EROON ARMAHDUKSISTA
Oulussa vastikään paljastuneet useat seksuaalirikokset ovat kuohuttaneet mieliä Oulussa, koko Suomessa ja kansainvälisestikin. Lähes tusinan verran turvapaikanhakijoina Suomeen tullutta ulkomaalaista ja ulkomaalaistaustaista Suomen kansalaista on vähintään kesäkuusta lähtien pyörittänyt Englannin Rotherham-skandaalin tyyppistä raiskausrinkiä, jonka uhreina ovat olleet alakouluikäiset, suomalaiset tytöt.
Tapauksen paljastuminen on saanut monet vaatimaan Suomen rikoslain rangaistusasteikon kiristämistä. Lähinnä netissä on vaadittu pitempiä tuomioita väkivalta- ja varsinkin seksuaalirikoksista. Suomen tuomiot ovat kansainvälisesti, jopa Ruotsiinkin verrattuna lyhyitä ja niitäkään ei istuta loppuun asti. Tiettävästi vain 3% annetuista vankeustuomioista on yli kaksi vuotta ja suurin osa kaikista tuomituista vankeustuomioista annetaan ehdollisena vankeutena eli tuomittu ei ikinä vankilaa sisäpuolelta näekään.
Itse olen tuomioitten pidentämistä vastaan. Suomen rangaistusasteikko on kelvollinen eikä tuomioitten pidentäminen muuttaisi asiaa, koska tuomiot kuitenkin annettaisiin asteikon alemmasta päästä.
Sensijaan ehdotan automaattisista armahduksista luopumista. Juuri kukaan vanki ei suorita tuomiotaan kokonaan, vaan ensikertalainen pääsee vapaaksi istuttuaan puolet tuomiosta ja useamman kerran tuomittukin suoritettuaan 2/3 osaa tuomiostaan. Lisäksi vangeilla on mahdollisuus päästä koevapauteen puoli vuotta ennen säädettyä armahdusta. Siitäkin ajasta, jonka rikollinen on fyysisesti vankilassa, vangit ovat osan ajasta lomilla. On poikkeuksellista, että edes murhaaja ei saisi tuomioonsa lyhennystä.
Mikäli luovumme hölmöstä automaattisen armahduksen politiikasta, vangit istuisivat tuomionsa päivästä päivään, eikä tarvitsi muuttaa lakeja tai tuomiokäytäntöä. Tuomiot Suomessa ovat kelvollisia, mutta niitten täytäntöönpano on armahduksilla vesitetty.
