MATARENKI 11.9.2001

Muistan WTC-iskut vuonna 2001. Syyskuun 11. eikä 9.11. kuten voisi luulla amerikkalaisesta ilmaisusta 9/11 härmaläinen olettaa. Olin oppilaana Pohjoiskalotin Koulutusäätiössä Ruotsin Övertorneåssa, jonka suomalainen, tai pikemminkin meänkielinen nimi on Matarenki. Lieneekö nimi alunperin saamea, sitä en tiedä, ei tuo ihan suomeltakaan kuulosta.

Kurssin nimi oli CNC ja robotiikka, enkä ollut hääppöinen oppilas mutta viihdyin koulussa hyvin. Harvassa koulussa olen yhtä hyvin viihtynyt. Mutta takaisin tarinaan. Tapani mukaan olin tullut ajoissa kouluun ja puuhailin muistaakseni koneistusharjoitusten parissa. Joskus päivän mittaan, tarkkaa aikaa en muista, pistin merkille että norjalainen Peo, eli Per-Olof alkoi suorastaan asua internetiin yhdistetyllä tietokoneella CNC-koneen vieressä. Oli Peo useinkin koneella mutta hoiti siinä sivussa CNC-koneensakin, muttei  11.9.2001.

Ihmettelin mitä maailmassa on tapahtunut kun uutiset noin kiinnostavat, mutta en kiinnittänyt isompaa huomiota  jonkun toisen tekemisiin. Jonkin ajan kuluttua  Peon koneen ohi kulkiessani, hän alkoi puheisiin ja sanoi että New Yorkissa on lentokone törmännyt pilvenpiirtäjään,  ja kuolleita ollee paljon. Äijä näytti hieman järkyttyneeltä asiasta. Itse en tässä vaiheessa pohtinut asiaa tarkemmin, isossa maassa sattuu isoja asioita ja luulin vakavissani kyseessä olevan onnettomuuden. Pian Peo keskeytti koulupäivänsä koska halusi kämpilleen seuraamaan uutisia. Itse kävin koulupäivän loppuun, eipä sitä siinä vaiheessa paljoa jäljellä ollutkaan eikä minulla tuolloin ollut nettiä tai edes televisiota huoneessani  koulun asuntolassa. Björkenissä, ei Aspenissa,  johon muutin jokin aika myöhemmin ja johon toin television.

Koulupäivän päätyttyä menin asuntolaani Björkeniin ja tv-huoneessa oli tavallisuudesta poiketen toistakymmentä ihmistä television ääressä. Muutama sohvalla istumassa, ja loput sohvan takana seisomassa, ihan kuin ryhmäkuvan ottoon asettautuneena. Nyt aloin minäkin uskoa jotain isoa tapahtuneen, tavallisesti tv-huoneessa oli vain muutama ihminen, joista yksi oli aina sama, kymmenkunta vuotta Arizonassa ja Uudessa Meksikossa viettänyt suomalainen. Nimeä en muista, mutta hän oli yksi sohvalla istujista.

Huoneessani pistin radion päälle, sellainen minulla sentään oli. Kuuntelin Suomen YLEä, se kuului rajan pinnassa yhtä hyvin kuin Suomen puolella kilometrin päässä. Tv-huoneessa ei ollut istumapaikkoja ja siellä oli minun makuuni turhan paljon vieraita ihmisiä, joten en mennyt sinne, WTC-iskut kuuntelin siis radiosta, mikä lienee aika epätavallista. Filmin WTC-torniin törmäävästä suihkukoneesta näin vasta päiviä myöhemmin uusintana, mutta kuulin radiosta suomenkielisen kuvauksen tornien romahtamisesta, toimittajalta joka oli paikalla New Yorkissa. Aikaeron huomioon ottaen, saattoi olla jopa suora lähetys, Ruotsissa oli tuolloin iltapäivä tai alkuilta, joten USAssa lienee ollut aamu. Länteen mennessähän kellotaulu menee taaksepäin.

Kuuntelin raportointia myöhälle iltaan asti, mutta menin silti hyvissä ajoin nukkumaan. Varsinaisesti tilanteen pahuus selvisi minulle vasta viikonloppulomalla Oulussa kun pääsin seuraamaan televisiota ja käyttämään vanhempieni nettiä.