KIITÄN HALLITUSTA

Suomen viimeaikaisia hallituksia on paljon haukuttu, myös nykyistä pääministeri Alexander Stubbin johtamaa hallitusta. Tällä kertaa valtioneuvosto kuitenkin suunnittelee jotain,mitä kiitän.

Pääministeri Stubbin hallitus harkitsee lukukausimaksuja suomalaisissa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen muilla kuin suomen- tai ruotsinkielisillä linjoilla opiskeleville Euroopan Unionin ja ETA- alueen ulkopuolisille opiskelijoille. Summaksi on kaavailtu 4000 euroa, mitä pidän kohtuullisena.

On mielestäni väärin ja tyhmää kouluttaa suomalaisten veronmaksajien rahoilla ulkomaalaisia opiskelijoita, jotka valmistuttuaan hyödyttävät suomalaisella tietotaidollaan suomalaisten yritysten kanssa kilpailevia ulkomaalaisia yrityksiä. Suomi siis kouluttaa omalla rahallaan itselleen kilpailijoita eli sahaa omaa oksaansa kansainvälisillä markkinoilla. Suomeen jäävät opiskelijat taas kilpailevat suomalaisten opiskelijoitten kanssa vähistä työpaikoista, opiskelijoitten Suomeen jääminenkään ei siis ole hyvä asia.

Hallituksen suunnitelmaa lukukausimaksuista on arvosteltu sillä perusteella, että se vähentäisi Suomen houkutusvoimaa Unionin ja ETAn ulkopuolelta tulevien opiskelijoitten parissa eli määrä vähenisi. Itse näen asian näin: jos opiskelijat eivät ole halukkaita suomalaisesta koulutuksesta maksamaan, niin suomalaisessa yliopisto- ja ammattikorkeakoulutuksessa on jotain pahasti vialla. Ilmaiselle tavaralle on aina ottajia, mutta laadusta ollaan valmiita maksamaan.

Lukukausimaksuista huolimatta tuhannet suomalaiset valitsevat opiskella ulkomailla vaikka Suomessa opiskelu on maksutonta. Unionin ulkopuolisille myyty koulutus voisi olla Suomelle se jo parikymmentä vuotta etsitty uusi Nokia.

Kiitän siis pääministeri Alexander Stubbia ja Suomen hallitusta suunnitelmastaan ja toivon että ministerit toteuttavat kaavaillut lukukausimaksut Euroopan Unionin ja ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille.

Esa Paloniemi
Oulu

ADOLF EICHMANNIN TELOITUS

Adolf Eichmann oli vastuussa juutalaisten kansanmurhan käytännön toteutuksesta; uhrien tunnistamisesta valtaväestön joukosta ja kuljetuksista tuhoamiskeskuksiin. Hän onnistui pakoilemaan tuomiota 15 vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen.

"Kansanmurhan kansliapäälliköksi" kutsuttu Otto Adolf Eichmann syntyi Solangenissa Saksan keisarikunnassa maaliskuun 19. päivä 1906 liikemiehenä toimivan kirjanpitäjän perheeseen.  Hän asui perheineen nuorena Itävalta- Unkarin keisarikunnassa ja häntä kiusattiin "juutalaisen" ulkonäön vuoksi. Myöhemmin hän palasi tasavallaksi muuttuneeseen Saksaan ja liittyi vuonna 1932 Saksan natsipuolueeseen ja pian myös SS:ään. Adolf Eichmann palveli muun muassa aliupseerina Dachaun keskitysleirissä josta hänet poimittiin turvallisuuspalvelun juutalaisasioista vastaavaan toimistoon. Vuonna 1937 hän matkusti ,sionismiin ja juutalaisuuteen tutustuneena, Palestiinaan eli nykyiseen Israeliin tutkimaan mahdollisuutta siirtää Euroopan juutalaiset Lähi-Itään. Suunnitelmasta luovuttiin Eichmannin ja hänen kumppaninsa raportin perusteella, jossa todettiin arabien vastustavan juutalaisten maahanmuuttoa.

Sodan aikana Adolf Eichman yleni SS-everstiluutnantiksi ja Gestapon juutalaisista vastaavan jaoston päälliköksi. Hän myös osallistui 20.1.1942 käytyyn Wannseen konferenssiin, jossa lopullisesti päätettiin murhata Euroopan juutalaiset ja suunniteltiin Holokaustin käytännön toteutus.

Saksan hävittyä toisen maailmansodan Adolf Eichmann katosi. Hänen tiedetään olleen väärällä nimellä parikin kertaa liittoutuneitten vankina, mutta häntä ei tunnistettu ja hän pakeni vankeudesta kummallakin kerralla. Adolf Eichmann piileskeli väärällä nimellä Ala- Saksissa vuoteen 1950, jolloin hän siirtyi Italian kautta Argentiinaan. Hänen vaimonsa ja kolme lastaan seurasivat perässä vuonna 1953. Adolf Eichmann vietti Argentiinassa köyhähköä elämää tehden töitä eri tehtaissa.

Vuoden 1957 lopulla yksi Adolf Eichmannin pojista tapasi Argentiinassa asuvan saksanjuutalaisen miehen tyttären ja tapaili tätä jonkin aikaa. Poika esittäytyi oikealla nimellään Eichmann, mikä sai appiehdokkaan epäilemään sukulaisuutta pääpyöveli Adolf Eichmanniin. Hän välitti tiedon Israeliin ja tammikuussa 1958 Mossadin agentti tuli tarkistamaan tiedon. Harmillista kyllä, Eichmannien vuokraaman talon omisti muuan itävaltalainen ja tätä luultiin ensin Eichmanniksi. Tutkimukset lopetettiin kun kyseinen mies ei selvästikään ollut Adolf Eichmann.

Puolitoista vuotta myöhemmin eräs tutkija sai tutkimukset jatkumaan ja pian paljastui, että aiempi vihje oli ollut oikea mutta epäilty oli ollut väärä. Adolf Eichmannin "oikean" väärän nimen paljastuminen Mossadille sai tutkijat uuteen osoitteeseen muuttaneen Eichmannin jäljille. Ricardo Klement- nimellä elänyt Adolf Eichmann tunnistettiin ja hänet päätettiin siepata Israeliin tuomittavaksi. Vuonna 1960 joukko Mossadin agentteja, joukossa monia Holokaustista selvinneitä, saapui Argentiinaan toteuttamaan operaatiota. Suunnittelun ja valmistelujen jälkeen 11.5.1960 taskulampun valossa bussipysäkiltä kotiinsa kävellyt Adolf Eichmann vangittiin ja vietiin agenttien suojapaikkaan kuulusteltavaksi sodan jälkeisestä elämästään. Vangittu myönsi hetken emmittyään olevansa etsitty Adolf Eichmann.

22.5. 1960 huumattu, tunnistamattomaksi meikattu ja israelilaisen lentoyhtiö El Alin univormuun puettu Adolf Eichmann saapui Lodin kentälle Israeliin. Häntä pidettiin vangittuna ja oikeudenkäynti alkoi huhtikuun 11. 1961 Jerusalemissa. Luodinkestävässä lasikopissa istunutta Eichmannia vastaan todisti 110 Holokaustista selvinnyttä ja syyttäjä Gideon Hausner vaati kuolemanrangaistusta. Joulukuun 15. vuonna 1961 Adolf Eichmann tuomittiin kuolemaan. Hän anoi armahdusta mutta sekä korkein oikeus että presidentti Jitzhak Ben-Zvi hylkäsivät anomuksen. Adolf Eichmannista tulisi vuonna 1948 vakoilusta brittien hyväksi ammutun Israelin armeijan kapteeni Meir Tubianskyn ohella ainoa Israelissa teloitettu ihminen.

Toukokuun 31. vuonna 1962 Adolf Eichmann teloitettiin. Tiedon tulevasta kuolemasta saatuaan Adolf Eichmann kirjoitti kirjeitä perheelleen puolikkaan israelilaisen Carmel- punaviinipullon juoden. Eichmann oli vankeudessa saanut keskustella kristityn pastorin kanssa ja sama pastori saapui vangin selliin ennen keskiyötä kuten usein ennenkin. Aiemmin keskustelut olivat monesti koskeneet Raamattua, mutta ei tällä kertaa. "Minulla ei ole aikaa tuhlattavaksi", selitti Adolf Eichmann papille.

