torstai 30. marraskuuta 2017

KAUPPAMATKUSTAJAN KUOLEMA

Arthur Miller kirjoitti vuonna 1949 näytelmän Kauppamatkustajan kuolema. Näytelmässä kerrotaan Willy Lomanin ja hänen perheensä elämän alamäestä. Kauppamatkustajan kuolemasta on tehty muutamakin elokuva ja se on eräs tunnetuimmista näytelmistä.

Kultturellia aasinsiltaa on hyvä jatkaa vakavampiin nykyajan tapahtumiin; ihmisten sairastumisiin ja kuolemiin.

Helsingin kaupunki on tähän asti antanut laittomasti maassa oleville ulkomaalaisille eli ns. paperittomille "kiireellistä" hoitoa, pelastaaksen välittömästi vaarassa olevat paperittomat. Eilen 29.11.2017 äänin 45-39 Helsingin kaupungin valtuusto päätti laajentaa ilman henkilö- tai muita papereita Suomessa olevien, toisinaan rikoksilla itsensä elättävien ulkomaalaisten hoitoa, nyt paperittomille annetaan "välttämätöntä" hoitoa. Tämä tarkoittaa myös kiireettömän hoidon antamista. Luonnollisesti esityksen kannattajat sanovat että "tämä ei ole keneltäkään pois", "kenenkään etuja ei tarvitse leikata" ja "tämä ei houkuttele ketään Suomeen". Mikään näistä väitteistä ei pidä paikkaansa.

Suomalaisella yhteiskunnalla on vain tietty määrä voimavaroja eli rahaa käytettävissään. Aina kun yhdelle annetaan, Helsingin tapauksessa paperittomalle, toiselta leikataan eli suomalaisilta ja Suomessa laillisesti olevilta ulkomaalaisilta veronmaksajilta. Joltain on pakko ottaa, jotta toiselle voi antaa, ilmaisia lounaita tai terveydenhuoltoa ei ole. Joku maksaa aina, usein säntillisesti veronsa hoitava Suomen asukas, joka maksaa sekä omat laskunsa että lainvastaisesti Suomessa olevien ulkomaalaisten laskut.

Myöskään se ei pidä paikkaansa, että Helsingin höveli päätös jakaa muitten rahoja ei houkuttele ihmisiä Suomeen. Ajatelkaapa tilannetta, että Afrikassa on maa, jossa sairaanhoitoa saa vain rahalla ja se ei ole yhtä laadukasta kuin Suomessa. Tällaisessa maassa elävä esimerkiksi syöpää sairastava joutuu miettimään että kotimaassa ei saa hoitoa mutta Suomessa saisi ilmaisen hoidon ja elatuksen. Vaihtoehtoina on siis kuolla köyhänä pian tai elää pitkään rikkaana, suomalaisten veronmaksajien rahoilla.

Tällainen henkilö taatusti alkaa miettiä matkaa Suomeen ja vaikka sairaista vain osa saapuu tänne elättämään itsensä muitten kustannuksella, niin sekin sekin riittää romuttamaan Suomen yhteiskunnan palveluineen. Rahat eivät nytkään riitä edes suomalaisille.

Helsingin päätös on vasta lopun alkua; samaa tullaan ehdottamaan myös Oulussa, muissa Suomen kaupungeissa ja pienissäkin kunnissa. Kun se ei kerran "ole keneltäkään pois."

Suomella on vastuu ainoastaan suomalaisista. Jos rahaa suomalaisten hoitamisen jälkeen jää, voidaan ehkä auttaa ulkomaalaisia.


maanantai 20. marraskuuta 2017

ME PÄÄTALOT

Vuoden kestänyt urakka kirjoittajaopinnoissa Taivalkosken Päätalo-instituutissa päättyi eilen. Vuoden 2016 lopulla ilmoittauduin kurssille, sain vuoden 2017 alussa harjoitustehtävän, jota olen vuoden mittaan laajentanut. Alunperin kyseessä oli Oulun Perussuomalaisten vaalivalvojaisten inspiroima nelisivuinen novelli, joka neljänä lähiviikonloppuna Taivalkoskella kasvoi ensin kahdeksaan A4-sivuun, siitä yhteentoista jolloin jo kurssilla sanoin että "tämä luu on kaluttu, jotain muuta ensik kerralle", mutta kouluttaja Taija Tuomisen ja kurssitovereitteni kannustamana turposi tarinani 32 liuskaan. Eikä se taida siihen ryytyä; sain viimeisellä lähiviikonlopulla uutta kannustusta ja uusia ideoita jatkaa tarinaani, jossa nyt Perussuomalaisten lisäksi seikkailevat Rajakylän originellit, Jeesus, tanskalaiset ja jonka miljööt vaihtelevat Smoolannista Israeliin sekä Rhodesiaan.

Tässä vaiheessa huomautan että tarinan hahmot sekä tapahtumat ovat mielikuvitukseni tuotetta, vaikka niihin on otettu ominaisuuksia kohdalleni puolen vuosisadan mittaan tulleista eri ihmisistä ja tapahtumista.

Eilinen sunnuntai oli haikea päivä. Muutama itkikin kurssin päättyessä ja useampi aikoi tulla vielä jatkokurssille, itse aprikoin olisiko törkeää "jäädä luokalle" ja tulla vielä samanlaiselle vuoden pyrähdykselle. Kirjoittajakurssista oli minulle hyötyä, opin paljon ja opin ottamaan oppini hyötykäyttöön ja sain siis yli 30 liuskaa kelpo tekstiä aikaiseksi. Yksi tärkeimmistä opeista oli taito keskeyttää kirjoitukseni ja jatkaa sitä myöhemmin. Ennen kirjoitin muutaman liuskan novellin yhdellä istunnolla ja olin siihen tyytyväinen; en juuri lainkaan hionut tuotantoni särmiä.

Kirjailijan urani on ottanut norsunaskeleita eteenpäin, uskoisin saavani vuoden vaihteen jälkeen, ehkä kevään korvalla kirjoitettua Kuusamon Sokos-hotellissa muistiin merkitsemäni ideat ja Taijan sekä tovereitteni ehdotukset paperille ja jos eivät kustantajat ota onkeen, niin julkaisen tarinani neljäntenä omakustanteena. Kurssilla oli montakin, jotka saivat julkaistavaa materiaalia vuoden aikana kirjoitettua ja Ville Heikkinen ehti jo julkaista runoin koristellun luontovalokuvakirjansa Sielukas maa omakustanteena, sopivasti joulumarkkinoille. Lisäksi kurssilaisilta on tulollaan runokirjoja, muisteluita ja Pyhäjoen ydinvoimalaan liittyvä toimintaromaani. Hyvin Taija meitä opetti.

Tosin kotiin tultuani kirjailijantaipaleelleni ilmaantui esteitä, mutta tuskin ylipääsemättömiä. Kotona kirjoitinj innolla uusia käänteitä tarinaani ja kone alkoi hälyttää päivityksistä. Kuuliaisesti päivitin ja sen jälkeen tietokone kieltäytyi käynnistymästä. Aina kun yritin, kone ilmoitti "Koneesi ei käynnistynyt oikein" ja tarjosi vaihtoehdoiksi "Käynnistä uudelleen" ja "Lisäasetukset". Kokeilin molempia eikä onnistunut, aina vain samat vaihtoehdot. Yritin palauttaa koneen päivitystä edeltävään tilaan mutta sekään ei auttanut, vaikka koneen mukaan "Palautus onnistui".

En keksinyt muuta kuin palauttaa oletusasetukset ja onnistuin säilyttämään tiedostoni, mutta virustorjunta ja selain katosivat. Sain ne takaisin, mutta eniten kirpaisee Microsoft Officen katoaminen, sitä ei saane takaisin kuin ostamalla uudestaan tai asentamalla epämääräisistä lähteistä ilmaiseksi. Kumpaakin halusin välttää, joten laitoin koneelleni LibreOfficen. Ehkä pärjään sillä, ja jos en, jossain vaiheessa investoin tuttuun Wordiin. LibreOffice tuntuu hitaanlaisesti avaavan vähänkään isommat PDF-tiedostot, joita ilman en pärjää. Muutakin totuttelua ja oppimista siinä on, mutta kirjoitustyötä saan sillä jatkettua.

Kuten Taija Tuominen kurssilla opetti: "Täytyy katsoa esteitten yli maaliin".

perjantai 10. marraskuuta 2017

ROSENCRANTZ JA GUILDENSTERN OVAT KUOLLEET

William Shakespeare kirjoitti vuoden 1600 tienoilla Tanskaan sijoittuvan näytelmänsä Hamlet. Maailman tunnetuimmassa näytelmässä on kaksi sivuhahmoa, joihin perustuen Tom Stoppard kirjoitti oman näytelmänsä ”Rosencrantz ja Guildenstern ovat kuolleet” yli 400 vuotta myöhemmin. 

Hahmoilla on yhteys, tai ainakin aasinsilta Oulun kaupunkiin.

Shakespeare otti Hamletiin olemassa olevan tanskalaisen Gyldenstjerne-aatelissuvun nimen.  Aikanaan Ruotsiin ja Norjaan levinneen suvun jäsenet palvelivat kuningasta myös Suomessa.
Suku ruotsalaisti nimensä Gyllenstiernaksi ja Erik Kaarlenpoika Gyllenstierna sai ansioistaan Viipurin kuvernöörinä ja Turun hovioikeuden presidenttinä Oulun vapaaherran arvon vuonna 1651.
Oulun kaupunki  oli Erik Kaarlenpojan ja hänen jälkeläistensä omaisuutta 1600-luvun lopulla tapahtuneeseen läänitysten palauttamiseen saakka.

2010-lukuun asia liittyy siten, että Oulun kaupunki laajenee ja uusia katuja sekä paikkoja nimetään. Olisi hieno ele Oululta nimetä esimerkiksi katu Gyllenstiernan suvun mukaan.
Läänityksenä olo on lähes täysin unohdettu Oulun historiassa, joten siitä ei ainakaan huonoja muistoja jäänyt.

Kadun nimeämisestä voisi kesäaikaan saada isonkin mediatapahtuman. Mukaan voisi kutsua Ruotsin valtion edustajan sekä mahdollisesti Gyllenstiernan suvun jäsenen. Heitä yhä elää Ruotsissa.

Tosin Oulun paronien sukulinja sammui Pultavan taistelussa 300 vuotta sitten, mutta soveltaahan voi.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

VARUSMIEHIÄ POLIISIIN

Suomessa ei ole tarpeeksi poliiseja kaduilla ja tilannetta aiotaan korvata ottamalla Puolustusvoimien reserviläisiä poliisin tueksi tarvittaessa. Reservipoliiseiksi halutaan 2000-3000 reserviläistä ja ensimmäisten uskotaan olevan palvelusvalmiina vuonna 2019.

Ajatus on hyvä, tarpeellinen ja kannatettava, mutta mielestäni se jää puolitiehen. Mitä itua on kouluttaa mies tai nainen sotilaaksi, jos hänet sitten laitetaankin poliisiksi pitämään juopot ja konnat kurissa? Ensin laitetaan rahaa ja aikaa sotilaskoulutukseen ja sitten koulutetaan uudestaan poliisiksi. Tämä on tarpeetonta ja päällekkäistä koulutusta.

Ehdotan, että varusmiespalveluksen voisi suorittaa poliisina; saappaina kadulla Poliisiammattikorkeakoulun käyneitten urapoliisien tukena. Juuri tähän nyt aiotaan laittaa tuplakoulutuksen saavat reservipoliisit.

Uskon, että moni siviilipalveluksen valitseva harkitsisi palvella yhteiskuntaa poliisilaitoksessa, varsinkin jos saa olla poliisina kotiseudulla, jossa palvelusta hyödyttäisi kotiseudun ja sen ihmisten tunteminen. Varusmiespoliiseja voidaan myös käyttää haja-asutusalueilla. joihin eivät urapoliisit edes palkkaa vastaan pysyvästi halua.

Puolustusvoimilla on vaikeuksia löytää sijoituspaikka kaikille sotilailleen. Varusmiespalvelus poliisina sitouttaisi useampia suomalaisia yhteiskunnan puolustamiseen. Tulevan sodan aikana jonkun täytyy pitää yllä järjestystä myös kotirintamalla.

Varusmiespoliisien joukosta löytyisi myös alan palveluksensa jälkeen tuntevia tulevia urapoliiseja.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

SUOMEN ITSENÄISYYSPÄIVÄ 30. 11.

Otsikossa ei ole tahatonta virhettä, vaan Suomea itsenäiseksi julistettaessa vuonna 1917 oli vähällä ettei Suomen itsenäiseksi julistamista hyväksytty jo 30. marraskuuta 1917.

Itsenäisyys oli ilmassa loppuvuodesta 1917, porvarit pitivät tärkeänä länsivaltojen hyväksyntää ja bolsevikit eli kommunistit halusivat myös itsenäistä Suomea mutta säilyttää hyvät välit Venäjään.

Suomen senaatti eli hallitus, halusi hyväksyttää Suomen itsenäistymisen Suomen eduskunnassa 30.marraskuuta 1917, mutta pahaksi onneksi kyseessä oli eduskunnan viimeinen istuntopäivä ennen viiden päivän mittaista lomaa. Muitakin asioita eduskunnassa 30.11.1917 käsiteltiin ja itsenäistyminen olisi ollut päivän viimeinen päätös kansanedustajille. Päivä ja kansanedustajien lomalle lähtö olisi venähtänyt puolisen tuntia ylitöiksi, joten tuolloinen puhemies päätti lykätä Suomen itsenäistymistä loman jälkeiselle ajalle. Senaatti päätti tehdä Suomesta itsenäisen ilman eduskunnan hyväksyntää, mistä tuli lisää ongelmia.

Viisi päivää myöhemmin, 4. joulukuuta 1917 kansamme edustajien palattua levänneinä lomalta, senaatti ilmoitti eduskunnalle Suomen itsenäistyvän Venäjästä. SDPn kansanedustajat katsoivat senaatin käyttäneen valtaa, joka olisi kuulunut eduskunnalle ja ja jätti vastalauseensa senaatin toiminnasta.

Kaksi päivää myöhemmin, 6. joulukuuta vuonna 1917, Suomen itsenäistymistä Venäjästä vihdoin kösiteltiin eduskunnassa. Esitettiin, että kansanedustajat hyväksyisivät jo annetun Suomen itsenäisyysjulistuksen. Äänin 100 puolesta ja 88 vastaan, esitys Suomen itsenäistymisestä hyväksyttiin. Itsenäisyyttä Venäjästä ei sinällään vastustettu vastaan äänestäneen SDPn sisällä, mutta SDP ei halunnut Suomen julistautuvan itsenäiseksi ilman Venäjän hyväksyntää, kuten porvarit halusivat.

Joulukuun 6. vuonna 1917 Suomesta siis tuli itsenäinen valtio, mutta päivämäärä olisi voinut olla myös 30. marraskuuta samana vuonna. Kaipa isoa asiaa piti harkita ja jokainen meistä tietänee, miltä tuntuu olla töissä tai koulussa lomaa edeltävänä viimeisenä päivänä. Ei silloin jaksa töitä miettiä.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille ja onnea Suomelle! Seuraava juhlapäivä ollee se, jolloin jätämme kehnosti toteutetun Euroopan Unionin.

Itsenäisyyspäivän alla 2013 julkaistu blogitekstini  uusintana satavuotiaan Suomen juhlavuonna.

tiistai 24. lokakuuta 2017

UNIVORMUSSA JULKISUUDESSA

Oululainen varusmies osallistui lauantaina 21.10.2017 sananvapautta puolustavaan mielenosoitukseen 05- kuvioisessa palveluspuvussaan. Hänet on nyt ilmoitettu Puolustusvoimille ja tänään 24.10. media kertoi, että varusmiehen osallistuminen mielenosoitukseen tutkitaan ja kyseista oululaista miestä tulla kuulustelemaan.

Puolustusvoimissa on voimassa periaate, että univormussa eri tapahtumiin osallistuminen olisi tekisi osallistumisesta virallista toimintaa. Eli univormu päällä ollaan aina palveluksessa, siviilipuvussa ollaan yksityishenkilönä.

Kesän 2017 Pride-tapahtumaan osallistui Puolustusvoimien palveluksessa oleva ylikersantti univormussa, ja aluksi häntäkin ruvettiin tutkimaan teostaan. Puolustusvoimat kuitenkin pian muutti kantaansa lievemmäksi ja sanoo nyt olevan "jokaisen omassa harkinnassa" osallistuuko univormussa Prideen.

Kyseessä olevan isänmaallisen varusmiehen tutkinta on vakava asia. Puolustusvoimien mielestä on sopivaa, osallistua homojen Pride-tapahtumaan, mutta ei puolustaa mielenosoituksessa sananvapautta. Todennäköisesti syynä on se, että homot ovat yleisesti hyväksyttyjä, mutta lauantain sanavapautta puolustava mielenosoitus oli Kansallimielinen liittouma-nimisen Facebook- ryhmän järjestämä.

Ymmärrän kyllä, että Suomen hallitus vastustaa isänmaallisuutta ja kaikkea, mikä voisi uhata tai kritisoida hallituksen toimintaa, mutta peräänkuulutan tasapuolisuutta. Mielestäni ei sovi, että joihinkin tapahtumiin saa osallistua rangaistuksetta, ja joihinkin ei. Sääntöjen tulee olla samat kaikille.

Olen aiemminkin kirjoittanut univormuista Pridessä ja muissa tapahtumissa. Mielipiteeni ei ole muuttunut; armeijan, poliisin ja muitten univormua käyttävien tahojen tulisi osallistua mahdollisimman paljon kaikenlaisiin tapahtumiin. Tämä tekisi univormuista tuttuja ja saisi yleisön suhtautumaan univormuihin neutraalisti, ilman että aletaan miettiä "Mitähän nyt on tekeillä kun poliisi on paikalla? Uskaltaako täällä ollakaan?"

Sääntöjen on oltava kaikille samat. Joko kaikki saavat osallistua univormussa kaikkeen, tai sitten ei kukaan mihinkään.

maanantai 23. lokakuuta 2017

SUOMEN SOTILASYHTEISTYÖ JAPANIN KANSSA

Päivän (23.10.2017) YLE kertoi Japanin aikovan virallistaa sotavoimansa. Toisen maailmansodan hävinnyt entinen sotilasmahti Japani on periaatteessa ollut ilman armeijaa vuodesta 1945 saakka. Sodan jälkeen USA saneli Japanille uuden, demokraattisen perustuslain joka kieltää Japanin keisarikunnalta puolustusvoimat. Kommunistisen Kiinan ja Pohjos-Korean uhka tosin sai USAn sallimaan Japanille ns. "itsepuolustusvoimat" 1950-luvulla, jotka tiettävästi vetävät varustukseltaan ja koulutukseltaan vertoja mille tahansa viralliselle armeijalle. Japanin itsepuolustusvoimissa palvelee noin 250.000 miestä/ sotilasta.

Kaavailtu muutos Japanin perustuslakiin tekisi itsepuolustusvoimista Japanin puolustusvoimat eli armeijan ja sallisi osallistumisen sotaan, myös ulkomailla. Japanilaisia itsepuolustusvoimien sotilaita osallistui jo Afganistanin sotaan, ainakin virallisesti tukitehtävissä.

Aasiaan saattaa hyvinkin muodostua uusi sotilasvalta, ehkä jopa suurvalta. Uusi laki antaisi Japanin nyrkille valtuudet toimia maan eduksi kaukomailla, turvaamassa taloudellisia etuja, jotka tosin luultavasti saavat peitenimen "humanitaarinen tehtävä".

Suomen tulisi ottaa tilaisuudesta vaarin, ja aloittaa jälleen sotilasyhteistyö Japanin kanssa.

Yhteistyöllä maittemme välillä on jo yli satavauotiaat perinteet. Venäjän-Japanin sodan alla ja aikana Japanin Tukholman sotilasasiamies avusti suomalaisia itsenäisyysmiehiä jotta Venäjä ei voisi täysipainoisesti paneutua sotaan japanilaisia vastaan Mantsuriassa. Japani toimitti suomalaisille aktivisteille ainakin rahaa, mahdollisesti myös aseita ja vastineeksi suomalaiset vakoilivat Venäjän sotavoimia, varsinkin tsaarin Itämeren laivastoa, joka sodan sytyttyä lähetettiin Tyynelle merelle sotaan japanilaisia vastaan.

Toisen maailmansodan aikaan Suomi ja Japani Saksan liittolaisena olivat hyvissä väleissä Suomen sotiessa Neuvostoliittoa vastaan ja Japanin varautuessa joko Neuvostoliiton hyökkäykseen tai hyökkäämään Siperiaan itse. Suomalainen Puna-armeijasta Japaniin loikannut majuri Hjalmar Front toimi japanilaisten neuvonantajana Neuvostoliittoa koskevissa asioissa 1938-45. Entinen Suomen kansalaissodan punakaartilainen Front muutti myöhemmin Ruotsiin ja kuoli siellä 1971.

Mikään uusi asia Suomen ja Japanin sotilasyhteistyö ei siis olisi. Molemmat maat ovat demokraattisia korkean teknologian maita, joilla olisi edellytykset yhteisiin sotateknologian projekteihin; tietotaitoa ja rahaakin löytyy molemmista maista. Yhteistyö japanilaisten kanssa voisi myös avata päätä suomalaisten sekä suomalais-japanilaisten sotatarvikkeitten viennille muihin rauhanomaisiin maihin Aasiassa ja muualla. Jos Japani käyttää suomalaisia varusteita, niin varusteita saisi helpommin kaupaksi muille maille.

Teknologian lisäksi Suomelle on Japanille opetettavaa puolustusvoimien ja siviilien yhteistoiminnasta ja suhteista. Japanissa armeijalla on hävityn sodan takia käsittääkseni huono maine, sotilaspalvelus ei ole siviilielämässä samanlainen ansio kuin Suomessa. Suomi voisi opastaa Japania markkinoimaan armeijaansa siviileille saadakseen nämä sotilaittensa tueksi. Japaniin tuskin  tulee varusmiesarmeijaa, mutta ammattisotilaitten ja siviilien yhteistoiminta on armeijoille välttämätöntä. Jos kotirintama murtuu, niin murtuu sotilasrintamakin.

Japani on Suomen kaltainen demokraattinen ja liberaali valtio. Tästä syystä yhteistyö Suomen ja Japanin välillä olisi helppoa ja hyödyllistä. Japanilaisia sotilaita voitaisiin kouluttaa Suomen Maanpuolustuskorkeakoulussa ja suomalaisia Japanin vastaavissa. Epäilemättä myös maittemme välinen matkailu saisi laajasta sotilasyhteistyöstä, joka voi levitä muillekin aloille uutta potkua.

Ulkopoliittisestikin Suomen ja Japanin sotilasyhteistyöllä olisi kanttinsa. Mikäli Venäjää edelleen pidetään Suomelle sotilaallisena uhkana, olisi kätevää jos Suomella on USAn kanssa liitossa oleva tikari venäläisten selän takana.

perjantai 20. lokakuuta 2017

NATOTTAAKO?

Suomen entinen Venäjän suurlähettiläs Hannu Himanen haluaa uudessa kirjassaan Suomen liittyvän NATO:on "pian, ilman kansanäänestystä ja vaikka ilman Ruotsia". Himasen mukaan Suomi on jo Venäjälle NATO-maa, joka on yhteistyössä Pohjois-Atlantin liiton kanssa, mutta jolla ei ole muodollisia turvatakuita.

Suomea viedään NATOn jäseneksi, se on selvä ja jäsenyys on vain ajan kysymys. Ajatusta NATO:on kuuluvasta Suomesta juntataan suomalaisten tajuntaan, niin voimalla, että en usko olevani ainut joka ajattelee "liitytään sitten NATO:on niin loppuu tämä saatanan vinkuminen. Parempi kertarytinä ja ehkä jopa Iso Rähinä kuin jatkuva kitinä". Loppuisi ainakin herrojen Natokiimainen korskeaminen ja päästäisiin rauhassa seuraamaan Idolseja tai jotain urheilua. (huom. sarkasmi)

Itse uskon että NATO:on liittyminen tietää sotaa Venäjää vastaan. Vähintään kylmää sotaa, ellei kuumaa taisteluineen Karjalassa ja Raatteentiellä kuten aiemminkin.

Kylmä tai kuuma sota; Suomi kärsii ja häviää. Kylmässä sodassa Suomelle elintärkeä Venäjänkauppa tukahtuu ja kuumassa taistelut tullaan käymään Suomessa, joko viimeisessä Natomaassa ennen Venäjää tai ensimmäisessä Natomaassa Venäjältä länteen. Sillä ei ole väliä kumpi hyökkää ensin; voittaja kirjoittaa historian ja tulevan sodan historiassa voittaja kertoo joutuneensa ensin hyökkäyksen kohteeksi tai olleensa pakotettu tekemään ennaltaehkäisevän hyökkäyksen torjuakseen häviäjän valmisteleman hyökkäyksen.

Suomi on erehtymättä useita kertoja onnistunut olemaan häviäjän puolella jokaisessa käymässään sodassa läpi historian. Viimeksi taisimme olla voittajan puolella osana Ruotsia sodassa Tanskaa vastaan 1670-luvulla. Suomella ei ole sodan voittamisen kulttuuria ja häviäminen; torjuntavoitot, hopeamitalit ja pistesijat ovat tuttuja myös liike-elämästä, Euroviisuista ja urheilusta.

Kyllä me sotia osaamme, ainakin voittaa taisteluita, mutta sodan voittaja ei ole sama kuin taistelun voittaja. Myös tulevassa sodassa olemme häviäjän puolella, tämänhetkisen tiedon mukaan Naton mutta jos tilanne jyrkästi muuttuu voi se olla Venäjäkin. Suomi ei pysty voittamaan sotaa.

