ERILLISSOTA
YLE näytti maanantaina 25.9.2017 ohjelman Natsi-Saksan yhteysupseerina Päämajassa toimineesta kenraali Waldemar Erfurthista (1879-1971). Erfurth toimi Mikkelin Päämajassa Jatkosodan vuosina 1941-1944 ja hänen kirjoittamansa päiväkirja ollaan julkaisemassa suomeksi. 1950-luvulla päiväkirjasta julkaistiin ilmeisesti ulkopoliittisista syistä vain Jatkosodan loppuvaiheista 1944 kertova osa. Suomessa oli pitkään vallalla opetus, että vuosina 1941-1944 Suomi ei ollut sotilasliitossa Natsi.Saksan kanssa, vaan kävi erillistä sotaa samaa vihollista, Neuvostoliittoa, vastaan yhteistyötä tarpeen tullen saksalaisten kanssa tehden.
YLEn ohjelman "Mannerheimin kotinatsi" mukaan puheet erillissodasta on paras jo unohtaa. Erfurthin päiväkirjan mukaan Suomi oli Hitlerin Saksan käsityksen mukaan läheinen, ja ehkä jopa tärkein liittolainen sodassa kommunisteja vastaan. Tämä siitä huolimatta, että virallista sopimusta jossa selvästi olisi sanottu Suomen ja Saksan olevan sotilasliitossa sodassa Neuvostoliittoa vastaan, ei ollut allekirjoitettuna.
Ohjelma sai erillissodan puolustajat sekä vastustajat netissä liikkeelle. Minä kuulun jälkimmäisiin. Mielestäni Suomi ja Natsi-Saksa olivat sotilasliitossa keskenään yhteistä vihollista vastaan.
Perustelen tätä mm. sillä, että puolen Suomen, eli koko Pohjois-Suomen puolustus oli ulkoistettu 220.000 saksalaiselle sotilaalle, yhteistyö oli tiivistä ja Saksan tuki Suomelle oli elintärkeää varsinkin kesän 1944 torjuntataisteluissa.
Ehkä Suomi itse piti itseään erillissotaa käyvänä maana, jolla sattumalta samaan aikaan Saksan kanssa oli sota samaa vihollista vastaan, mutta muu maailma piti Suomea Saksan liittolaisena.
Kannattaa pitää myös mielessä, että Suomi ei ole se, joka määrittelee oliko Suomi liitossa Natsi-Saksan kanssa vai ei. Sen määrittelevät Natsi-Saksaa vastaan sotineet valtiot. Ja maailma piti Suomea Saksan liittolaisena, se näkyy muun muassa siinä, että Iso-Britannia siirtomaineen julisti Suomelle sodan Jatkosodan ensimmäisenä vuonna 1941.
Suomi soti Neuvostoliittoa vastaan yhteistyössä ja yhdessä Natsi-saksan kanssa; ehkä virallista sopimusta liittolaisuudesta ei ollut, mutta kanssasotiminen teki suomalaisista ja saksalaisista käytännössä liittolaisia. Mikäli Saksa olisi voittanut sodan, kukaan Suomessa ei puhuisi halaistua sanaakaan erillissodasta, vaan Suomen johtajat kehuisivat Suomen olleen aina natsien paras liittolainen.
Erillissota on siis harhaa ja se pätee vielä nykyäänkin. 2010-luvulla Suomella on sotilaita Afganistanissa ja Irakissa osallistumassa USAn johtamaan Sotaan terroria vastaan. Suomi ei kuitenkaan omasta mielestään ole sodassa islamismia vastaan, vaan sattumoisin tekee nk. "rauhanturvaamista" tukeakseen Yhdysvaltoja sodassa. Perinteisesti rauhanturvaajat ovat puolueettomia, ja heidän tehtävänsä on estää sodan osapuolia sotimasta. Näin ei ole Afaganistanin ja Irakin suomalaisten sotilaitten suhteen; puoli on valittu islamismia vastaan.
Isis on sitä mieltä, että Suomi on heidän vihollisensa. Siinä ei Suomen hallituksen puheet "rauhanturvaamisesta" auta mitään. Suomi lasketaan vihollisten joukkoon ja Isis on jo tehnyt iskuja suomalaisia vastaan.
Islam on suurin uhka maailmalle kommunismin jälkeen. Suomi on Sodassa terroria vastaan oikealla puolella ja mielestäni asioista tulisi puhua rehellisesti oikeilla nimillä: Suomi on sodassa.
Lukemattomien kirjojen ystävä. "Vain kuolleet kalat kulkevat virran mukana." Venäläinen sananlasku.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste YLE. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste YLE. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 27. syyskuuta 2017
keskiviikko 12. heinäkuuta 2017
KAIVOKSET KANSALLISTETTAVA
Suomesta on juuri löytynyt merkittävä skandium- esiintymä ja luulenpa että tämäkin, esimerkiksi matkapuhelimissa käytettävä mineraali siirtyy ulkomaisten kaivosyhtiöitten hyödyksi.
Suomella on paha tapa luovuttaa varantonsa pois suomalaisilta ja Suomea onkin nimitetty Pohjolan Kongoksi. Muutama vuosi sitten YLE esitti ohjelman Suomen kaivosteollisuudesta ja kanadalaista kaivosyhtiötä johtava ulkomaalainen henkilö kehui Suomen olevan eräs maailman parhaista maista ulkomaalaisille yhtiöille. Sillä hän tarkoitti, että Suomi omalla kustannuksellaan etsii malmit, tutkii niitten käyttöarvon ja pikkurahasta antaa malmit muualta tuleville yhtiöille. Lisäksi Suomi avustaa verorahoilla ulkomaista yhtiötä aloittamaan malmin louhinnan ja kansainvälisiä yhtiöitä tunnetusti verotetaan vähemmän kuin kotimaisia.
Sitä, miksi näin menetellään menee yli ymmärryksen; annamme rahaa muille ja vielä maksamme siitä. Joku järjestelystä hyötyy, mutta eivät suomalaiset. Mahdollisesti syy on turvallisuspoliittinen: hallitus olettaa, että jos ulkomaisilla firmoilla on Suomessa omaisuutta, ulkomaiset hallitukset helpommin ovat tulevassa sodassa Suomen puolella. Tai ehkä totuus on raadollisempi: ulkomaisia kaivosyhtiöitä edustavat paremmat lobbarit kuin suomalaisia. Mene ja tiedä.
Itse esitän seuraavaa: Suomen kaivokset kansallistetaan eli otetaan Suomen haltuun. Mineraaleista on maailmassa kasvava pula ja jos perustetaan suomalaisia kaivoksia, niitten osakkeista tulisi helposti kauan etsitty "kansanosake" jollaisia lähes jokaiselta muutama löytyisi.
Joku saattaa olla sitä mieltä, että ulkomaiset kaivosyhtiöt työllistävät suomalaisia. Tämä voi tällä hetkellä olla totta, mutta kansainvälistyvässä maailmassa työvoima keikkailee siellä täällä. Jo nyt esimerkiksi rakennustyöväestä suuri osa on ulkomaalaisia pätkätyöläisiä ja jos suomalainen kaivosmies on kalliimpi kuin ulkomaalainen, niin kaivokset tulevat pyörimään kaivoksesta toiseen liikkuvien halpatyöntekijöitten voimalla.
Kannattaa muistaa vanha sanonta: "Hullu ei ole se joka pyytää, vaan se joka antaa".
maanantai 13. helmikuuta 2017
SIVU 520
Työttömyys on ollut käytännössä aina ongelma, ehkä muutama lyhyt poikkeus on ollut jolloin kaikille halukaille on töitä hakemalla löytynyt. Jälleenrakennuksen aika, 1970-luvun öljykriisiä edeltävät pari vuotta ja kultainen 80-luku tulevat mieleeni. Lyhyitä pätkiä silloin tällöin.
Suomi on maailman innovatiivisimpia maita ja täällä otetaan helposti uudet tekniikat käyttöön, jos niille on tarvetta. Myös työnhakuun on keksitty laatikon ulkopuolelta ajatuksia.
Eräs 1990-luvun suosituimpia televisio-ohjelmia oli Pertti Salovaaran juontama Työlinjalla, johon soittamalla tai kirjoittamalla saattoi työtön päästä yhteyteen työnantajan kanssa tai työnantaja työttömän. Eli esimerkiksi työtön soitti suoraan lähetykseen ja kertoi itsestään ja joku työnantaja kuuli sen ja kutsui ehkä haastatteluun. Sitä sunnuntaisin seurasi suuri joukko ihmisiä, osa uteliaisuuttaan ja osa työtä tai työntekijää etsien.
Toinen näppärä keksintö työttömyyden saralla oli Yleisradion teksti-television sivut 520-523. Ensimmäinen sivu 520 oli otsikkosivu ja 521- sivulla oli useampi alasivu vapaita työpaikkoja. Sivulla 522 oli haettavana olevat työvoimakoulutukset ja viimeisellä sivulla 523 sama ruotsiksi.
Tiedän itse erään savolaisen, joka sivulta 522 bongasi koulutuksen Ruotsissa ja otti yhteyttä työvoimatoimistoon ja pääsi kurssille Matarenkiin. Eli sivut ilmeisesti toimivat. Itsekin luin niitä ahkerasti aikoinaan vaikken aina työtä tai koulutusta ollutkaan etsimässä, mutta vastaisen varalle halusin tietää missä mennään ja mitä tapahtuu.
Sivut pikkuhiljaa supistuivat vuosien mittaan ja viimeiset ajat niillä oli vain suomen- ja ruotsinkielisten työvoimapalvelujen numerot. Työttömyystilanne ei ole parantunut vaan uskon ihmisten jo tottuneen tai alistuneen ettei töitä löydy, ja jos löytyy, niin vain vähäksi aikaa ja palkalla ei elä. Homer Simpsonin sanoin: "Älä yritä, et onnistu kuitenkaan".
Viime vuoden vaihteessa, vuoden 2017 alkaessa jäljellä olevat työvoimasivut 520 ja 521 katosivat kokonaan. Asiasta ei lehdissä kirjoiteltu ja ilmeisesti vain minä huomasin asian. Ja minäkään en isommin sivuja kaivannut, pistin vain merkille yhden sivun historiassa kääntyneen, tai pikemminkin kadonneen.
Ehkäpä joku jossain päin Suomea on jo kehittelmässä älypuhelinsovellusta työnhakijan ja työnantajan yhdistämiseen. Vaikkapa Whatsapp-pohjainen sovellus, tai Telegram? Facebook ja teksti-televisio saivat jo aikansa ja se aika on nyt ohi.
Työttömyys on ollut käytännössä aina ongelma, ehkä muutama lyhyt poikkeus on ollut jolloin kaikille halukaille on töitä hakemalla löytynyt. Jälleenrakennuksen aika, 1970-luvun öljykriisiä edeltävät pari vuotta ja kultainen 80-luku tulevat mieleeni. Lyhyitä pätkiä silloin tällöin.
Suomi on maailman innovatiivisimpia maita ja täällä otetaan helposti uudet tekniikat käyttöön, jos niille on tarvetta. Myös työnhakuun on keksitty laatikon ulkopuolelta ajatuksia.
Eräs 1990-luvun suosituimpia televisio-ohjelmia oli Pertti Salovaaran juontama Työlinjalla, johon soittamalla tai kirjoittamalla saattoi työtön päästä yhteyteen työnantajan kanssa tai työnantaja työttömän. Eli esimerkiksi työtön soitti suoraan lähetykseen ja kertoi itsestään ja joku työnantaja kuuli sen ja kutsui ehkä haastatteluun. Sitä sunnuntaisin seurasi suuri joukko ihmisiä, osa uteliaisuuttaan ja osa työtä tai työntekijää etsien.
Toinen näppärä keksintö työttömyyden saralla oli Yleisradion teksti-television sivut 520-523. Ensimmäinen sivu 520 oli otsikkosivu ja 521- sivulla oli useampi alasivu vapaita työpaikkoja. Sivulla 522 oli haettavana olevat työvoimakoulutukset ja viimeisellä sivulla 523 sama ruotsiksi.
Tiedän itse erään savolaisen, joka sivulta 522 bongasi koulutuksen Ruotsissa ja otti yhteyttä työvoimatoimistoon ja pääsi kurssille Matarenkiin. Eli sivut ilmeisesti toimivat. Itsekin luin niitä ahkerasti aikoinaan vaikken aina työtä tai koulutusta ollutkaan etsimässä, mutta vastaisen varalle halusin tietää missä mennään ja mitä tapahtuu.
Sivut pikkuhiljaa supistuivat vuosien mittaan ja viimeiset ajat niillä oli vain suomen- ja ruotsinkielisten työvoimapalvelujen numerot. Työttömyystilanne ei ole parantunut vaan uskon ihmisten jo tottuneen tai alistuneen ettei töitä löydy, ja jos löytyy, niin vain vähäksi aikaa ja palkalla ei elä. Homer Simpsonin sanoin: "Älä yritä, et onnistu kuitenkaan".
Viime vuoden vaihteessa, vuoden 2017 alkaessa jäljellä olevat työvoimasivut 520 ja 521 katosivat kokonaan. Asiasta ei lehdissä kirjoiteltu ja ilmeisesti vain minä huomasin asian. Ja minäkään en isommin sivuja kaivannut, pistin vain merkille yhden sivun historiassa kääntyneen, tai pikemminkin kadonneen.
Ehkäpä joku jossain päin Suomea on jo kehittelmässä älypuhelinsovellusta työnhakijan ja työnantajan yhdistämiseen. Vaikkapa Whatsapp-pohjainen sovellus, tai Telegram? Facebook ja teksti-televisio saivat jo aikansa ja se aika on nyt ohi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)