RUNOJA YKSINÄISYYDESTÄ JA KUOLEMASTA
Tänään 1.9. 2015 tuli odottamani paketti. Tein joitakin aikoja sitten sopimuksen Mediapinta- kustantamon kanssa kirjoittamieni runojen julkaisusta puolikustannekirjana. Se oli yllättävän helppo homma; lähetin aineiston eli runoni, maksoin sovitun maksun ja Mediapinta hoiti painatuksen, ISBN- numeron hankkimisen ja hengentuotteeni toimittamisen kirjakauppojen myytäväksi. Näkyi olevan jo isoimpien nettikirjakauppojen listoilla. Itse asiassa tuntui hyvältä laittaa kirjakaupan hakusanaksi oma nimensä ja saada sillä osuma. Tämä on vähän kuin ensi kertaa isäksi tulo, tai oikeastaan enemmänkin koska erinäisistä syistä en ollut paikalla kun lapseni syntyi.
Kirjan julkaisu on minulle elämän pituinen unelma; se on ollut mielessä varmasti siitä lähtien kuin opin lukemaan oululaisessa Koskelan koulussa 1970- luvulla. Ehdin vieläpä saada ensimmäiseni ulos paperikirjana ennenkuin kirjat muuttuvat kokonaan digitaalisiksi e-kirjoiksi.
Vielä pari vuotta sitten en nähnyt itseäni julkaisevana runoilijana, olin lukenutkin vain Yrjö Jylhän Kiirastulen ja pätkiä Kalevalasta, vaan mielessäni oli romaanin tai novellikokoelman julkaiseminen, mutta juttuja tapahtui ja purin mieltäni runojen kirjoittamiseen. Olen muutenkin pistänyt merkille, että lyhyet tekstit ovat minulle helppoja kirjoittaa. Joka tapuksessa; eräät ottavat nollauskännit, toiset polttavat hermosavut ja minä puolestani kirjoitan runoja. Käytännössä se merkinnee sitä, että runoni eivät avaudu muille kuin minulle mutta mitäpä tuosta.
Tämä ilta onkin mennyt markkinointipuuhissa; olen lähettänyt tarjouksen lahjoittaa kirjaani eräisiin kirjastoihin Ruotsissa, joissa on suomenkielinen kokoelma ja joihin minulla on edes jonkinlainen yhteys. Samaten pitää tehdä hankintaehdotuksia samanlaisiin suomalaisiin kirjastoihin. Suomen kirjastot hankkinevat kirjansa BTJ-palvelun kautta ja vielä ei ole aika tyrkyttää teostani lahjaksi.
Blogitekstini otsikko on kirjani nimi. Mietin nimeä pitkään ja luullakseni se herättää lukijakunnakseni tarkoittamieni lukijoitten huomion. Osa runoistani on melko synkkiä mutta yksi on aika myönteinenkin. Kyseinen runo kertoo ostamastani takista.
tiistai 1. syyskuuta 2015
tiistai 25. elokuuta 2015
HYVÄÄ PÄIVÄÄ, VAUVA!
Suomessa
on jo 1930-luvulta lähtien jaettu äideille äitiyspakkauksia, joissa on
perustarvikkeet vauvan kanssa elämiseen. Kaikki tuntevat sen ja
ulkomaillakin äitiyspakkausjärjestelmää ihaillaan ja siitä otetaan
mallia. Viimeksi japanilainen kaupunki alkoi Suomen esimerkin mukaisesti
jakaa vanhemmille äitiyspakkauksia nimellä "Hyvää päivää, vauva-
paketti".
Äitiyspakkaus on siis suomalainen brändi, josta Suomi useassa maassa tunnetaan ja jota käytetään esikuvana maailmalla. Kuitenkin suuri osa pakkauksen tuotteista valmistetaan ulkomailla. Toimittaja voi olla kotimainen, mutta tuotteet valmistetaan Suomen ulkopuolella. Vanhan tiedon mukaan ulkomaisuusaste voi olla jopa 60%.
Syynä tähän on Euroopan Unioni ja sen kielto suosia kotimaista tuotantoa. Äitiyspakkauksen valmistajat täytyy kilpailuttaa ja ulkomaiset hikipajat hinnoillaan pakottavat suomalaisetkin suosimaan ulkomaista, muuten ei kilpailussa pärjää.
Ehdotan, että Suomi ryhtyisi levittämään äitiyspakkausbrändiään laajemmalti ulkomaille ja alkaisi suosia kotimaista tuotantoa sen sisällössä. Euroopan Unionin säännökset ovat niin sekavat, että stubbimaisia "luovia ratkaisuja" löytyy Unionin sääntöjen kiertämiseen ja ainahan voi tehdä uuden säännön asiasta.
Suomalainen äitiyspakkaus on yksi esimerkki asioista, joissa Suomi on edelläkävijä ja esikuva ulkomaalaisille. Tehdään siitä taas sisällöltään suomalainen.
Äitiyspakkaus on siis suomalainen brändi, josta Suomi useassa maassa tunnetaan ja jota käytetään esikuvana maailmalla. Kuitenkin suuri osa pakkauksen tuotteista valmistetaan ulkomailla. Toimittaja voi olla kotimainen, mutta tuotteet valmistetaan Suomen ulkopuolella. Vanhan tiedon mukaan ulkomaisuusaste voi olla jopa 60%.
Syynä tähän on Euroopan Unioni ja sen kielto suosia kotimaista tuotantoa. Äitiyspakkauksen valmistajat täytyy kilpailuttaa ja ulkomaiset hikipajat hinnoillaan pakottavat suomalaisetkin suosimaan ulkomaista, muuten ei kilpailussa pärjää.
Ehdotan, että Suomi ryhtyisi levittämään äitiyspakkausbrändiään laajemmalti ulkomaille ja alkaisi suosia kotimaista tuotantoa sen sisällössä. Euroopan Unionin säännökset ovat niin sekavat, että stubbimaisia "luovia ratkaisuja" löytyy Unionin sääntöjen kiertämiseen ja ainahan voi tehdä uuden säännön asiasta.
Suomalainen äitiyspakkaus on yksi esimerkki asioista, joissa Suomi on edelläkävijä ja esikuva ulkomaalaisille. Tehdään siitä taas sisällöltään suomalainen.
keskiviikko 19. elokuuta 2015
HUUMEPYHIMYS
Roomalaiskatolisella kirkolla on tuhansittain virallisia eli kanonisoituja pyhimyksiä, mutta on myös enimmäkseen paikallisia, epävirallisia pyhimyksiä joita eri alueilla rukoillaan.
Yksi näistä on Meksikon osavaltiossa Sinaloassa ja Yhdysvaltojen puolella palvottu Jésus Malverde eli Köyhien enkeli tai Antelias rosvo. Nimi "Malverde" tarkoittaa suomeksi pahaa vihreää ja sen antoivat Jésukselle tämän uhrit vihreän värin viitatessa tuhoon tai epäonneen. Legendan mukaan Jésus Malverde oli Sinaloan Robin Hood, joka ryösti rikkaita ja antoi köyhille. Nykyään hän on tunnettu Huumepyhimyksenä, jonka kerrotaan suojelevan meksikolaisia huumekauppiaita ja muita meksikolaisten huumekartellien palveluksessa olevia.
Jésus Malverden olemassaolosta ei ole varmuutta. Yleisesti hänen uskotaan perustuvan sinaloalaiseen bandiittiin nimeltä Jésus Juarez Mazo (1870-1909). Myös kahden muun rosvon, Heraclio Bernalin (1855-1888) ja Felipe Bachomon (1883-1916) legendat ovat saattaneet vaikuttaa Jésus Malverden kulttiin. Heraclio Bernal oli hallituksen vastainen vallankumouksellinen, joka alunperin elätti itsensä varkaana, ja joutui kumppaniensa tappamaksi. Felipe Bochomo taas oli kapinallinen intiaani joka teloitettiin Meksikon vallankumouksessa.
Huumekauppiaitten suojeluspyhimys Jésus Malverden sanotaan toimineen rosvona vuoden 1900 molemmin puolin. Bandiitiksi hänet vei vanhempiensa köyhyydestä johtuva kuolema. Sinaloan paikallisen johtomiehen kerrotaan tarjonneen Jésukselle armahdusta rikoksistaan, mikäli tämä varastaisi Sinaloan kuvernöörin miekan, tai erään version mukaan kuvernöörin tyttären. Joka tapauksessa, Jésus suoritti tehtävän mutta tehtävän antaja petti lupauksensa ja alkoi jahdata Jésusta armotta. Jésus Malverden legendan mukaan 3. toukokuuta vuonna 1909 Jésus Malverde joko joutui Robin Hoodin tapaan läheisensä surmaamaksi tai paikallisen poliisin teloittamaksi ampumalla tai ehkä hirttämällä. Hänen ruumiistaan ei haudattu vaan se jätettiin mätänemään varoitukseksi muille.
Paikalliset asukkaat salaa ottivat Jésuksen luut ja peittivät ne kivillä. Kivien alle hautaaminen oli merkki kunnioituksesta, ja antoi kasaan kiven laittavalle oikeuden tehdä pyyntö haudatun hengelle. Jésuksen kuoleman jälkeen kertomukset ihmeistä alkoivat levitä, kuten tarinat kadonneen tai varastetun tavaran palautumisesta omistajalleen tämän rukoiltua uutta pyhimystä Jésus Malverdeä.
1970-luvulla Jésus Malverdelle rakennettiin pyhäkkö Sinaloan osavaltion pääkaupunkiin Culiacaniin, joka tosin myöhemmin joutui tekemään tietä pysäköintialueelle ja uusi pyhäkkö rakennettiin lähistölle. Pysäköintialue on kuitenkin edelleen epävirallisena palvospaikkana, vaikka joka vuosi uudessa pyhäkössä pidetään suuret juhlat Jésus Malverden kunniaksi.
Jésus Malverde eli Huumepyhimys on ollut ainakin kolmen elokuvan aiheena ja hänen nimellään myydään pyhimyksenkuvia, öljyjä, saippuaa, olutta ynnä muita hengellisiksi katsottuja tuotteita.
Roomalaiskatolisella kirkolla on tuhansittain virallisia eli kanonisoituja pyhimyksiä, mutta on myös enimmäkseen paikallisia, epävirallisia pyhimyksiä joita eri alueilla rukoillaan.
Yksi näistä on Meksikon osavaltiossa Sinaloassa ja Yhdysvaltojen puolella palvottu Jésus Malverde eli Köyhien enkeli tai Antelias rosvo. Nimi "Malverde" tarkoittaa suomeksi pahaa vihreää ja sen antoivat Jésukselle tämän uhrit vihreän värin viitatessa tuhoon tai epäonneen. Legendan mukaan Jésus Malverde oli Sinaloan Robin Hood, joka ryösti rikkaita ja antoi köyhille. Nykyään hän on tunnettu Huumepyhimyksenä, jonka kerrotaan suojelevan meksikolaisia huumekauppiaita ja muita meksikolaisten huumekartellien palveluksessa olevia.
Jésus Malverden olemassaolosta ei ole varmuutta. Yleisesti hänen uskotaan perustuvan sinaloalaiseen bandiittiin nimeltä Jésus Juarez Mazo (1870-1909). Myös kahden muun rosvon, Heraclio Bernalin (1855-1888) ja Felipe Bachomon (1883-1916) legendat ovat saattaneet vaikuttaa Jésus Malverden kulttiin. Heraclio Bernal oli hallituksen vastainen vallankumouksellinen, joka alunperin elätti itsensä varkaana, ja joutui kumppaniensa tappamaksi. Felipe Bochomo taas oli kapinallinen intiaani joka teloitettiin Meksikon vallankumouksessa.
Huumekauppiaitten suojeluspyhimys Jésus Malverden sanotaan toimineen rosvona vuoden 1900 molemmin puolin. Bandiitiksi hänet vei vanhempiensa köyhyydestä johtuva kuolema. Sinaloan paikallisen johtomiehen kerrotaan tarjonneen Jésukselle armahdusta rikoksistaan, mikäli tämä varastaisi Sinaloan kuvernöörin miekan, tai erään version mukaan kuvernöörin tyttären. Joka tapauksessa, Jésus suoritti tehtävän mutta tehtävän antaja petti lupauksensa ja alkoi jahdata Jésusta armotta. Jésus Malverden legendan mukaan 3. toukokuuta vuonna 1909 Jésus Malverde joko joutui Robin Hoodin tapaan läheisensä surmaamaksi tai paikallisen poliisin teloittamaksi ampumalla tai ehkä hirttämällä. Hänen ruumiistaan ei haudattu vaan se jätettiin mätänemään varoitukseksi muille.
Paikalliset asukkaat salaa ottivat Jésuksen luut ja peittivät ne kivillä. Kivien alle hautaaminen oli merkki kunnioituksesta, ja antoi kasaan kiven laittavalle oikeuden tehdä pyyntö haudatun hengelle. Jésuksen kuoleman jälkeen kertomukset ihmeistä alkoivat levitä, kuten tarinat kadonneen tai varastetun tavaran palautumisesta omistajalleen tämän rukoiltua uutta pyhimystä Jésus Malverdeä.
1970-luvulla Jésus Malverdelle rakennettiin pyhäkkö Sinaloan osavaltion pääkaupunkiin Culiacaniin, joka tosin myöhemmin joutui tekemään tietä pysäköintialueelle ja uusi pyhäkkö rakennettiin lähistölle. Pysäköintialue on kuitenkin edelleen epävirallisena palvospaikkana, vaikka joka vuosi uudessa pyhäkössä pidetään suuret juhlat Jésus Malverden kunniaksi.
Jésus Malverde eli Huumepyhimys on ollut ainakin kolmen elokuvan aiheena ja hänen nimellään myydään pyhimyksenkuvia, öljyjä, saippuaa, olutta ynnä muita hengellisiksi katsottuja tuotteita.
keskiviikko 12. elokuuta 2015
RENTUN RUUSU JA KULKURIN KUKKA
Antti Hammarberg eli Irwin Goodman on Suomen suosituimpia laulajia. Vuonna 1991 keikkamatkalla tapahtuneen kuolemansa jälkeen hänestä on tullut kulttihahmo, joka jo 1960-luvulla ravisteli suomalaista konsensusyhteiskuntaa epäkorrekteilla lauluillaan. Monet rakastivar Irwiniä, ja monet myös vihasivat hänen tapaansa olla yleistä mielipidettä vastaan.
Vuoden 1980 maissa Irwinin suosio oli laskusuunnassa, keikkaa ja sitä myötä rahaa ei tullut entiseen tapaan, mutta kuitenkin riittävästi. Eräässä televisiohaastattelussa Irwin kertoi matkustajakodin vuoteella istuen tekevänsä viitisen keikkaa viikossa ja parhaina päivinä keikkoja oli ollut useampi yhden juhannuksen aikana. Tilanne kuitenkin muuttui yhden kappaleen myötä.
1970-luvulla toinen suomalaisen musiikin legenda, Tapio Rautavaara, halusi Irwinin ystävän ja laulunsanoittajan Vexi Salmen tekevän laulun horsmasta, eli tien varsilla tuikitavallisesta kauniihkosta kasvista. Tapion sanoin horsma oli "kulkurin kukka" ja ansaitsi oman laulun kunniakseen. Laulu jäi tuolloin Vexiltä tekemättä, mutta idea jäi itämään. "Kulkurin kukka" ei Wexin mielestä sopinut Irwinin laulun nimeksi; se kuulosti juppivuosikymmenenä turhan vanhahtavalta eikä kuvannut Irwiniä. Irwin Goodman oli viinaanmenevä renttu ja lurjus, mutta ei sorateitä kiertävä kulkuri.
Vuonna 1988 julkaistun kappaleen nimeksi tuli sitten "Rentun ruusu", ja siitä alkoi Irwinin uusi tuleminen. Laulu soi ympäri Suomen ja Ruotsin suomalaisseuduilla. Keikkaa riitti taas, ja sivumennen sanottuna itsekin olin Irwiniä kuuntelemassa Oulaisten Sun-hotellissa tammikuussa 1990 ja takkiani odotellessani pääsin Irwinin pöytään istumaan sekä muutaman sanan hänen kanssaan vaihtamaan.
Muutama vuosi Rentun Ruusun ilmestyttyä Irwinillä meni lujaa musiikin alalla. Ikävä kyllä hän menehtyi Venäjältä tullessaan sairauskohtaukseen. Irwinin oli tilattu suomalaisten rakennusmiesten harjakaisiin Viipurissa, mutta sairastuttuaan hän myöhästyi viimeiseltä keikaltaan.
Oma käsitykseni Irwin Goodmanista on, että hän samaa sarjaa urheilun Matti Nykäsen ja politiikan Veikko Vennamon kanssa; normien ravistelija sekä epäkorrekti idoli.
Antti Hammarberg eli Irwin Goodman on Suomen suosituimpia laulajia. Vuonna 1991 keikkamatkalla tapahtuneen kuolemansa jälkeen hänestä on tullut kulttihahmo, joka jo 1960-luvulla ravisteli suomalaista konsensusyhteiskuntaa epäkorrekteilla lauluillaan. Monet rakastivar Irwiniä, ja monet myös vihasivat hänen tapaansa olla yleistä mielipidettä vastaan.
Vuoden 1980 maissa Irwinin suosio oli laskusuunnassa, keikkaa ja sitä myötä rahaa ei tullut entiseen tapaan, mutta kuitenkin riittävästi. Eräässä televisiohaastattelussa Irwin kertoi matkustajakodin vuoteella istuen tekevänsä viitisen keikkaa viikossa ja parhaina päivinä keikkoja oli ollut useampi yhden juhannuksen aikana. Tilanne kuitenkin muuttui yhden kappaleen myötä.
1970-luvulla toinen suomalaisen musiikin legenda, Tapio Rautavaara, halusi Irwinin ystävän ja laulunsanoittajan Vexi Salmen tekevän laulun horsmasta, eli tien varsilla tuikitavallisesta kauniihkosta kasvista. Tapion sanoin horsma oli "kulkurin kukka" ja ansaitsi oman laulun kunniakseen. Laulu jäi tuolloin Vexiltä tekemättä, mutta idea jäi itämään. "Kulkurin kukka" ei Wexin mielestä sopinut Irwinin laulun nimeksi; se kuulosti juppivuosikymmenenä turhan vanhahtavalta eikä kuvannut Irwiniä. Irwin Goodman oli viinaanmenevä renttu ja lurjus, mutta ei sorateitä kiertävä kulkuri.
Vuonna 1988 julkaistun kappaleen nimeksi tuli sitten "Rentun ruusu", ja siitä alkoi Irwinin uusi tuleminen. Laulu soi ympäri Suomen ja Ruotsin suomalaisseuduilla. Keikkaa riitti taas, ja sivumennen sanottuna itsekin olin Irwiniä kuuntelemassa Oulaisten Sun-hotellissa tammikuussa 1990 ja takkiani odotellessani pääsin Irwinin pöytään istumaan sekä muutaman sanan hänen kanssaan vaihtamaan.
Muutama vuosi Rentun Ruusun ilmestyttyä Irwinillä meni lujaa musiikin alalla. Ikävä kyllä hän menehtyi Venäjältä tullessaan sairauskohtaukseen. Irwinin oli tilattu suomalaisten rakennusmiesten harjakaisiin Viipurissa, mutta sairastuttuaan hän myöhästyi viimeiseltä keikaltaan.
Oma käsitykseni Irwin Goodmanista on, että hän samaa sarjaa urheilun Matti Nykäsen ja politiikan Veikko Vennamon kanssa; normien ravistelija sekä epäkorrekti idoli.
keskiviikko 5. elokuuta 2015
IMMOSGATE
Parin viime viikon mittaan Suomea kohuttanut Olli Immosen englanninkielinen Facebook- kirjoitus, jonka Perussuomalaisten vastustajat ovat tulkinneet rasistiseksi. Olli Immonen kirjoitti tekstissään englanniksi kamppailevansa monikulturalismia vastaan ja uskoi asiansa ennemmin tai myöhemmin voittavan.
Immosgatesta alkoi kritiikittä maahanmuuttoon suhtautuvien ja maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien välinen nokittelu. Lähinnä netissä ja mediassa asiasta on kirjoiteltu mutta yvöskylässä kansallissosialistisen Suomen Vastarintaliikkeen mielenosoituksessa kolmea ihmistä pahoinpideltiin. Median antaman kuvan perusteella Vastarintaliikkeen jäsenet huomasivat mielenosoituksen katsojien joukossa poliittisia vastustajiaan, mahdollisesti Vasemmiston aktiiveja ja heidän tuttujaan, ja kävivät eräitten kimppuun.
Jyväskylässä vakavilta vammoilta vältyttiin, käsittääkseni yksi paikkautti ruhjeitaan terveyskeskuksessa ja kaksi selvisi vähemmällä. Näin siis tällä kertaa.
Pahempaa ollee kuitenkin luvassa; Ruotsissa ja Saksassa äärivasemmiston ja äärioikeiston välillä on toistuvasti väkivaltaa. Kun toinen puoli osoittaa mieltään, toinen puoli saapuu häiriköimään marssia. Kumpikin puoli haluaa jostain syystä saada mellakan ja väkivaltaisen kahakan aikaiseksi vastustajan kanssa eikä kaihda provosointia ja raakaa väkivaltaa. Saksasta en tiedä, mutta rajan takana Ruotsissa on tullut kuolonuhreja. Vuonna 1999 vasemmistolainen ammattiyhdistysaktiivi murhattiin hankittuaan potkut kansallismieliselle työläiselle ja seuraavana vuonna 2000 joukko maahanmuuttajia, mukana ilmeisesti suomalaisia, hakkasi ja puukotti parikymppisen kansallismielisen hengiltä Salemin kaupungissa. Tällä uhrilla on kertoman mukaan myös suomalaista taustaa.
"Se mikä tapahtuu Ruotsissa tänään, tapahtuu Suomessa tulevaisuudessa", sanotaan. Väkivaltaiset mellakat äärivasemmiston ja äärioikeiston välillä ovat arkipäivää Ruotsissa ja Suomi on menossa samaan suuntaan. Tilanne ei parane vaan pahenee. Jos molemmista ääriliikkeistä jotenkin päästäisiin eroon, niin sitten syy mellakointiin haettaisiin jostain muusta. Muistan vielä ne ajat jolloin Suomen Itsenäisyyspäivä oli rauhallinen, korkeintaan kännikalat tappelivat keskenään kuten joka juhlapäivä, mutta mellakoita tai edes mielenosoituksia minkään asian puolesta ei ollut. Mutta nyt on jo normi, että "Kiakkovieraat" tai muu ryhmä osoittaa mieltään Itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta ja joukossa on niitä jotka ovat mukana päästäkseen tappelemaan ja särkemään.