Papin lähdettyä Eichmann ei ollut kauan yksin. Vaaleanruskeaan vangin pukuun pukeutunutta Adolf Eichmannia tuli tapaamaan hänet siepanneen ryhmän johtaja, Rafi Eitan. Vieras ei puhunut ja Eichmann sanoi tälle saksaksi: "Toivon sinun vuorosi tulevan minun jälkeeni."

Teloituksen aika Ramlan kaupungissa läheni. Vartijat veivät Adolf Eichmannin juuri tätä tarkoitusta varten teloituskammioksi muutettuun pieneen huoneeseen. Eichmann asetettiin hirttolavan luukun päälle ja hänen kaulaansa laitettiin hirttoköyden silmukka. Paikalla oli muutamia virkamiehiä ja toimittajia, sekä teloitusta valvova lääkäri. Kuten tapana on, Adolf Eichmann sai mahdollisuuden sanoa viimeiset sanansa. Tiedon mukaan hän puhui eläneensä Jumalaan uskoen, olleen uskollinen maansa lipulle ja noudattaneensa sodan lakeja sekä tulevasta jälleentapaamisesta kuoleman jälkeen.

Wikipedian mukaan Adolf Eichman sanoi viimeisenä näin:

"Eläköön Saksa. Eläköön Argentiina. Eläköön Itävalta. Näihin kolmeen maahan olen ollut eniten yhteydessä enkä tule niitä unohtamaan. Tervehdin vaimoani, perhettäni ja ystäviäni. Olen valmis. Pian tapaamme uudelleen, kuten on kaikkien ihmisten kohtalo. Kuolen uskoen Jumalaan."

Telotuskammion lasin takana olivat teloittajat, kaksi poliisia. He painoivat yhtä aikaa kumpikin omaa nappiaan, joista vain toinen avasi luukun. Ei siis ole tiedossa, kumpi poliiseista teloitti Adolf Eichmannin.

Adolf Eichmannin toive oli ollut, että hänen ruumiinsa vietäisiin Linzin kaupunkiin Itävaltaan ja ruumiinavauksen jälkeen tuhkattaisiin. Tämä toive torjuttiin.

Teloituksen jälkeen Adolf Eichmannin ruumis poltettiin vankilan pihalle rakennetussa alumiinisessa uunissa. Kesäkuun 1. päivän aamuna vuonna 1962 Israelin merivartioston alus vei Adolf Eichmannin tuhkat Israelin aluevesien ulkopuolelle. Sammutettuaan moottorin ja veneen ajelehtiessa, Eichmannin tuhkat siroteltiin Välimereen.

Se ei ole tiedossa, tuhkattiinko Eichmann jottei hänen haudastaan tulisi natsien pyhiinvaelluskohdetta vai oliko kyseessä Hammurabin lain mukainen rangaistus 5,978 miljoonan juutalaisen murhan toteutuksen järjestäneelle miehelle.

SYYRIAN SISSIT

Suomi on päättänyt antaa veronmaksajan rahoittamaa kuntoutusta ja sopeutusta Syyriasta palaaville taistelijoille. Pidän päätöstä hyödyttömänä ja tarpeettomana.

Perusteeni ovat nämä: Syyrian sotaan osallistuneet ja sieltä palaavat ovat joko paatuneita taistelijoita, jotka tulevat Suomeen lomailemaan ja/tai värväämään sotajutuillaan uusia sotureita tai sitten sodan raakuuteen ja oloihin Syyriassa pettyneitä jotka eivät aio palata sotaan.

Paatuneet taistelijat eivät terapiassa luovu aatteestaan ja heidän kuntouttamisensa ei tule toimimaan. Kuntouttaminen ei myöskään toimi mikäli kuntoutettava ei halua kuntoutua; motivaatio muuttua on parantumisen ehto.

Sotaan pettyneet eivät kuntoutusta tarvitse, hehän ovat jo luopuneet väkivaltaisesta islamismista. He eivät ole palaamassa Syyriaan tai menossa muille taistelukentille, eivätkä myöskään aio käyttää väkivaltaa levittääkseen islamismia Suomessa. Taisteluun pettyneet ovat saaneet rokotuksen ja kylmän suihkun väkivaltaa ja sotaa vastaan.

Muutenkin ihmettelen valtion logiikkaa terroristeja kohtaan. Joitakin aikoja sitten vangittiin kuulusteltavaksi muutamia ihmisiä rahan keräämisestä terrorijärjestölle Syyriaan. Heidät laitettaneen terrorijärjestön tukemisesta rahallisesti oikeuteen ja ainakaan ehkä jopa tuomitaan. Siis rahan keruusta ruokaan, lääkintätarvikkeisiin ja ehkäpä aseisiinkin.

Samaan aikaan kuitenkin veronmaksaja kustantaa sotatoimiin osallistuneitten ja mahdollisesti ihmisiä tappaneitten terroristien kuntoutuksen, tarkoituksena estää terrorin edistäminen. Kelakin maksaa tukia terrorijärjestöihin kuuluville Suomen asukkaille.

Suomen valtiolla on logiikka hukassa; tuntuu siltä että suomalainen byrokratia on paisunut niin suureksi että ristiriitaisten päätösten tekeminen ei tunnu missään.

UUDET VAALIT SUOMEEN

Björn Wahlroos haluaa Suomeen ennenaikaiset vaalit mahdollisimman pian. Olen samaa mieltä kyseisen kapitalistin kanssa. Seuraava hallitus joutuu tekemään raskaita päätöksiä taloudellisen tilanteen parantamiseksi ja mielestäni nämä päätökset pitäisi tehdä heti, ei vasta ensi keväänä tai kesänä huhtikuun vaalien jälkeen.

Pääministeri Alexander Stubbin johtama pätkähallitus ei halunne tehdä ikäviä päätöksiä ennen vaaleja, sillä se veisi äänet oppositiolle ja takaisi näitten vaalivoiton. Nyt tilanne on se, että nykyinen hallitus roikkuu vallassa huhtikuun vaaleihin asti kykenemättä tekemään suuria päätöksiä ja Suomen taloustilanne pahenee jatkuvasti. Mitä myöhemmin vaalit käydään ja Suomeen saadaan uusi hallitus, sitä ikävämpiä päätöksiä eli leikkauksia uudet ministerit joutuvat tekemään. Alexander ei puolessa vuodessa pysy vuosien mittaan tehtyjä virheitä korjaamaan, vaikka todella haluaisikin.

Kansan kannalta katkeria päätöksiä ei kannata lykätä kevääseen asti, vain siksi että vanha hallitus ei saisi epäonnistuneen leimaa. Aina ei ole väärin antaa periksi ja päästää muut ohjaimiin.

Esa Paloniemi
Oulu

NATO ON HISTORIAA

Suomessa puhutaan puolesta ja vastaan siitä, pitäisikö Suomen liittyä NATOon vai ei. Itse olen vastaan, NATOon olisi pitänyt liittyä jo sitä perustaessa vuonna 1949 tai ainakin kylmän sodan aikana. Historia on ajamassa NATOn ohitse.

Perustelen sitä tällä: USAn johtavissa asemissa olleet poliitikot ja virkamiehet ovat olleet lähes täysin eurooppalaistaustaisia valkoisia. Nyt espanjaa puhuvat latinalaisamerikkalaiset ovat Yhdysvaltojen suurin vähemmistö ja heistä tullee enemmistö USAssa arvion mukaan vuonna 2043, alle kolmen kymmenen vuoden kuluttua. Jo ennen sitä, merkittävä määrä latinoja tullaan valitsemaan korkeisiin poliittisiin tehtäviin ja saamaan johtavia virkatoimia. On vain ajan kysymys, milloin ensimmäinen taustaltaltaan espanjankielinen latino valitaan Yhdysvaltain presidentiksi. Vuoden 2008 vaaleissa oli jo presidenttiehdokas-ehdokkaana amerikanmeksikolainen Teksasin kuvernööri Bill Richardson. Espanjankielisten määrä merkinnee että latinosta Yhdysvaltain presidenttinä tulee uusi normi, kuten nyt valkoisesta miehestä Valkoisessa Talossa. Piti siitä tai ei, useimmat äänestävät ehdokasta, jonka kokevat olevan "omaa porukkaa" kuten samaa kieltä puhuva.

Entä miten tämä liittyy NATOn tulevaisuuteen? Aivan, eurooppalaistaustaiset Yhdysvaltain johtajat ovat kokeneet oman sukunsa ja rotunsa kotimantereen asiat ja turvallisuuden omikseen ja tärkeiksi. Latinalaisesta Amerikasta tulevat Yhdysvaltain presidentit ja poliitikot eivät koe näin. Heidän politiikkansa tulee keskittymään Rio Granden eteläpuolisiin maihin, koska siellä on heidän ja heidän äänestäjiensä viiteryhmä, kotiseutu, suku ja historia. Eurooppa ajautuu USAn politiikassa sivuraiteelle eikä ole enää ulkopolitiikan tärkeysjärjestyksessä ykkönen. Latinoilla ei ole sellaista kosketuspintaa Eurooppaan kuin valkoisilla amerikkalaisilla. Jokaisella on oma kokemuspiirinsä ja latinoilla se on Latinalainen Amerikka, ei Eurooppa, Aasia tai Afrikka.

NATO on Euroopan puolustamiseksi perustettu sotilasliitto. Sillä ei ole tekemistä Latinalaisen Amerikan kanssa. Tästä syystä NATO jäänee sivuun tulevaisuuden Yhdysvaltain politiikassa.

Mikäli NATOlle tulevaisuudessa on käyttöä, se ollee kriisinhallintajärjestö joka toimii kehittyvissä maissa tehden työtä joka kuuluisi Yhdistyneille kansakunnille. Mutta silloin NATO ei enää ole puolustusliitto Euroopan turvana. Voimavarat eivät kaikkeen riitä.

SUOMESTA SOTILAITA ISISTÄ VASTAAN

Suomi on päättänyt osallistua Isis- järjestön vastaiseen taisteluun toimittamalla humanitääristä apua; ruokaa, vilttejä, lääkintähuoltoa ynnä muuta.

Isis on kuitenkin terrorijärjestö, jolle humanitääristä työtä tekevät siviilitkin ovat iskujen kohteita. Auttajia siepataan, murhataan ja tulitetaan. Myös suomalaiset avustustyöntekijät tulevat olemaan vaarassa, eikä Isis kunnioita valtioitten rajoja vaan iskee Syyrian ulkopuolellakin.

Avustajat siis tarvitsevat aseistettuja sotilaita turvakseen voidakseen tehdä työtään. Jos suomalaisten suojaaminen ulkoistetaan vierasmaalaisille sotilaille, tämä on juuri sitä muitten selän taakse piiloutumista, josta suomalaiset ovat ruotsalaisia syyllistäneet sukupolvien ajan. Pitemmän päälle tulee myös herättämään pahaa verta ulkomailla, jos suomalaiset luottavat muitten turvaan ja antavat ulkomaalaisten taistella sekä kuolla puolestaan.

Olen sitä mieltä, että Suomen tulisi lähettää aseistettuja sotilaita suojaamaan suomalaisia avustustyöntekijöitä ja heidän toimintaansa Syyriassa tai sen lähialueilla.Islamismi uhkaa koko Eurooppaa, eikä poliittisesti epäkorrekteja tehtäviä voi ikuisuuksiin sälyttää ulkomaalaisten niskoille.

Esa Paloniemi
Oulu

Kalevassa 15.10.2014 julkaistu mielipidekirjoitukseni.

+30 ASTETTA TAMMIKUUSSA

Olen jonkin verran matkustanut, enimmäkseen Suomessa ja Välimeren maissa ja ajanmittaan se ei ihan tuntunut riittävältä. Kesällä ei tee mieli pois Suomesta ja talvella joku parikymmentä astetta ilman lämpötilana sekä vesi ehkä 15-asteisena ei ollut tarpeeksi lämmintä.  Thaimaata oli moni kehunut, thaimaalaiseen ruokaan olin jo Suomessa tutustunut ja kun huomasin lämmön keskellä talvea olevan yli kolmenkymmenen asteen, kiinnostuin todella. Ajatuksena oli tehdä yksi isompi reissu parin pienemmän sijasta.

Ensimmäisen matkani Thaimaahan tein Khao Lakiin 2010, sinne missä Sauli Niinistö kiipesi puhelinpylvääseen tsunamia pakoon tapanina 2004. Ruoka oli hyvää, sää lämmin ja olin vanhempieni seurassa joten matkaseurakin oli hyvää. Khao Lak on pieni tsunamin runtelema kylä kansallispuiston alueella, ei siellä paljon tekemistä ollut. Lähinnä tuli oltua rannalla uimassa ja kävelemässä puuterihiekassa pitkiäkin matkoja. Tsunami  vuonna 2004 oli tuhonnut lähes kaiken, joten myös hotellit olivat 2010 upouusia ja hienoja. Palvelu oli erinomaista ja ystävällistä. Khao Lak oli kiva kohde, mutta olen sen verran kaupunkilainen, että joskus kaipasin terästä, betonia ja valinnanvaraa ruokapaikkojen suhteen.

Tästä syystä suuntasinkin seuraavana talvena Thaimaan Kanariaksi kutsuttuun Phuketiin, nyt äitini kanssa koska isän mielestä lento oli liian pitkä ja hän jäi kissavahdiksi kotiin. Phuket on noin 300.000 asukkaan saari, jolla on useampi matkakohde. Olimme saaren pääkaupungissa Phuketin kaupungissa. Siellä on jokaiselle jotakin; kauppoja, erilaisia ravintoloita, turistirysiä ja jossain määrin kulttuurikohteita. Venäläiset tuntuivat olevan suurin turistiryhmä mutta suomalaisiakin riitti. Erään kerran kävelin äidin kanssa kadun viertä ja viereen pysähtyi skootteri. Kuski esittäytyi Martiksi Sotkamosta ja kertoi edustavansa matkamessuja ja antoi arvat joilla luonnollisesti voitimme T-paidan. Martti maksoi taksin ”messujen” toistolle ”voittoa” hakemaan ja perillä paljastui messujen olevan uusi nimitys viikko-osakkeina myytäville asunnoille. Paidan takia emme vaivautuneet muutaman tunnin kierrokselle firman asuntoihin vaan jatkoimme kaupungin tutkimista. Jäimme sentään taksimatkan ja limsat jutusta voitolle. Myyntimiehiä pitää osata kuunnella tarkasti ja tulkita sanat harkiten.

Seuraavana talvena tammikuussa 2013 matkustin taas Phuketiin, nyt oli äitikin jäänyt kotiin joten kuljin yksin. Kävi se niinkin, mutta Phuket tuntui jo turhan tutulta paikalta ja se on Thaimaan kalleimpia turistipaikkoja, taksimatka tuktuk- nimellä tunnetulla lavataksilla saattaa maksaa kymmenenkin euroa ja muualla Thaimaassa pääsee saman matkan muutamalla eurolla. Busseja ei juurikaan ole, koska se olisi pois taksikuskien tuloista joten he pistävät vastaan mikäli bussilinjoja edes Phuketiin suunnitellaan.

Tapasin Phuketissa hotellissani kuusikymppisen suomalaispariskunnan, joka on käynyt Thaimaassa parisenkymmentä kertaa. He kehuivat Pattayaa, ja kun olin uutta paikkaa vailla, tammikuussa 2014 olisi tarkoitus suunnistaa Thaimaan Pattijoelle. Se on Thaimaan alkuperäinen turistirysä, johon matkailun aloittivat 1960-luvulla Vietnamista lomailevat amerikkalaissotilaat. Pattayalla on maine, että sitä joko rakastaa tai vihaa, kaikilla mielipide siitä. Joillekin riittää yksi matka eivätkä enää palaa, toiset tulevat joka vuosi uudestaan ja jotkut muuttavat sinne pysyvästi ikuiselle seiväsmatkalle.

Matkakuumetta alkaa pikkuhiljaa tehdä ja odotan innolla miten minun käy, käynkö kerran vai tuleeko käytyä useammin. Saapi nähdä.

Esa Paloniemi

Virreyssanomiin kirjoittamani Thaimaata koskeva juttu. Tammikuun matka piti peruuttaa, mutta nyt olisi uusi yritys suunnata erääseen aasialaiseen kalastajakylään nimeltä Pattaya. Nykyään pattayalaiset  tosin kalastanevat enemmän länkkärituristeja kuin kaloja.