perjantai 4. heinäkuuta 2014



KONEISTAMO

Muistatteko WTC-iskut vuonna 2001? Ne olivat jänniä aikoja jotka muuttivat maailman. Itse olin silloin opiskelemassa vieraalla maalla, Ruotsissa. Koulu oli yhteispohjoismainen Pohjoiskalotin koulutussäätiö Matarengissa, jota ruotsalaiset kutsuvat Övertorneåksi .  Lähellä Suomen Ylitorniota, Aavasaksaa vastapäätä.

Eniveis, opiskelin koneistajaksi ja siihen tämä tarina liittyy. 9/11 hermostutti ihmisiä kaikkialla, myös Ruotsissa. Kävi niin että 12.9 aamulla Ruotsin radio kertoi ilmavoimien JAS-hävittäjän tulittaneen tunnistamatonta lentokonetta Norrbottenin ilmatilassa edellisenä yönä. Pelätty Ruotsin armeija oli epäillyt koneen olevan terroristien hallussa ja suunnittelevan iskua Ruotsiin. Ehkä niihin kahteen keltaiseen kerrostaloon Haaparannan keskustassa, kuka tietää? Tuon oli tarkoitus kuulostaa sarkastiselta.
Pistin merkille koululle saapuneet miehet saman päivän iltapäivänä, kahvitauolta saavuttuani. Kaksi miestä mustissa puvuissa, kravatit ja kaikki. Knapsun näköisiä miehiä, ei sellaisia Lapissa julkisesti näyttäydy.
Miehet puhuivat Erkin kanssa, joka oli linjamme opettaja. Konepiirustuksia tutkittiin ja englantia puhuttiin. Asiat kaiketi selvisivät koska miehet poistuivat 60-luvun mallisella mustalla amerikanraudalla poispäin Matarengista Suomeen vievää siltaa kohti. Sitä en tiedä kääntyivätkö ennen siltaa pääkadulle jota pääsi Pellontielle vai menivätkö Suomeen.

Pian Erkki kutsui minut luokseen. Arvasin töitä olevan tiedossa, olinhan tehnyt koulun rahahommia ennenkin. Oikeassa olin, miehet halusivat minun värkkäävän teräksestä koneenosan. Ei mikään kummallinen kapistus, muutaman kilon mötikkä joka kasattiin eri irto-osista, kulmissa reiät kiinnitystä varten. Sellaisen jyrsin vaikka unissani. Arvelin saavani kapineen valmiiksi kahdessa koulupäivässä, tauot mukaan luettuna. Tässä vaiheessa Erkki sanoi että kappaleen pitäisi olla valmiina viimeistään seuraavan päivän iltana. Tämä siis tapahtui kahden maissa iltapäivällä 9/11 seuraavana päivänä, kuten taisin jo mainita. Keikka tiesi ylitöitä eikä niitä ole koulumaailmassa tapana tehdä, mutta lupasin työtä käskettyä kun kerran homman osasin.

No, minä siis aloitin jyrsinnän ja sorvauksen piirustusten mukaan enkä piitannut muitten kämpille lähdöstä vaan jäin yksin konehalliin puurtamaan. Koneistin koko illan ja oli tekemisen meininki joten jatkoin koko yön aamukolmeen asti. Se kannatti, kolmelta aamulla oli kappale valmis toimitettavaksi ja lähdin tyytyväisenä Aspeniin nukkumaan, Aspen on siis asuntolan nimi, niillä kaikilla oli puitten nimet.
Seuraavana aamuna tulin kouluun ja Erkki kehui työtäni, se lämmitti. Asiakkaatkin tulivat sopivasti kyselemään missä vaiheessa  työ on. Olivat tyytyväisiä saadessaan koneenosansa etuajassa ja poistuivat mustalla raudallaan heti maksettuaan työstä ja materiaaleista. Että melkein se siitä.

Periaatteessa tarina päättyy tähän. Se mikä minut saa miettimään, on että seuraavana yönä Ruotsin ja Suomen radiot kertoivat tunnistamattomasta kohteesta joka oli nähty tutkien kuvaruuduilla. Kohdetta ei saatu tunnistettua vaikka suomalaisten Hornetit ja ruotsalaisten Jasit olivat yrittäneet päästä näköetäisyydelle. Syyspimeällä se ei tietenkään onnistunut eikä hävittäjien nopeuskaan riittänyt.

Jälkikäteen olen alkanut miettiä mistä oli kyse. Voisiko olla niin että mainitsemani tunnistamattoman kohteen tulitus vahingoitti UFO:a ja se teki teki pakkolaskun jonnekin lähistölle. Pohjoisessa metsää riittää vaikka muukalaisten mellastaa. Ja voisiko olla niin että miehet mustissa jotka ajoivat vanhaa, mustaa jenkkirautaa olivat UFO-väkeä ja tulivat tilaamaan tulituksessa rikkoutuneen varaosan lentävään lautaseensa, tai mikä hitto sitten onkin oikea nimitys. Aavelentokoneista on Lapissa puhuttu 1930-luvulta alkaen ja UFO-tutkijat ovat kertoneet mustiin pukuihin pukeutuneista vierailijoista jotka ajavat mustalla autolla. Onhan tuo kaukaa haettua mutta jotkut ovat sitä mieltä ettei se ole mahdotonta.  Mutta se mikä on mahdotonta, vaihtelee ihmisestä toiseen. Yksi uskoo yhtä ja toinen toista. Syyskuussa 2001 oli WTC joka täytti uutiset , joten yhteen UFO:n tulittamiseen ei medioissa kiinnitetty huomiota. Eivätkä ruotsalaisetkaan halunneet pilata rauhanomaista mainettaan kertomalla isoon ääneen ampuneensa vieraita, sehän voisi kuitenkin olla jonkin suurvallan tiedustelukone.

Kaikki mitä olen kertonut on se mitä tapahtui ja mitä itse olen tapauksesta ajatellut.
Hullun houreita, vai mitä? joka tapauksessa kiva pöytätarina perjantai-illan ratoksi hamasta nuoruudestani. Itse olen ainakin sitä mieltä.

Kertomus, jonka kirjoitin aikoja sitten. Liian pitkä minuuttinovelliksi, ehkä liian lyhyt novelliksi. On sopivasti perjantai-ilta, joten päätin laittaa tarinan blogiini.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti