SABRA NEGEV

Aikoinaan 90-luvulla välttelin työttömyyttä olemalla pari talvea Israelissa kibbutsilla. Käytännössä olin vapaaehtoistyössä pelloilla ja kirjekuoritehtaalla. Vastineeksi työpanoksestani sain osuuskuntatilalta majoituksen, ruuan, terveydenhuollon ja myöskin työvaatteet.

Mieleeni ovat erityisesti jääneet vaaleanruskeat Sabra Negev-kengät. Ne olivat mukavat jalassa ja niissä oli pitoa banaanipelloilla ja arkikäytössä. Nilkkapituiset Sabra Negevit olivat myös melko edullisia ostaa ja suosittuja reppureissaajilla kibbutsilta lähdettyä. Monella taisivat työkengiksi myönnetyt negevit unohtua jalkaan kibbutsilta pois liftatessa.

Alun perin sotilaskäyttöön suunnitelluissa Sabra Negeveissä oli asetukset kohdillaan; edulliset, mukavat käyttää, eivät hiostaneet ohuen puuvillakuoren ansiosta, sopivat kapakkaan sekä töihin ja tuohon aikaan Sabra Negevit olivat vieläpä muodikkaat. Reppumatkaajien lisäksi ne olivat grunge-väen suosiossa.
Ainut huono puoli oli kestävyys. Halpoja kun olivat, puolen vuoden päivittäisen työkäytön jäljiltä alkoi pinta ratkeilla taitoskohdissa. Mutta Sabra Negevejähän sai edullisesti joka paikasta, ja vierailijoille riiti jos kenkä kesti kotimatkaan asti.

Sabra Negevit tulivat mieleeni pohtiessani matkaa Israeliin. Suomen oloihin ne eivät eivät olleet hääppöset; aavikkokengät eivät pidä lainkaan vettä eivätkä lämmitä varpaita. Mutta lyhyeen vierailuun Pyhässä Maassa olisivat omiaan, ties vaikka piipahtaisi vaelluksella Israel-reitillä, vaikkapa Negevin aavikolla jonka mukaan Sabra Negevit ovat saaneet nimensä. Sabra taas tarkoittaa Israelissa  syntynyttä juutalaista, varsinkin vanhoina pioneeripäivinä elänyttä henkilöä.

Innostuin siis kuuklailemaan ja huomasin, ettei Sabra Negevejä ole tehty enää vuoden 2000 jälkeen. Muutaman vuosikymmenen toiminut firma on lopettanut toimintansa, tai ainakin vaihtanut nimeä ja tuotetta. Erääseen aikaan elämääni olennaisesti kuulunut varuste on lakannut olemasta. Siitä sitä huomaa vanhenevansa. Senkin pistin merkille, että loppuvuosina Sabra Negevejä tehtiin muissakin väreissä kuin vaaleanruskeana. Kaipa se oli viimeinen loppurutistus pysymiseksi markkinoilla.