lauantai 26. huhtikuuta 2014

AMERIKKALAISTEN HYÖKKÄYS SUOMEEN

Natosta puhuttaessa puhutaan kyllä siitä, että pystyykö Suomi puolustautumaan hyökkäystä vastaan yksin, vai tarvitaanko Naton apua. Useimmiten jätetään kuitenkin poliitikkojen puheissa sanomatta, että Natoa tarvittaisiin turvaksi Venäjää vastaan, ei siihen olla menossa ruotsalaisten tai amerikkalaisten pelossa.

Hyökkäys Suomeen voi sopivissa olosuhteissa tulla myös USAsta. Yhdysvalloilla teki ainakin vuosina 1943 ja 1947 suunnitelmat Suomeen hyökkäämiseksi, asiasta kerrottiin joitakin vuosia sitten Suomen medioissa. Hyökkäyssuunnitelmat Suomeen eivät ole niin dramaattisia kuin voisi luulla, valtiot ja varsinkin suurvallat tekevät suunnitelmia kaiken mahdollisen varalle varmuuden vuoksi jotta tilanteen iskiessä päälle olisi jotain valmiina paperilla.

Takaisin USAn hyökkäykseen Suomeen; jos Yhdysvalloissa tai amerikkalaiseen kohteeseen muualla tapahtuisi terrori-isku ja syyllinen tai yksi syyllisistä taikka epäillyistä olisi Suomen kansalainen ja pakenisi Suomeen, USAn puolustusvoimat voisivat tulla hänet hakemaan. Tietämäni mukaan Suomen kansalaisia nihkeästi luovutetaan ulkomaille tuomittaviksi eikä missään tapauksessa mikäli kuolemanrangaistus taikka julma ja epätavallinen rangaistus uhkaa. USAssa on joissain osavaltioissa kuolemanrangaistus käytössä ja vankeustuomiota istutaan usein kymmeniä vuosia, toisin kuin Suomessa

Tällaisessa tapauksessa terroristia ei voisi luovuttaa Yhdysvalloille tuomittavaksi, ainakaan lain mukaan. Vuonna 1989 USA hyökkäsi Panamaan hakeakseen diktaattori Noriegan tuomittavaksi huumekaupoista ja vuonna 2001 Yhdysvallat tunnetusti hyökkäsi Afganistaniin talibaanien kieltäydyttyä luovuttamasta Osama bin Ladenia.

Yhdysvaltain hyökkäys Suomeen olisi siis teoriassa mahdollinen eivätkä Natoon kuuluvat Euroopan maat todennäköisesti Suomea auttaisi USAa vastaan.

Kaikki pitävät itsestään selvänä, vihollisen tulevan idästä, mutta on hyvä ajatella laatikon ulkopuolelta. Jos tarkkoja ollaan, Venäjä on harvoin hyökännyt länteen omasta aloitteestaan. Lähes aina on hyökkäyssuunta ollut ensin lännestä itään; kuten Napoleon, Adolf Hitler ja Ruotsin kuningas Kaarle XII Ison vihan aikaan. Trendi on historiaa tunteville selvä; ensin hyökätään Venäjälle ja sitten tullaan venäläiset kintereillä takaisin.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

PERUSPOMO TIMO SOINI

Luin juuri Timo Soinin uuden kirjan nimeltä Peruspomo. Kirja kertoo Timo Soinista ja Perussuomalaisista Maisterisjätkä-kirjan jälkeen. Molemmat voi lukea erikseen, varsinainen jatko-osa Peruspomo ei ole.

Peruspomon teksti oli taattua Timo-laatua, sujuvaa ja mukava lukea. Luin joka sanan ajatuksen kanssa ilman ongelmia, pari päivää siihen meni ja pidin lukemisessa taukojakin. Timolla on kirjoittamisen lahja, toivottavasti kirjoja tulee jossain vaiheessa lisääkin.

Peruspomossa Timo kertoo omin sanoin Perussuomalaisten kasvusta yhdeksi suurista puolueista "vanhojen väsyneitten puolueitten" joukkoon kuten hän Tupua, Hupua ja Lupua kirjassa kutsuu. Mukana on tietysti myös vuoden 2011 vaalien iso jytky ja miten se tehtiin. Sekin kerrotaan, miksei Perussuomalaiset menneet hallitukseen vaikka mieli PSllä teki.

Peruspomossa minua häiritsi lähinnä ulkomaisten sanontojen ja lainasanojen käyttö. Usein tuli vastaan englanninkielinen sanonta, jota ei oltu käännetty tai ulkomainen lainasana, joita Suomessa jostain käsittämättömästä syystä kutsutaan "sivistys"sanoiksi. Kansanomaiselta maisterisjätkältä en tällaista odottanut, enkä muista sitä edellisestä Timon kirjasta. No, Timo on kansainvälinen hahmo ja tunnetuin suomalainen poliitikko ulkomailla, ehkä hän on saanut ulkomailta vaikutteita puhetapaansa.

Kirjan loppupuolella käsitellään ohuesti Timo Soinin ja Perussuomalaisten tulevaisuutta. Vuoden 2015 vaaleissa olisi tarkoitus hallitukseen mennä, Timo sanoo suoraan mitkä ministerinsalkut häntä kiinnostavat. Perussuomalaisten puheenjohtajan paikalta Timo ei aio jäädä eläkkeelle. Uusia tehtäviä kirjassa myös mietitään, kyseseen saattaisi tulla jokin kansainvälinen työ ulkomailla. Suomen ulkopuolella voisi paremmin elää normaalia elämää kun naama ei olisi jokaiselle tuttu ja maahanmuuttajat kadulla eivät pelkäisi, kuten Suomessa on käynyt.

Peruspomoa oli ilo lukea. Suosittelen kirjaa jokaiselle, joka haluaa tietää Perussuomalaisista tai Timo Soinista. Politiikkaa käsittelevä kirja on tässä tapauksessa mielenkiintoinen ja soljuvasti kirjoitettu.

torstai 17. huhtikuuta 2014



SELVIYTYJÄ LOPPUUN SAAKKA
Esa Paloniemi

Moni suomalainen on seurannut Foxilla pyörivää Maailmanlopun odottajat-sarjaa. Siinä survivalisteiksi itseään kutsuvat amerikkalaiset varautuvat eri katastrofeihin. Useimmat odottavat katastrofia seuraavan yhteiskunnan romahtamisen ja jokaisen pärjääminen omin neuvoin, ilman apua valtiolta tai kunnalta. Alun perin, nykyaikaisen varautumisen alkuaikoina 1980-luvulla, survivalistit varautuivat Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton väliseen ydinsotaan mutta nykyään maailma on muuttunut ja uhkat sen mukana. Tänään varaudutaan taloudelliseen tai tekniseen romahdukseen, tauteihin ja poliittisiin levottomuuksiin.

Survivalisteja, tai kuten suomeksi sanotaan survareita tai varautujia on Suomessakin, samoin kuin kaikissa länsimaissa. Suomalaisissa ja amerikkalaisissa varautujissa on eroja, suomalaiset enemmän keskittyvät selviämään mahdollisimman kauan omillaan esimerkiksi sähkökatkoksen tai pandemian aikana, eivätkä torjumaan vihamielisiä ryöstelijöitä kuten monet amerikkalaiset. Lyhyesti sanottuna Suomessa varastoidaan enemmän ruokaa kuin aseita, Yhdysvalloissa juuri toisin päin.

Survivalismiaate alkoi pian levitä ja muuttua myös liiketoiminnaksi. Vaikkapa bunkkereitten valmistus ja myynti on USAssa toimiva teollisuuden ala. Yhdysvaltoihin myös perustettiin erityisiä survivalistikauppoja, joista sai niin kutsuttuja taktisia elintarvikkeita, jotka säilyvät syömäkelpoisina kymmenen vuotta tai enemmänkin. Kaupoista saa myös kaasunaamareita, suojavaatteita, reppuja ja muita välineitä hengissä selviämiseen. Suomeenkin on parin vuoden aikana perustettu lähinnä netissä toimivia selviytymistarvikkeisiin erikoistuneita kauppoja. Suomalainen armeijan ylijäämää myyvä Varusteleka Oy on kotimaisten varautujien suosikkikauppoja.

