torstai 22. joulukuuta 2016

VIERAASSA KAUPUNGISSA

Perussuomalainen kansanedustaja Ville Vähämäki tarjosi tänäkin jouluna oululaisille jouluaterian. Hyvin savustettu kinkku, porkkana- sekä lanttulaatikot, glögi, kahvi olivat Villen omista rahoistaan vaalipiirissään tarjoamia. Tänä vuonna jälkiruuaksi tarjottiin itse tehtyä mansikkasoppaa, jonka marjat olivat Ville Vähämäen vanhempien tilalta Pohjanmaalla.

Kävijöitä oli Oulun keskustassa Aleksinkulmassa runsaasti, 250-300 ollee aika hyvä arvio. Ruokaa jäi jonkin verran jäljellekin talkooporukan kymmenkunnan hengen jaettavaksi. Minäkin olin talkoissa joulumieltä luomassa ja korteni kekoon kantamassa.

Juuri talkoisiin osallistuminen saikin minut bloggaamaan. Olen nyt parisen vuotta ollut autoileva kansalainen, enkä ole sinä aikana juurikaan paikallisbusseilla matkustanut. Aleksinkulma oli kuitenkin keskellä kaupunkia ja päättelin, ettei kannata tulla talkoopaikalle omalla autolla koska parkkipaikat ovat harvassa ja kalliita. Bussilla sen sijaan pääsin Aleksinkulmaan ja takaisin kotiin lähes ovelta ovelle liikoja odottamatta.

Autoilijana en ole paljoakaan Oulussa ajanut,  ja ratissa olen seurannut tiiviisti muuta liikennettä sekä liikennemerkkejä. Niinpä bussissa istuessani aamukahdeksan maissa olin yllättynyt kuinka erilaiselta Oulu näyttää, kun saa katsella maisemia rauhassa. Paikat olivat tuttuja, mutta vaikuttivat vierailta koska en aikoihin ollut ohi ajaessani niihin kiinnittänyt huomiota. Ja olivat maisemat muuttuneetkin parissa vuodessa; Herukan pikkukauppa oli suljettu, Nikusen autokorjaamon rakennus purettu mutta ennen tutut rakennukset vaikuttivat kuin uusilta. Toppilan voimala oli isompi kuin muistinkaan ja erään toppilalaisen kerrostalon asunto, jonka ikkunassa lähes joka kerta kymmenen vuoden ajan bussilla ohi ajessani oli katselemassa vanha mies kunnes hän pari vuotta sitten katosi tarkkailupaikaltaan ja asunto tyhjeni, oli saanut uudet asukkaat. Luultavasti vanhus kuoli, ja asunto meni perillisille tai myytiin.

Haukiputaan puolella asuessa jää helposti huomaamatta Oulun keskustan tapahtumat ja tututkin asiat unohtuvat. Muistamistani kaupoistakin moni oli Valkean myötä sulkeutunut tai muuttanut kyseiseen ostoshelvettiin.

Bussimatka Oulun keskustaan Kellon Kiviniemestä oli siis kuin matka vieraaseen kaupunkiin. Täällä kalastajakylä-kaupunginosassa on melkeinpä herran kukkarossa; ei isoja liikkuja mihinkään suuntaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti