MATARENKI 11.9.2001

Muistan WTC-iskut vuonna 2001. Syyskuun 11. eikä 9.11. kuten voisi luulla amerikkalaisesta ilmaisusta 9/11 härmaläinen olettaa. Olin oppilaana Pohjoiskalotin Koulutusäätiössä Ruotsin Övertorneåssa, jonka suomalainen, tai pikemminkin meänkielinen nimi on Matarenki. Lieneekö nimi alunperin saamea, sitä en tiedä, ei tuo ihan suomeltakaan kuulosta.

Kurssin nimi oli CNC ja robotiikka, enkä ollut hääppöinen oppilas mutta viihdyin koulussa hyvin. Harvassa koulussa olen yhtä hyvin viihtynyt. Mutta takaisin tarinaan. Tapani mukaan olin tullut ajoissa kouluun ja puuhailin muistaakseni koneistusharjoitusten parissa. Joskus päivän mittaan, tarkkaa aikaa en muista, pistin merkille että norjalainen Peo, eli Per-Olof alkoi suorastaan asua internetiin yhdistetyllä tietokoneella CNC-koneen vieressä. Oli Peo useinkin koneella mutta hoiti siinä sivussa CNC-koneensakin, muttei  11.9.2001.

Ihmettelin mitä maailmassa on tapahtunut kun uutiset noin kiinnostavat, mutta en kiinnittänyt isompaa huomiota  jonkun toisen tekemisiin. Jonkin ajan kuluttua  Peon koneen ohi kulkiessani, hän alkoi puheisiin ja sanoi että New Yorkissa on lentokone törmännyt pilvenpiirtäjään,  ja kuolleita ollee paljon. Äijä näytti hieman järkyttyneeltä asiasta. Itse en tässä vaiheessa pohtinut asiaa tarkemmin, isossa maassa sattuu isoja asioita ja luulin vakavissani kyseessä olevan onnettomuuden. Pian Peo keskeytti koulupäivänsä koska halusi kämpilleen seuraamaan uutisia. Itse kävin koulupäivän loppuun, eipä sitä siinä vaiheessa paljoa jäljellä ollutkaan eikä minulla tuolloin ollut nettiä tai edes televisiota huoneessani  koulun asuntolassa. Björkenissä, ei Aspenissa,  johon muutin jokin aika myöhemmin ja johon toin television.

Koulupäivän päätyttyä menin asuntolaani Björkeniin ja tv-huoneessa oli tavallisuudesta poiketen toistakymmentä ihmistä television ääressä. Muutama sohvalla istumassa, ja loput sohvan takana seisomassa, ihan kuin ryhmäkuvan ottoon asettautuneena. Nyt aloin minäkin uskoa jotain isoa tapahtuneen, tavallisesti tv-huoneessa oli vain muutama ihminen, joista yksi oli aina sama, kymmenkunta vuotta Arizonassa ja Uudessa Meksikossa viettänyt suomalainen. Nimeä en muista, mutta hän oli yksi sohvalla istujista.

Huoneessani pistin radion päälle, sellainen minulla sentään oli. Kuuntelin Suomen YLEä, se kuului rajan pinnassa yhtä hyvin kuin Suomen puolella kilometrin päässä. Tv-huoneessa ei ollut istumapaikkoja ja siellä oli minun makuuni turhan paljon vieraita ihmisiä, joten en mennyt sinne, WTC-iskut kuuntelin siis radiosta, mikä lienee aika epätavallista. Filmin WTC-torniin törmäävästä suihkukoneesta näin vasta päiviä myöhemmin uusintana, mutta kuulin radiosta suomenkielisen kuvauksen tornien romahtamisesta, toimittajalta joka oli paikalla New Yorkissa. Aikaeron huomioon ottaen, saattoi olla jopa suora lähetys, Ruotsissa oli tuolloin iltapäivä tai alkuilta, joten USAssa lienee ollut aamu. Länteen mennessähän kellotaulu menee taaksepäin.

Kuuntelin raportointia myöhälle iltaan asti, mutta menin silti hyvissä ajoin nukkumaan. Varsinaisesti tilanteen pahuus selvisi minulle vasta viikonloppulomalla Oulussa kun pääsin seuraamaan televisiota ja käyttämään vanhempieni nettiä.

UUSI NIMI YRITTÄJÄLLE

Eräässä aikaisemmassa mielipidekirjoituksessani esitin että sana yrittäjä pitäisi korvata jollain myönteisemmällä sanalla, sillä sanaan yrittäjä tai yritys sisältyy lupaus mahdollisesta epäonnistumisesta. Yrittäjä yrittää, muttei välttämättä onnistu pitämään yritystään pinnalla. On myös alentavaa sanoa vuosia firmaansa pyörittäneestä ihmisestä että hän on yrittäjä, toiminta on jo sen verran vakiintunutta.

Uskon että nimitys yrittäjä liiketoimintaa harjoittavista ihmisistä saattaa toiminnan aloittamista miettivistä osan saada epäröimään. Vaihtaako työttömän kapea mutta varma leipä liiketoiminnan epävarmaan ja byrokratialla säädeltyyn rahan tuloon?

Liiketoiminnalla itsensä elättävät ovat yhteiskunnassa lapsipuolen asemassa; pientä toimintaa tekevä ei aina saa tuloja mutta on paljolti yhteiskunnan tukiverkkojen ulkopuolella.

Esitän yrittäjä-sanan tilalla käytettäväksi sanaa omistaja, ja sanan yritys voi korvata esimerkiksi sanalla liike. Eli tähän tyyliin: yrittäjän uusi nimitys olisi omistaja tai liikkeenomistaja, maatalousyrittäjä vaikkapa maatilanomistaja, taksiyrittäjä olisi taksinomistaja jne.

Sana omistaja herättää useimmissa myönteisiä mielikuvia, joka on kelvannut jopa osuusliikkeelle ja olisi omiaan kannustamaan nuoria ja työttömiä itsensä työllistämiseen.

Pienfirmoilla eli pienomistajilla Suomi saadaan nousuun ja työttömyys laskemaan, siksi on aiheellista poistaa yrittämisen kielteiset nimitykset.

KELLON KIVINEMEN SIWA AUKI 24H

Keskon ostettua Siwat Kellon Kiviniemen Siwa on vaaravyöhykkeessä tulla suljetuksi. Kaupalla on oma asiakaskuntansa joka ei käy kauempana kaupoissa tai Matkahuollon pisteissä. Mutta moni kiviniemeläinen käy kaupunkireissuillaan isommissa kaupoissa.

Olisi sääli, jos Kellon Kiviniemen palvelut entisestään heikentyisivät; ennen kuntaliitosta täällä oli parturi, kioski ja konserttejakin pidettiin ennen rakennuksen tulipaloa.

Ehdotan että Kellon Kiviniemen Siwa muutetaan olemaan auki ympäri vuorokauden. Se houkuttaisi asiakkaita käymään kaupassa kauempaakin pitsaa hakemassa. Parkkipaikkojakin kaupalla on riittävästi. Turvallisuutta täytyisi suunnitella mutta oikeat hälytysratkaisut ja henkilökunnan määrä pitäisi konnat loitolla.

Epäilen ettei pelkästään 8-22 käyviä riitä niin paljoa, että Siwaa kannattaisi pitää auki kilpailemassa Kellon kauppojen ja hehtaarimarkettien kanssa.

Jokin ratkaisu kiviniemeläisten palvelujen turvaamiseksi on löydettävä. Siwa 24h voisi olla sellainen.

LAITTOMAT ULKOMAALAISET LAITOKSIIN

Tänä vuonna reilut 6.000 irakilaista on saanut kielteisen päätöksen perusteetta tekemäänsä turvapaikkahakemukseen. Moni heistä on tullut Suomeen vain avokätisen suomalaisen sosiaaliturvan perässä ja joukossa on henkilöitä, joille on jo myönnetty turvapaikka esimerkiksi Yhdysvalloissa, mutta tämä ei heille kuitenkaan kelpaa vaan he haluavat nimenomaan Pohjoismaihin ja usein Suomeen. Syynä ollee sosiaaliturvan tason heikkous Yhdysvalloissa.

Sisäministeriö suunnittelee tällä hetkellä mitä tehdä henkilöille, joitten tulisi poistua Suomesta mutta kieltäytyvät niin tekemästä. Suomi ei voi lähettää irakilaisia takaisin Irakiin vastoin karkotettavan tahtoa, sillä Irak ei ota vastaan kuin vapaaehtoisesti palaavia kansalaisiaan.

Sisäministeriön kansliapäällikön Päivi Nergin ratkaisu asiaan on löytää palaamasta kieltäytyville irakilaisille muita perusteita jäädä Suomeen kuin turvapaikka, jonka saamiseksi pitäisi joutua vainon kohteeksi.

Useampikin Suomessa oleva turvapaikanhakija on haastatteluissa sanonut mieluummin tekevänsä rikoksen päästäkseen suomalaiseen vankilaan kuin palaavansa kotimaansa turvallisiin osiin. Käytännössä tämä tarkoittaa erityisen raa´an väkivaltarikoksen tekemistä, koska muista rikoksista saa useimmiten vain ehdollista. Uhrille maksettavat korvaukset jäävät monesti suomalaisen veronmaksajan maksettaviksi.

Laittomasti Suomeen jäävien ja rikoksilla uhkailevien ulkomaalaisten ei pidä olla Suomessa vapaalla jalalla sosiaaliturvan piirissä.

Ehdotan ratkaisuksi karkotusta odottavien ulkomaalaisten pitämistä suljetuissa laitoksissa odottamassa maasta poistumista, kuten esimerkiksi USAssa on tapana. Uhkaamalla suomalaisia karkotettavat ovat menettäneet oikeutensa olla Suomessa vapaana.

Muutama viikko tai kuukausikin suljetussa laitoksessa saa useimmat irakilaiset päättämään palata mamman lihapatojen ääreen eli laitokseen sulkeminen kannustaisi karkotuspäätöksen saaneita poistumaan Suomesta vapaaehtoisesti.

Jos meillä on varaa majoittaa, ruokkia erikoisruuilla, maksaa taksit ja terveydenhuolto ynnä muu ulkomaalaisille, meillä on varaa suojella yhteiskuntaa vankilaan haluavilta ulkomaalaisilta rikollisilta. Jos maassa laittomasti tullut kerran haluaa suljettuun laitokseen, se hänelle suotakoon jo ennen rikoksen tekemistä suomalaisten suojelemiseksi.

Toivottavasti ei tarvita enää uusia "yksittäistapauksia" ennenkuin Suomen valtio alkaa suojella myös suomalaisia.

TEOTWAWKI

Suomen media suhtautuu Venäjään maanisen vihamielisesti. Kaikki Venäjään liittyvät uutiset uutisoidaan kielteisesti; venäläinen poliitikko tai virkamies sanoo jotain ja Suomen media sanoo tämän "uhkaavan" tai "jyrähtävän". Tänäistä uutisvirtaa on hallinnut kahden venäläisen koneen Suomen ilmatilan loukkaus. Tapauksesta on kirjoitettu tänään paljon ja kommentteja on pyydetty jopa Suomessa vierailevalta USAn varapuolustusministeriltä.

Ilmatilan loukkauksia tapahtuu, mutta Suomessa mediaan pääsee ainoastaan venäläisten tekemät käynnit Suomen ilmatilassa; pääministeri Juha sipilän mukaan edellisen kerran suomalaista ilmatilaa loukkasi tanskalainen helikopteri ja sitä edeltävinä kahtena kertana yhdysvaltalaiset koneet. Näitä ei edes mainittu mediassa, eikä niistä tiedettäisi ilman pääministerin kommenttia ilmatilanloukkauksista.

Vuosi vuodelta käy uskottavammaksi Lännen/ Suomen ja Venäjän välinen sota. Merkkejä aloin nähdä jo 2013 kieppeillä ja ollessani 2014 EU-vaalien vaalikylässä keskustelemassa ihmisten kanssa, havaitsin etten ollut epäilyjeni suhteen yksin; useampikin pahan ilman lintu puhui samasta asiasta; Suomessa ja muun Lännen mediassa on käymässä kampanja Venäjän uhkaksi muodostamiseksi.

Yhä useampi ihminen on samaa mieltä: rauhan aika on loppumassa ja sota tulossa. Kyseessä ei liene vain Suomen oma kampanja kansan saamiseksi NATOn kannattajiksi vaan yleisempi suuntaus koko Lännessä. Syynä voi olla raha ja maailmanlaajuinen taloudellinen alamäki; ennen Ensimmäistä maaimansotaa oli talous kuralla ja tilanteen korjasi maailmansodan aiheuttama  talouden ylämäki; mihet olivat sodassa eivätkä työttöminä ja sota vaatii aseita, ruokaa varusteita ynnä muuta eli talous kasvoi. Sama tapahtui 1930-luvun laman jälkeen Toisessa maailmansodassa.

Nytkin on talouden kurimus käynnissä ja sota on suurimpia bisneksiä. On uskottavaa että Asioista Päättävät tai jonkinlainen omin päin toimiva tuntematon taloudellinen kehityskulku on päättänyt korjata asian vanhalla menetelmällä; sodalla. Mahdollisesti, ehkä jopa toivottavasti riittää vuosikymmneten mittainen uusi Kylmä sota, jolloin asekauppa käy mutta niitä ei käytetä kuin jossain Kolmannen maailman proxysodassa.

Oli miten oli, kovemmat ajat ovat edessä; talous, ilmastonmuutos, sota pitää siitä huolen. TEOTWAWKI eli The End Of The World As We Know It on tulossa; hyvät ajat jäivät taakse ja taivaanrannassa häämöttää vanhan maailman tuho ja uuden, tuntemattoman maailman alku.

Pari kirjoittamaani runoa omasta elämästäni.

NOON

Heräsin tiistaiaamuna kahdeltatoista

Moni palaa silloin kotiin aamuvuorosta

Minä vasta herään aamukahville

Kysymys kuuluu

Olenko vapaa mies

vai syrjäytynyt?

TEOTWAWKI

Olen pessimisti

Uskon tämän maailman loppuvan

Kotonani on aina vettä ruokaa

pattereita ja taskulamppuja

En luota ihmisiin enkä tulevaisuuteen

Se selviää joka varautuu auttamaan itseään

Olen optimisti

Minä pärjään

Hylly täynnä säilykkeitä

tuo minulle turvaa

kuin nallekarhu lapselle

MAAHANMUUTTOKRIITTINEN MIELENOSOITUS OULUSSA

Syksyisessä Oulussa järjestettiin maahanmuuttoa kritisoiva mielenosoitus Kaupungintalolla kello 13 alkaen. Tilaisuuden oli kahdessa päivässä järjestänyt oululainen yksityishenkilö yhteistyössä Suomi Ensin- järjestön Marco de Witin kanssa. Samaan aikaan Rotuaarilla muutaman sadan metrin päässä oli suvaitsevaisten Peli poikki- tapahtuma.

Oulun kaupungintalon edustalle saapui useita kymmeniä, ehkä viitisenkymmentä nykyisen maahanmuuton vastustajaa. Perinteen mukaan mielenosoittajille tarjottiin keksikahvit ja oululainen kansallismielinen vaikuttaja Junes Lokka lähetti tapahtumasta kuvaa suorana Internetiin. Tällä kertaa mielenosoitusta saattoi seurata kahtena eri lähetyksenä erään toisenkin lähettäessä tapahtumasta.

Tilaisuus oli juuri alkamassa, kun yksittäinen vastamielenosoittaja puhalteli pilliin, heitti yhden osanottajan kyltin maahan ja pakeni paikalta. Vahinkoja ei kukaan kärsinyt, ja paikalla olleet poliisit eivät puuttuneet asiaan.

Saman päivän Kalevassa julkaistu pöyristyttävä tapaus puhutti osallistujia. Oulussa asunut afrikkalaista tyttöä oli maahan muuttanut isä käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen 9- vuotiaasta lähtien. Oliviaksi kutsuttu tyttö oli tullut isästään raskaaksi ensi kerran 11- vuotiaana ja 16- vuotiaana oli isänsä tahdosta synnyttänyt tälle pahasti sairaan lapsen, jonka isä ja isoisä Olivian oma isä yhtäaikaa oli. Oulun lastenvalvonta ei ollut reagoinut tytön itsemurha- alttiuteen ja useisiin abortteihin. Mahdollisesti syynä oli pelko rasismisyytteistä. Yrittäjänä ja käräjäoikeuden lautamiehenä toiminut isä pakeni maasta huomatessaan jäävänsä kiinni tyttärensä raiskauksista ja pahoinpitelyistä.

Mielen ilmaus kesti reilun tunnin ja useampi osanottaja kertoi tuntojaan maahanmuutosta ja suomalaisten syrjinnästä omassa maassaan. Tapahtuman musiikista vastasi nauhoituksena suomalainen kansallismielinen omilla, kantaaottavilla esityksillään esimerkiksi laulamalla Petteri Orposta laulun Petteri Punakuono sävelin.

Seuraavaa Oulun mielenosoitusta kaavaillaan marraskuuksi.