lauantai 11. lokakuuta 2014



+30 ASTETTA TAMMIKUUSSA

Olen jonkin verran matkustanut, enimmäkseen Suomessa ja Välimeren maissa ja ajanmittaan se ei ihan tuntunut riittävältä. Kesällä ei tee mieli pois Suomesta ja talvella joku parikymmentä astetta ilman lämpötilana sekä vesi ehkä 15-asteisena ei ollut tarpeeksi lämmintä.  Thaimaata oli moni kehunut, thaimaalaiseen ruokaan olin jo Suomessa tutustunut ja kun huomasin lämmön keskellä talvea olevan yli kolmenkymmenen asteen, kiinnostuin todella. Ajatuksena oli tehdä yksi isompi reissu parin pienemmän sijasta.

Ensimmäisen matkani Thaimaahan tein Khao Lakiin 2010, sinne missä Sauli Niinistö kiipesi puhelinpylvääseen tsunamia pakoon tapanina 2004. Ruoka oli hyvää, sää lämmin ja olin vanhempieni seurassa joten matkaseurakin oli hyvää. Khao Lak on pieni tsunamin runtelema kylä kansallispuiston alueella, ei siellä paljon tekemistä ollut. Lähinnä tuli oltua rannalla uimassa ja kävelemässä puuterihiekassa pitkiäkin matkoja. Tsunami  vuonna 2004 oli tuhonnut lähes kaiken, joten myös hotellit olivat 2010 upouusia ja hienoja. Palvelu oli erinomaista ja ystävällistä. Khao Lak oli kiva kohde, mutta olen sen verran kaupunkilainen, että joskus kaipasin terästä, betonia ja valinnanvaraa ruokapaikkojen suhteen.

Tästä syystä suuntasinkin seuraavana talvena Thaimaan Kanariaksi kutsuttuun Phuketiin, nyt äitini kanssa koska isän mielestä lento oli liian pitkä ja hän jäi kissavahdiksi kotiin. Phuket on noin 300.000 asukkaan saari, jolla on useampi matkakohde. Olimme saaren pääkaupungissa Phuketin kaupungissa. Siellä on jokaiselle jotakin; kauppoja, erilaisia ravintoloita, turistirysiä ja jossain määrin kulttuurikohteita. Venäläiset tuntuivat olevan suurin turistiryhmä mutta suomalaisiakin riitti. Erään kerran kävelin äidin kanssa kadun viertä ja viereen pysähtyi skootteri. Kuski esittäytyi Martiksi Sotkamosta ja kertoi edustavansa matkamessuja ja antoi arvat joilla luonnollisesti voitimme T-paidan. Martti maksoi taksin ”messujen” toistolle ”voittoa” hakemaan ja perillä paljastui messujen olevan uusi nimitys viikko-osakkeina myytäville asunnoille. Paidan takia emme vaivautuneet muutaman tunnin kierrokselle firman asuntoihin vaan jatkoimme kaupungin tutkimista. Jäimme sentään taksimatkan ja limsat jutusta voitolle. Myyntimiehiä pitää osata kuunnella tarkasti ja tulkita sanat harkiten.

Seuraavana talvena tammikuussa 2013 matkustin taas Phuketiin, nyt oli äitikin jäänyt kotiin joten kuljin yksin. Kävi se niinkin, mutta Phuket tuntui jo turhan tutulta paikalta ja se on Thaimaan kalleimpia turistipaikkoja, taksimatka tuktuk- nimellä tunnetulla lavataksilla saattaa maksaa kymmenenkin euroa ja muualla Thaimaassa pääsee saman matkan muutamalla eurolla. Busseja ei juurikaan ole, koska se olisi pois taksikuskien tuloista joten he pistävät vastaan mikäli bussilinjoja edes Phuketiin suunnitellaan.

Tapasin Phuketissa hotellissani kuusikymppisen suomalaispariskunnan, joka on käynyt Thaimaassa parisenkymmentä kertaa. He kehuivat Pattayaa, ja kun olin uutta paikkaa vailla, tammikuussa 2014 olisi tarkoitus suunnistaa Thaimaan Pattijoelle. Se on Thaimaan alkuperäinen turistirysä, johon matkailun aloittivat 1960-luvulla Vietnamista lomailevat amerikkalaissotilaat. Pattayalla on maine, että sitä joko rakastaa tai vihaa, kaikilla mielipide siitä. Joillekin riittää yksi matka eivätkä enää palaa, toiset tulevat joka vuosi uudestaan ja jotkut muuttavat sinne pysyvästi ikuiselle seiväsmatkalle.

Matkakuumetta alkaa pikkuhiljaa tehdä ja odotan innolla miten minun käy, käynkö kerran vai tuleeko käytyä useammin. Saapi nähdä.

Esa Paloniemi

Virreyssanomiin kirjoittamani Thaimaata koskeva juttu. Tammikuun matka piti peruuttaa, mutta nyt olisi uusi yritys suunnata erääseen aasialaiseen kalastajakylään nimeltä Pattaya. Nykyään pattayalaiset  tosin kalastanevat enemmän länkkärituristeja kuin kaloja.

1 kommentti:

  1. Tervemenoa. Jäät mukavaan koukkuun... Käytäväkorva Oulusta.

    VastaaPoista