Armeijatavarassa on se etu, että ne on tehty kestämään rajua käyttöä ja tällä hetkellä sitä on paljon saatavilla, joten käytetyn mutta silti käyttökelpoisen varusteen hinnat ovat alhaisia. Toinen suosittu kauppa on kiinalainen Deal Extreme, mutta moni survivalisti välttelee kiinalaisia tuotteita kehnon laadun takia. Toinen syy kiinantuotteitten hylkimiseen ovat ympäristöarvot. Perussurvivalisti liikkuu luonnossa ja uskoo maailman ongelmana olevan sen, että toiselta puolelta maapalloa rahdattu halpatuote on edullisempi kuin kotimainen  lähituote. Varautuja arvostaa enemmän laatua kuin hintaa.

Ajatus varautumisesta ei ole niin vieras suomalaisille kuin luulisi, sodanjälkeinen pula-aika vaikuttaa yhä monen elämään. Monikin suomalainen ostaa kahvia varastoon tarjouksista,  ja harvassa on suomalainen jolla ei ole lainkaan ruokaa pakasteena tai säilykkeinä.  Lähes jokaisella on hätävaraa kaapissa ilman että pitää itseään varautujana. Ajat, jolloin jokainen oli lähinnä itsensä varassa eivät ole kaukana. Nykyinen auttava kansankoti on Suomessa alle 50 vuotta vanha.

Varautujaksi ryhtyminen on helppoa; särkylääkkeitä, laastareita ja haavanpuhdistusaineita lääkekaappiin sekä säilykkeitä ja makaronipusseja ruokakaappiin, ja survaus on pitkällä. Vettä kannattaa myös olla varastossa, muutama pullo jääkaapissa tai kanistereissa saunan lauteitten alla. Saunassa sen vuoksi, että kylpyhuone useimmissa kodeissa ainoa vesieristetty tila. Sekin on varautumista, että varautuu kodin vesivahinkoon ja kodista evakkoon joutumiseen. Myös rahaa kannattaa olla säästössä. Mikäli rahantulo loppuisi äkkiä, parisen kuukautta tulisi pärjätä säästeliäästi eläen.

Varautujalla on kaksi mahdollista tapaa toimia tilanteen ollessa päällä: Bug in, jossa linnoittaudutaan kotiin odottamaan tilanteen rauhoittumista tai Bug out, jossa otetaan halutut tarvikkeet mukaan ja väistetään vaaraa poistumalla kodista. Tällöin on yleensä jo mietitty paikka mihin mennä, esimerkiksi kesämökki.

Monella varautujalla on valmiiksi varattuna ja ehkä pakattuna niin sanottu Bug Out Bag, jota kutsutaan lyhyesti nimellä BOB tai pakoreppu. BOBissa on tarvikkeet joilla selviää kolme päivää poissa kotoa. Rahaa, henkilöllisyyspaperit, ruokaa, vettä, lääkkeitä ja muuta sellaista. Jokainen tietää itse parhaiten mitä tarvitsee selvitäkseen. On myös olemassa nimitys INCH, lyhennös lauseesta  I Am Never Coming Home, jossa on ne tarvikkeet joilla uskoo pärjäävänsä toistaiseksi jättäessään kotinsa pysyvästi.

