SAHARAN VIHREÄ LUONTO

Maailman suurin aavikko Sahara on pääasiassa sora/kivikko- ja kallioaavikkoa. Elokuvista tuttua dyynien hiekka-aavikkoa on vain vähemmistöosa Pohjois-Afrikassa.

Useimmat tietävät, että aikoinaan Sahara oli vehreää metsämaastoa, jolla eli menestyvää maanviljelyä, karjanhoitoa ja metsästystä harjoittava kulttuuri.Tästä kertovat löydetyt ruukunsirpaleet, metsästystä ja maataloutta kuvaavat kalliopiirrokset ynnä muut jäljet.

Vielä 9.000 vuotta sitten Sahara oli vihreä, mutta mahdollisesti liiallinen metsän raivaus pelloiksi ja karjan laitumiksi kaatoi alueelta kastetta keräävän puuston. Parituhatta vuotta metsien katoamisen jälkeen Sahara oli vielä savannimaastoa, jolla maatalous onnistui, mutta ajan mittaan vettä sieppaavat korkeat puut katosivat ja jäljelle jäi vielä nykyäänkin laajeneva suurille ihmisjoukoille elinkelvoton aavikko. Saharassa asuu alta kolme miljoonaa ihmistä sekä sen ympärillä satoja miljoonia, joista moni on avun varassa.

Suomalaisen luontokirjailijan Seppo Vuokon mukaan näin ei tarvitse olla. Saharan voi muuttaa taas vehreäksi, asuttavaksi savanniksi. Mikäli Saharaan istutettaisiin 300 miljoonaa puuntainta vuodessa, Saharasta tulisi ajanmittaan elinkelpoinen ympäristö. Aavikon viherryttäminen aloitettaisiin Saharan reunoilta, istuttamalla erilaisia  kastetta kerääviä vedensieppaajapuita ja suojaamalla taimet verkoilla kuumuutta ja eläimiä vastaan.

Metsäisessä Suomessa istutetaan noin 160 miljoonaa puuntainta vuodessa, eli 300 miljoonaa tainta on hyvinkin toteutettavissa. Kaikkiaan Seppo Vuokko arvioi tarvittavan 90 miljardia puuntainta Saharan muuttamiseksi savanniksi eli aikaa kuluisi saman verran kuin Saharan muuttumisessa savannista aavikoksi, noin 300 vuotta.

Kuulostaa pitkältä ajalta, mutta ydinjätteidenkin varastointi on jopa tuhansien vuosien projekti. Ilmastonmuutos on yksi suurimmista aikamme ongelmista ja Saharan viherryttäminen puilla sitoisi turvallisella ja hyödyllisellä tavalla hiiltä.

Mikäli aavikon annetaan levitä ja alueen ihmisten kamppailun vedestä sekä ruuasta pahentuessa, Saharan seuduilta on tulossa Eurooppaan kymmeniä tai satoja miljoonia pakolaisia paremman elämän perässä. Viherryttäminen antaisi heille mahdollisuuden jäädä kotiseuduilleen.

Projekti on pitkä, mutta toteutettavissa ja voitot suuria. Jokainen haluaa, ilmastonmuutoksen hidastuvan, ihmisten pysyvän kotonaan elämän leivässä kiinni tarvitsematta lähteä kotoaan epävarmaan tulevaisuuteen.

HENGITYS ON A JA O

Kuntavaalit ovat muutaman kuukauden päästä ja vaalisuunnitelmia tehdään täyttä päätä. Perinteiseen tapaan Oulussakin on vaalien alla vaalikylä, jossa vierailee tuhansia ihmisiä. Moni heistä vanhempaa ikäpolvea ja kevään korvalla Rotuaarin kiveys saattaa hyvinkin olla liukas. On mahdollista, että vaalikylän vieraitten tai osallistujien joukossa tapahtuu onnettomuuksia tai sairaskohtauksia. Ehdotuksestani Oulun Perussuomalaiset päätti varautua turmiin järjestämällä ensiapukurssin.

Alunperin ideana oli lyhyt pikakurssi hätäsoiton tekemisestä numeroon 112 ja puhallus- paineluelvytyksen harjoittelu, mutta koska Oulun Perussuomalaisten riveistä löytyi ensiapukoulutuksen ammattilainen, kurssi pidettiin Punaisen Ristin EA1- kurssina. Ihmisten pelastamista pidettiin perussuomalaisten joukossa niin tärkeänä, että päätimme katsoa sormien läpi Suomen Punaisen Ristin maahanmuuttobisneksiin sekaantumista. Koulutuksen kustansi Perussuomalaisten koulutuskeskus Pekasus ja Oulun paikallisyhdistys tarjosi kurssilaisille kevyttä syömistä ja kahvit.

Kurssi kesti tavanomaiset kaksi päivää, ja paikkana oli Perussuomalaisten Oulun piiritoimisto Heinäpäässä. Koulutukseen osallistui 10 ihmistä, useimmat kuntavaaliehdokkaita ja lisäksi muita aktiivisesti tapahtumiin osallistuvia. Eli juuri heitä, jotka tulevassa vaalikylässä tulevat pyörimään ääniä kalastamassa tai muitten kampanjointia tukemassa.

Kurssilla käytiin lävitse eri vaaratilanteita ja niissä toimimista. Ensiarvoisen tärkeää on muistaa puhelinnumero 112, jonne voi soittaa vaikka puheaika olisi loppunut. Sieltä neuvotaan mitä tulee tehdä ja toimitetaan paikalle apua. Toinen mieleen jäänyt oppi oli, että hengitys on avun alfa ja omega; jos potilas hengittää, ollaan vielä voiton puolella.

Mikäli potilas ei hengitä, niin otetaan avuksi kurssilla harjoiteltu puhalluspaineluelvytys; painellaan potilaan rintakehää 30 kertaa ja puhalletaan suuhun 2 kertaa. Siis 30:2, se on helppo muistaa.

Minulle oli uusi tuttavuus defibrallaattori, eli laite joka sähköiskulla elvyttää potilaan sydäntä. Tekninen laite oli ns. idioottivarma; painetaan nappia ja noudatetaan koneesta kuuluvia selkeitä ohjeita. Kone määrittelee itse, tarvitaanko tilanteessa elvytystä sähköiskulla. Jos tarvitaan painetaan koneen ohjauksessa nappia, ja jos ei, niin ei paineta.

Ambulanssimiehistössäkin toimineen kouluttajan omat kertomukset elävästä elämästä pitivät mielenkiintoa yllä ja erilaiset sidonta-, elvytys- ja tukemisharjoitteet jäivät lihasmuistiin.

Mikäli taitoja ei vaalikylässä tai muualla ikinä tarvitse, sehän on ihan hyvä juttu mutta aina joku jossain tarvitsee apua ja nyt on 10 perussuomalaisen varmempi auttaa ihmisiä hädässä.

ZAMA-ZAMA

Ylläoleva otsikko on eteläafrikkalainen sana, jonka suomenkielinen vastine olisi "tyhjännyhjäisijä" tai "onnenonkija". Sillä tarkoitetaan Etelä-Afrikan hylätyissä kultakaivoksissa ilman lupia, omin päin kaivavia kullanetsijöitä, jotka pyrkivät saamaan talteen isoilta kaivosyhtiöiltä kaivamatta jääneet pienet kultajäänteet.

Vuonna 1886 Etelä-Afrikassa alkoi kultaryntäys Witwatersrandin kultakentille. Aluetta kuvattiin El Doradoksi, jossa rikastuisi nopeasti ja nykyinen Johannesburgin suurkaupunki sai ryntäyksestä alkunsa. Myös suomalaisia lähti eteläiseen Afrikkaan kultaa kaivamaan, lähinnä suomenruotsalaisia rannikkoseuduilta. Moni heistä jäi maahan ja osallistui Buurisotaan vuoden 1900 kieppeillä.

Kultaa on siis kaivettu Witwatersrandista Welkomiin ulottuvan rikkaan "Kultakaaren" mailla jo reilusti toistasataa vuotta, ja moni kaivos on tyhjennetty niin tarkkaan ettei teollinen kullankaivuu ole kannattavaa. Kaivokset ja kaivoskuilut ovat kuitenkin yhä olemassa ja niistä riittää köyhälle miehelle leivänsärvinta tarkkaan kaivamalla.

Hylätyissä, huoltamattomissa kaivostunneleissa kaivaminen on luonnollisesti vaarallista, ja luvatonta. Kaivoksethan ovat yhä yhtiöitten omaisuutta. Kaivostunnelit saattavat sortua yllättäen ja haudata zama-zaman tai useampia alleen. Kuolemantapaukset laittomilla kaivauksilla ovat yleisiä, ja eräässäkin tapauksessa kahdeksasta sortuman alle jääneestä zama-zamasta pelastui vain kolme. Kaivajat yrittävät pelastaa toverinsa ja eteläafrikkalainen pelastuspalvelu tekee parhaansa, mutta karttoihin merkitsemättömät zama-zamojen kaivamat uudet tunnelit vaikeuttavat pelastustoimia.

