SOTILAAT OVAT IDIOOTTEJA

Vieraskielinen lainasana "idiootti" on yleisesti käytetty haukkumasana Suomessakin. Sen tausta on kuitenkin harvemmin käyttäjien tiedossa.

Hellenistisen ajan Ateenassa "idiootiksi" kutsuttiin eräitten lähteitten mukaan  vapaata miestä, joka ei osallistunut kaupunkivaltion hallitsemiseen eli ei ollut mukana Ateenan demokraattisessa hallitsemisessa. Tässä tapauksessa "vapaa mies" tarkoittaa miestä, joka ei ollut orja vaan Ateenan täysivaltainen kansalainen. Naisia demokratia ei koskenut.

Yksinkertaistetusti "idiootti" oli siis ihminen, joka ei ollut mukana politiikassa tai kiinnostunut politiikasta.

Toinen vähän tunnettu "idiootti" on sotilas. Palkattujen sotilaitten palkat maksoi kassanhoitaja, joka kreikaksi kutsuttiin termillä "idios logos". Sotilaita siis kutsuttiin ammattinimikkeellä "idiootti", koska "idios logos" maksoi heidän palkkansa. Tosin erään lähteen mukaan sotilaita kutsuttiin "idiooteiksi" keskiajan Englannissa, noin vuoden 1300 kieppeillä, jolloin latina oli kai yleisempi sivistyneitten kieli kuin kreikka.

Vielä 1900-luvulla "idiootti" oli virallinen, lääketieteellinen termi. Suomeksi sana käännettiin "tylsämielinen" ja diagnoosin "idiootti" saattoi saada, mikäli älykkysosamäärä oli alle 35 tai kuten Yhdysvalloissa, potilaan henkiseksi iäksi arvioitiin kaksi vuotta, fyysisen iän ollessa korkeampi.

Sanojen historia tai etymologia paljastaa usein jotain yllättävää. Kaikilla sanoilla on jokin menneisyys ja merkitys, jotka ovat kätkössä tai muuttuneet.

POLIISIT POIS POLITIIKASTA

Suomessa on jo pitkään ollut voimassa laki, joka kieltää sotilaita toimimasta sotilasvirkansa ohella politiikkona. Tämä on hyvä laki; maailmassa on useampikin maa joissa sotilaat puuttuvat armeijan voimalla politiikkaan mikäli vaaleissa äänestetään väärin.

Mielestäni lakia pitäisi laajentaa koskemaan myös poliiseja. Samoin kuin sotilaat, poliitikkoina toimivat poliisit politisoituvat, eivätkä osaa olla sotkematta politiikkaa poliisin työhönsä. Tästä seuraa, että kansalaisten luottamus poliisiin rapautuu, koska väärinajatteleva kansalainen saattaa joutua mielipiteittensä vuoksi tutkittavaksi tai todisteita tulkitaan oikeinajattelevan kiistan osapuolen eduksi. Nytkin poliisiin luottavat eniten ne, jotka eivät ole juurikaan tekemisissä poliisin kanssa. 

Huoleni on aiheellinen; Suomeen on jo perustettu poliittisia mielipiteitä tarkkaileva 50 poliisin yksikkö, jonka toimintaa tiettävästi priorisoidaan rikollisuuden torjunnan kustannuksella. Vuosi 1984 on myöhässä, mutta lähenee joka vuosi.

Mielipiteeni lyhyesti tämä: yhdelläkään julkisessa virassa oleva ihminen, joka virkansa puolesta kantaa asetta, ei ole asiaa politiikkaan. Aseet ja politiikka eivät sovi yhteen, ei sotilailla eikä poliiseilla.