GENEVEN HIPPISOPIMUS

Suomen itärajan kautta Venäjältä saapuu päivittäin 20-30 ihmistä hakemaan turvapaikkaa Suomesta. Monet ovat asuneet jo vuosia Venäjällä ja osan syy tulla pakolaiseksi Suomeen on Venäjän huonontunut taloustilanne eikä vaino Venäjällä tai kotimaassakaan. Tulijoita itärajan kautta uskotaan tänä vuonna olevan kymmenkertaisesti viime vuoden määrä, 7.500 ihmistä, jo muita kautta saapuneitten 32.000 turvapaikanhakijan lisäksi.

Eräitten mielestä rajojen yli tulevia ei saa estää tulemasta eikä hyvilläkään perusteilla palauttaa, kuten esimerkiksi Norja rajansa yli Venäjältä ilman perusteita saapuville turvapaikanhakijoille tekee.

Suomen tulisi ottaa mallia Norjasta, ja perinteitäkin politiikalle löytyy. Turvapaikanhakijana Suomeen tulleitten jäämistä perustellaan YKn ja Geneven sopimusten velvoitteilla.

Vanhoina kylmän sodan ja Suomen sekä Neuvostoliiton/ Venäjän välisen Ystävyys-, Yhteistyö-, ja Avunantosopimuksen vuosina Yhdistyneitten Kansakuntien ja Geneven sopimukset olivat myös voimassa. Kuitenkin noina aikoina idästä tulevien pakolaisten hakemuksia ei otettu vastaan, tutkittu eikä turvapaikkoja myönnetty, vaan kommunismia pakenevat ilman mutinoita ja pikimmiten palautettiin Neuvostoliittoon jossa heitä odotti syyte ja rangaistus loikkausyrityksestä länteen.

Eikä kukaan vinkunut ihmisoikeuksien tai erilaisten hippisopimusten perään. Samaa politiikkaa voisi toteuttaa tänäänkin; tulijat ovat tulossa rahan perässä eikä vainoa pakoon ja Norja on jo näyttänyt esimerkkiä. Yhdysvallat on maailman poliisi, Ruotsi maailman omatunto mutta Suomi ei voi olla maailman KELA.

PARTIOMIEHET

Ouluun ja muualle Suomeen on perustettu ja suunnitellaan katupartioita poliisin avuksi. Vartiorenkaan niellä toimivia kansalaisten katupartioita on ollut Oulussakin jo ainakin 1980-luvulta saakka eli ei uusi asia, että kuntalaiset valvovat naapurustoaan ja ilmoittavat häiriöistä poliisille. Nykyiset katupartiot ilmeisesti hyvin harvoin fyysisesti ottavat roistoja kiinni; soittavat poliisin paikalle ja tarkkailevat, ja läsnäolollaan vaikeuttavat autovarlaitten ja ryöstäjien toimintaa.

"Katupartio" on ehkä tarkoitushakuisesti mediassa käytetty sana vartiorenkaista; "partioidaan" kuten sotilaat, kaupungin kovilla "kaduilla". Sanaan "katupartio" kuulostaa sisältyvän järjestäytyneen väkivallan mahdollisuus. "Vartiorengas" tai "valvontarengas" antaa kuvan pulskista, keski-ikäisistä perheenisistä, jotka turvaavat omakotitalojensa ja Volvojensa turvallisuuden porukalla tehdyillä iltakävelyillä.

Tosiasia on se, että poliisi on alimiehitetty ja ylityöllistetty, ja poliisien määrää aiotaan leikata vielä 900 poliisilla. Suomessa on jo nyt Pohjolan pienimmät poliisivoimat, noin 7.000 henkeä, rikollisuus median mukaan Euroopan korkeimpien joukossa.

Tästä syystä poliisin ja yhteiskunnan tulisi kannustaa ihmisiä vartiorenkaisiin säästämään ja helpottamaan poliisin työtä. Turvallisuus kuuluu poliisille, mutta poliisi tarvitsee apua toimintaansa. Poliisien määrän vähentäminen laskee ihmisten luottamusta poliisin apuun, ja ellei poliisiin voi luottaa, apua haetaan muualta. Maailmalta; jopa heti Torniojoen toisella puolella olevasta Ruotsista, kuuluu tietoja että lähinnä maahanmuuttajien asuttamissa lähiöissä, asukkaat pyytävät apua rikollis- ja shariajengeiltä eivätkä Ruotsin poliisilta. Eräillä alueilla Euroopan kaupungeissa ei poliisi pysty edes normaalisti partoimaan vaan tarvitsee vahvuistuksia alueille mennessään.

Tätä kehitystä en halua Suomeen. Parasta olisi jos poliisi pystyisi turvaamaan asukkaitten turvallisuuden, tälläkään hetkellä se ei siihen pysty. Jengien antama suojelu on pahempi asia kuin yksityisten kansalaisten poliisin ohjauksessa tapahtuva rauhanomainen vartiointi kotiseuduillaan.

Olen itsekin ilmoittautunut oululaisen Jari-Pekka Teurajärven kaavailemaan Katuhaukat-nimiseen vartiorenkaaseen kautta katupartioon. Ryhmä on olemassa toistaiseksi vain Facebookissa; metriäkään en vielä ole partioinut. Haluan kuitenkiin antaa jotain saamastani takaisin yhteiskunnalle, vaikkapa sitten iltakävelyillä kännykkä taskussa ja poliisille tarvittaessa soittaen. Jari-Pekka on perussuomalaisten Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja, mutta Katuhaukat ei liity perussuomalaisiin, vaan on poliittisesti sitoutumatonta.

KANSALAISPALVELUS ASEPALVELUKSEN SIJAAN

Suomen puolustusvoimien vahvuutta on viime vuosina pienennetty pariinkin otteeseen, ja tuskin vielä viimeistä kertaa. Kaikille varusmiespalveluksen suorittaneillekaan ei löydy sijoituspaikkaa ja kaikkia asevelvollisia ei kyetä kouluttamaan. Samaan aikaan muun muassa poliisi ja terveydenhuolto ovat ylityöllistettyjä ja alimiehitettyjä.

Asiaan on olemassa ratkaisu; muutetaan puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa suoritettava asepalvelus kansalaispalvelukseksi. Ajatus on, että osa miehistä ja vapaaehtoisista naisista olisi aseissa kuten nytkin, mutta osa suorittaisi kansalaispalvelusta poliiseina ja terveydenhuollon käsipareina. Siviilipalvelusmiehet ovat jo pitemmän aikaa olleet palveluksessa esimerkiksi palvelutaloissa, joita ennen vanhustentaloiksi kutsuttiin.

Puolustusvoimien sotilaspoliisit ja lääkintämiehet lyhyellä koulutuksellaan toimivat sotilaspoliiseina ja sotilassairaaloitten hoitajina, joten samaa periaatetta voisi käyttää järjestyspoliisissa ja siviilisairaaloissa. Monivuotisen poliisi- tai hoitajakoulutuksen saanut on oletettavasti pätevämpi kuin muutaman kuukauden kansalaispalveluksen koulutuksen saanut, mutta nyt on tärkeintä saada käsipareja kaduille ja sairaaloihin.

Monikin palvelusikäinen luultavasti olisi halukas toimimaan poliisina tai sairaanhoitajana, ikään kuin tosi toimissa, ja ehkä löytäisi itselleen tulevan ammatinkin, sen sijaan että leikkisi ja harjoittelisi sotaa jota välttämättä ei tule.

Ehdotustani tulisi miettiä, suunnitella ja makustella; täytyy selvittää kustannukset, asumiset, oikeudet, velvollisuudet, vakuutukset ynnä muut. Järjestely kuitenkin auttaisi poliisin ja terveydenhuollon henkilöstöpulaan.

Jos muutaman kuukauden sotilaskoulutuksella pätevöityy rintamasotilaaksi, niin mikä ettei kenttäpoliisiksi tai apuhoitajaksi? Ei siitä ole kuin neljännesvuosisata kun poliisiksi oppiminen kesti vain kuukausia, joten perinteitä löytyy.

KÖLN 31/12

Saksan Kölnissä uudenvuodenaattona noin tuhat ulkomaalaisiksi kuvailtua miestä ryösti, pahoinpiteli ja seksuaalisesti ahdisteli suurta määrää naisia rautatieaseman alueella. Rikosilmoituksia on tehty tähän mennessä yli sata pelkästään Kölnissä, lisäksi miesjoukot ovat käyttäytyneet samoin muutamassa muussa saksalaiskaupungissa, ainakin Hampurissa ja Bielefeldissä. Freiburgista kerrotaan homoja pahoinpidellyn. Naisten ahdistelu ei ollut mitään ystävälliseksi tarkoitettua taputtelua, vaan raakaa ahdistelua. Erään 20-vuotiaan naisen sisään tunkeuduttiin sormin, jollaisesta Suomessa juuri annettiin vuoden mittainen ehdollinen tuomio somaliporukalle raiskauksesta, ja ainakin kaksi naista riisuttiin kadulla alasti. Lukemattomia muita kourittiin ja suudeltiin.

Suomessa pari päivää ennen uuttavuotta kuusi irakilaista turvapaikanhakijaa pidätettiin muutamaksi päiväksi heidän kehotettuaan rikokseen "yleistä järjetystä ja turvallisuutta vastaan". Uuden vuoden aattona noin tuhat etupäässä irakilaista oli kokoontuneena Helsingin rautatieaseman ympäristöön ja osa heistä syyllistyi naisten ahdisteluihin Kölnin tapaan ja pahoinpitelyihin. Suomen poliisin mukaan miesjoukko oli vain juhlistamassa uutta vuotta mutta tutkii onko ahdistelu ollut sosiaalisessa mediassa suunniteltua. Suomen poliisilla oli etukäteistietoa tulevista rähinöistä Helsingissä, sillä sinne oli varattu suurin poliisimiehitys kuin aikaisemmin 2000-luvulla.

Heti kuuden irakilaisen pidätyksen vastaanottokeskuksessa tapahtuneen pidätyksen jälkeen poliisi ensimmäisenä kielsi että tapaus liittyisi terrorismiin ja Kölnin ynnä muitten kaupunkien joukkoahdistelujen jälkeen poliisi sanoo ettei kytkentöjä Saksaan ole havaittu.

Itse uskon että kyseessä oli suunniteltu terroriteko. Daesh, josta myös nimeä ISIS käytetään, tai jokin muu järjestö, on tarkoituksella lähettänyt tukijoitaan Eurooppaan myös turvapaikanhakijoina. Näille on sitten annettu ohjeet juhlapäivänä ryhtyä rähinöimään ja ahdistelemaan, jopa raiskaamaan länsimaisia naisia. Idea on terroristien kannalta loistava; omaan kansaan kuuluvien naisten ahdistelu ja ryöstäminen nostattaa vastakkainasettelua turvapaikanhakijoitten ja kantaväestön kesken, epäiltyjen suuren määrän takia tapauksia on kallis ja vaikea tutkia, ja teot ovat lain kannalta katsottuna lieviä eli mahdolliset tuomiot ovat mitättömät. Lisäksi Saksan ja Suomen hallitukset molemmat ajavat vähemmistöjen etua sekä kannattavat monikulttuuria ja joutuvat nyt miettimään, kenen oikeudet ovat tärkeämpiä; naisten vai maahanmuuttajien. Mikäli puolustetaan naisten oikeuksia, joudutaan oikeudessa rankaisemaan ulkomaalaisia miehiä, jos taas ajetaan ulkomaalaisten oikeuksia, naisten oikeudesta koskemattomuuteen joudutaan tinkimään.

Ei ole kovin todennäköistä, että tuhannet miehet Suomessa ja Saksassa olisivat sattumalta saaneet saman ajatuksen samaan aikaan. Ohjeet rikosten tekoon ollevat tulleet Syyriasta tai Irakista joltain järjestöltä, veikkaan itse Daeshia. Koska kyseessä ollee terroristien suunnittelema operaatio, jolla ajetaan kansanryhmät vastakkain ja hankaloitetaan oikeitten pakolaisten asemaa, Saksan ja Helsingin tapahtumat ovat mielestäni olleet niin sanotusti hiljainen terrori-isku, jossa ei tappavaa väkivaltaa käytetty, mutta jonka tarkoitus oli terrorisoida länsimaalaisia ja herättää inhoa sekä vihaa pakolaisina maahan tulleita kohtaan.

JÄÄVUORI JARI AARNIO

Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Seppo Aarnio vapautui marraskuussa 2015 kahden tutkintavankeudesta ja häntä odottaa yhä syytteet isomman luokan huumerikoksista. Tähän mennessä Jari Aarnio on jo tuomittu rekisterimerkintärikoksesta, virka-aseman väärinkäyttämisestä ja lahjuksen ottamisesta 1 vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeuteen sekä menettämään virkansa poliisissa, niin sanotussa Trevoc-jutussa syytettynä. Jari oli käyttänyt poliisipäällikönä junaillut poliisin valvontalaitten hankinnat osittain omistamalleen Trevoc- yhtiölle, jolta Jari sai lahjuksia, kuten lainaksi useita kertoja pakettiauton ja käyttöönsä kaksi tablettitietokonetta. Lisäksi Jarin katsottiin järjestäneen erästä rikollispomoa hyväksikäyttäen 200.000 euron rahoituksen Trevocille.

Jari Aarnion epäillään myös käyneen huumekauppaa, vuotaneen poliisin tietoja rikollisille ja ottaneen muitakin lahjuksia kuin se, josta hänet on tuomittu.

Tilanne on Suomessa toistaiseksi ainutlaatuinen; korkea poliisiviranomainen syyllistyy huumekauppaan, tekee yhteistyötä rikollisten kanssa ja joutuu tilille teoistaan. Tällaista näkee yleensä vain amerikkalaisissa elokuvissa ja ulkomaitten uutisissa, lähinnä kehittymättömissä maissa.

Jari Aarnio kiistää syyllisyytensä ja sanoo joutuneensa lavastetuksi. Ehkä näin on, ehkä ei. Oletetaan ettei ole.

Median kirjoituksista saa helposti käsityksen, että Tapaus Jari on yksittäistapaus, yksi paha kyttä 7.000 hyvän kytän joukossa. Epäilen että näin ei ole. Pari muutakin on jo Aarnio-jutussa tuomion saanut.

Ensimmäiset epäilyt Jari aarnion rikoksista saatiin jo vuonna 2007 ja jo vuonna 2009 Jari sekä kolme hänen alaistaan saivat syytteet virkavelvollisuuden rikkomisesta mutta Jari vapautettiin syytteestä. Jari oli syytteen jälkeen pari vuotta turvallisuusasiantuntijana Elisalla ja palasi poliisiin päällikön virkaan ilman ongelmia vuonna 2011.

Jos syytteet pitävät paikkansa, Jari Aarnio ei ole voinut toimia ilma poliisitovereittensa suojelua ja vaitioloa. Missä tahansa työpaikalla kielikellot saavat vähintäänkin huonon maineen ja poliisi tuskin on erilainen. Vuoden poliisiksi 30-vuotiaana vuonna 1987 valittu poliisimies Jari Aarnio on luultavasti saanut hiljaista tukea virkaveljiltään poliisissa ja nämä ovat jostain syystä pysyneet vaiti, jos ovat epäilleet tai saaneet selville Jarin syyllistyvän rikoksiin. On mahdollista, että poliisissa korruptio, tietojen vuoto rikollisille ja muut rikokset ovat yleisempiä kuin yleisölle mediassa kerrotaan. Kun päivät on rikollisten seurassa, niin seura tekee kaltaisekseen ja oma etu houkuttelee.

Toivottavasti näin ei ole, mutta yhteiskunnan romahdus näkyy ensimmäisenä poliisin ja muitten viranomaisten muuttumisena epäluotettavaksi ja oikeuden saamisena vain lahjuksilla, kuten monissa ulkomaissa. Jari Seppo Aarnio ollee vain jäävuoren huippu, joka näkyy pinnan yläpuolella.

YHTEINEN LIPPU POHJOISMAILLE

Lähes jokaisella kulmakunnalla, maakunnalla tai muulla kotinurkalla maailmassa on oma lippu tai viiri. Oma lippu tuo omaksi katsotun alueen asukkaille yhtenäisyyden tunnetta ja kotiseutuhenkeä. Suomessakin Saamenmaalla ja Ahvenanmaalla on omat liput kansallistuntoa nostamassa.

Pohjoismailla ei kuitenkaan omaa yhteistä lippua ole, joskin keskiajalla oli yhteisen Kalmarin Unionin aikaan Kalmarin Unionin lippu; punainen risti keltaisella pohjalla.

Pohjoismaat, tai Pohjola kuten myös sanotaan, ansaitsee mielestäni lipun kuvastamaan kulttuurimme ja kansanluonteidemme omalaatuisuutta muista Euroopan Unionin maista. Pohjoismainen demokratia ja kansankoti ovat käsitteitä, joista etelämpänä Euroopassa vain haaveillaan ja jotka liitetään nimenomaan Euroopan pohjoisimman kärjen valtioihin.

Ehdotan siis Pohjoismaille omaa lippua, yhteisen historiamme, yhteiskuntarakenteemme ja demokratiakäsityksemme tunnuskuvaksi.

JÄTTEITTEN LAJITTELU ON HUIJAUSTA?

Kävin eilen viemässä roskat. Lajittelin ne, kuten jo vuosikymmeniä on ollut tapana ja säännötkin niin edellyttävät. Bioroskat yhteen astiaan, paperi toiseen, pahvi kolmanteen ja yleisroskat vielä erikseen. Siinä oli roskia niin käteen kuin kärsäänkin, eikä minulla edes ollut lasia tai metalliroskia muun jätteen päälle.

Nyt vuoden 2016 alkaessa, muoviroskillekin on tulossa oma astia. Tässä loppuu kädet kesken tai sitten täytyy ruveta ramppaamaan jätekatoksella lähes päivittäin.

Mietin että onko tästä jätteitten lajittelusta pitkässä juoksussa isompaa hyötyä. Mediassa ei ole mainittu maailman pelastuvan kun länsimaissa jätehuoltofirmojen asiakkaat itse lajittelevat roskansa, muualla maailmassa niin eivät ihmiset tee.

Jätteitten lajittelussa on kyse tulonsiirrosta jätehuoltoyhtiön asiakkaalta jätehuoltoyhtiölle; asiakas maksaa jätehuollosta ja lisäksi lajittelee jätteensä itse eli tekee ilmaista työtä, jonka hyöty menee jätefirmalle. Jos asiakas ei lajittele, firma tekisi sen ja se taas maksaisi. Asiakkaan lajitellessa firma säästää eli tienaa.

Niin kauan kuin ollut jätteitä, on jätteitä lajiteltu. Nykyäänkin kehitysmaissa kaatopaikkojen ympärillä asuu ihmisiä, jotka elävät sillä että tutkivat kaatopaikan jätteitä ja ottavat omaan käyttöönsä tai myyvät käyttökelpoisen tavaran. Epäilen että jos länsimaissa asiakkaat eivät itse vanhaan tyyliin laittaisi roskiaan eri laatikoihin, jäteyhtiö palkkaisi ihmisiä käymään niitä läpi käyttökelpoisen löytämiseksi ja lajittelemiseksi sekä eri tavoin prosessoitaviksi energian tuotantoon.

Tämähän se on nykyajan trendi; laitetaan yritysten asiakkaat itse tekemään työ jotta yritys tienaisi ja säästäisi rahaa. Niin se on myös esimerkiksi pankeissa, virastoissa ja kohta puoliin kirjastoissa sekä kaupoissa.

HYVÄÄ ALKANUTTA UUTTA VUOTTA 2016!