UNIVORMUSSA JULKISUUDESSA

Oululainen varusmies osallistui lauantaina 21.10.2017 sananvapautta puolustavaan mielenosoitukseen 05- kuvioisessa palveluspuvussaan. Hänet on nyt ilmoitettu Puolustusvoimille ja tänään 24.10. media kertoi, että varusmiehen osallistuminen mielenosoitukseen tutkitaan ja kyseista oululaista miestä tulla kuulustelemaan.

Puolustusvoimissa on voimassa periaate, että univormussa eri tapahtumiin osallistuminen olisi tekisi osallistumisesta virallista toimintaa. Eli univormu päällä ollaan aina palveluksessa, siviilipuvussa ollaan yksityishenkilönä.

Kesän 2017 Pride-tapahtumaan osallistui Puolustusvoimien palveluksessa oleva ylikersantti univormussa, ja aluksi häntäkin ruvettiin tutkimaan teostaan. Puolustusvoimat kuitenkin pian muutti kantaansa lievemmäksi ja sanoo nyt olevan "jokaisen omassa harkinnassa" osallistuuko univormussa Prideen.

Kyseessä olevan isänmaallisen varusmiehen tutkinta on vakava asia. Puolustusvoimien mielestä on sopivaa, osallistua homojen Pride-tapahtumaan, mutta ei puolustaa mielenosoituksessa sananvapautta. Todennäköisesti syynä on se, että homot ovat yleisesti hyväksyttyjä, mutta lauantain sanavapautta puolustava mielenosoitus oli Kansallimielinen liittouma-nimisen Facebook- ryhmän järjestämä.

Ymmärrän kyllä, että Suomen hallitus vastustaa isänmaallisuutta ja kaikkea, mikä voisi uhata tai kritisoida hallituksen toimintaa, mutta peräänkuulutan tasapuolisuutta. Mielestäni ei sovi, että joihinkin tapahtumiin saa osallistua rangaistuksetta, ja joihinkin ei. Sääntöjen tulee olla samat kaikille.

Olen aiemminkin kirjoittanut univormuista Pridessä ja muissa tapahtumissa. Mielipiteeni ei ole muuttunut; armeijan, poliisin ja muitten univormua käyttävien tahojen tulisi osallistua mahdollisimman paljon kaikenlaisiin tapahtumiin. Tämä tekisi univormuista tuttuja ja saisi yleisön suhtautumaan univormuihin neutraalisti, ilman että aletaan miettiä "Mitähän nyt on tekeillä kun poliisi on paikalla? Uskaltaako täällä ollakaan?"

Sääntöjen on oltava kaikille samat. Joko kaikki saavat osallistua univormussa kaikkeen, tai sitten ei kukaan mihinkään.

SIVARIT ISÄNMAAN ASIALLA

Olin joitakin aikoja vapaaehtoistyössä Valamon luostarissa ja tutustuin siellä palvelustaan suorittaviin siviilipalvelusmiehiin, joitten nimike pian muuttunee sukupuolineutraaliksi.

Siviilipalvelusta on aina rajoitettu määräämällä sille rangaistuksenomainen pituus, jonka oletetaan saavan miehet valitsemaan pienemmän pahan eli lyhyemmän asepalveluksen pitemmän siviilipalveluksen sijaan. Palvelus on ollut jopa 395 vuorokautta, lyhimmän asepalveluksen ollessa tuolloin 240 vuorokautta. Vielä nykyäänkin siviilipalvelus kestää 347 vuorokautta eli noin 12 kuukautta, lyhimmän asepalveluksen kestäessä 6 kuukautta. Tämä ei ole hyvä asia.

Siviilipalvelus on hyvä vaihtoehto, varsinkin nykyään kun puolustusvoimien sodanajan vahvuutta on rajusti pienennetty. Suomi tarvitsee sodan tai muun kriisin aikana puolustajia, mutta maataan voi palvella muutenkin kuin aseellisesti. Vanhukset ja muut siviilit tarvitsevat hoitoa myös sodan aikana ja siviilityöt täytyy kriisistä huolimatta jonkun tehdä. Tähän tarvitaan koko kansaa sivareina tai jollain muulla nimellä.

Esitän siviilipalveluksen lyhentämistä kuuteen kuukauteen, joka on myös lyhin asepalvelusaika. 

Siviilipalvelusmiehiä ei kannata pakottaa palvelemaan tarpeettoman pitkään kun he voisivat olla työelämässä maksamassa veroja tai opiskelemassa. Siviilipalveluspaikkojakin riittäisi useammalle mikäli siviilipalvelus kestäisi lyhimmän varusmiesajan eli kuusi kuukautta. Silloin siviilipalvelus ei olisi rangaistuksen kaltainen ja siitä tulisi kilpailukykyinen vaihtoehto asepalvelukselle.

On järjetöntä kouluttaa aseisiin satoja tuhansia miehiä, kun sodan tullen aseisiin kutsutaan vain pieni osa koulutetuista. Suomessa on noin 900.000 koulutettua aseikäistä, mutta ei välttämättä asekuntoista miestä puolustusvoimien sodanajan vahvuuden ollessa 230.000 sotilasta. Mikäli enemmän sotilaita tarvitaan korvaamaan kaatuneet, heitä voidaan lisää kouluttaa sodan aikana. Kymmeniä vuosia aiemmin armeijassa ollut reserviläinen täytyy joka tapauksessa kouluttaa sotaa varten uudestaan.

Motivoitunut sivari on yhteiskunnalle hyödyllisempi kuin pakotettuna armeijassa luumuileva varusmies. Tästä syystä siviilipalvelusta tulisi kehittää lyhyemmäksi ja kannustavammaksi kansalaispalvelukseksi, jonka voisi laajentaa koskemaan myös naisia.

Minä en kannata varusmiespalveluksesta luopumista, vaan kansalaispalveluksen  luomista paremmin tulevan sodan vaatimuksia vastaavaksi.