Etelä-Afrikan valtio ja kaivosyhtiöt yrittävät estää zama-zamojen kaivostoiminnan. Syksyn 2016 aikana on vangittu noin 800 zama-zamaa ja suljettu parisataa laiton kaivausta. Mutta hylätyistä kaivoksista johtaa maan pinnalle runsaasti erilaisia aukkoja; ilmastointiaukkoja, huoltotunneleita ynnä muita. Näitten kaikkien tukkiminen pysyvästi ja valvonta on lähes mahdotonta.

Useimmat zama-zamat eivät ole eteläafrikkalaisia, vaan he ovat maahanmuuttajia muualta Afrikasta, kuten naapurimaista Lesothosta, Zimbabwesta ja Mosambikista. Moni heistä on maassa laittomasti ja heidän kuolemansa ja katoamisensa hylättyyn kaivokseen jää helposti yhteiskunnalta huomaamatta.

Zama-zamat ovat yhteiskunnan ulkopuolella, mutta he ja heidän vaarallinen työnsä on jo jättänyt jälkensä eteläafrikkalaiseen kulttuuriin, kuten kullanetsijät useinkin maailmalla. Heistä on tehty lauluja ja vuonna 2012 ilmestyi eteläafrikkalainen elokuva nimeltä Zama Zama, joka kertoo kahdesta veljeksestä, joista toinen on kaivoksia laittomasti hyödyntävä zama-zama ja toinen kultakaivokset omistavan yhtiö johtajia.

VALESOTARIKOLLISET

Viime aikoina Suomessa on esiintynyt etuliitteellä "vale" useita eri asioita; "valemedia", "valelääkäri". "valepoliisi" ynnä muita valheita. Lista jatkuu ja päivittyy vuosittain.

Suomeen on myös tullut turvapaikanhakijoita eri maista, pääasiassa Lähi-idästä. Joukossa on myös sellaisia, joita epäillään kriisialueilla tapahtuneista sotarikoksista. Eräitä on jo tuomittukin, huolimatta pitkän matkan ja väkivallan rikostutkinnalle aiheuttamista pulmista sekä kustannuksista. Sotarikoksista tuomitut kärsivät suomalaisen mittapuun mukaan annetut rangaistuksensa Suomessa.

Suomella on lakiin ja sopimuksiin perustuva käytäntö, ettei ketään luovuteta tuomittavaksi ulkomaille, mikäli rangaistuksena rikoksista saattaa olla kuolema tai muu epäinhimilliseksi katsottu tuomio.

Tämä, sinänsä oikea ja ainakin laillinen tapa, jättää turvapaikanhakijoille ikkunan auki väärinkäytöksille. On odotettavissa että turvapaikanhakijoitten joukkoon ilmaantuu "valesotarikollisia", jotka eivät ole ulkomailla syyllistyneet rikoksiin, mutta laskelmoivat, että tunnustamalla olemattomia sotarikoksia he saavat varmemmin luvan jäädä Suomeen. Logiikka on tämä: turvapaikkatutkinnassa voi tulla päätös maastapoistamisesta, mutta jos sanoo olevansa sotarikollinen, jota uhkaa kymmenien vuosien vankeus tai jopa kuolema, Suomi ei voi olemassaolevien säännösten mukaan palauttaa turvapaikanhakijaa kotimaahan. Suomesta käsin sotarikostutkinta on vaikeaa ja vaikka joutuisi tuomituksi, Suomen lievät tuomiot ja kehitysmaihin verrattuna mukavat olot vankilassa eivät "valesotarikollisia" pelota, koska tuomion jälkeen saa jäädä maahan sosiaaliturvan taatessa elintason, mikäli töitä ei löydy.

Sama sääntö, ettei epäinhimillisten rangaistusten maahan ketään luovuteta, tekee Suomesta myös houkuttelevan kohdemaan myös oikeasti sotarikoksiin syyllistyneille. Kuka nyt pakenisi maahan, josta luovutetaan tuomittavaksi?

Toivottavasti valtio osaa tämänkin keinon jäädä Suomeen ottaa huomioon turvapaikka-asioita käsiteltäessä. Maahanmuutto on suurin Pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa uhkaava vaara tällä hetkellä.

88 PROSENTTIA

... suomalaisista luottaa median kertomaan. Etelämpänä Euroopassa Välimeren alueella sikäläiseen mediaan luottaa noin puolet tutkimuksessa kysytyiltä. Eroon on syynsä.

Suomessa on asukkailla, ainakin kantasuomalaisilla usko yhteiskunnan valtaapitäviin. "Kyllä kruunu omistaan huolen pitää" kuten sanonta kuuluu. Aiemmin tämä on ehkä pitänytkin paikkansa; Suomen vallanpitäjät ovat luultavasti pitäneet Suomen asioista huolta koska hekin asuivat täällä ja täällä heidän omaisuutensa oli.

Nykyään tilanne on kuitenkin toinen; suomalaiset yritykset ovat usein ulkomaalaisten sijoittajien omistuksessa ja Suomen herrat haluavat olla ulkomaanherrojen kavereita suomalaisten äänestäjien sijaan. Ja kun rahan etu on ulkomailla, myöskin vallan etu on ulkomailla eikä Suomessa.

Suomi on jo pitkään ollut yhden totuuden maa. Mediasta riippumatta niissä on samat uutiset samasta näkökulmasta kerrottuna. Uutisointi ja tiedonjakelu on Suomessa, ja muuallakin yksipuolista mielipiteenmuokkausta. Eriäviä mielipiteitä löytyy vain ns. "valemedioista", joita valtamedia kutsuu "valhemedioiksi" ja suoraan sanoo lukijoilleen, että älkää luottako muihin vaan vain meihin.

Median yksipuolisuus selittää miksi suomalaisista 88% luottaa mediaan. Kun ei voi vertailla medioita, koska ei ole mihin verrata, on helppo luottaa että uutinen on totuus. Kansalle ei anneta vertailukohtaa eikä meidän mieltämme hämmennetä monipuolisilla uutisilla joista joutuisi muodostamaan oman mielipiteensä. Nyt ei tarvitse kuin lukea uutinen ja uskoa se miettimättä. Nykyuutisia ei ole tarkoitettu luettavaksi rivien välistä vaan ottaa se kirjaimellisesti.

Pidän lupaavana vaihtoehtomedioitten uutisointia, mikäli niitä ei väkivalloin vaienneta, ne saavat ihmiset epäilemään ja miettimään saamaansa uutista. Kun epäilee "valemedian" uutista, niin alkaa ennemmin tai myöhemmin epäillä myös  "valtamedian" uutisointia.

VIHAPUHE ON SUOMALAINEN

YLEltä on tullut kaksikin ohjelmaa, joissa Suomen sanottiin olevan ruotsalainen ja sitten venäläinen. Seuraava tieto ei ole kuitenkaan Yleisradiolta vaan luotettavammasta Me Naiset- lehdestä.

Moni uskoo sanan "vihapuhe" olevan upouusi sana, muutama vuosi sitten AD 2011 suomen kieleen ympätty käännös amerikankielisestä termistä "hate speech".

Näin ei kuitenkaan ole vaan "vihapuhe" on vanha suomalainen sana, jonka ensimmäisenä suomen kieleen lanseerasi kansalliskirjailija Aleksis Kivi jo Herran Vuonna 1864 näytelmässään Nummisuutarit.

Nummisuutareissa suutarimestari Topias kommentoi vaimonsa Martan ikäviä sanoja lausumalla näin:

"Eskoni tyhmä? Tämä on vale ja vihapuhe kateudesta nousnut."

Ei riitä orjalaivojen terva, eikä liittolaisuus Natsi-Saksan kanssa; saamme kantaa vastuumme myös vihapuheen isänmaana. Nippelitietoa historian hämystä.

HIETASAAREEN MERIPUISTO

Oulun Hietasaareen on suunniteltu huvipuistoa. Varmasti huvipuisto toisi kesäisin matkailijoita Pohjoiskalotin alueelta Ouluun, mutta pidän paikkaa vääränä. Jo turvallisuuskin epäilyttää; öljysatama ja satoja ihmisiä kerralla vetävä huvipuisto samalla pienellä saarella, jonne vie vain pari kapeaa siltaa kuulostaa tulenaralta yhdistelmältä.

Hietasaari on monelle oululaiselle ja turistille rauhallinen retkeilykohde joka kannattaa säästää liialta kaupallisuudelta. Urheilutilojen, kylpylä Edenin ja paikallisasutuksen lisäksi Hietasaarelle voisi perustaa huvipuiston sijasta meripuiston, Kotkassa sijaitsevan Katariinan Meripuiston kaltaisen. Katariinassa on hehtaarien laajuinen liikunta- ja virkistysalue kotkalaisille. Siellä on säilytetty luontoa, ja harkiten rakennettu tulistelu-, liikunta- ynnä muita ajanvietteitä polun varteen. Katariinan Meripuistossa on jopa erityinen tuhkansirottelupaikka vainajien tuhkien sirottelemiseksi mereen.

Kotkan Katariinan Meripuisto on suosittu ja palkittu virkistysalue, jollaista Oulukin tarvitsee. Hietasaareen pääsee helposti sekä bussilla että kävellen tai pyörällä. Oikein muokattuna Hietasaaresta tulisi entistä suositumpi ajanviettopaikka oululaisille ja Oulussa vieraileville.

Ajatukseni kiteytettynä: Säästetään Hietasaari huvipuistolta.