VARAUTUJA EI YLLÄTY

Taannoinen koronan ilmestyminen Eurooppaan sai ihmiset ostamaan kaupoista hyllyt tyhjiksi. Ihmiset eivät luottaneet, että kauppoihin saataisiin välttämättä uutta tavaraa ostettujen tilalle. 

Tätä kutsutaan varautumiseksi.

Jokainen ihminen on varautuja jollain tavalla. Käytännössä kaikilla on vakuutus, jota ei haluta joutua käyttämään tai flunssalääkettä lääkekaapissa. Kodin vara-avain on esimerkiksi naapurilla tai läheisellä siltä varalta, että avain roskia viedessä unohtuu eteisen pöydälle. Jos laatikoista löytyy varapatterit television kaukosäätimeen, että television katselu jatkuisi myös kaupan ollessa kiinni tai jos lompakossa tai käsilaukussa on kondomi flaksin varalta, olet eräällä tapaa varautuja.

Nykyisessä kielenkäytössä varautujalla tarkoitetaan henkilöä, joka varautuu yhteiskunnan häiriöihin pitämällä esimerkiksi ruokaa ja juomaa kotivarana. Vanhemmille ikäpolville sana ”varautuja” on vieras, mutta heille varautuminen usein on normaalia toimintaa. Tämä periytyy Suomen maaseudulta, jossa ruoka piti käydä kalastamassa, metsästämässä tai keräilemässä ilman taetta saaliista ja jos ei oravan lailla pitänyt elintarvikkeita kellarissa, joutui näkemään nälkää.

Varautumista usein pidetään survivalismin synonyyminä. Eroja kuitenkin on, survivalismiin kuuluu olennaisena osana epäluottamus vallanpitäjiä kohtaan ja jopa vallanpitäjien pitämisenä vihollisena. 

Myös yhteisöllisyys kuuluu survivalismiin. Internet on pullollaan erilaisia ja erimaalaisia survivalistien foorumeita ja ainakin Yhdysvalloissa survivalistit ovat perustaneet omia kaupunkejaan maaseudulle yhteiskunnan romahduksen varalle. Varautuja taas on yksityinen kansalainen, joka elää hissukseen ja omin voimin sekä usein äänestää ja luottaa yhteiskunnan hyvyyteen.

Jokainen meistä on siis varautuja, jollain tavalla. Etukäteen ostettu paketti kipulääkettä, muutama pussi makarooneja, säilykkeitä tai kaapissa lähdevettä varmuuden vuoksi tekee ihmisestä varautujan.

Viranomaisten suositus ja yleisesti hyväksytty periaate on, että yksityisen kansalaisen tulisi pärjätä omillaan 72 tuntia eli kolme vuorokautta tilanteessa, jossa kaupasta ei saa ruokaa, vedentulo on keskeytynyt, lämmitys poikki ja kotoa ei voi poistua ulos kolmeen vuorokauteen.

Tämä ei ole lainkaan mahdoton tehtävä. Jokainen on oman elämänsä paras asiantuntija ja tietää, mitä ja paljonko tarvitsee selvitäkseen. Tilanteen ollessa päällä on helposti liian myöhäistä alkaa kerätä varastoja kauppojen tyhjentyessä ja hintojen noustessa. Jos kerran varastoja pitää olla, ne on paras hankkia nyt ja katsella kriisin iskiessä muitten panikointia kaupoissa tyydytystä tuntien.

Yleinen suositus 72 tunnin ns. ”bug-in”- tilanteeseen on seuraava:

-kotoa tulisi löytyä ruokaa ja vettä koko perheelle ja kotieläimille kolmeksi päiväksi. Ruuan tulee olla hyvin säilyvää ja syömäkelpoista ilman lämmitystä ja valmistusta. Vettä voi varastoida vesihanasta säiliöihin ja astioihin tai ostaa kaupasta esimerkiksi lähdevettä useita pulloja. Veden pitkäaikaiseen varastointiin tarvitaan kaupoista löytyviä säilytysaineita.

-ruuan lämmitystä varten sähkökatkon aikana tarvitaan retkikeitin, takka tai nuotiopaikka polttoaineineen. Lämmin ruoka on moraalinkohottaja ja tekee 72 tunnin selviytymisestä vähemmän ikävää.

-peittoja, huopia ja lämpimiä vaatteita.

-kynttilöitä, öljylamppuja, taskulamppuja tai vastaavia korvaavia valonlähteitä. Myös polttoaine ja patterit lamppuihin.

-tulitikkuja

-patterikäyttöinen radio, jotta kykenee kuulemaan viranomaisten tiedotukset sähkökatkon aikana. Myös kännykkään tai tietokoneeseen nykyaikana on hyvä olla varavirtalähde, mahdollisuuksien mukaan.

-lääkkeet, sekä normitilanteessa tarvitsemansa että kipu- ja flunssalääkkeitä.

-jonkinlainen korvaava WC-systeemi on hyvä miettiä etukäteen.

-paras tapa suojella varastojaan ja siten perhettään ryöstäjiä vastaan on OPSEC-periaate eli älä kerro, että sinulla on suuria ruokavarastoja, edes tilanteen ollessa normaali. Sama suomeksi: ”Kell´ onni on, se onnen kätkeköön.”

Nämä ohjeet ovat yleisiä ja jokainen voi muokata niitä tarpeensa mukaan. Toinen varastoi hanhenmaksapalleroita sekä muita lempiruokiaan ja joku toinen taas laskee tarkkaan ruuan kaloreita, löytääkseen parhaan elintarvikkeen selviytymisen kannalta. Monilla myös raha rajoittaa varautumista, mutta hernekeitto- tai papupurkit ovat edullista ruokaa.

Yhteiskunnan häiriö, oli se sitten mellakka, laaja sähkökatkos, epidemia, yleislakko, myrsky tai mikä tahansa, ei välttämättä mene ohitse 72 tunnissa. Jossain vaiheessa ihmisten on tultava ulos etsimään lisää elintarvikkeita ja läheisiään. Silloin myös kotoa lähteminen turvallisemmille seuduille tulee ajankohtaiseksi. Survivalisteilla on käytössään termi ”Bug-Out-Location” eli BOL. Tämä tarkoittaa mitä tahansa etukäteen mietittyä kohdetta, johon vetäydytään odottamaan tilanteen tasaantumista. Suomessa ensimmäisenä mieleen tulevat sadat tuhannet Suomen kesämökit, joihin voi evakuoida itsensä. BOL voi myös olla tuttu leiripaikka kansallispuistossa tai kaupungissa jokin omaa kotia parempi paikka pärjätä. Kaupungit tosin helposti muuttuvat kuolemanloukuiksi veden ja ruuan puutteen vuoksi pitemmän kriisin aikana.

Selvittyään 72 tuntia, yhteiskunnalla on todennäköisesti omat suunnitelmansa jatkosta ja silloin kansalainen toimii tilanteen mukaan. Jos pärjää itse, se on hyvä ja jos tarvitsee apua, yhteiskunta voinee auttaa.

Varautuminen ja sen astetta ammattimaisempi muoto survivalismi, auttavat selviämään kriisitilanteissa. Jokaisen suomalaisen tulisi ajatella omaa ja läheistensä tulevaisuutta pitämällä 72 tunnin kotivaraa. Tai edes jotain kaapin pohjalla. Pohjoismainen hyvinvointivaltio ei ole kiveen hakattu. Täälläkin tulee häiriöitä ja kriisitilanteita, vaikka postapokalyptinen MadMax- maailma ei olekaan ihan nurkan takana.

SUOMI ON SODASSA

On taas Vapun aika ja se tietää hulinaa eri puolilla Suomea. Rikoksia ja onnettomuuksia tulee tapahtumaan, jopa sellaisia joissa ihmisiä kuolee. Näin se on juhliessa ja siihen on totuttu.

Tänä vuonna AD 2017 uusi uhka ovat islamistiset terroristit. Useampaankin kertaan, viimeksi Tukholmassa, on ajettu rekalla ihmisjoukkoon. Tukholmassa kuoli viisi ja Nizzassa 84 Isistä kannattavan rekkakuskin uhrina.

Suomen poliisi varautuu rekka- ja muihin muslimien mahdollisiin iskuihin. Tampereella poliisi on tukkinut rekoilla ajoteitä estääkseen mahdollisen rekkaterroristin iskun Tapparaa ja Vappua juhlivaan ihmisjoukkoon. Samoin Helsingissä on raskasta liikennettä keskustassa rajoitettu.

Mitään uhkaa ei ole tiedossa, sanoo ylikomisario Jere Roimu Helsingin poliisista. Mutta varautua kuitenkin täytyy, se on kaikille selvää. Islamistisia terrori-iskuja on sattunut aina vain lähempänä Suomea ja on vain ajan kysymys, milloin Suomessa tapahtuu muslimien terroriteko. Ulkomailla muslimiterroristit ovat jo murhanneet ainakin kuusi suomalaista; kaksi suomalaista liikemiestä Bagdadissa vuonna 2004, kaksi suomalaista lähetystyöntyöntekijää Afganistanissa vuonna 2014 ja kaksi suomalaista sotilasta Afganistanissa vuosina 2007 sekä 2007. Islamistien vankina on ollut ainakin neljä suomalaista, ja Suomen viranomaiset ovat myöntäneet ettei kaikkia suomalaisten ulkomailla tapahtuneita sieppauksia ole kerrottu julkisuudessa.

Ja nyt otsikkoon; Suomi on sodassa. Eli Suomi käy sotaa ja on ollut Terrorin vastaisen sodan osapuoli siitä lähtien kun suomalaiset ns. rauhanturvaajat eli uuskielellä kriisinhallintajoukot lähtivät Afganistaniin vuonna 2002. Rauhanturvaaja on puolueeton toimija, joka yrittää estää sodan osapuolia taistelemasta keskenään ja kriisinhallintajoukot toimivat yhdellä puolella vastapuolta vastaan. Kriisinhallintaveteraaneille onkin vastikään myönnetty sotaveteraanin asema ja edut, tosin kiertoilmaisulla "kriisinhallintaveteraani".

Tilanne on se, että Suomella on sotilaita Irakissa kouluttamassa Isistä vastaan taistelevia kurdijoukkoja, median mukaan "rintaman läheisyydessä". Suomi on siis sodan aktiivinen osapuoli ja nyt Suomessa varaudutaan iskuihin, joita tekisi sama vihollinen kuin Irakissa eli Isis/ Isil/ Daesh.

Tilanne on sama kuin Jatkosodassa; Suomen sotilaat osallistuvat sodankäyntiin Suomen rajojen ulkopuolella ja samaan aikaan Suomessa, siis kotirintamalla, varaudutaan saman ko. vihollisen suomalaisia siviilejä vastaan tekemiin terrori-iskuihin. Tällä kertaa kyseessä eivät ole neuvostoliittolaiset/ venäläiset pommikoneet kaupunkien yllä ja erämaissa liikkuvat partisaanit, vaan kaupungeissa toimivat muslimiterroristit pommeineen, aseineen ja ajoneuvoineen.

Suomi on Terrorin vastaisessa sodassa puolensa valinnut, ja niin lienee hyvä. Puolueettomuus pahan  islamin edessä ei ole toimiva vaihtoehto. Varautuminen iskuihin sekä elämä terrorin uhan alla on uusi normaali ja sota tulee jatkumaan luultavasti vuosikymmeniä ennen kuin jompi kumpi osapuoli murskataan.