sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

RATKAISU ISRAELIN-PALESTIINAN KONFLIKTIIN

Juutalaiset ja palestiinalaiset arabit ovat tapelleet Pyhästä maasta jo satakunta vuotta. Israelin valtion perustaminen vuonna 1948 näytti vain pahentavan asiaa  lisäämällä Israelin olemassaoloa vastustavien arabien terroria.

Tilanne on se, että arabeja asuu sekä Israelin valtiossa sekä itsehallintoalueilla Gazassa ja Jordan-joen länsirannalla. Israelin arabeilla on ainakin virallisesti kansalaisoikeudet kuten juutalaisilla, mutta käytännössä he ovat köyhempiä ja sairaampia eivätkä elintasoltaan yhtä korkealla kuin juutalainen valtaväestö. Arabeja on myös korkeissa Israelin valtion viroissa, kuten suurlähettiläinä, mutta ei väkilukuaan vastaavassa määrin.

Israelin arabit eivät siis oman kokemuksensa mukaan ole tasa-arvoisia juutalaisten kanssa elintason, mahdollisuuksiensa ja palvelujen saannin suhteen. Tällainen herättää katkeruutta ja Israelin arabit, joilla kuitenkin on arabinaapureihinsa verrattuna hyvät olot, ovat tehneet terrori-iskuja juutalaisia vastaan.

On olemassa keino, jolla arabit saadaan tukemaan Israelia; annetaan heille tasa-arvoiset mahdollisuudet ja yhtä korkea elintaso kuin juutalaisilla. Yhden valtion malli siis, Israelin, Gazan ja Länsirannan juutalaiset ja arabit yhdessä asuttavat Pyhää maata tasa-arvoisina. Tällöin arabeilla olisi jotain menetettävää mikäli Israel tuhottaisiin ja maasta tulisi joko osa jotain naapurin kehitysmaatasoista arabimaata tai oma kehitysmaatasoinen itsenäinen Palestiina.

Rahalla homma hoituu. Jos arabien täytyy valita islamilaisen köyhyyden ja sorron tai länsimaisen vaurauden ja vapauden välillä, useimmat arabit valitsisivat tukea länsimaista Israelia arabinaapureitaan vastaan. Nyt tilanne on se, että arabien asema ei muutu vaikka Israelia ei olisikaan, sortajat vain olisivat samaa kansaa.

Ymmärrän kyllä etteivät juutalaiset laajassa määrin halua luopua juutalaisesta kansallisvaltiostaan, ja muodostaa kahden kansan valtiota mutta kaksi kansaa mahtuu asumaan yhteen valtioon. Esimerkkeinä mainitsen Kanadan ja Belgian, joissa ei väkivaltaa ryhmien välillä esiintyne kuin korkeintaan nakkikioskilla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti