietää? Tuon oli tarkoitus kuulostaa
sarkastiselta.
Pistin merkille koululle saapuneet miehet saman päivän
iltapäivänä, kahvitauolta saavuttuani. Kaksi miestä mustissa puvuissa, kravatit
ja kaikki. Knapsun näköisiä miehiä, ei sellaisia Lapissa julkisesti näyttäydy.
Miehet puhuivat Erkin kanssa, joka oli linjamme opettaja.
Konepiirustuksia tutkittiin ja englantia puhuttiin. Asiat kaiketi selvisivät
koska miehet poistuivat 60-luvun mallisella mustalla amerikanraudalla poispäin
Matarengista Suomeen vievää siltaa kohti. Sitä en tiedä kääntyivätkö ennen
siltaa pääkadulle jota pääsi Pellontielle vai menivätkö Suomeen.
Pian Erkki kutsui minut luokseen. Arvasin töitä olevan
tiedossa, olinhan tehnyt koulun rahahommia ennenkin. Oikeassa olin, miehet
halusivat minun värkkäävän teräksestä koneenosan. Ei mikään kummallinen
kapistus, muutaman kilon mötikkä joka kasattiin eri irto-osista, kulmissa reiät
kiinnitystä varten. Sellaisen jyrsin vaikka unissani. Arvelin saavani kapineen valmiiksi
kahdessa koulupäivässä, tauot mukaan luettuna. Tässä vaiheessa Erkki sanoi että
kappaleen pitäisi olla valmiina viimeistään seuraavan päivän iltana. Tämä siis
tapahtui kahden maissa iltapäivällä 9/11 seuraavana päivänä, kuten taisin jo
mainita. Keikka tiesi ylitöitä eikä niitä ole koulumaailmassa tapana tehdä,
mutta lupasin työtä käskettyä kun kerran homman osasin.
No, minä siis aloitin jyrsinnän ja sorvauksen piirustusten
mukaan enkä piitannut muitten kämpille lähdöstä vaan jäin yksin konehalliin
puurtamaan. Koneistin koko illan ja oli tekemisen meininki joten jatkoin koko
yön aamukolmeen asti. Se kannatti, kolmelta aamulla oli kappale valmis
toimitettavaksi ja lähdin tyytyväisenä Aspeniin nukkumaan, Aspen on siis
asuntolan nimi, niillä kaikilla oli puitten nimet.
Seuraavana aamuna tulin kouluun ja Erkki kehui työtäni, se
lämmitti. Asiakkaatkin tulivat sopivasti kyselemään missä vaiheessa työ on. Olivat tyytyväisiä saadessaan
koneenosansa etuajassa ja poistuivat mustalla raudallaan heti maksettuaan
työstä ja materiaaleista. Että melkein se siitä.
Periaatteessa tarina päättyy tähän. Se mikä minut saa
miettimään, on että seuraavana yönä Ruotsin ja Suomen radiot kertoivat
tunnistamattomasta kohteesta joka oli nähty tutkien kuvaruuduilla. Kohdetta ei
saatu tunnistettua vaikka suomalaisten Hornetit ja ruotsalaisten Jasit olivat
yrittäneet päästä näköetäisyydelle. Syyspimeällä se ei tietenkään onnistunut
eikä hävittäjien nopeuskaan riittänyt.
Jälkikäteen olen alkanut miettiä mistä oli kyse. Voisiko olla
niin että mainitsemani tunnistamattoman kohteen tulitus vahingoitti UFO:a ja se
teki teki pakkolaskun jonnekin lähistölle. Pohjoisessa metsää riittää vaikka
muukalaisten mellastaa. Ja voisiko olla niin että miehet mustissa jotka ajoivat
vanhaa, mustaa jenkkirautaa olivat UFO-väkeä ja tulivat tilaamaan tulituksessa
rikkoutuneen varaosan lentävään lautaseensa, tai mikä hitto sitten onkin oikea
nimitys. Aavelentokoneista on Lapissa puhuttu 1930-luvulta alkaen ja
UFO-tutkijat ovat kertoneet mustiin pukuihin pukeutuneista vierailijoista jotka
ajavat mustalla autolla. Onhan tuo kaukaa haettua mutta jotkut ovat sitä mieltä
ettei se ole mahdotonta. Mutta se mikä
on mahdotonta, vaihtelee ihmisestä toiseen. Yksi uskoo yhtä ja toinen toista.
Syyskuussa 2001 oli WTC joka täytti uutiset , joten yhteen UFO:n tulittamiseen
ei medioissa kiinnitetty huomiota. Eivätkä ruotsalaisetkaan halunneet pilata
rauhanomaista mainettaan kertomalla isoon ääneen ampuneensa vieraita, sehän
voisi kuitenkin olla jonkin suurvallan tiedustelukone.
Kaikki mitä olen kertonut on se mitä tapahtui ja mitä itse
olen tapauksesta ajatellut.
Hullun houreita, vai mitä? joka tapauksessa kiva pöytätarina
perjantai-illan ratoksi hamasta nuoruudestani. Itse olen ainakin sitä mieltä.
Kertomus, jonka kirjoitin aikoja sitten. Liian pitkä minuuttinovelliksi, ehkä liian lyhyt novelliksi. On sopivasti perjantai-ilta, joten päätin laittaa tarinan blogiini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti