LAKIMIEHET JA SYYTTÄJÄT

Tänään 8.10.2014 julkistettiin YLE Uutisten tutkimus, jossa kysyttiin tuomarien mielipidettä tuomioistuimissa toimivien lakimiesten ja syyttäjien ammattitaidosta. 98% sanoi ettei lakimiesten ammattitaito ollut aina riittävä juttujen hoitamiseen. Kuulostaa pahalta. Kyselyn saaneitten tuomarien vastausprosentti oli 35 %.

Se, minkä itse pistin merkille oli että julkistetussa tutkimuksessa puhuttiin talousrikoksista, asuntokauppa- ja urakkariidoista, toimeentuloturva-asioista sekä maankäyttö- ja rakennusasioista. Rikosasiat, jotka eniten kiinnostaisivat yleisöä, oli ilmeisesti rajattu tutkimuksen ulkopuolella tai tulos oli päätetty jättää julkaisematta. Ihmettelen miksi?

Mikäli kyselyyn vastanneista tuomareista suuri osa oli sitä mieltä, että lakimiesten ja syyttäjien ammattitaito ei ollut tarpeeksi hyvä yllä mainituissa asioissa, se tuskin on riittävän hyvä pahoinpitelyjen, ryöstöjen, varkauksien ja muitten rikosten kohdallakaan.

Pidän mahdollisena että joku päättävässä asemassa oleva teki päätöksen ettei rikosjuttuja oteta tutkimukseen mukaan tai jos tutkittiin, niin tulos jätettiin julkaisematta koska kansalaisten usko oikeuslaitokseen on muutenkin heikko. Venettä ei haluttu heilutella eduskuntavaalien ollessa puolen vuoden päässä. Kansahan voisi äänestää väärin.

SUOMEN ONGELMANA LIIAN NUORET PÄÄTTÄJÄT

Olen sitä mieltä, että syy Suomen kurjaan tilanteeseen on päättäjien nuoruus. Monikin puolueen puheenjohtaja on hädin tuskin keski-ikäinen, jolla ei ole juurikaan elämän kokemusta politiikan ulkopuolelta. He ovat siirtyneet koulunpenkiltä päättämään kansalaisten elämästä ilman omaa kokemusta rivikansalaisena olosta. Kun ei ole koskaan ollut vaikkapa työttömänä, on helppo luulla työttömien olevan vain muita laiskempia. Ministerivalinnoissakin kokemus on haitta, varsinkin naisille. Vain nuoret ja kauniit naiset pääsevät ministereiksi.

Ikääntyneitten määrä Suomessa on niin suuri, että sen pitäisi näkyä päättäjien joukossa. Nuorissa on tulevaisuus, mutta ei nykyisyys. Heidän aikansa pitäisi tulla kokemuksen karttuessa. Poliitikkojen tulisi vaihtua aikanaan, mikä tapahtuisi luonnostaan mikäli päättäjät olisivat vanhempia.

Jos huonosti käy, samat nykyiset nelikymppiset ja nuoremmat poliitikot ovat päättämässä asioista vielä 30-40 vuoden kuluttua. Sittenhän he ovat kaipaamiani vanhempia valtiomiehiä, mutta heidän kokemuksensa rajoittuu edelleen politiikan tekemiseen ilman taitoa kansalaisten edun ajamisesta.

Esa Paloniemi
Oulu

IDOLS-KISAAJAN HAASTATTELU

Idolsin viimeisimmältä kaudelta tuttu Niko Brotkin vieraili Mielenvireydessä helmikuussa. Jos hyvin käy, Niko saattaa esiintyä yhdistyksen tilaisuudessa tulevaisuudessa. Hoikka, tummatukkainen nuori mies tuli haastatteluun juuri oikeaan aikaan, ei liian aikaisin eikä myöhään. Tehty yövuoro tehtaalla ei näy päälle päin. Otamme kupilliset kahvia ja siirrymme ryhmähuoneeseen.

Niko Brotkin on 25-vuotias oululainen elektroniikkatyöntekijä, jonka ura laulajana on jo lähtenyt käyntiin. Ensimmäinen julkinen esiintyminen Nikolle oli hänen omilla syntymäpäivillään viisivuotiaana ja siitä hän jatkoi esiintymällä ala-asteen juhlissa.  Nyt hänellä on oma metalliyhtye New Media ja aikeissa on perustaa akustinen kevyempää musiikkia soittava trio. Tässä tapauksessa kevyt musiikki tarkoittaa poprocktyyppistä iskelmäksikin luokiteltavaa musiikkia. Kysyin Nikolta, mitä luovuus hänelle merkitsee. Vastaus tuli miettimättä: luovuus on uusia ideoita, uudistumista ja ajan hermolla oloa. Työssään Nokia Siemens Networksilla Niko pääsee toteuttamaan luovuutta korjaamalla tukiasemia ja piirilevyjä. Ongelmat eivät ratkea itsestään, ratkaisut pitää luoda. Toinen luovuutta vaativa projekti Nikolla on englanninkielinen fantasiaromaani. Ylä-asteelta saakka käynnissä olevassa romaanissa sankari yrittää torjua uhkaavan maailmanlopun. Kirja on jäissä työn ja laulajan uran viedessä ajan, mutta ei unohdettu. 

Tämän kaiken lisäksi Niko suunnittelee tietokonepeliä, joka valmistunee aikanaan. Laulunsa Niko tekee yhdessä yhtyeen kitaristin kanssa yhteistyössä kahvilla istuen . Useimmiten ensin syntyy melodia, jonka ympärille kehitellään laulua.

Musiikin alalla Niko Brotkin on lähinnä itseoppinut. Koulun musiikin tuntien lisäksi hänellä ei ole alan koulutusta, epävirallisten laulutuntien lisäksi. Mahdollisesti tulevaisuudessa odottavat alan perusopinnot, mikäli ura sallii. Muuta koulutusta Nikolla kyllä on, elekroniikka-asentajan koulutus on pohjana  ja sitä kautta vakinainen työ Nokia Siemens Networksilla.  Nykyiseen työpaikkaansa Niko päätyi samassa paikassa työskennelleen kaverinsa kautta ensi kerran vuonna 2007. Työnantaja suhtautuu myönteisesti Nikon urasuunnitelmiin. Vapaata musiikkia varten löytyy ja luonnollisesti Nikoa on pyydetty esiintymään firman pikkujouluihin.

Muita harrastuksia Nikolla on muutamia. Kuntoa hän pitää yllä lenkkeilyllä, sulkapallolla ja kuntosalilla käymällä. Hän käy myös pelaamassa biljardia. Television suhteen hänelle käy Salatut elämät, ja huumoripitoiset ohjelmat kuten Uutisvuoto tai Hyvät ja huonot uutiset. Kirjoja Niko lukee aika vähän, joskus omaelämäkerrat kolahtavat.

Niko Brotkin osallistui Idolsiin jo vuonna 2009 Rovaniemen karsinnoissa. Silloin jatkopaikkaa ei irronnut mutta uusintayrityksellä 2013 kilahti vaskooliin kunnolla. Kultainen lippu ja finaalipaikka olivat saavutuksena. Tuhansien kokelaitten joukosta Niko pääsi seitsemännelle sijalle. Idolsista hänelle jäi parhaiten mieleen se, mitenhän ylitti omat odotuksensa. Myös televisio-ohjelman teon prosessi jäi Nikolle mieleen. Sellainen on ammattimaiseksi esiintyjäksi haluavalle hyödyllistä oppia.

Tulevaisuuden suunnitelmistaan Niko kertoo sen verran, että hän haluaisi jonain päivänä elättää itsensä laulajana. Toistaiseksi hän aikoo pysyä Oulussa, mutta muutto Helsinkiin isommille pelikentille voi jonain päivänä olla edessä. Poissuljettua ei ole sekään, että Niko osallistuisi muihin kilpailuihin tai ehkä Euroviisuihin. Viisut ovat Nikolle tärkeitä, hän aikoo lähteä katsomaan Ruotsin euroviisujen karsintaa Tukholmaan haastattelua seuraavalla viikolla. Kysyin Nikolta voisiko hän osallistua Ruotsin Idolsiin, sieltähän on ruotsinsuomalaisia tullut Suomen kilpailuihin. Muuten se voisi käydä, mutta pitäisi osata ruotsia paremmin, arvelee Niko.  Tulevaisuus on kuitenkin avoin ja Niko nuori.

Erikoinen sukunimi kiinnosti minua. Niko Brotkin kertoi ukkinsa olevan Karjalan Impilahdelta ja muutaman sukupolven päässä esi-isät olivat venäjänkielisiä. Nikon isän suku on suomalaista mutta sekin on Ruotsista ja parin polven päässä ”umpiruotsalaista”, kuten Niko sanoo.

Kahvit on nyt juotu ja haastattelu lopuillaan. Kysyin Nikolta vielä kesälomasuunnitelmista ja loppupäivän ohjelmasta. Kesäloman Niko aikoo pitää kahdessa osassa ja käydä risteilyllä Helsingistä, enempää ei ole vielä tiedossa keikkailun lisäksi. Haastattelun jälkeen odottavat treenit yhtyeen kanssa ja illalla Niko suunnistaa takaisin yövuoroon elektroniikkatehtaalle. Vuorotyö tehtaalla ja laulajanura siinä sivussa vaativat veronsa, mutta Niko Brotkin ei valita. 

Yhdistyksen lehteen tehty haastattelu.

PERUSSUOMALAISILLE YHTEYDET RUOTSIDEMOKRAATTEIHIN

Perussuomalaisten piiristä on sanottu, että emme ole ruotsalaisten Sverigedemokraterna- puolueen veljespuolue eikä Ruotsin vaalien voittajiin pidetä virallisia suhteita. Vaikka ruotsidemokraateilla ja perussuomalaisilla on erilainen tausta ja mielipiteiltämme emme ole yhtä mieltä, kannattaisi silti aloittaa puheyhteys Ruotsin valtiopäivävaalien voittajiin. Vaalit hävinneet Ruotsin puolueet aikovat jatkaa SDn eristämistä ja ja samaa kohtelua on vaadittu Suomessa perussuomalaisillekin. Saattaa tulla päivä jolloin se olemme me, joka tarvitsee kannustavia sanoja ystävältä.

Maahanmuuttokriittisten puolueitten yhteistyön puute pelaa ainoastaan vastustajiemme pussiin. Ilman laajempia yhteyksiä eurooppalaisiin vihattuihin puolueisiin, ei muutosta maanosassamme saada aikaiseksi. Kaukaisten maitten samanmielisten, kuten tanskalaisten, kanssa toiminta jää vähäiseksi matkojen takia, ystäviä tarvitaan lähempääkin. Omasta mielestäni Ruotsin Sverigedemokraterna-puolue on liian lähellä ja 13% äänisaalillaan liian iso, että perussuomalaisten kannattaisi hylkiä heitä yhdessä Ruotsin sosiaalidemokraattien ynnä muitten mukana. Naapurimaina saisimme ruotsalaisten kanssa hyvät ja toimivat suhteet, jos vain tartumme toimeen.

Esa Paloniemi
Oulu

Perussuomalainen- lehteen lähetetty mielipidekirjoitus.

NAPAPIIRIN SANKARIT 2

Olin parina päivänä avustajana Napapiirin sankarit- elokuvan jatko-osan kuvauksissa. Pitkästä aikaa pääsin näkemään elokuvan tekoa kameran toiselta puolen, sillä edellisen kerran toimin avustajana Valo- nimisessä yhteispohjoismaisessa nuortenelokuvassa vuonna 2004. Kipinä siitä jäi ja olen tähystellyt uutta mahdollisuutta kymmenen vuotta.

Elikkä siis, nähtyäni netissä uutisen Napapiirin sankarien kakkososan kuvauksista, jossa mainittiin avustajia etsittävän, pistin viestiä menemään ja tärppäsi. Aikanaan tuli tieto missä ja milloin minun tulisi olla kuvauksia varten. Aterian ja pienen palkkion saan toiminnastani avustajana, mutta asuminen ja matkat piti järjestää itse. Otin reissun elämyslomana, olisin voinut laittaa rahaa vaikkapa Turkin matkaan mutta siellä olen useampaan kertaan käynyt eikä se tai vastaavat paikat herätä enää samanlaista mielihyvää kuin ensimmäisillä matkoilla. Kaikkeen leipääntyy.

Kuvauspäivät venähtivät pitkiksi, mutta ei niitä montaa ollut. Lisäksi olin tekemässä sellaista, mikä minua kiinnosti joten ei tehnyt tiukkaa olla kymmentä tuntia ohjattavana. Oli siinä pitkästi odotteluakin ja ruokatauko, eli ei siinä hikoamaan joutunut. Kahvitkin tulivat talon puolesta, joten mikäpä siinä ollessa.

Vielä joutuu vuoden päivät odottamaan ennen kuin pääsen valmiin elokuvan näkemään. Elokuvia katsoo ihan uudella tavalla, kun päässyt näkemään prosessia sisältäpäin, avustajavirkaveljiin ja - sisariin kiinnittää enemmän huomiota sekä muihin yksityiskohtiin. Ikään kuin mielessään näkee kuvaustilanteen eikä valmista, ruudulla näkyvää elokuvan kohtausta.

Kuvauksiin tultuani, allekirjoitin vaitiolosopimuksen eli sopimusteknisistä syistä vaikenen tietooni tulleista juonenkäänteistä. En niihin huomiotani kiinnittänytkään, sillä kuuntelin korvat höröllä ohjeita ja parhaan kykyni mukaan toimin niiden mukaan. Muitten avustajien ja varsinaisten napapiirin sankarien tekemisiin en ehtinyt kiinnittää huomiota. Odotan valmista rainaa.

Jos jotain kiinnostaa elokuvan tekemiseen osallistuminen, kannattaa kuuklailla elokuvia ja lukea uutisia tekeillä olevista elokuvista, niissä on monesti osoite avustajaksi hakeutumiseksi. Useimmilla tuotantoyhtiöillä on myös sivuillaan lomake avustajapankkiin ilmoittautumiseksi. Sekin kannattaa tehdä, jostain se on aloitettava. Täyttää lomakkeen ja vastaus tullee aikanaan, ellei niin yritä muualla.

Tänään luki uutisissa Aku Louhimiehen suunnittelevan uutta versiota Tuntemattomasta sotilaasta. Tarkkailen siis asiaan liittyviä uutisia.

IRLANTILAISET JA SOMALIT

Aikoinaan, Israelia kiertäessä, vastaani tuli usein irlantilaisia. Useimmat olivat kovasti kansallismielisiä ja ylpeitä siitä, että olivat irlantilaisia. Jossain kännin vaiheessa lähes kaikki muistivat mainita, että Irlannin ulkopuolella asuu enemmän irlantilaisia tai irlantilaistaustaisia kuin itse Irlannissa. Jotkut sanoivat maailmalla olevan 40 miljoonaa irlantilaista, jotkut peräti 90 miljoonaa jotka kaikki kuulemma ovat humalassa Pyhän Patrikin päivänä 17. maaliskuuta joka vuosi.

Jotenkin irlantilaiset pitivät irlantilaisten määrää ulkomailla hyvänä tai koleana asiana. Itse joskus ilkeyksissäni tai huumoripäissäni huomautin ettei Irlanti taida kiva paikka olla, jos edes irlantilaiset itse eivät kestä omassa maassaan asua. Se pisti monelle smaragdisaarelaiselle jauhot suuhun.

Tuli mieleeni, että myös muita kansallisuuksia on suuressa määrin kotimaansa ulkopuolella,  esimerkiksi somaleitakin ollee maailmalla viitisen miljoonaa. Se on Internetin mukaan noin puolet Somalian 10, 5 miljoonasta asukkaasta. Itsenäiseksi julistautuneesta Somalimaasta en ole varma onko se laskettu mukaan Somaliaan.

Somalit lisääntyvät tehokkaasti suurperheissään ja on mahdollista, että tulevaisuudessa suurin osa somaleista asuu kotimaansa ulkopuolella irlantilaisten tapaan. Kuka tietää, ehkäpä sukupolven tai parin päästä somalit kehuskelevat lukumäärällään ulkomailla, mahdollisesti selvin päinkin. Somaleilla on mahdollisuudet tulla maailman uusiksi irlantilaisiksi, joita asuu jo nyt joka puolella maapalloa. Irlannin noin 3.000 somalille saattaa tulla identiteettikriisi, kehuako irlantilaisena irkkujen diasporalla vaiko somalina somalien vastaavalla.

YÖBUSSI SUOMEN HALKI

Tulin viime yönä etelä- Suomesta sukuloimasta. Olen vuosien mittaan sahannut edestakaisin junalla ja lentokoneella, tällä kertaa teki mieleni kokeilla jotain uutta. Tulin siis yöbussilla Helsingistä Ouluun. Valinta oli helppo; juna olisi lähtenyt kello 20.06 ja siinä olisi ollut vaihto Tampereella mutta bussilla pääsin suoraan Ouluun kello 20.30 Kampista, molemmat olivat Oulussa samoihin aikoihin aamuviiden aikoihin.

Bussimatka Suomen halki oli elämys, ehkä siinä oli uutuuden viehätystä. Katselin uusia maisemia ja niinkin tavallinen näky kuin Lidlin keltainen pyörylä vaikutti mielenkiintoiselta pimenevässä illassa. Ohiajavat autot ja talojen valot herättivät kiinnostustani; "kukahan tuossa menee tai asuu?" Samana päivänä olin nähnyt uutisista jättiläismaisen Koffin punaisen mainostölkin purkupäätöksen, alkoholiahan ei saa mainostaa. Ja kuinka ollakaan, bussin reitti kulki juuri tuon miljoonan kolmasosalitraisen suurtölkin ohitse. Tulipa sekin nähtävyys nähtyä ennen sen hävittämistä kansanterveyden nimissä.

Itse bussimatka oli rauhallinen. Junat ovat tupaten täynnä Tampereelle asti mutta onnikassa oli vain puolen tusinaa matkustajaa, ja Ouluun asti meistä tuli vain kolme. Yö sujui hyvin uusia maisemia katsellen kunnes uni voitti ja nukuin matkan muutaman viimeisen tunnin.

Bussimatkustus saattaa hyvinkin olla herrasmiehen tapa matkustaa; tilaa viihtyisissä autoissa on, busseissa on pimeähköä joten voi katsella ulos tai nukkua ja kokemukseni mukaan nykyään on vessa linja-autoissa vakiovarusteena. Ihan toimiva pönttö, tosin se oli ovelasti suunniteltu niin että oli mukavinta istua alas kuin lorotella miehisesti seisaaltaan. Jokin pömpeli oli asetettu pöntön yläpuolelle seisomista estämään.

Ikävintä bussimatkailussa oli hinta ja tauot. Hinta oli parikymppiä korkeampi kuin junalippu, tosin matkanteko on mukavampaa ja taukoja ei juuri ollut. Bussi pysähtyi sen verran että matkustajia pääsi ulos ja sisään, mutta pitempiä lepohetkiä ei ollut. Olin onneksi älynnyt ostaa evästä matkalle.

Saatanpa hyvinkin matkustaa toistekin bussilla, ainakin siihen saakka että siihenkin alkaa leipääntyä.