MEKÖ OLEMME KAIKKI MAAHANMUUTTAJIA?

Päivän uutisissa netissä, lehdessä ja televisiossa on ollut DNA:n käyttö sukututkimuksessa. Maksua vastaan voi sipaista poskensa sisäpintaa vanupuikolla, lähettää sen Amerikkaan ja aikanaan saa tiedon mistä esi-isät ovat tulleet ja mitä kautta minne päätyneet. Niin kutsuttu haploryhmä tiettävästi kertoo esi-isien reitin. Kriitikot tosin sanovat haploryhmän tutkimisen olevan yhtä luotettavaa kuin horoskooppi.

Joka tapauksessa YLE esittää varmana tietona että DNA-tutkimukset "vievät pohjan muukalaisvihalta ja rasismilta", sillä "olemme kaikki maahanmuuttajia". Tarkoitus pyhittänee keinot muokata mielipiteitä.

Itselleni on selvää, etteivät vaikkapa Afrikassa tai Siperiassa eläneet esi-isäni muuta sitä tosiseikkaa että minä olen suomalainen. Minulla on oma identiteettini ja muinaisilla sekä tulevilla esi- ja jälkipolvillani omansa. Minä en ole afrikkalainen vaikka edeltävät polvet sieltä tulivat, ja mahdolliset jälkipolveni esimerkiksi 1000 vuoden kuluttua eivät koe olevansa suomalaisia vain sen takia että esi-isiä Suomesta löytyy, mikäli itse asuvat vaikkapa Marsissa tai muualla.

Yleisradiolla varmasti on hyvä tarkoitus; muokata propagandalla mielipiteitä maahanmuutolle myönteiseksi ja rasismin vastaisiksi. En olisi omanlaiseni vastarannan kiiski, mikäli minuun YLEn agitprop ei vaikuttaisi eri tavalla.

Ajatukseni on tämä: Jos olemme kaikki maahanmuuttajia, se koskee myös maahanmuuttaneita Suomen asukkaita ja niitä joilla on juuret muualla. Eli jos minulle sanotaan esimerkiksi Abdirahim Husu Husseinin tai Jani Toivolan olevan suomalaisia, koska Husu on Suomen kansalainen ja on asunut täällä pitkään ja Jani on puoleksi kantasuomalainen, voin perustellusti ja YLEn uutisiin tukeutuen väittää vastaan ja sanoa: "Ei, he eivät ole suomalaisia vaan maahanmuuttajia". Sillä nythän on YLE julistanut ettei suomalaisia ole vaan ainoastaan maahanmuuttajia. Näin minä näen asian.

Viisaan miehen kuuluisaa lausetta mukaillen: Afrikkalaisia emme ole, maahanmuuttajia emme halua olla; olkaamme siis suomalaisia.

VIERAASSA KAUPUNGISSA

Perussuomalainen kansanedustaja Ville Vähämäki tarjosi tänäkin jouluna oululaisille jouluaterian. Hyvin savustettu kinkku, porkkana- sekä lanttulaatikot, glögi, kahvi olivat Villen omista rahoistaan vaalipiirissään tarjoamia. Tänä vuonna jälkiruuaksi tarjottiin itse tehtyä mansikkasoppaa, jonka marjat olivat Ville Vähämäen vanhempien tilalta Pohjanmaalla.

Kävijöitä oli Oulun keskustassa Aleksinkulmassa runsaasti, 250-300 ollee aika hyvä arvio. Ruokaa jäi jonkin verran jäljellekin talkooporukan kymmenkunnan hengen jaettavaksi. Minäkin olin talkoissa joulumieltä luomassa ja korteni kekoon kantamassa.

Juuri talkoisiin osallistuminen saikin minut bloggaamaan. Olen nyt parisen vuotta ollut autoileva kansalainen, enkä ole sinä aikana juurikaan paikallisbusseilla matkustanut. Aleksinkulma oli kuitenkin keskellä kaupunkia ja päättelin, ettei kannata tulla talkoopaikalle omalla autolla koska parkkipaikat ovat harvassa ja kalliita. Bussilla sen sijaan pääsin Aleksinkulmaan ja takaisin kotiin lähes ovelta ovelle liikoja odottamatta.

Autoilijana en ole paljoakaan Oulussa ajanut,  ja ratissa olen seurannut tiiviisti muuta liikennettä sekä liikennemerkkejä. Niinpä bussissa istuessani aamukahdeksan maissa olin yllättynyt kuinka erilaiselta Oulu näyttää, kun saa katsella maisemia rauhassa. Paikat olivat tuttuja, mutta vaikuttivat vierailta koska en aikoihin ollut ohi ajaessani niihin kiinnittänyt huomiota. Ja olivat maisemat muuttuneetkin parissa vuodessa; Herukan pikkukauppa oli suljettu, Nikusen autokorjaamon rakennus purettu mutta ennen tutut rakennukset vaikuttivat kuin uusilta. Toppilan voimala oli isompi kuin muistinkaan ja erään toppilalaisen kerrostalon asunto, jonka ikkunassa lähes joka kerta kymmenen vuoden ajan bussilla ohi ajessani oli katselemassa vanha mies kunnes hän pari vuotta sitten katosi tarkkailupaikaltaan ja asunto tyhjeni, oli saanut uudet asukkaat. Luultavasti vanhus kuoli, ja asunto meni perillisille tai myytiin.

Haukiputaan puolella asuessa jää helposti huomaamatta Oulun keskustan tapahtumat ja tututkin asiat unohtuvat. Muistamistani kaupoistakin moni oli Valkean myötä sulkeutunut tai muuttanut kyseiseen ostoshelvettiin.

Bussimatka Oulun keskustaan Kellon Kiviniemestä oli siis kuin matka vieraaseen kaupunkiin. Täällä kalastajakylä-kaupunginosassa on melkeinpä herran kukkarossa; ei isoja liikkuja mihinkään suuntaan.

KAKKA EI VÄHENE LEVITTÄMÄLLÄ

...sanoo vanha suomalainen sananlasku. Sama pätee myös Eurooppaan tuleviin pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin; ongelmat lähtömaissa eivät vähene vaan leviävät näitten maitten ulkopuolelle. Konfliktiin osallistuvat ihmiset ja ihmisten liikkuessa myös uudessa asuinmaassa alkavat kinat, riidat ja väkivalta ihmisten kesken, sillä konfliktin syyt eivät katoa.

Suomessakin moni ihminen on paennut ongelmia muuttamalla uuteen paikkaan, vain havaitakseen että ongelmat seuraavat perässä; seinäjokisesta juoposta tulee helsinkiläinen juoppo ja yksinäinen Helsingissä on yksin myös Seinäjoella. Ja shiioja tai kristittyjä vihaava sunni vihaa näitä myös Suomessa.

Viime vuosina on ollut useampikin tapaus, jossa turvapaikan hakuun Eurooppaan tullut on syyllistynyt terrorismiin tai muihin väkivaltarikoksiin. Mikäli syynä ei ole maahanmuuttajien geneettinen perimä, uskonto tai kulttuuri, niin syy on maahanmuutto. Ongelmat saavat ihmiset muuttamaan ja ongelmaisen ihmisen ongelmat vain pahenevat vieraassa ympäristössä. Kun ei osaa kieltä eikä kotoudu, niin ongelmia siitä tulee, ja ongelmien ratkaisu on miehillä usein väkivalta; joko yhdistettynä päihteisiin tai ilman. Mikäli päästään eroon tai vähennetään maahanmuuttoa, maahanmuutosta johtuvat ongelmat häviävät tai vähenevät.

Parasta kotouttamista on mahdollisimman vähäinen kotoutus; ihmiset joko kotoutuvat tai eivät. Osa kotoutuu ja jää, osa ei ja palaa kotiin. Lyhyesti ajatukseni on seuraava: pakolaiset eivät pakene terroria vaan tuovat terrorin mukanaan.

Poliittisesti epäkorrekti ajatus, mutta uskon olevani oikeassa.

JÄNKIEN NERO

Keskustan kunniapuheenjohtaja ja moninkertainen ministeri Paavo Väyrynen on saanut perustamalleen Kansalaispuolueelle kerättyä tarpeelliset 5000 kannattajakorttia saadakseen Kansalaispuolueensa puoluerekisteriin.

Paavo Väyrynen on vaikuttanut Keskustassa jo 1960-luvulta saakka eli viitisenkymmentä vuotta, ja uuteen puolueeseen hyppääminen olisi melkoinen loikka 71 vuoden ikää lähestyvälle miehelle. Kansalaispuolueen konseptikin on erilainen kuin muilla puolueilla; jäseneksi pääsevät vain kansanedustajat, Euroopan parlamentin MEPit ja eri alojen asiantuntijat. Tavallisia jäseniä ei ole lainkaan, vaan he voivat vaikuttaa Kansalaispuolueessa tukiyhdistyksen kautta.  Tällä Paavo haluaa mukaan muitten puolueitten jäseniä, kansalaispuoluelaisen ei tarvitse erota alkuperäisestä puolueestaan vaan Paavo Väyrysen mukaan voi toimia kahdessa puolueessa yhtä aikaa. Näin aikoo Paavokin tehdä; jatkaa keskustalaisena ja kuitenkin pyörittää Kansalaispuoluetta siinä sivussa. Hämminkiä herättää se, että Keskustan ja useimpien puolueitten säännöt kieltävät jäsenyyden useammassa puolueessa, ainakin jos aikoo olla ehdokas. Jos Paavo Väyrynen haluaisi pyrkiä Kansalaispuolueen riveistä vaikkapa Keminmaan kunnanvaltuustoon vaaleissa, se lopettanee Paavon jäsenyyden Keskustassa. Näin eräät sanovat mutta Paavo Väyrynen on eri mieltä.

Kuten Paavo Väyrynen sanoi YLEllä;  Kansalaispuolue on inklusiivinen eli se kerää yhteen eri aatteitten kannattajia, eikä eksklusiivinen eli se ei jaa ihmisiä "Meihin", oman puolueen jäseniin sekä "Muihin", muitten puolueitten jäseniin ja "Meidän" vastustajiin. Tämä kuulostaa oudolta ja puolueitten perinteitten vastaiselta; tapana on ollut olla yhdessä puolueessa koko ikänsä tai ainakin yhdessä kerrallaan. Loikkareita on ollut aikojen alusta asti joka puolueessa.

Kansalaispuolue voi olla Paavo Väyryselle tyypillistä "väyrystelyä" ja mediahuomion keräämistä, Keskustapuolueen painostamista antamaan Paavolle mikä Paavolle kuuluu, ikämiehen halua kokeilla jotain uutta, jättää jälkeensä perintö tai jotain muuta jonka vain Paavo Väyrynen tietää.

On kuitenkin mahdollista, että Paavo Väyrynen on jonkin jäljillä. Ehkä puoli vuosisataa politiikassa pyörinyt ja politiikkaa miettinyt mies on keksinyt uuden pyörän; uuden tavan tehdä politiikkaa. Mahdollisesti yhteen kuplaan sulkeutuminen ja muitten ulos sulkeminen on tulossa tiensä päähän ja Paavon ajatuksessa monissa järjestöissä toimimisessa on tulevaisuus. Kovin kaukaa haettua ajatus ei ole; ihmiset eivät enää halua sitoutua loppuiäkseen tai edes pitkäksi aikaa; ei puolueisiin, aatteisiin eikä kuntosaleihin. Tulevina aikoina ehkä ollaan ollaan vaikkapa vihreissä nuorena opiskelijana, aikuisiällä työelämässä Sosiaalidemokraateissa ja mikäli omaisuutta kertyy, niin Kokoomuksessa. Ja lisäksi ehkä multitaskataan muissa puolueissa taikka yhdistyksissä eli ympyröissä oman tilanteen mukaan.

Paavo Väyrynen on politiikan ammattilainen ja kehäkettu; hän on asioita miettinyt, tutkinut ja ne tuntee. Ei ole mahdotonta että Paavo on Suomen politiikan Jänkien Nero, joka on keksinyt aivan uuden tavan tehdä politiikkaa tai ainakin on haistanut mistä tuuli käy, ja surffaa Kansalaispuolueellaan uuden poliittisen aallon harjalla ensimmäisten joukossa.

SYYRIAN HAAVOITTUNEITA SUOMEEN HOITOON

Suomen pääministeri Juha Sipilä (kesk) sanoi päivän uutisissa, että Syyrian sisällissodassa haavoittuneita syyrilaisia voitaisiin ottaa hoidettavaksi, ja kaiketi sitä kautta asumaan Suomeen.

Ajatus on kaunis, varmasti hyvää tarkoittava ja pöyristyttävä. Haavoittuneitten joukossa saattaisi hyvinkin olla taisteluissa vammautuneita taistelijoita, eikä olisi käytännössä tai moraalisesti oikein ryhtyä erottelemaan hoidettavia isisläisiin, assadilaisiin tai muihin, joista osaa hoidetaan ja osa jätetään ilman hoitoa.

Lisäksi ihmettelen, miksi juuri syyrialaiset saisivat hoitoa eivätkä esimerkiksi irakilaiset, afganistanilaiset, algerialaiset, libyalaiset, sudanilaiset tai minkään muun konfliktin taikka sodan haavoittuneet. Sodat eivät maailmasta lopu; kun Syyrian sota aikanaan loppuu, uusi on jo alkamassa.

Tärkeimpänä syynä miksi syyrialaisia, tai muitakaan ei pitäisi hoitaa Suomessa, on Suomen terveydenhuolto. Jonot ovat suomalaisille pitkiä, hoidon saanti epävarmaa ja uusien potilaitten tulo vain pahentaisi tilannetta. Ja Suomessa on tapana olla vieraskoreita ja antaa ulkomaalaisille etuoikeuksia, jotka suomalaisilta kielletään, eli on olemassa riski että syyrialaiset päästettäisiin jonottavien suomalaisten ohi hoitoon. Tämä jos mikä lisäisi rasismia ja muukalaisinhoa Suomessa. Suomalainen on pitkämielinen, mutta ennemmin tai myöhemmin kamelin selkä katkeaa.

Nojoo, olisi sodassa haavoittuneitten syyrialaisten hoitamisesta hyötyä Suomellekin, ainakin jonkin verran. Suomen lääkärit ja varsinkinkin sotilaslääkärit, saisivat harjoituspotilaita nykyaikaisten sotavammojen hoidon järjestämiseen. Suomalaisilla ei ole onnekseen vuosikymmeniin ollut juuri lainkaan mahdollisuuksia tutustua käytännössä ampuma- , räjähdys-, ynnä muitten sotavammojen parantamiseen. Oikeasti sodassa haavoittuneitten potilaitten hoito antaisi Suomen sotilas- ja siviiliterveydenhuollolle arvokasta tietotaitoa, jota huonolla onnella tulevaisuudessa saatetaan tarvita. Nykyisin sotavammojen hoitoa opetellaan sikoja sekä nukkeja käyttäen, eli oikeat sotavammat oikealla ihmisellä antaisivat oikeaa kokemusta lääkäreille ja sairaanhoitajille.

Oikea tapa hoitaa syyrialaisia potilaita on hoitaa heitä Syyrian terveydenhuollon parissa. Mikäli Suomen ja  muun Lännen täytyy siihen puuttua, olisi kustannustehokkainta ja eettisintä lähettää terveydenhuoltohenkilöstö paikan päälle Turkkiin tai muualle Lähi-Itään, eikä rahdata vammautuneita potilaita ambulanssilennoilla Eurooppaan.

NIMETTÖMÄT ILMIANNOT EIVÄT KUULU SUOMEEN

Kun olin aikoinaan yhteiskuntaopin tunnilla, minuun iskostettiin ajatus että nimettömät ilmiannot eivät kuulu demokratiaan. Opettajan mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus tietää mistä syytetään ja kuka syyttää, kyetäkseen puolustautumaan.

1980-luvun hyvinä aikoina näin saattoi ollakin, mutta 2000-luvulla Suomi on livennyt tuosta demokratian edellytyksestä. Lähes jokaisella virastolla on puhelinnumero ja nettisivu joihin voi jättää perustellut tai perustelemattomat vinkkinsä rikoksista ja väärinkäytöksistä; poliisilla, Tullilla, Kelalla, Verohallinnolla ja ties kenellä. Valtio suorastaan kehottaa tekemään ilmiantonsa nimettömänä ja nimettömät syytökset ovat uusi normaali yhteiskunnassa.

Itse vastustan nimettömiä ilmiantoja ja pidän kiinni koulussa opetetusta. Nimetön ilmianto on kuin nimetön vihapuhe; sillä toisinaan halutaan aiheuttaa harmia ilmiannon kohteelle ilman todellista epäilyä rikoksesta.

Nimetön ilmianto jättää myös oven auki hallinnon virkamiesten väärinkäytöksille; poliisi vaikkapa haluaa aloittaa tutkinnan rikollisesta tai ikävästä naapurista, joten poliisi tekaisee netissä kyseistä henkilöä koskevan nimettömän ilmiannon ja pääsee tutkimaan "epäillyn" auton tai tiedot arkistoista. Ja tämä on oikea huolenaihe; tapaus Jari Aarnio ja Mika Myllylän tietoja karpaasin kuoleman jälkeen urkkineet 136 poliisia osoittavat että Suomenkin poliisista löytyy epärehellisiä henkilöitä.

Ilmiantajat ja todistajat joutuvat Suomessakin uhkailun ja väkivallan kohteeksi, mutta nimettömät ilmiannot ovat tautia pahempi lääke; turvallisuus on toteutettava muuten kuin diktatuurimaista tutuilla nimettömillä syytöksillä.

Puskista on helppo huudella, mutta sanoihin on helpompi uskoa kun niiden takana seisoo ihminen.

SUVAKISMIN MUSTA TIISTAI

Suomen Itsenäisyyspäivä 6.12.2016 oli synkkä ja musta päivä suvakisteille, liberaaleille ynnä muille äärivasemmistolaisille. Kansallismielinen 612- kulkue Suomen itsenäisyyden muistoksi keräsi jättiläismäisen osallistujamäärän; suuremman kuin vastustajien yritys sabotoida tilaisuus.

Narinkkatorilla Kampin edessä alkoi kello 15.30 Fortress Europe- tilaisuus. Kirpeään pakkasilmaan tuli noi 150 ihmistä juomaan glögiä, kuuntelemaan puhujia ja musiikkia. Tilaisuuden juonsivat Tiina "Tuonen Joutsen" Wiik sekä Kyuu Eturautti, molemmat kansallismielisten parissa tunnettuja. Musiikkina tapahtumassa oli mm. Maamme-laulu, Finlandia-hymni sekä Sabatonin Suomi-aiheisia hevikappaleita.

Puhujia Narinkkatorilla oli useita; kuten Perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen ja kansanedustaja Mika Raatikainen, oululainen Junes Lokka ja monia muita yksityisiä sekä julkisia henkilöitä.

Kampin tilaisuuden osallistujat kävelivät yhdessä Töölöntorille osallistuakseen 612-kulkueeseen ja siellä pajatso laukesi kunnolla; tori edellisvuottakin täydempi ihmisistä. Kulkueen järjestäjiin kuuluva Tuukka Kuru piti isänmaallisen puheen ja osallistujille jaettiin soihdut. Osa marssijoista oli varautunut ottamalla mukaan omat soihdut ja 612-yhdistyksen jakamat 3000 soihtua menivät kaikki kuin kuumille kiville, ja osalle osallistujista soihtua ei riittänytkään.

Kulkueen lähtiessä kello 18.30 aikaan jossain peräpäässä oli kuuleman mukaan kaplakka, kulkueen vastustajien käydessä osallistujien kimppuun mutta poliisi sai häiriköt hallintaan.

612-kulkue eteni hyvässä järjestyksessä kohti Hietaniemen hautausmaata ja häiriöitä ei matkan varrella ollut havaittavissa. Matkan varrella näkyi pari tyttöä pahvilapun kanssa, johon oli kirjoitettu "EI RASISMIA" ikäänkuin Suomen itsenäisyyden muistaminen olisi rasistista. Tytöt eivät kuitenkaan häirinneet kulkuetta; heidän järkytyksensä tuhansien osallistujien määrän nähdessään näkyi kasvoilta. Tytöt saivat palella kadun varrella pitkään, jos aikoivat odottaa koko kulkueen marssivan ohitseen.

Koko kulkueella oli mittaa varmasti 1-2 kilometrin verran ja soihtumeri jatkui edessä sekä takana niin kauas kuin silmä kantoi.

Antifa oli tänäkin vuonna paikalla kyltteineen, mutta pysyi joukkovoiman edessä hiljaa. 612-kulkue tervehti heitä reippailla "HA HA ANTIFA"- huudoilla, joihin ei vastausta kuulunut.

Hietaniemen sankarihautausmaalle saavuttiin määrättyyn aikaan ja eräät virittelivät paikalla laulua. Tilaisuus oli kuitenkin melko lailla ohi. Erään toisen perussuomalaisen kanssa kävelimme pimeän hautausmaan halki takaisin keskustaan.

Vuoden 2016 itsenäisyyden 612-kulkue oli menestys. 3000 jaettua soihtua ja kun osalla oli omat, osan jäädessä ilman, mukana oli keveästi 3200-3300 ihmistä. Poliisi ja kulkueen joukkovoima sekä järjestyksenvalvojat pitivät tilaisuuden rauhallisena ja ensiapuhenkilöstö avusti pätevästi muutamaa kulkueeseen vammoistaan huolimatta osallistuvaa.

Vuonna 2015 kulkueeseen osallistui noin 700 ihmistä, 2016 yli 3000. Ensi vuonna Suomen itsenäistymisen 100-vuotisjuhlavuonna mennee 10000 osallistujan raja rikki.

Kiitän Tuukka Kurua ja muita järjestäjiä loistavasta tilaisuudesta. Ensi vuonna uudestaan.