Olkoon voittaja meille armollinen.

tiistai 3. lokakuuta 2017

POLIISIN AMPUMAT IHMISET

Suomalaiset poliisit ovat reilun kymmenen vuoden aikana ampuneet kuoliaaksi seitsemän ihmistä virkatehtäviä suorittaessaan, joista kolme viime vuonna 2016.

Poliisin ampumien ihmisten tapauksissa yhteistä on se, että syytettä ei nosteta. Viimeksi tämä nähtiin lokakuussa 2016 ammutun puukottajan tapauksessa; syyttäjä päätti olla nostamatta syytettä. Mediasta saamani tiedon perusteella poliisi oli pakkotilanteessa eikä syyllistynyt rikokseen tappaessaan ihmisen.

Oikeus ja velvollisuus tappaa ihminen sivullisia suojellakseen on osa poliisin työtä, ja se ei ole ongelma. Ilman poliisia kansalaiset ratkoisivat välinsä väkivallalla omatoimisesti.

Mutta mielestäni jokainen tapaus, jossa poliisi tappaa ihmisen, tulisi käsitellä oikeudessa. Nyt yksittäinen syyttäjä tekee päätöksen syyttämättä jättämisestä ja olisi parempi kun syyttömyyden tai syyllisyyden ratkaisisivat tuomioistuimen lautamiehet. 

Syyttäjät tekevät työtä poliisien parissa ja ovat usein käyneet samat oikeustieteelliset ja jopa yhdessä korkeimpien poliisien kanssa, mikä jättää ikkunan auki väärinkäytöksille. Henkilökohtaiset suhteet saattavat hyvinkin vaikuttaa päätökseen poliisin syyttämisestä. Ja vaikka eivät vaikuttaisi, niin kansalaiset eivät sitä tiedä. 

Oikeusturvan ja poliisi- sekä oikeustoimen läpinäkyvyyden kannalta olisi tärkeää, että kun poliisi ampuu ihmisen, asia käsiteltäisiin lakituvassa, eikä päätöstä syyttämättä jättämisestä jätettäisi yhden ihmisen ja poliisin itsensä suorittaman tutkimuksen varaan. 

Poliisin mukaan väkivalta on Suomessa vähentynyt. Suomen poliisi perustelee väitettään väkivallan vähentymisestä sillä, että henkirikokset ovat vähentyneet aiempiin vuosikymmeniin verrattuna. Vähennys saattaa kuitenkin johtua siitä, että ensihoito- ja muu sairaanhoito on parantunut ja tehostunut eli sellaisista vammoista, joihin kuoli 1980-luvulla, selviää 2010-luvulla hengissä.


keskiviikko 27. syyskuuta 2017

ERILLISSOTA

YLE näytti maanantaina 25.9.2017 ohjelman Natsi-Saksan yhteysupseerina Päämajassa toimineesta kenraali Waldemar Erfurthista (1879-1971). Erfurth toimi Mikkelin Päämajassa Jatkosodan vuosina 1941-1944 ja hänen kirjoittamansa päiväkirja ollaan julkaisemassa suomeksi. 1950-luvulla päiväkirjasta julkaistiin ilmeisesti ulkopoliittisista syistä vain Jatkosodan loppuvaiheista 1944 kertova osa. Suomessa oli pitkään vallalla opetus, että vuosina 1941-1944 Suomi ei ollut sotilasliitossa Natsi.Saksan kanssa, vaan kävi erillistä sotaa samaa vihollista, Neuvostoliittoa, vastaan yhteistyötä tarpeen tullen saksalaisten kanssa tehden.

YLEn ohjelman "Mannerheimin kotinatsi" mukaan puheet erillissodasta on paras jo unohtaa. Erfurthin päiväkirjan mukaan Suomi oli Hitlerin Saksan käsityksen mukaan läheinen, ja ehkä jopa tärkein liittolainen sodassa kommunisteja vastaan. Tämä siitä huolimatta, että virallista sopimusta jossa selvästi olisi sanottu Suomen ja Saksan olevan sotilasliitossa sodassa Neuvostoliittoa vastaan, ei ollut allekirjoitettuna.

Ohjelma sai erillissodan puolustajat sekä vastustajat netissä liikkeelle. Minä kuulun jälkimmäisiin. Mielestäni Suomi ja Natsi-Saksa olivat sotilasliitossa keskenään yhteistä vihollista vastaan.

Perustelen tätä mm. sillä, että puolen Suomen, eli koko Pohjois-Suomen puolustus oli ulkoistettu 220.000 saksalaiselle sotilaalle, yhteistyö oli tiivistä ja Saksan tuki Suomelle oli elintärkeää varsinkin kesän 1944 torjuntataisteluissa.

Ehkä Suomi itse piti itseään erillissotaa käyvänä maana, jolla sattumalta samaan aikaan Saksan kanssa oli sota samaa vihollista vastaan, mutta muu maailma piti Suomea Saksan liittolaisena.

Kannattaa pitää myös mielessä, että Suomi ei ole se, joka määrittelee oliko Suomi liitossa Natsi-Saksan kanssa vai ei. Sen määrittelevät Natsi-Saksaa vastaan sotineet valtiot. Ja maailma piti Suomea Saksan liittolaisena, se näkyy muun muassa siinä, että Iso-Britannia siirtomaineen julisti Suomelle sodan Jatkosodan ensimmäisenä vuonna 1941.

Suomi soti Neuvostoliittoa vastaan yhteistyössä ja yhdessä Natsi-saksan kanssa; ehkä virallista sopimusta liittolaisuudesta ei ollut, mutta kanssasotiminen teki suomalaisista ja saksalaisista käytännössä liittolaisia. Mikäli Saksa olisi voittanut sodan, kukaan Suomessa ei puhuisi halaistua sanaakaan erillissodasta, vaan Suomen johtajat kehuisivat Suomen olleen aina natsien paras liittolainen.

Erillissota on siis harhaa ja se pätee vielä nykyäänkin. 2010-luvulla Suomella on sotilaita Afganistanissa ja Irakissa osallistumassa USAn johtamaan Sotaan terroria vastaan. Suomi ei kuitenkaan omasta mielestään ole sodassa islamismia vastaan, vaan sattumoisin tekee nk. "rauhanturvaamista" tukeakseen Yhdysvaltoja sodassa. Perinteisesti rauhanturvaajat ovat puolueettomia, ja heidän tehtävänsä on estää sodan osapuolia sotimasta. Näin ei ole Afaganistanin ja Irakin suomalaisten sotilaitten suhteen; puoli on valittu islamismia vastaan.

Isis on sitä mieltä, että Suomi on heidän vihollisensa. Siinä ei Suomen hallituksen puheet "rauhanturvaamisesta" auta mitään. Suomi lasketaan vihollisten joukkoon ja Isis on jo tehnyt iskuja suomalaisia vastaan.

Islam on suurin uhka maailmalle kommunismin jälkeen. Suomi on Sodassa terroria vastaan oikealla puolella ja mielestäni asioista tulisi puhua rehellisesti oikeilla nimillä: Suomi on sodassa.




torstai 21. syyskuuta 2017

SIVARIT ISÄNMAAN ASIALLA

Olin joitakin aikoja vapaaehtoistyössä Valamon luostarissa ja tutustuin siellä palvelustaan suorittaviin siviilipalvelusmiehiin, joitten nimike pian muuttunee sukupuolineutraaliksi.

Siviilipalvelusta on aina rajoitettu määräämällä sille rangaistuksenomainen pituus, jonka oletetaan saavan miehet valitsemaan pienemmän pahan eli lyhyemmän asepalveluksen pitemmän siviilipalveluksen sijaan. Palvelus on ollut jopa 395 vuorokautta, lyhimmän asepalveluksen ollessa tuolloin 240 vuorokautta. Vielä nykyäänkin siviilipalvelus kestää 347 vuorokautta eli noin 12 kuukautta, lyhimmän asepalveluksen kestäessä 6 kuukautta. Tämä ei ole hyvä asia.

Siviilipalvelus on hyvä vaihtoehto, varsinkin nykyään kun puolustusvoimien sodanajan vahvuutta on rajusti pienennetty. Suomi tarvitsee sodan tai muun kriisin aikana puolustajia, mutta maataan voi palvella muutenkin kuin aseellisesti. Vanhukset ja muut siviilit tarvitsevat hoitoa myös sodan aikana ja siviilityöt täytyy kriisistä huolimatta jonkun tehdä. Tähän tarvitaan koko kansaa sivareina tai jollain muulla nimellä.

Esitän siviilipalveluksen lyhentämistä kuuteen kuukauteen, joka on myös lyhin asepalvelusaika. 

Siviilipalvelusmiehiä ei kannata pakottaa palvelemaan tarpeettoman pitkään kun he voisivat olla työelämässä maksamassa veroja tai opiskelemassa. Siviilipalveluspaikkojakin riittäisi useammalle mikäli siviilipalvelus kestäisi lyhimmän varusmiesajan eli kuusi kuukautta. Silloin siviilipalvelus ei olisi rangaistuksen kaltainen ja siitä tulisi kilpailukykyinen vaihtoehto asepalvelukselle.

On järjetöntä kouluttaa aseisiin satoja tuhansia miehiä, kun sodan tullen aseisiin kutsutaan vain pieni osa koulutetuista. Suomessa on noin 900.000 koulutettua aseikäistä, mutta ei välttämättä asekuntoista miestä puolustusvoimien sodanajan vahvuuden ollessa 230.000 sotilasta. Mikäli enemmän sotilaita tarvitaan korvaamaan kaatuneet, heitä voidaan lisää kouluttaa sodan aikana. Kymmeniä vuosia aiemmin armeijassa ollut reserviläinen täytyy joka tapauksessa kouluttaa sotaa varten uudestaan.

Motivoitunut sivari on yhteiskunnalle hyödyllisempi kuin pakotettuna armeijassa luumuileva varusmies. Tästä syystä siviilipalvelusta tulisi kehittää lyhyemmäksi ja kannustavammaksi kansalaispalvelukseksi, jonka voisi laajentaa koskemaan myös naisia.

Minä en kannata varusmiespalveluksesta luopumista, vaan kansalaispalveluksen  luomista paremmin tulevan sodan vaatimuksia vastaavaksi.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

TERRORISTIEN MURHAAMAT SUOMALAISET

Turussa 18.8.2017 muslimiterroristi murhasi kaksi suomalaista ja yritti murhata kahdeksan ihmistä, jotka selvisivät puukkohaavoilla mutta hengissä. Tätä sanotaan Suomen ensimmäiseksi terroriteoksi sataan vuoteen, Suomen itsenäisyysmiesten tekemien iskujen jälkeen.

Turun kaksi vainajaa eivät kuitenkaan ole ensimmäiset islamilaisten terroristien tappamat suomalaiset, eivätkä varmasti viimeiset. Vuosien mittaan muslimit ovat terrori-iskuissa surmanneet ulkomailla useita suomalaisia, mutta vainajia on tullut tipoittain yksi tai kaksi kerrallaan ja näitä kuolemia media ei muistele aina uusimman iskun jälkeen, kuten tapahtuu esimerkiksi kouluampumisten kohdalla tapahtuu.

Suomen tähänastiset menetykset Sodassa terroria vastaan:

- Kaksi suomalaista liikemiestä ammuttiin autoon Bagdadissa 22.3.2004. Liikemiehet olivat vuosi Irakin valtauksen jälkeen Bagdadissa suomalaisen liikevaltuuskunnan mukana tehdäkseen kauppaa uusien vallanpitäjien kanssa. Ammuttujen ollessa henkilöautossa matkalla Bagdadin sähkölaitokselle, heitä seurasi mustalla autolla kolme miestä, jotka tappoivat takapenkillä olleet suomalaiset konetuliaseilla. Suomalaisten kuljettaja selvisi hengissä.

- Suomalainen 29-vuotias rauhanturvaajaksi nimitetty sotilas surmattiin Maimanassa Afganistanissa IED-pommiksi muutetulla kauko-laukaistulla tykistökranaatilla 23.5.2007. Suomalainen oli jalkapartiossa toisen suomalaisen ja neljän norjalaisen kanssa 100 metrin päässä sotilaitten tukikohdasta. Iskussa kuoli myös afganistanilainen ohikulkija sekä haavoittui partion neljä norjalaista ja yksi siviili.

- Aybakin kaupungissa Afganistanissa surmattiin 15.2.2011 suomalainen sotilas tienvarsiräjähteellä. Kuollut suomalainen oli matkalla ampumaradalle kahden panssaroidun auton saattueessa, kun jälkimmäisen auton kohdalla räjähti. Iskussa ei kuollut muita ihmisiä.

- Kaksi Afganistanissa työskennellyttä suomalaista naista ammuttiin taksiin Heratin kaupungissa 24.7.2014. Murhatut naiset olivat kristityn järjestön Afganistanissa toimivia avustustyöntekijöitä.

- Turussa 18.8.2017 marokkolainen turvapaikanhakija puukotti kaksi suomalaista hengiltä ja haavoitti kahdeksaa muuta ihmistä. Poliisi haavoitti terroristia ampumalla haaroihin ja hän on nyt vangittuna. Terrori-iskusta on ollut pidätettynä ja vangittuna useita ulkomaalaisia, mutta puukottajaa lukuunottamatta heidät on vapautettu. Yksi iskuun liittyvä henkilö pakeni ulkomailla ennen kuin poliisi sai hänet kiinni.

Suomen tähänastinen saldo muslimiterrorille menetettyinä ihmishenkinä on siis kahdeksan, eikä kaksi kuten Suomen media yrittää antaa ymmärtää. Lisäksi tiedetään, että islamilaiset terroristit ovat haavoittaneet ja siepanneet suomalaisia suuren määrän. Tarkan luvun tietää vain Suomen hallitus, sillä kaikkia suomalaisia sotilaita vastaan tehtyjä iskuja sekä sieppaustapauksia ei ole kerrottu julkisuudessa. Tämän on Suomen hallitus ja media myöntänyt Kalevan pariskunnan sieppauksen yhteydessä vuonna 2012. On mahdollista, että tälläkin hetkellä on panttivankina useampia suomalaisia, kuin vain mediassa ollut toukokuussa 2017 Afganistanissa siepattu avustustyöntekijä.


tiistai 5. syyskuuta 2017

HEKUMAN HETKELLÄ

Tänään 5.9.2017 noin kello 14.30 tapahtui se, mitä Suomessa on odotettu; vankkurit kääntyivät länteen eli turvapaikanhakijoiksi itseään väittävät haittamaahanmuuttajat alkoivat poistua Suomesta. Syyksi poistujat sanoivat Suomen huonot olot, alhaiset tuet ja huonon ruuan. Uhon maasta poistumisesta ehkä uskottiin tuovan enemmän rahaa ja palveluja. Torniosta Ruotsin Haaparantaan jalkaisin siirtymisen järjesti Facebookissa Nuor Dawood- niminen olento, joskin Tornion-Haaparannan rajalla liikkui myös pulska, pukuun pukeutunut miekkonen, jonka kauluksessa oli Irakin lippu- pinssi ja joka tiettävästi oli Cenk Uygur- niminen Saksasta paikalle saapunut johtohahmo. Pukumies oli jatkuvasti puhelimessa ja Nuor Dawood näytti ottavan vanhemmalta mieheltä käskyjä vastaan, jotka sitten välitti rivimatuille.

Olin paikalla kahden muun Perussuomalaisen kanssa, ja onneksi lähdin. Tämä oli historiallinen hetki ja olin sitä todistamassa. Matuloisten matkan jatkuminen pois Suomesta on jo sinällään hieno asia, mutta humoristisesti voi todeta, yli 70 vuoteen "sotapakolaiset" ja "sotalapset" eivät ole Suomen kurjuutta Ruotsiin paenneet. Nyt sekin nähtiin, että parrakkaat "17v" "sotaa pakenevat" hipsterihyypiöt ylittivät Ruotsin rajan paremman elämän toivossa. Facebookissa lähtijöiksi ilmoittautui noin 1.300 matua, mutta Ruotsiin lähti eri lähteitten mukaan 42, 47 tai 55 rajarikollista ilman papereita. Ruotsin vastaanottavat poliisit eivät kyllä tulijoitten papereita kysyneetkään.

Tilaisuus Tornion Victorianaukiolla alkoi jo aamupäivällä, kun maastapoistuvat maahantunkeilijat heiluttivat paperilappuja, joissa väitettiin inhimillisyyden epäonnistuneen Suomessa, sandaalisankareitten olevan ihmisiä ja pakenevan terroria. Suomesta vapaaehtoisesti poistumisella uhoavat matuilijat epäloogisesti vaativat uhkaavasti messuamalla lopettamaan pakkopalautukset; "Stop deportations".

Victorianaukiolla Rajalla-kauppakeskuksen vieressä oli runsaasti väkeä. Satoja kotimaisia katselijoita, 50-60 Irakista ja Afganistanista tullutta matua, ja suuri joukko matujen lähtöä kannustavia suomalaisia. Joukossa oli ainakin Perussuomalaisia eri piireistä ja myös Ruotsista, Soldiers of Odineja, MV-lehden Ilja Janitskinin kannattajia oululaisen ASYL-listan kaupunginvaltuutettu Junes Lokka ja varavaltuutettu Tiina "Tuonen joutsen" Wiik lähettämässä skriimiä. Oulusta oli skriimaamassa myös kaupunginvaltuutettu Sebastian Tynkkynen, joka liveskriimilleen 53.000 katselukertaa muutamassa tunnissa.

Median väittämän mukaan Tornion maastapako sujui rauhallisesti mutta väkivaltaakin esiintyi; Nuor Dawood näki Tiina Wiikin kädessä tämän muistoksi ottaman matuloisten paperilapun, sanoi arabiaksi jotain itseään riskimmälle miehelle, joka saman tien meni sieppaamaan paperin suoraan Tiinan kädestä. "This paper not for you", ärjyi matikainen ja pakeni paikalta Tiinan protestien saattamana.

Löysin myöhemmin uuden iskulauselapun ja luovutin sen Tiina Wiikin kokoelmaan ja sama miekkonen oli kuuleman mukaan uhonnut vievänsä senkin, muttei uskaltanut poliisin vieressä olon takia. Poliiseja olikin partiokaupalla sekä Suomesta että Ruotsista. Torniossa oli varauduttu mutikaisten rähinään ja väkivaltaan antamalla Rajalla-kauppakeskuksen työntekijöille varoitus tapahtumasta ja ohjeistamalla nämä pakenemaan rähinän alkaessa.

Muutaman tunnin messuamisen jälkeen kävelijät taapersivat HaaparantaTornion bussiasemalle, jonne saapui bussi noutamaan heidät Bodenin vastaanottokeskukseen, poislukien muutama, jotka jatkoivat matkaansa ominpäin tai päättivät jäädä Suomeen. Nuor Dawood ei lähtenyt suojattiensa mukana.

Tapahtuman suosituin hahmo oli kemiläinen kansallismielinen Tuukka Kuru, jolla oli Tiina Wiikin valmistama kyltti, jossa luki: "SWEDEN SAYS WELCOME #Justdoit". Kyltti oli tehty sarkastisella mielellä kannustamaan poistumaan Suomesta, ja Tuukka sain nuivilta kehuja. Sarkasmi meni kuitenkin matuloilta ja Suomen sekä Ruotsin medioilta yli hilseen ja he luulivat Tuukka Kurua ruotsalaiseksi suvakistiksi, joka oikeasti toivotti matuilijat tervetulleeksi Ruotsiin. Median edustajat olivat Tuukkaa haastateltuaan pettyneen oloisia ja useimmille matuille nuiva totuus ei valjennut.

Lähteneet olivat vain pisara matumeressä, mutta alku sekin. Kunhan sana joukkopaosta Suomesta Ruotsiin leviää somessa, juhlapaikanhakijat miettivät tarkemmin tullako Suomeen vai mennä Ruotsiin tai muualle. Pessimistit ovat jo sanoneet, että lähteneet lähetetään Dublin-asetuksen mukaisesti takaisin Suomeen, mutta itse uskon heille jollain perusteella maassaololupa Ruotsiin löytyvän tai sitten he jäävät maahan laittomiksi maassaoleskelijoiksi, elleivät jatka esimerkiksi Saksaan tai Ranskaan. Eikä Dublin-asetusta ole juuri missään noudatettu, miksi nytkään?Suomeen turvapaikan varjolla saapuneet ovat turisteja, ja turisteina he haluavat uusia maisemia ja kokemuksia. Eivät he Suomeen palaa, moni heistä onkin saanut kielteisen päätöksen valheellisilla perusteilla tekemäänsä turvapaikkahakemukseen. Eräälläkin Junes Lokan haastattelemalla oli jo neljä kielteistä päätöstä. Uusi maa, uudet kujeet ja uusi hakemus uudessa maassa on pelin henki.

Pelkäsin viime hetkeen asti matujen kääntyvän kannoillaan takaisin Suomeen, ja helpotukseni nähdessäni bussin liikkuvan sai hymyn kasvoille. Oli suorastaan hekumallista nähdä ruotsalaisen taikamaton eli kalixlaisen Johanssonin bussin mustien pyörien vievän itämaan tietäjiä kohti länttä; Ruotsia ja pois Suomesta. Enemmän tätä.

Paikalla olevat todistajat, minä mukana, taputimme bussin liikkuessa  kohti Bodenia. Ruotsalaiset poliisit ja suvakistijärjestöjen edustajat katsoivat myrtyneinä iloamme, mutta se ei mielialaa laskenut. Minäkin vilkutin lähtijöille naama messingillä. Näyttivät vilkuttavan takaisin.

Nuor Dawood tiettävästi jäi Suomeen. Toivottavasti hän takapirunsa avulla järjestää tällaisia ilon päiviä useampiakin. Matuloisten kohdalla asia on näin: Ruotsista he ovat tulleet ja Ruotsiin heidän tulee palaaman.


perjantai 1. syyskuuta 2017

VIIMEINEN SUURI KIRJAILIJA

Olen juuri julkaissut kolmannen kirjani; runokokoelman Musta sappi ja muita runoja. Oman hengentuotteen pitäminen kädessä on suoraan sanottuna hieno tunne, sitä melkeinpä voisi verrata isäksi tuloon.

Pientä varjoa ilooni toi teknologia. Kauanko kirjailijat vielä voivat kirjojaan naputella? Erilaiset algoritmit tekevät jo paljon töitä, joihin ennen tarvittiin uuttera ihminen. Keinotekoinen äly on vain ajankysymys ja uskon että luova työ tulee aikanaan siirtymään kokonaan koneille ja muulle tekniikalle.

Käännöksiä tehdään jo yleisesti Internetin käännöskoneilla ja vaikka lopputulos toisinaan on humoristinen, niin tekniikka kehittyy ja ihmiskääntäjät jäävät tarpeettomiksi. Kun kone kääntää nopeammin, halvemmalla ja paremminkin, ei ole tarvetta ihmisille.

YLE kertoi tänään 1.9.2017 että espoolaisen Lintumetsän koulun 8D-luokka käyttää runojen tekoon Helsingin Yliopiston tutkijoitten kehittämää runokonetta.Oppilas laittaa Espoossa runon alkuun, ja runokone käyttää kymmeniä tuhansia tallennettuja runoja jatkon kehittämiseen. Tämä ei lupaa hyvää kaltaisilleni yksin kotona pohtiville runoilijoille.

Todennäköisesti jo nyt on mahdollista ohjelmoida tietokone kirjoittamaan vaikkapa elokuvakäsikirjoitus, ja mikä ettei romaani tai novelli. Käännöksiä siis tehdään jo koneitse ja runojakin antamalla tietokoneelle pikku sysäys oikeaan suuntaan.

Uskon että tulevaisuudessa, mikäli nykyinen yhteiskunta ei romahda esiteolliseen aikaan, kirjailijoita, runoilijoita, kääntäjiä, toimittajia ynnä muita ei enää tarvita. Noin 30-50 vuotta ja tietokoneet sekä algoritmit tekevät luovan työn. Näyttelijätkin ollaan jo nyt korvaamassa tietokoneella luoduilla hahmoilla, ja käsikirjoittajat menevät siinä mukana. Naputellaan vain asiasanat koneelle ja valinnan mukaan tietokone kehittelee romkomin, kauhuelokuvan, urheilu- tai rikosuutisen tai pula-ajalle sijoittuvan historiallisen romaanin ja niin edelleen.

Mielenkiintoiseksi homma menee, kun ihmistä ei tarvita edes ohjelmoimaan konetta, vaan koneet ohjelmoivat itse itsensä. Vain yleisö on ihmisiä.

Kirjailijat ja muut luovaa työtä tekevät ihmiset ovat katoamassa. Tällä hetkellä kehitys on väistämätön. Tulevaisuus näyttää tarvitaanko enää edes poliitikkoja vai tekisikö tietokone päätökset paremmin ja rehellisemmin kuin ihminen.

Siinä on minulle ja kaltaisilleni tavoitetta; olla viimeinen suuri (ihmis)kirjailija. Stephen Kingiä ei helpolla lyödä ja muitakin on, ja luultavasti juurikin Stephen King (alunperin Spansky), jää historiaan viimeisenä suurena kirjailijana. Seuraava suuri kirjojen kirjoittaja saattaa hyvinkin olla nimeltään tai tunnukseltaan jotain tyyliin HAL 9000 tai Ernest Borg Nine.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

KARHUKOPLA

Suomessa tapahtui 18.8.2017  kaksi ensimmäinen islamistinen terrori-isku, ja  ylipäänsä ensimmäinen terrori-isku 1900-luvun alun vapauskamppailun jälkeen.  Sata vuotta sitten erilaiset Suomen itsenäisyyden puolesta toimivat aktivistit, kuten Voimaliitto ja Viipurissa toiminut Verikoirat-ryhmä, teki Venäjän vastaisia iskuja, joita nykykielellä kutsutaan terrorismiksi. Parin viikon takainen terrori-isku Turussa, jossa Abderrahman Mechkah- nimeä käyttänyt marokkolainen murhasi kaksi ihmistä ja haavoitti kahdeksaa, ei siis ollut kaikkien aikojen ensimmäinen terroriteko Suomessa.

Turun terrori-isku ei ollut yllätys, islamistien terrorin tiedettiin saapuvan Suomeen ennemmin tai myöhemmin turvapaikanhakijoitten tai ISIS-järjestön riveissä taistelleitten Suomen kansalaisten mukana. Suomen hallitus on myös valmistautunut tulevaan terroriin jo 1970-luvulta saakka. Tuolloin Eurooppaa piinasivat lähinnä Itäblokin tukemien kommunististen länsimaisten terroristien ja palestiinalaisarabien iskut pääasiassa siviilikohteisiin.

Vuonna 1972 Suomen poliisi perusti yksikön nimeltä Karhu-ryhmä. Terroristien pelättiin iskevän esimerkiksi vuonna 1975 Helsingissä pidettyyn öljyntuottajamaitten OPECin kokoukseen ja ellei suomalaisilla olisi ryhmää terroristeja vastaan, jokin ulkomaa saattaisi lähettää oman joukkonsa puolueettomaan Suomeen ratkaisemaan mahdollinen terroriuhka. Suomen edun nimissä presidentti Urho Kekkonen ohjeisti poliisin perustamaan 15 miehen erikoisosaston, joka toimisi koko valtakunnan alueella terroristeja tai muita erityisen vaarallisia rikollisia vastaan.

Ensimmäiset 11 vuotta Karhu-ryhmä toimi näkymättömissä ilman virallista asemaa. Vielä vuonna 2017 Karhu-ryhmän asemaa ei ole määritelty laissa, vaan sen toiminta perustuu alunperin  vuonna 1983 annettuun Sisäministeriön määräykseen SM-2004-00311/Tu-4. Yksikön olemassaolo tuli suuren yleisön tietoon vasta vuoden 1986 kaksi ihmishenkeä vaatineen Mikkelin panttivankidraaman saaman julkisuuden myötä. Karhu-ryhmän epäonnistunutta panttivankien vapautusta käsiteltiin vuosia oikeusistuimissa ja mediassa. Karhua Mikkelissä johtanut poliisiupseeri tuomittiin vuonna 1993 sakkoihin kuolemantuottamuksesta ja virkavirheestä.

Karhu-ryhmä, joka sai julkisuuden myötä lempinimen Karhukopla, on Helsingin poliisilaitoksen valmiusyksikkö,  toimii koko Suomen alueella paikallispoliisin pyynnöstä, mutta suurin osa sen tehtävistä on alle 200 kilometrin päässä Helsingistä. Yksikkö toimii tilanteissa, joissa tavallinen poliisityö ei riitä, kuten terrorismi ja järjestäytynyt rikollisuus sekä erilaiset panttivanki- linnoittautumis- ynnä vartiointi- ja suojaamistehtävät. Toimiessaan paikallispoliisin alueella Karhu-ryhmä on paikallispoliisin alainen, mutta suorittaa tehtävänsä oman johtonsa määräysten mukaan. Paikallispoliisin täytyy hyväksyä Karhun esittämä toimintasuunnitelma ennen sen toteutusta. Karhuryhmä on eri yksikkö kuin noin tusina paikallisten poliisilaitosten vaativien tilanteitten erikoisryhmää, kuten esimerkiksi Oulun poliisin Valo-79 joka surmasi humalaisen somalialaisen kirvesmurhaajan 2015.

Karhu-ryhmä on erikoisyksikkö, ja se näkyy mm. koulutuksessa ja varusteissa. Karhulaisen ei tarvitse olla yksikköön tullessaan supermies; kuten eräs Karhun jäsen on sanonut: lihaksia saa salilla mutta päätä ei voi vaihtaa. Psykologisilla testeillä on valinnassa suuri painotus ja Karhuun valittavan halutaan olevan ryhmässä ainakin kymmenen vuotta. Karhuun valitaan fyysisen ja kirjallisen kokeen perusteella ja valinnan jälkeen alkaa vuoden kestävä peruskoulutus. Senkin jälkeen yksikön jäseniä koulutetaan jatkuvasti. Karhu-ryhmän jäsenet tekevät tehtäviensä välillä ns.tavallista poliisityötä eikä yksiköstä jäädä eläkkeelle, vaan iän sekä kunnon mukaan siirrytään muihin tehtäviin.

Myös Karhu-ryhmän varusteet poikkeavat muusta poliisista. Karhu käyttää tehtävissään Yhdysvaltain merijalkaväen MARPAT-maastokuvion kaupallisen version Digital Woodland- kuvioisia maastoasuja, brittiarmeijan DPM- maastoasuja sekä poliisin erikoistehtäviin kehiteltyä ERTI- haalaria. Suojavälineinä käytetään kevlar-liivejä ja Ulbrichts-kypäriä sekä suojalaseja. Kantovälineet ja -liivit ovat kotimaassa suunniteltuja erikoiskäyttöön.

Yksikkö oli 1970-luvulla aseistettu legendaarisilla Suomi-konepistooleilla, mutta 2010-luvulla karhulaiset käyttävät saksalaisia MP5- konepistooleja ja Heckler&Koch- rynnäkkökiväärejä. Myös pistoolit ovat ulkomaisia; saksalaisia Heckler&Koch- tai itävaltalaisia Glock-merkkisiä. Tarkka-ammunnassa Karhu-ryhmä luottaa suomalaiseen SAKO TRG 22- kivääriin.

Karhu-ryhmä siis toimii koko Suomessa, ja sen kuljettamisesta vastaavat Rajavartiolaitoksen helikopterit. Maan päällä Karhu liikkuu Volkswagen-pakettiautolla ja Toyota Land Cruiser- maastoautolla. Toyota on kevyesti panssaroitu eikä autoissa ole merkintöjä.

Muita panssaroituja tai muita ajoneuvoja ryhmä saa tarvittaessa käyttöönsä Puolustusvoimilta tai paikallispoliisilta.

Karhu-ryhmän 50-70 miestä kuuluvat eri toimintaryhmiin, sekä tekniikka-, koira, ja terroripommiryhmiin. Naisia ei joukossa vielä ole.Ryhmän edustajan mukaan naisten pääsylle ei ole esteitä, mutta tiukkoja pääsyvaatimuksia eivät naiskokelaat ole läpäisseet.

Ryhmän toimintaa tai valtaoikeuksia ei siis ole vielä määritelty laissa ja Karhu toimii yleisöltä salassa. Yksiköllä on noin 20-30 tehtävää vuodessa, ja karhulaiset saapuvat paikalle naamioituina, suorittavat tehtävänsä ja poistuvat. Onnistuneista tehtävistä ei kerrota mediassa. Myöskin jäsenten henkilöllisyys pidetään turvallisuussyistä salassa. Karhu-ryhmän salaaminen on mennyt jopa niin pitkälle, että vuonna 2013 viranomaiset estivät Karhukoplasta kertovan kirjan julkaisun.

Maailma on vaarallinen ja terrorismi on jälleen saapunut Suomeen. Siihen on hyvä varautua. Silti on syytä miettiä, onko oikein että Suomen poliisissa toimii yksikkö, jonka toimintaa ja tehtäviä ei määritellä laissa vaan ministeriön määräyksessä vuosikymmenten takaa. lain kannalta katsottuna Karhu-ryhmän jäsenet ovat valtuuksiltaan samalla tasolla rivipoliisien kanssa. Tämä siitä huolimatta, että Karhu toimii tavallista vaativimmissa tehtävissä. Tapaus Jari Aarnio paljastaa, että poliisikin toimii ajoittain väärin. Mikäli netin ja puhelujen tarkkailuun tarvitaan erillistä tiedustelulakia, miksi ei väkivaltaa käyttävän poliisiyksikön toimintaa sellaista vaadita?






tiistai 22. elokuuta 2017

MAFIA ESTI KIRJAN JULKAISUN RUOTSISSA

Södertäljessä Tukholman ulkopuolella toimii rikollisjengi jota lehdissä kutsutaan nimellä "Södertäljenätverket" eli Södertäljen verkosto. Jengin toimialoja ovat Ruotsin oikeuslaitoksen mukaan olleet huumekauppa, laiton uhkapeli ja velanperintä. Vuonna 2014 järjestön johtaja Bernard Khouri, tämän serkku ja 15 muuta jäsentä tuomittiin enimmillään elinkautisiin vankeusrangaistuksiin mm. kolmesta murhasta, yllytyksestä murhaan, ihmisryöstöstä, kiristyksestä ja aserikoksista. Yksi aiemmin tuomittu Södertäljen verkoston jäsen ammuttiin hengiltä syksyllä 2013. 

Elinkautisiin johtaneet tuomiot tulivat kolmesta vuosina 2009-2010 tehdyistä murhista. Kaikki uhrit olivat miehiä ja motiivina uskotaan olevan jengien väliset riidat.

Kirjailija ja rikostoimittaja Ann Törnkvist on tutkinut Södertäljen verkostoa, sen toimintaa sekä jäseniä ja on kirjoittanut jengistä kirjan, jonka piti ilmestyä viime keväänä. Kirjailija ja kustantaja Brombergs olivat allekirjoittaneet kustannussopimuksen ja päättäneen julkaisupäivän keväälle 2017.

Viime vuoden 2016 puolella erään tuomitun jengin jäsenen perhe otti yhteyttä kirjan kirjoittaneeseen Ann Törnkvistiin. Kirjailija kertoi yhteydenotosta kustantajalleen Dorotea Brombergille, joka koki tapahtuneen epämukavaksi ja joulukuussa 2016 peruutti kirjan julkaisun.

Ann Törnkvist ihmettelee, miten Ruotsissa vuonna 2017 voi järjestäytynyt rikollisuus voi päättää mitä kirjoja julkaistaan. Törnkvist sanoo tapahtuneen olevan skandaali, joka rikkoo median vapauden periaatteita.

Kustantaja Dorotea Brombergin mukaan kirja Södertäljen verkostosta oli mielenkiintoinen, mutta verkoston painostuksen vuoksi muuttunut turvallisuustilanne oli riittävä peruste peruuttaa kirjan julkaisu. Bromberg sanoo yhtiönsä olevan pieni kaupallinen kustannusliike, jolla on vastuu henkilöstönsä turvallisuudesta.

Ruotsin sisäinen turvallisuustilanne on huonontunut usean vuoden ajan. Maassa on Ruotsin viranomaisten mukaan kymmeniä alueita, jotka ovat käytännössä rikollisjengien hallussa. Alueille pyrkivät poliisipartiot ja pelastushenkilöstö joutuvat toistuvasti mm. kivityksen ja muun häirinnän kohteeksi työtään tehdessään.

lauantai 19. elokuuta 2017

VESIKIDUTUS SALLITTAVA TERRORIRIKOKSISSA

Turussa tapahtui 18.8.2017 joukkopuukotus, joka poliisin mukaan saattaa olla terroriteko. Epäilty syyllinen on 18-vuotiaaksi uskottu marokkolainen todennäköinen islamistinen muslimiterroristi.

Tapahtuneen iskun tutkintaa hidastaa se, että epäilty kieltäytyy tekemästä yhteistyötä poliisin kanssa eli puhumasta poliisin tutkijoille.

Puukottajan saisi kuitenkin puhumaan "tehostetuilla kuulustelumenetelmillä", kuten yhdysvaltalaiset asian ilmaisevat. He ovat tietojen mukaan käyttäneet terroristien kuulusteluissa waterboardingia eli vesikidutusta, jossa suurta vaaraa tai kipua aiheuttamatta kuulusteltavalle luodaan simuloitu hukkumisen tunne veden ja pyyhkeen avulla. Keino on kielletty Yhdysvalloissa, mutta kieltoa kierretään pitämällä kuulusteltavat USAn ulkopuolella liittolaismaissa ja tukikohdissa, joissa Yhdysvaltain lait ja säännöt eivät ole voimassa.

Perusteeni vesikidutuksen käytölle Suomessa on seuraava: Suomi on tiedustelutiedon suhteen ulkomaitten varassa ja sieltä saatavat tiedot voivat olla vesikidutuksella saatuja. Suomi tuskin kieltäytyy ottamasta vastaan tärkeitä tietoja niitten alkuperän vuoksi. Lisäksi Suomi on Yhdysvaltain hyvä ystävä ja liittolainen Sodassa terroria vastaan, eikä ole moittinut Yhdysvaltain kuulustelumenetelmiä.

Islamilaiset terroristit käyttävät meitä vastaan väkivaltaa, ja on oikein käyttää väkivaltaa puolustautuakseen. Esimerkkinä voi mainita, ettei islamistien päävihollisen USAn alueella ole tapahtunut läheskään yhtä paljon muslimien terroritekoja kuin hyssyttelevässä Euroopassa. Kuten sanonta kuuluu: "Väkivalta lopettaa pottuilun".

Jos Suomi hyväksyy muitten kidutuksen ja kiduttamalla saatujen tietojen hyväksikäytön, on tekopyhää hurskastelua olla käyttämättä tehostettuja kuulustelumenetelmiä itse kun niitä tarvitsemme.

Sota terroria vastaan on pahentunut vuosi vuodelta ja Turku 18/8 on vasta esimakua. 



torstai 17. elokuuta 2017

BARCELONA 8/17

Euroopassa on tapahtunut useita islamistien terrori-iskuja vuoden 2001 USAn 9/11-iskujen jälkeen. Terroriteot seuraavat toisiaan niin tiiviisti, että niistä on tulossa uusi normaali, joille Euroopan maitten hallitusten mukaan ei voida tehdä mitään. Teot tuomitaan, tilannetta seurataan mutta iskut eivät lakkaa.

Barcelonassa Espanjassa ajoi tänään auto väkijoukkoon. Kuolleita on tämänhetkisen tiedon mukaan vähintään kolme, ehkä jopa kolmetoista. Tekijä on tunnistettu ja hänet on tiettävästi piiritetty iskupaikan läheiseen ravintolaan. Epäillyn "nimi viittaa Pohjois-Afrikan muslimimaihin", kuten suomalainen tutkija sanoi televisiossa.

YLEn uutisten mukaan "motiivia tutkitaan". Minulle asia on selvä; terrori-iskun motiivi on islam ja syyllinen on muslimi.

Todennäköisesti media tulee kertomaan epäillyn mielenterveysongelmista ja valkopesee muslimien syyllisyyden.

Tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi sanoi aikoinaan: "Ongelman myöntäminen on ratkaisun edellytys".

Tällä hetkellä tilanne on se , että terrorismin syytä eli islamia ei myönnetä vaan syyksi etsitään mitä tahansa muuta. Tästä syystä islamistinen terrori saa jatkua ja pahentua.

Muslimien terrorin syyksi on väitetty syrjäytymistä ja köyhyyttä, mutta suurin osa Lännen köyhistä on kantaeurooppalaisia, mutta he eivät kuitenkaan syyllisty terroriin.

tiistai 8. elokuuta 2017

VILLAKOIRASALALIITTO

Minusta on iän myötä tullut jonkinsortin nettiaddikti, ellen ole pöytäkoneella, "tarkistan tilanteen" älykännykällä vähän väliä. Tämä varmasti on yksityisyyden kannalta ongelmallista, kun päivittelen Facebookia ja Twitteriä tilanteen mukaan.

Olen tietoinen että joka ikinen näppäilyni, klikkaukseni ja hakuni rekisteröityy ... jonnekin, kovalevylle tai Kuukkelin tiedostoihin tai muualle. Ties vaikka Huaweini välittää puheluni ja mobiilikäyttöni Kiinaan jonkin tuntemattoman tutkittavaksi esimerkiksi markkinoinnin kohdentamiseen.

Tänään tapahtui jotain mikä lisäsi epäilyjäni ihmisten maailmanlaajuisesta tarkkailusta. Kävi näin: en ole mitenkään innokas siivooja, joskus pakotan itseni imuroimaan kotini ja ehkä moppaankin mutta kissani lisäksi luonani asustaa melkoinen määrä villakoiria jatkuvasti. Puhuin puhelimessa isäni kanssa siivouksesta(ni) ja mahdollisuudesta palkata yksi monista Oulun seudun kotisiivousfirmoista tekemään kotini suursyyssiivous. Päällepäin ihan tavallinen ja arkinen puhelinkeskustelu ilman minkäänlaista draamaa.

Puhelun jälkeen aloin sitten "tarkistaa tilanteen" netissä ja puhelimeeni oli Twitteriin ilmaantunut kotisiivousfirmojen mainoksia. Mainoksia tulee ja menee mutta tämä on ensimmäinen kerta kun siivousyrityksiä mainostetaan ja tämä siis tapahtui minuutteja kotisiivousfirmoja käsittelevän puhelinkeskustelun jälkeen.

Ymmärrän kyllä, että Google ynnä muut tarkkailevat mitä hakuja tehdään, jotta markkinointia voidaan paremmin tehostaa ja että CIAn Echelon tarkkailee puheluita löytääkseen puhelut, joissa on vaikkapa sanat "assassination of  X" tai "terrorattack at Y". Siis ymmärrän, ja mahdollisesti voin jopa hyväksyä jos minua ei häiritä.

Mutta että puheluani kuunnellaan ja siivouksesta puhuminen saa lähettämään kohdennettua mainontaa minun känykkääni? Se kuulostaa hurjalta, ja saa aikaan epämukavan olon, kuka tietoja käyttää, mihin ja mitä niille muuta tehdään kuin mainostetaan siivousta juuri minulle?

Opiskeluaikoina 1980-luvulla minulle opetettiin, että olemme siirtymässä teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan. Sekin lienee jo ohi; eihän palveluja saa enää välttämättä edes rahalla.

Nykyinen yhteiskunta ollee tarkkailuyhteiskunta, jossa "yleisen edun" nimissä markkinoitten ehdoilla ihmisiä ja heidän käytöstään pidetään silmällä ja tarvittaessa siihen puututaan. Lähettämällä kännykkään mainoksia siivouksesta tai mustapukuiset miehet koputtamaan ovelle.

Uljas uusi maailma Vuonna 1984 on myöhässä, mutta lähenee jatkuvasti, ellei ole jo täällä.

torstai 20. heinäkuuta 2017

UUVATIT

Ylen uusin puolueitten kannatusgallup antoi kylmää kyytiä Perussuomalaisista irtautuneelle Uusi vaihtoehto/Sininen tulevaisuus/ Uuvatit-ryhmälle. Gallupin mukaan ryhmää kannattaa alle prosentti, tarkemmin sanottuna 0,7% äänestäjistä. Edellisessä, heti irtautumisen jälkeen tehdyssä kannatusmittauksessa luvattiin uuvateille sentään 2,3% kannatusta.

Ryhmän johtajan Simon Elon mukaan kannatusta alkaa tulla automaattisesti kunhan hallitus saa talouden ja työllisyyden nousuun. Suomen hallituksessa on kuitenkin uuvattien ministerien lisäksi myös pääministeripuolue Keskusta ja Kokoomus. Itse ihmettelen, millä uuvatin logiikalla talouden nousu sataisi loikkaripuolueen laariin? Keskusta ja Kokoomus kiitoksen ja äänet saisivat, luultavasti ansaitsisivatkin.

Uuvattiryhmä aikoo perustaa uuden Sininen tulevaisuus- puolueen, pari tuhatta kannattajakorttia on kuulemma jo kasassa tarvittavista viidestä tuhannesta. Tulevan puolueen puheenjohtaja on vielä kysymysmerkki, vaikkakin Simon Elo ja Sampo Terho on mainittu mahdollisina puheenjohtajina.

Perussuomalaisia perustamassa ollut ja 20 vuotta meitä johtanut Timo Soini on sanonut olevansa uuvattien rivijäsen. Mikäli Timo lähtisi uuden puolueen puheenjohtajaksi, vanhat SMPn jäsenet ehkä lähtisivät mukaan Siniseen tulevaisuuteen. Siis ehkä, nuorimmatkin SäMPylät ovat 60-70 vuoden ikäisiä ja nähneet puolueensa hajoamisen jo pariin kertaan. Heitä ei välttämättä innosta lähteä taas venettä vetämään vastavirtaan iänkin asettaessa rajoituksensa.

Jos Timo Soini kuitenkin lähtisi uutta viritelmää vetämään, hän saattaisi lopettaa uransa kuten aloittikin; alle yhden prosentin puolueen johtajana. Siihen hän tuskin alkaa; luultavasti jokin virka on jo hänelle pedattu ministerikauden loputtua. Suurlähettiläänä jossain katolisessa maassa, ehkäpä Irlannissa? Tärkeää Britannian suurlähettilään pestiä hän tuskin saisi Euroopan Unionin vastaisten brittiyhteyksiensä vuoksi.

On hyvin mahdollista, että Suomen hallitus hajoaa ennen kalenterin mukaisia vuoden 2019 vaaleja. Pääministeri Juha Sipilä on kahdessa vuodessa kahdesti ollut matkalla viemään presidentti Sauli Niinistölle hallituksensa eroilmoituksen, mutta tähän asti ero on viime hetkellä peruttu.

Kolmas kerta toden sanoo? Kaksi vuotta on vielä hallituskautta jäljellä. Hallituksen hajoaminen ei välttämättä tarkoita uusia vaaleja, vaan Jyrki Kataisen lanseeraamia "luovia ratkaisuja" ja mahdollisesti uuvatit heivataan pois hallituksesta ja tilalle otetaan joku muu takiaispuolue; RKP tai KD.


keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

KAIVOKSET KANSALLISTETTAVA

Suomesta on juuri löytynyt merkittävä skandium- esiintymä ja luulenpa että tämäkin, esimerkiksi matkapuhelimissa käytettävä mineraali siirtyy ulkomaisten kaivosyhtiöitten hyödyksi. 

Suomella on paha tapa luovuttaa varantonsa pois suomalaisilta ja Suomea onkin nimitetty Pohjolan Kongoksi. Muutama vuosi sitten YLE esitti ohjelman Suomen kaivosteollisuudesta ja kanadalaista kaivosyhtiötä johtava ulkomaalainen henkilö kehui Suomen olevan eräs maailman parhaista maista ulkomaalaisille yhtiöille. Sillä hän tarkoitti, että Suomi omalla kustannuksellaan etsii malmit, tutkii niitten käyttöarvon ja pikkurahasta antaa malmit muualta tuleville yhtiöille. Lisäksi Suomi avustaa verorahoilla ulkomaista yhtiötä aloittamaan malmin louhinnan ja kansainvälisiä yhtiöitä tunnetusti verotetaan vähemmän kuin kotimaisia. 

Sitä, miksi näin menetellään menee yli ymmärryksen; annamme rahaa muille ja vielä maksamme siitä. Joku järjestelystä hyötyy, mutta eivät suomalaiset. Mahdollisesti syy on turvallisuspoliittinen: hallitus olettaa, että jos ulkomaisilla firmoilla on Suomessa omaisuutta, ulkomaiset hallitukset helpommin ovat tulevassa sodassa Suomen puolella. Tai ehkä totuus on raadollisempi: ulkomaisia kaivosyhtiöitä edustavat paremmat lobbarit kuin suomalaisia. Mene ja tiedä.

Itse esitän seuraavaa: Suomen kaivokset kansallistetaan eli otetaan Suomen haltuun. Mineraaleista on maailmassa kasvava pula ja jos perustetaan suomalaisia kaivoksia, niitten osakkeista tulisi helposti kauan etsitty "kansanosake" jollaisia lähes jokaiselta muutama löytyisi. 

Joku saattaa olla sitä mieltä, että ulkomaiset kaivosyhtiöt työllistävät suomalaisia. Tämä voi tällä hetkellä olla totta, mutta kansainvälistyvässä maailmassa työvoima keikkailee siellä täällä. Jo nyt esimerkiksi rakennustyöväestä suuri osa on ulkomaalaisia pätkätyöläisiä ja jos suomalainen kaivosmies on kalliimpi kuin ulkomaalainen, niin kaivokset tulevat pyörimään kaivoksesta toiseen liikkuvien halpatyöntekijöitten voimalla.

Kannattaa muistaa vanha sanonta: "Hullu ei ole se joka pyytää, vaan se joka antaa".

tiistai 4. heinäkuuta 2017

IKUISEN VIHAN AUKIO

Suomessa oli kevään ajan kaksi vastakkaista mielenosoitusta, jotka kestivät kuukausia; turvapaikanhakijat pitivät leiriään Helsingissä ja hetken aikaa myös Oulussa, sekä maahanmuuttokriittisten vastamielenosoitukset Suomi-Maidan ja Oulu-Maidan. Jälkimmäiset oli nimetty Ukrainan parin vuoden takaisen Kiovan Maidan-aukion maratonmielenosoituksen mukaan.

Jokin päivä sitten poliisi ensin määräsi Suomi-Maidanin purettavaksi ja heti perään myös turvapaikanhakijoitten palautuksia vastustavan leirin. Suomi-Maidan siis toimi. Äänestämällä ei näytä enää olevan vaikutusta; jos äänestystulos on vallanpitäjien mielestä "väärä", se mitätöidään. Viimeksi tämä nähtiin Jussi Halla-ahon Perussuomalaisten puheenjohtajaksi valinnan yhteydessä. Jo ennen vaaleja Petteri Orpo (kok) sanoi ettei Jussin kanssa tehdä yhteistyötä ja aiemminkin on kansalaisaloitteitten kohdalla sanottu että vaikka vaaditut 50.000 nimeä aloitteelle on kerätty, sitä ei vakavissaan käsitellä eli vallanpitäjät pitävät huolen etteivät "väärät" aloitteet mene läpi. Demokratia on alennustilassa ja äänestäminen ei enää ole kansalaisten vaikutuskanava.

Maidanin tarina ei kuitenkaan päättynyt purkamiseen. Osallistujat viettivät aikaa Rautatientorilla Helsingissä, joka vihapuhujien sarkastisissa lausunnoissa sai lempinimen Ikuisen Vihan Aukio, jolla viitattiin mielenosoitukseen Pekingin Ikuisen Rauhan Aukiolla vuonna 1989.

Poliisi kielsi maidanilaisia viettämästä aikaansa Rautatientorilla. He eivät saaneet kävellä tai oleskella siellä, poliisin määräys poistua oli vastoin Suomen lakia. "Väärä" mielipide ei vielä ole Suomessa laillinen syy rajoittaa ihmisten liikkumista ja oleskelua.

Vastatoimena poliisin poliittisesti motivoiduille, laittomille poistumismääräyksille 1.7.2017 kello 18 järjestettiin Rautatientorilla rauhanomainen iltakävely. Paikalle saapui ympäri Suomen kansallismielisiä iltakävelylle Helsinkiin. Osallistujia oli yli sata ja moni oli tullut paikalle vain tätä tilaisuutta varten ja jatkoi illasta takaisin kotiin. Poliisikin oli paikalla, mutta he eivät puuttuneet tilausuuteen vaikka puhuttivatkin järjestäjiä ja kuvasivat osallistujia. Mielenilmaus alkoi Maamme-laululla, jonka jälkeen hyvässä järjestyksessä käveltiin Asematunnelin kautta Kamppiin. Tapahtuma oli muutaman mielestä liian lyhyt ja Soldiers of Odin järjestikin vielä uuden kulkueen samaa reittiä Rautatientorille ja takaisin.

Tapahtuman jälkeen osallistujat istuivat iltaa kahvin ja muitten juomien merkeissä Kampissa. Olin itsekin mukana ja koen että Helsingin reissu oli toimiva ja hyödyllinen. Kun demokratia ei toimi, niin silloin käytetään muita keinoja.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

HALLITUSKRIISI 2017

Viikonloppuna 10.-11.6.2017 Perussuomalaiset pitivät puoluekokouksensa Jyväskylässä. Kokous oli Timo Soinille ja hänen kannattajilleen järkytys; Jussi Halla-aho valittiin Soinin suosikin Sampo Terhon sijasta puolueen puheenjohtajaksi ja lisäksi varapuheenjohtajiksi valittiin nuivat Laura Huhtasaari, Teuvo Hakkarainen ja Juho Eerola.

Valintoja on pidetty salaliiton juonena kaapata valta Perussuomalaisissa nuiville poliitikoille, vaikka vaaleihin valmistautuminen on normaalia demokratiaa. Harva, jos yksikään maahanmuuttoon nuivasti suhtautautuva on ollut Perussuomalaisten kahden hallituksessa vietetyn vuoden maahanmuuttopolitiikkaan tyytyväinen. Minäkään en ollut.

Talven mittaan oli havaittavissa somessa ja Perusnuorten cool kidzien näkyvimpien jäsenten julkituloissa halu vaihtaa puolueen johtaja nuivaan vaihtoehtoon, ja juurikin Jussi Halla-ahoon. Perussuomalaisten Nuorten nuorten, kauniitten ja menestyvien ydin lienee tehnyt varsinaisen työn Halla-aho ja Kumppaneitten valitsemiseksi.

Lisää pukkasi pian puheenjohtajiston vaalien jälkeen. Hävinneet Sampo Terho seurueineen vakuutti että näillä mennään ja tukevansa Jussi Halla- ahoa työssä puolueen puheenjohtajana. Mutta heti maanantaina, päivä kokouksen päättymisen jälkeen kaikki puolueen minsterit ja 20 perussuomalaisten kansanedustajaa erosi puolueen eduskuntaryhmästä ja perustikin oman eduskuntaryhmän nimeltä Uusi vaihtoehto. Jopa Perussuomalaisia 20 vuotta menestyksellä johtanut puoleen perustajiin kuulunut ulkoministeri Timo Soini loikkasi uuteen ryhmään, huolimatta siitä, että viikkoa ennen oli sanonut hänen loikkaamisensa olevan "mieletöntä" puhetta.

Tätäkin liikkua on suunniteltu pitkään, ainakin teoreettisena vaihtoehtona. Mediakin kertoi jo 3.6.2017 soinistien suunnitelmista erota Perussuomalaisesta eduskuntaryhmästä mikäli Jussi Halla-aho valitaan puheenjohtajaksi. Perusteeksi loikkaamiseen loikkarit ovat sanoneet "isänmaan asian", "arvokysymykset" ynnä muita tekosyitä. Tosiasiassa syynä on ollut uhka menettää ministerin salkut uuden johtajan otettua ohjat käsiinsä. Mikäli Timo Soinille ja muille ministereille olisi taattu ministeriaudin kyyti jatkossakin seuraaviin vaaleihin asti, "isänmaan asia" ja "arvokysymykset" eivät olisi loikkareita liikuttaneet.

Hallituskriisiin liittynee myös tämänpäiväinen (14.6.2017) uutinen, jossa Suojelupoliisi kohottaa arviotaan Suomeen kohdistuvasta terrori-uhasta. En usko hetkeäkään sattumaksi että tämä on uutisissa heti hallituskriisin jälkeisenä päivänä. Hallitus haluaa lopettaa puheet hallituskiemuroista ja päästä normaaliin päiväjärjestykseen antamalla nuiville ja muille uusi puheenaihe. Noussut terrori-iskun uhka ei ole uutinen, vaan sen ajoitus paljastaa että kyseessä on kansan mielipiteenmuokkaus.

Perussuomalaisten puoluekokous 2017 Jyväskylässä oli Suomen poliittista historiaan jälkeisineen ja vaikka lopputulos ei ollut mitä halusin, olen iloinen että olin Jyväskylässä osaltani sitä tekemässä ja todistamassa. Tästä tullaan vielä kirjoittamaan kirjoja, tutkimuksia ja elokuva tai televisiosarja varmasti tehdään.




torstai 8. kesäkuuta 2017

PIUS XIII

Italialaiset ovat tehneet kiitetyn televisiosarjan nimeltä The Young pope, jossa Jude Law esittää nuorekasta amerikkalaista joka valitaan paaviksi nimellä Pius XIII. Sarjaan on tulossa uusikin kausi nimeltä The New pope.

Paavi Pius XIII ei kuitenkaan ole tuulesta temmattu nimi. 200-luvulta Jkr vuoteen 1449 on ollut useitakin niin kutsuttuja "vastapaaveja", jotka ovat haastaneet "varsinaisen"paavin eli Rooman piispan vallan roomalaiskatolisessa kirkossa ja Vatikaanin päämiehenä.

Keskiajan ajan jälkeen paaviutta ei ole haastettu ennen 1900-luvun puoliväliä. Vuonna 1958 paavi Pius XII kuoli ja hänen jälkeensä valitut paavit Johannes XXIII ja Paavali VI aloittivat roomalaiskatolisen kirkon liberaalit muutokset, jotka eräitten mukaan ovat harhaoppisia ja roomalaiskatolisen kirkon oppien vastaisia. Eräät muutosten vastustajat sanovat kaikkien vuoden 1958 jälkeen valittujen paavien olevan laittomia ja Pyhän Istuimen olleen tyhjä Pius XIIn tuona vuonna tapahtuneen kuoleman jälkeen. Tällaista uskomusta kutsutaan nimellä "sedevakantismi" ja useampi henkilö on ottanut itselleen paavin, eli siis Vatikaanin paavin vastaisen vastapaavin aseman.

Yksi näistä miehistä on kapusiinimunkki Lucian Pulvermacher, joka syntyi etunimellä Earl vuonna 1918 ja jätti palattuaan lähetystöistä Japanissa ja Australiassa Yhdysvaltoihin vuonna 1976 roomalaiskatolisen kirkon juurikin uskonkiistojen vuoksi. Hän toimi riippumattomana pappina ja vuodesta 1998 hän oli kirkon nimeltä "True Catholic Church" valitsema paavi nimellä Pius XIII. Kyseinen kirkko ei tiettävästi ole valinnut uutta vastapaavia Lucian Pulvermacherin kuoleman 2009 jälkeen.

Toinen amerikkalainen David Allen Bawden kutsuu itseään nimellä paavi Michael. Oman kertomansa mukaan hänet valitsi paaviksi vuonna 1990 viisi vallitsevaa roomalaiskatolista kirkkoa vastustavaa maallikkoa, joitten joukossa olivat Bawdenin vanhemmat. David Bawden on syntynyt 1959 ja on käynyt katolista pappisseminaaria. Hänellä on muutaman tusina kannattajaa.

Euroopastakin löytyy vatikaanin kirkon vastaisia katolisia voimia. Espanjassa toimiin palmarilaiskatolinen kirkko, jonka perusti Clemente Dominguez y Gómez vuonna 1975. Dominguezin mukaan Neitsyt Maria ilmestyi hänelle vuonna 1978 ja nimitti hänet paaviksi. Hän toimi perustamansa kirkon valitsemana paavina nimellä Gregorius XVII kuolemaansa vuonna 2005 saakka.

Vastapaavi Gregorius XVIIn kuoleman jälkeen espanjalaista sirpalekatolisen kirkon johoon valittiin entinen lakimies Manuel Alonso Corral, joka käytti nimeä paavi Pietari II. Vuonna 1934 syntynyt vastapaavi kuoli vuonna 2011. Hänen seuraajansa erosi paavin virastaan rakastuttuaan ja meni naimisiin. Palmarilaiskatolisen kirkon nykyinen  paavi Pietari III eli Joseph Odermatt on ollut virassaan vuodesta 2016.

Maailma on murrostilassa ja mieleen tulee, että juuri tästä Raamatun Ilmestyskirja puhuu; lopun aikoina tulee valinnanvaraa uskon ja aatteitten suhteen. Vaikka jumalaa ei asiaan sotkettaisi, niin suuria muutoksia on edessämme; sen näkee politiikassa, uskonnossa ja taloudessa.

Täytyy vain toivoa että kyseessä ei ole lopun alku vaan uuden ajan alku. Ja sotken mukaan myös maya-intiaanit; vuodesta 2012 ei ole kuin viisi vuotta. Mahtuu toleranssien sisään.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

HYVIN MENEE MUTTA MENKÖÖN

Viime päivät ovat menneet erinomaisesti; kaikki tuntuu sujuvan edukseni. olin Oulun Erämessuilla Lapin Kullankaivajain Liiton teltalla esittelijänä ja homma oli kivaa ja ongelmia ei ollut. Tietokoneetkin tuntuvat tottelevan; itse värkkäämällä sain virustorjunnan laitettua koneelle, vaikka tuollaisessa tilanteessa olen yleensä joutunut kilauttamaan kaverille. Kaikenlainen teknisten laitteitten käyttöönotto on aina ollut minulle tervanjuontia jota olen pyrkinyt välttämään. Mutta nyt sekin sujui mallikkaasti kun rupesi puuhaan.

Ja lemmikkini kirjoittaminen on sekin myötätuulessa; aiemmin kaikki kirjoittamani joka jäi kesken, myös jäi kesken mutta kiitos Päätalo-instituutin kirjoittajakoulutuksen ja Taija Tuomisen, olen siitäkin lasikatosta päässyt läpi. Pystyn keskeyttämään kirjoitukseni ja palaamaan siihen myöhemmin; viikkoja tai päiviä myöhemmin ja saamaan taas punaisen langan päästä kiinni.

Eiköhän tässä ala olla aika laittaa toimeksi romaanisuunnitelmieni suhteen. Niitä on useampikin; maailmansotaa, seikkailua Afrikassa, draamaa Thaimaassa, dekkareita. Vaihtoehtoja on niin että ei tiedä mistä aloittaa.

Tällaisia päiviä ja ajanjaksoja on viime aikoina tullut tihenevään tahtiin. Ilmakin on kuin morsian. Näin se homma etenee.

lauantai 27. toukokuuta 2017

POLIISIT POIS POLITIIKASTA

Suomessa on jo pitkään ollut voimassa laki, joka kieltää sotilaita toimimasta sotilasvirkansa ohella politiikkona. Tämä on hyvä laki; maailmassa on useampikin maa joissa sotilaat puuttuvat armeijan voimalla politiikkaan mikäli vaaleissa äänestetään väärin.

Mielestäni lakia pitäisi laajentaa koskemaan myös poliiseja. Samoin kuin sotilaat, poliitikkoina toimivat poliisit politisoituvat, eivätkä osaa olla sotkematta politiikkaa poliisin työhönsä. Tästä seuraa, että kansalaisten luottamus poliisiin rapautuu, koska väärinajatteleva kansalainen saattaa joutua mielipiteittensä vuoksi tutkittavaksi tai todisteita tulkitaan oikeinajattelevan kiistan osapuolen eduksi. Nytkin poliisiin luottavat eniten ne, jotka eivät ole juurikaan tekemisissä poliisin kanssa. 

Huoleni on aiheellinen; Suomeen on jo perustettu poliittisia mielipiteitä tarkkaileva 50 poliisin yksikkö, jonka toimintaa tiettävästi priorisoidaan rikollisuuden torjunnan kustannuksella. Vuosi 1984 on myöhässä, mutta lähenee joka vuosi.

Mielipiteeni lyhyesti tämä: yhdelläkään julkisessa virassa oleva ihminen, joka virkansa puolesta kantaa asetta, ei ole asiaa politiikkaan. Aseet ja politiikka eivät sovi yhteen, ei sotilailla eikä poliiseilla.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

ME PÄÄTALOT

Tämä viimeisin Päätalo-instituutin kirjoittajakoulutuksen viikonloppu oli minulle hyväksi. Minulla on ollut paha tapa kirjoittaa kaikki yhdeltä istumalta. Jos olen jotain jättänyt kesken, en ole osannut jatkaa sitä vaan on tuntunut helpommalta aloittaa kokonaan uusi projekti. Mutta nyt tehtäväksi annettiin laajentaa edellistä tehtävää. Alunperin kirjoitin nelisivuisen novellin ja nyt se pitäisi turvottaa max. 20 sivuun. Istahdin kotiin tultuani koneelle, heti kissan ruokittuani ja vanhan tekstin laajentaminen ja muokkaus sujui hyvin. Ei takkuillut yhtään. Vielä on työtä jäljellä mutta neljä sivua muuttui parissa tunnissa seitsemäksi ja ideoita jatkoon on tekstarina kännykässäni. (muistikirjat on out) Päätalo-instituutin koulutukseen meno saattoi hyvinkin olla oikea ratkaisu; jotain tärkeää olen oppinut jo nyt. Lasikatot särkyvät helinällä.

tiistai 16. toukokuuta 2017

NUUSKA EI AIHEUTA SYÖPÄÄ

Elämme aikoja, jolloin vanhat totuudet eivät enää päde ja korvataan uusilla. Yksi vanha totuus on se, että kaikenlainen tupakointi aiheuttaa syöpää ja on kaikinpuolin haitallista.

Näin ei kuitenkaan välttämättä ole; ruotsalainen Expressen-lehti kertoi 12.5.2017 uudesta nuuskaa koskevasta tutkimuksesta, jonka mukaan nuuska ei lisää riskiä sairastua syöpään, kuten on yleisesti uskottu.

Tukholmassa toimiva Karoliininen instituutti tarkkaillut 400.000 miehen terveyttä pitemmän aikaa ja tutkinut eri kuolemansyitä. Tutkijat eivät ole havainneet nuuskaajilla olevan suurempaa riskiä sairastua syöpään kuin nuuskaamattomilla tutkittavilla. Erot sairastuvuudessa syöpään ovat vähäisiä ja mahtuvat virhemarginaalin sisälle.

Karoliinisen instituutin nuuskatutkimuksessa on otettu huomioon myös aiemmat tutkimukset, myös norjalainen tutkimus jonka mukaan nuuskaamisella ja haimasyövällä on yhteys. Ruotsalaiset tekivät samankaltaisen tutkimuksen kuin norjalaiset, mutta seurasivat kohdehenkilöitä pitempään. Lyhyellä aikavälillä Karoliininen instituutti sai saman tuloksen kuin norjalaisten nuuskatutkimus mutta pitempään seurattuna yhteys syövän ja nuuskan välillä hävisi. Syytä ei osata vielä sanoa.

Ruotsalaisen nuuskatutkimuksen epäkorrekti tulos on, että ei ole väliä onko nuuskannut pitkään tai nuuskaako paljon, vaan nuuska ylipäätään ei nosta alttiutta sairastua syöpään.

Karoliininen instituutin mukaan nuuska ei kuitenkaan ole harmitonta, vaan nuuskaamisella ja kakkostyypin diabeteksellä havaittiin olevan yhteys. Tutkimuksen mukaan mitä enemmän nuuskaa, sitä korkeampi on riski sairastua diabetekseen eli sokeritautiin.

Olen aikoinaan polttanut tupakkaa sekä Ruotsissa asuessani myös nuuskannut, ja olen tyytyväinen että molemmat tavat olen saanut lopetettua. Kirjoituksellani en halua kannustaa ketään nuuskaamaan mutta tämäkin lukemani uutinen saa minut epäilemään minulle lapsesta saakka opetettuja ajatuksia ja uskomuksia, joita joskus olen pitänyt kiveen hakattuina totuuksina.

Emme elä "totuudenjälkeistä aikaa" vaan murrosaikaa, jona vanhat totuudet muuttuvat uusiksi.


tiistai 2. toukokuuta 2017

IRTOLAISLAKI TAKAISIN

Suomeen on muodostunut yhteiskunnan ulkopuolella oleva paperittomien ulkomaalaisten ryhmä. Henkilöt, joilla ei ole oikeutta turvapaikkaan tai muuhun lupaan olla Suomessa ja maastapoistumismääräyksestä huolimatta jäävät maahamme, ovat ilman tuloja tai asuinpaikkaa. Monet heistä elättävät itsensä rikollisilla tavoilla ja ovat uhka suomalaisille.

Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Suomessa oli vuosina 1937-1986 voimassa irtolaislaki. Tämän lain mukaan yhteiskunnan ulkopuolelle jääneet ja jättäytyneet otettiin kiinni, ja laitettiin hallinnollisella päätöksellä esimerkiksi työlaitoksiin, siis lukkojen taakse.

Ehdotan, että irtolaislaki otetaan uudestaan käyttöön paperittomien kohdalla. Luvatta ja ilman laillista elinkeinoa Suomessa olevat ulkomaalaiset laitettaisiin suljettuihin laitoksiin odottamaan maasta poistumista, ja tekemään  työtä aiheuttamansa kustannukset korvatakseen.

Kun sana, että Suomessa joutuu tekemään töitä ruokansa eteen leviäisi, Suomeen tulevien turvapaikanhakijoitten määrä laskisi ja laatu nousisi sillä tänne hakeutuisivat vain ne, joilla on peruste jäädä Suomeen ja halu tehdä työtä elääkseen.

Työn ja laitoksen uhka myös kannustaisi laittomasti Suomessa olevia poistumaan vapaaehtoisesti Suomesta. Vanha keino parempi kuin pussillinen uusia.

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

SUOMI ON SODASSA

On taas Vapun aika ja se tietää hulinaa eri puolilla Suomea. Rikoksia ja onnettomuuksia tulee tapahtumaan, jopa sellaisia joissa ihmisiä kuolee. Näin se on juhliessa ja siihen on totuttu.

Tänä vuonna AD 2017 uusi uhka ovat islamistiset terroristit. Useampaankin kertaan, viimeksi Tukholmassa, on ajettu rekalla ihmisjoukkoon. Tukholmassa kuoli viisi ja Nizzassa 84 Isistä kannattavan rekkakuskin uhrina.

Suomen poliisi varautuu rekka- ja muihin muslimien mahdollisiin iskuihin. Tampereella poliisi on tukkinut rekoilla ajoteitä estääkseen mahdollisen rekkaterroristin iskun Tapparaa ja Vappua juhlivaan ihmisjoukkoon. Samoin Helsingissä on raskasta liikennettä keskustassa rajoitettu.

Mitään uhkaa ei ole tiedossa, sanoo ylikomisario Jere Roimu Helsingin poliisista. Mutta varautua kuitenkin täytyy, se on kaikille selvää. Islamistisia terrori-iskuja on sattunut aina vain lähempänä Suomea ja on vain ajan kysymys, milloin Suomessa tapahtuu muslimien terroriteko. Ulkomailla muslimiterroristit ovat jo murhanneet ainakin kuusi suomalaista; kaksi suomalaista liikemiestä Bagdadissa vuonna 2004, kaksi suomalaista lähetystyöntyöntekijää Afganistanissa vuonna 2014 ja kaksi suomalaista sotilasta Afganistanissa vuosina 2007 sekä 2007. Islamistien vankina on ollut ainakin neljä suomalaista, ja Suomen viranomaiset ovat myöntäneet ettei kaikkia suomalaisten ulkomailla tapahtuneita sieppauksia ole kerrottu julkisuudessa.

Ja nyt otsikkoon; Suomi on sodassa. Eli Suomi käy sotaa ja on ollut Terrorin vastaisen sodan osapuoli siitä lähtien kun suomalaiset ns. rauhanturvaajat eli uuskielellä kriisinhallintajoukot lähtivät Afganistaniin vuonna 2002. Rauhanturvaaja on puolueeton toimija, joka yrittää estää sodan osapuolia taistelemasta keskenään ja kriisinhallintajoukot toimivat yhdellä puolella vastapuolta vastaan. Kriisinhallintaveteraaneille onkin vastikään myönnetty sotaveteraanin asema ja edut, tosin kiertoilmaisulla "kriisinhallintaveteraani".

Tilanne on se, että Suomella on sotilaita Irakissa kouluttamassa Isistä vastaan taistelevia kurdijoukkoja, median mukaan "rintaman läheisyydessä". Suomi on siis sodan aktiivinen osapuoli ja nyt Suomessa varaudutaan iskuihin, joita tekisi sama vihollinen kuin Irakissa eli Isis/ Isil/ Daesh.

Tilanne on sama kuin Jatkosodassa; Suomen sotilaat osallistuvat sodankäyntiin Suomen rajojen ulkopuolella ja samaan aikaan Suomessa, siis kotirintamalla, varaudutaan saman ko. vihollisen suomalaisia siviilejä vastaan tekemiin terrori-iskuihin. Tällä kertaa kyseessä eivät ole neuvostoliittolaiset/ venäläiset pommikoneet kaupunkien yllä ja erämaissa liikkuvat partisaanit, vaan kaupungeissa toimivat muslimiterroristit pommeineen, aseineen ja ajoneuvoineen.

Suomi on Terrorin vastaisessa sodassa puolensa valinnut, ja niin lienee hyvä. Puolueettomuus pahan  islamin edessä ei ole toimiva vaihtoehto. Varautuminen iskuihin sekä elämä terrorin uhan alla on uusi normaali ja sota tulee jatkumaan luultavasti vuosikymmeniä ennen kuin jompi kumpi osapuoli murskataan.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

AVARUUSVALTIO SUOMI

Kuusikymmentä vuotta maailman ensimmäisen satelliitin matkasta avaruuteen, Suomikin liittyi avaruusvaltioitten sarjaan lähettämällä Maan ulkopuolelle ensimmäisen kokonaan oman satelliitin nimeltä Aalto-2. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, kuten sanonta kuuluu. Mahdollisesti jo muutaman vuoden sisällä Suomi saa myös oman astronautin Vesa Heilalan päästessä varaamalleen kaupalliselle avaruuslennolle, siis mikäli amerikansuomalaista astronauttia Timothy Kopraa ei oteta lukuun.

Suomen astumista avaruusaikaan on suunniteltu ja odotettu pitkään; jo 1980-luvulla kaavailtiin suomalaisen kosmonautin lähettämistä avaruuteen jollakin Neuvostoliiton avaruusohjelman lennolla, mutta tämä kuivui jostain syystä kasaan.

Suomen jotos avaruuteen on ollut pitkä, mutta etenee koko ajan. Avaruusteknologia onkin yksi ala, jolta kauan kaivattu uusi Nokia saattaisi löytyä. Mikäli isompia mullistuksia ei Maan päällä tapahdu, maailman tulevaisuus on avaruuden varassa. Satelliitteja ja niitä avaruuteen vieviä kantoraketteja- ja sukkuloita tullaan tarvitsemaan lisää. Suomen tulisikin tarjota esim satelliittien suunnittelupalveluja rahakkaille, mutta ilman tietotaitoa ja tämän lajin voimavaroja oleville maille, yrityksille ja järjestöille. Todennäköisesti satelliiteista tulee piakkoin sarjatuotantotavaraa ja siihen saumaan Suomen tulisi iskeä ennen kuin Kiina ottaa markkinat haltuunsa. Kantorakettien ja - sukkuloitten osia, tai miksei koko hoitoakin voidaan rakentaa Suomessa. Kännykkä- ja jäänmurtaja tms- teollisuudesta ei ole mahdoton teknologialoikka avaruusbisnekseen. Nokiakin alunperin siirtyi kumisaappaitten tuotannosta IT-teknologian jätiksi.

Toivoisin Oulun Yliopiston ja ammattikorkeakoulun osallistuvan Suomen avaruusteknologian kehitykseen, oululaisilla on siihen hyvät edellytykset.

Maailma on avoin kuten sanotaan, ja nyt avaruuskin on Suomelle ja Oululle avoinna. Latu avaruuteen on avattu ja nyt sitä tulisi hiihtää kohti suurta tulevaisuutta.