Ennen riitti se, että suomalainen juhla muuttui aina ryyppyjuhlaksi, oli juhlan syy mikä tahansa, ja nyt suomalainenkin mielenosoitus uhkaa, nyt usein ja myöhemmässä vaiheessa aina, muuttua mellakaksi. Ja niin kauan kuin ihmiset saavat jotain irti mellakoinnista, sitä ei voi estää.
Parin viime viikon mittaan Suomea kohuttanut Olli Immosen englanninkielinen Facebook- kirjoitus, jonka Perussuomalaisten vastustajat ovat tulkinneet rasistiseksi. Olli Immonen kirjoitti tekstissään englanniksi kamppailevansa monikulturalismia vastaan ja uskoi asiansa ennemmin tai myöhemmin voittavan.
Immosgatesta alkoi kritiikittä maahanmuuttoon suhtautuvien ja maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien välinen nokittelu. Lähinnä netissä ja mediassa asiasta on kirjoiteltu mutta yvöskylässä kansallissosialistisen Suomen Vastarintaliikkeen mielenosoituksessa kolmea ihmistä pahoinpideltiin. Median antaman kuvan perusteella Vastarintaliikkeen jäsenet huomasivat mielenosoituksen katsojien joukossa poliittisia vastustajiaan, mahdollisesti Vasemmiston aktiiveja ja heidän tuttujaan, ja kävivät eräitten kimppuun.
Jyväskylässä vakavilta vammoilta vältyttiin, käsittääkseni yksi paikkautti ruhjeitaan terveyskeskuksessa ja kaksi selvisi vähemmällä. Näin siis tällä kertaa.
Pahempaa ollee kuitenkin luvassa; Ruotsissa ja Saksassa äärivasemmiston ja äärioikeiston välillä on toistuvasti väkivaltaa. Kun toinen puoli osoittaa mieltään, toinen puoli saapuu häiriköimään marssia. Kumpikin puoli haluaa jostain syystä saada mellakan ja väkivaltaisen kahakan aikaiseksi vastustajan kanssa eikä kaihda provosointia ja raakaa väkivaltaa. Saksasta en tiedä, mutta rajan takana Ruotsissa on tullut kuolonuhreja. Vuonna 1999 vasemmistolainen ammattiyhdistysaktiivi murhattiin hankittuaan potkut kansallismieliselle työläiselle ja seuraavana vuonna 2000 joukko maahanmuuttajia, mukana ilmeisesti suomalaisia, hakkasi ja puukotti parikymppisen kansallismielisen hengiltä Salemin kaupungissa. Tällä uhrilla on kertoman mukaan myös suomalaista taustaa.
"Se mikä tapahtuu Ruotsissa tänään, tapahtuu Suomessa tulevaisuudessa", sanotaan. Väkivaltaiset mellakat äärivasemmiston ja äärioikeiston välillä ovat arkipäivää Ruotsissa ja Suomi on menossa samaan suuntaan. Tilanne ei parane vaan pahenee. Jos molemmista ääriliikkeistä jotenkin päästäisiin eroon, niin sitten syy mellakointiin haettaisiin jostain muusta. Muistan vielä ne ajat jolloin Suomen Itsenäisyyspäivä oli rauhallinen, korkeintaan kännikalat tappelivat keskenään kuten joka juhlapäivä, mutta mellakoita tai edes mielenosoituksia minkään asian puolesta ei ollut. Mutta nyt on jo normi, että "Kiakkovieraat" tai muu ryhmä osoittaa mieltään Itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta ja joukossa on niitä jotka ovat mukana päästäkseen tappelemaan ja särkemään.
Ennen riitti se, että suomalainen juhla muuttui aina ryyppyjuhlaksi, oli juhlan syy mikä tahansa, ja nyt suomalainenkin mielenosoitus uhkaa, nyt usein ja myöhemmässä vaiheessa aina, muuttua mellakaksi. Ja niin kauan kuin ihmiset saavat jotain irti mellakoinnista, sitä ei voi estää.
torstai 30. heinäkuuta 2015
ENEMMÄN MAAHANMUUTTAJIA AFRIKASTA
Keskiviikkona 29.7.2015 YLE TV2 esitti katsomisen arvoisen dokumentin nimeltä Etelä-Afrikan nuoret. Kyseisen maan valkoinen vähemmistö kärsii mustia afrikkalaisia suosivasta positiivisesta erityiskohtelusta eikä monikaan saa koulutustaan vastaavaa työtä, tai työtä ylipäänsä, ja on tästä syystä joutunut muuttamaan hökkelikyliin asuntojakaan saamatta.
Dokumentin mukaan yli 400.000 afrikaaneria, buureja sekä englantilaisia, elää köyhyysrajan alapuolella hanttihommilla, sosiaaliavulla ja rikkampien antamilla lahjoituksilla. Kaiken lisäksi köyhyys vaivaa myös Etelä-Afrikan mustia asukkaita ja valtaapitävät mustat poliitikot syyttävät äänestäjiensä kurjuudesta valkoisten afrikkalaisten vähemmistöä. On mahdollista, että Etelä-Afrikan valkoisten tilanne pahenee entisestään; ainakin mustien johtajien puheissa kuuluu 1930-luvun kaiku. Pelkästään valkoisia maanviljelijöitä on murhattu noin 4.000 ihmistä 1990-luvun puolivälin jälkeen.
Ehdotan, että Suomen valtio ryhtyy aktiivisesti värväämään valkoisia maahanmuuttajia Etelä-Afrikasta ja myös Zimbabwesta, jossa tilanne on vähintäänkin yhtä paha.Suomen ja Afrikan buurien samankaltainen historia pienenä kansana suurvallan kainalossa ja halu työllään ansaita hyvä elämä, tekisi uusien suomalaisten kotoutumisesta suhteellisen helppoa. Vertaan tilannetta 1800-luvun Saksaan; sinne saapui suuri määrä puolalaisia siirtolaisia, ja muutamassa sukupolvessa he kotoutuivat Saksaan niin hyvin, että puolalaistaustaisen saksalaisen tunnistaa vain sukunimestä.
Ehdotuksessani kaikki voittavat: Suomeen tulisi hyvin kotoutuvia maahanmuuttajia paikkaamaan ilmeisesti tulevaa työvoimapulaa, afrikaanerit saisivat turvatumman kodin elannon, ja mustat afrikkalaiset tuskin valkoisten lähtöä murehtisivat.
Muistan afrikaanerit ajoiltani Israelissa, tuolloin heitä ei muualle boikotin takia päästetty. Mieleeni jäivät kovat työntekijät jotka joivat kuin suomalaiset, jäämättä kuitenkaan viinan takia rokuliin.
Keskiviikkona 29.7.2015 YLE TV2 esitti katsomisen arvoisen dokumentin nimeltä Etelä-Afrikan nuoret. Kyseisen maan valkoinen vähemmistö kärsii mustia afrikkalaisia suosivasta positiivisesta erityiskohtelusta eikä monikaan saa koulutustaan vastaavaa työtä, tai työtä ylipäänsä, ja on tästä syystä joutunut muuttamaan hökkelikyliin asuntojakaan saamatta.
Dokumentin mukaan yli 400.000 afrikaaneria, buureja sekä englantilaisia, elää köyhyysrajan alapuolella hanttihommilla, sosiaaliavulla ja rikkampien antamilla lahjoituksilla. Kaiken lisäksi köyhyys vaivaa myös Etelä-Afrikan mustia asukkaita ja valtaapitävät mustat poliitikot syyttävät äänestäjiensä kurjuudesta valkoisten afrikkalaisten vähemmistöä. On mahdollista, että Etelä-Afrikan valkoisten tilanne pahenee entisestään; ainakin mustien johtajien puheissa kuuluu 1930-luvun kaiku. Pelkästään valkoisia maanviljelijöitä on murhattu noin 4.000 ihmistä 1990-luvun puolivälin jälkeen.
Ehdotan, että Suomen valtio ryhtyy aktiivisesti värväämään valkoisia maahanmuuttajia Etelä-Afrikasta ja myös Zimbabwesta, jossa tilanne on vähintäänkin yhtä paha.Suomen ja Afrikan buurien samankaltainen historia pienenä kansana suurvallan kainalossa ja halu työllään ansaita hyvä elämä, tekisi uusien suomalaisten kotoutumisesta suhteellisen helppoa. Vertaan tilannetta 1800-luvun Saksaan; sinne saapui suuri määrä puolalaisia siirtolaisia, ja muutamassa sukupolvessa he kotoutuivat Saksaan niin hyvin, että puolalaistaustaisen saksalaisen tunnistaa vain sukunimestä.
Ehdotuksessani kaikki voittavat: Suomeen tulisi hyvin kotoutuvia maahanmuuttajia paikkaamaan ilmeisesti tulevaa työvoimapulaa, afrikaanerit saisivat turvatumman kodin elannon, ja mustat afrikkalaiset tuskin valkoisten lähtöä murehtisivat.
Muistan afrikaanerit ajoiltani Israelissa, tuolloin heitä ei muualle boikotin takia päästetty. Mieleeni jäivät kovat työntekijät jotka joivat kuin suomalaiset, jäämättä kuitenkaan viinan takia rokuliin.
maanantai 27. heinäkuuta 2015
LAKATUT VARPAANKYNNET
Radio Suomessa soitetaan lauantaisin ohjelmaa nimeltä Lakatut varpaankynnet, jossa soivat 1980-luvulta tutut ja jo unohdetut viihdemusiikin helmet. Välissä kuullaan kuulijoitten muistoja juppien ja olkatoppausten vuosikymmeneltä. Ohjelma saa minulle muistoja mieleen ja miettimään menneitä.
Myös ulkomaalaisia alkoi tulla Suomeen enemmän jo ennen somaleitten tuloa 90-luvun alussa. Muistan vuodelta 1987 pikku-uutisen Kalevassa, jonka mukaan Suomessa asui tuolloin noin 14.000 ulkomaalaista. Toisen uutisen mukaan aiemmin pääministerinä toiminut Kalevi Sorsa sanoi pakolaisten olevan hyväksi Suomelle; he toisivat Suomeen uutta kulttuuria ja kotiin lähtiessään veisivät mukanaan kotimaahansa suomalaista kulttuuria.
Siis ajatelkaa ja vanhemmat ihmiset muistelkaa; 1980-luvulla me suomalaiset oikeasti uskoimme pakolaisten hakevan Suomesta turvapaikkaa sodan ja sorron vuoksi ja vieläpä että he palaisivat kotiinsa kunhan olot kotimaassa rauhoittuvat. Näin uskottiin ilman epäilyä.
Nyt 2010-luvulla tilanne on toinen: Suomeen tullaan hakemaan parempaa elintasoa ja tulijat eivät ole turvapaikkahakemuksesta huolimatta pakolaisia vaan jäävät Suomeen humanitaarisista syistä, esim karkottamisen vaikeuden vuoksi.
Eikä näitten tulijoitten edes haluta suvaitseviston piirissä lähtevän pois vaikka he saisivat paremman elämän muualla tai kotimaassaan. Media on useampaan kertaan valitellut Suomesta pois lähtevien maahanmuuttajien määrää. Ajatuksena ollee, että jos on Suomeen jollain konstilla, jostain syystä tullut, ei enää pois päästetä.
Niin se maailma muuttuu. JE SUIS OLLI
Radio Suomessa soitetaan lauantaisin ohjelmaa nimeltä Lakatut varpaankynnet, jossa soivat 1980-luvulta tutut ja jo unohdetut viihdemusiikin helmet. Välissä kuullaan kuulijoitten muistoja juppien ja olkatoppausten vuosikymmeneltä. Ohjelma saa minulle muistoja mieleen ja miettimään menneitä.
Myös ulkomaalaisia alkoi tulla Suomeen enemmän jo ennen somaleitten tuloa 90-luvun alussa. Muistan vuodelta 1987 pikku-uutisen Kalevassa, jonka mukaan Suomessa asui tuolloin noin 14.000 ulkomaalaista. Toisen uutisen mukaan aiemmin pääministerinä toiminut Kalevi Sorsa sanoi pakolaisten olevan hyväksi Suomelle; he toisivat Suomeen uutta kulttuuria ja kotiin lähtiessään veisivät mukanaan kotimaahansa suomalaista kulttuuria.
Siis ajatelkaa ja vanhemmat ihmiset muistelkaa; 1980-luvulla me suomalaiset oikeasti uskoimme pakolaisten hakevan Suomesta turvapaikkaa sodan ja sorron vuoksi ja vieläpä että he palaisivat kotiinsa kunhan olot kotimaassa rauhoittuvat. Näin uskottiin ilman epäilyä.
Nyt 2010-luvulla tilanne on toinen: Suomeen tullaan hakemaan parempaa elintasoa ja tulijat eivät ole turvapaikkahakemuksesta huolimatta pakolaisia vaan jäävät Suomeen humanitaarisista syistä, esim karkottamisen vaikeuden vuoksi.
Eikä näitten tulijoitten edes haluta suvaitseviston piirissä lähtevän pois vaikka he saisivat paremman elämän muualla tai kotimaassaan. Media on useampaan kertaan valitellut Suomesta pois lähtevien maahanmuuttajien määrää. Ajatuksena ollee, että jos on Suomeen jollain konstilla, jostain syystä tullut, ei enää pois päästetä.
Niin se maailma muuttuu. JE SUIS OLLI
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)