Varautuminen on Suomessa perussuomalainen juttu. Survivalismifoorumilla vaalien alla järjestetyssä äänestyksessä 56% kannatti perussuomalaisia, 12% Kokoomusta ja hajaääniä saivat Köyhien Asialla, kommunistit, Piraattipuolue, SDP, Itsenäisyyspuolue ja Vihreät. Yksi ilmoitti ettei aio äänestää. Äänestykseen tosin osallistui vain viitisenkymmentä yli 900 foorumin jäsenestä. Keskivertosurvari suhtautuu epäluulolla poliitikoihin ja yhteiskuntaan mutta saattaa silti käydä äänestämässä

Viime aikoina varautujista on ollut paljonkin puhetta medioissa. Moni varautuja haluaa pysyä tuntemattomana mutta liperiläinen Pasi Karosto on antanut kasvot suomalaiselle varautujalle. Perheellinen erityisopettaja on ollut mukana varautumisesta kertovissa lehti- ja televisiojutuissa. Pasi on myös kirjoittanut kirjan Suomalainen selviytymisopas, joka kertoo oleelliset vinkit selviytymiseen pohjoismaissa eri tilanteissa, tai kuten survarit sanovat: Shit Hits The Fan eli kakan lentäessä tuulettimeen. Puhekielessä käytetään lyhennettä SHTF. Tällä tarkoitetaan toteutuvaa uhkaa, mikä se sitten onkin.

Pasi Karosto on suomalaisten varautujien foorumin survivalismi.com aktiivijäsen. Foorumilla on ketjuja monesta aiheesta, osa hyvinkin korkealentoista uhkakuvien rakentelua ja osa arkipäivän ongelmien ratkomista eri keinoin. Foorumilla on käsitelty ja etsitty toimintamalleja muun muassa euron romahdukseen, pandemiaan, rikoksen uhriksi joutumiseen, yleislakkoon ja huumorimielessä jopa zombien hyökkäykseen. Jos tarkkoja ollaan, Zombie attack ja myös Musta joutsen ovat nimityksiä joita käytetään ennalta arvaamattomasta ja epätodennäköisestä maailman muuttavasta tapahtumasta. Niillä ei tarkoiteta elävien kuolleitten tai mustien joutsenten hyökkäystä ihmisten kimppuun.

Kuten jo totesin, varautujia löytyy kaikista länsimaista. Köyhissä maissa ihmiset elävät varautujan elämää joka päivä ilman erillisiä uhkia. Nälkä, taudit ja sota uhkaavat normaalia elämää kehitysmaissa ja ne voivat palata länsimaihinkin. Joka vuosi povataan tappajaflunssaa ja talous yskii pahasti. Kaiken lisäksi arkipäiväiset uhkat, kuten työttömyys, onnettomuudet ja vastaavat täytyy ottaa elämässä huomioon. Esimerkin vuoksi: kuka tahansa voi joutua työkyvyttömäksi liukastuttuaan kadulla tai menettää kotinsa tulipalossa. Jos ei ole vakuutusta tai säästöjä, sellaisesta tulee ehkä ylipääsemättömiä pulmia. Maailma ei ole turvallinen paikka, mutta jos osaa varautua ongelmiin, niistä on helpompi selvitä.

Murikan lehtijuttukurssilla kirjoittamani teksti. 
  


maanantai 14. huhtikuuta 2014

SIXPACK JA VIISIKKO

Jyrki Kataisen johtama hallitus on loppusuoralla. Jyrki aikoo jättää kokoamansa kuuden puolueen hallituksen, jossa nyt on jäljellä viisi puoluetta, vuotta ennen eduskuntavaaleja. Muitakin puolueita on lähtökuopissa, Vihreät voivat jättää hallituksen ydinvoimapäätöksen takia ja SDPn puheenjohtaja saattaa vaihtua eikä ole varmaa, että hallitus kestää sekä pääministerin että valtiovarainministerin yhtä aikaisen vaihdoksen. Mutta 1970-luvulta asti hallituksessa ollut RKP ei liene lähdössä mihinkään:)

Pääministeri Jyrki ja muutama muu politiikko torjuu opposition puheet uusista vaaleista. Kataisen mukaan ennenaikaisille vaaleille ei ole tarvetta ja ennenaikaiset vaalit antaisivat Suomesta epävakaan kuvan. Itse ajattelisin kuten Juho Kusti Paasikivi: "Tosiasioitten tunnustaminen on viisauden alku". Jos Suomi on epävakaa, se on myönnettävä ja toimittava tilanteen mukaan. Ellei ongelmaa myönnä, sitä ei voi ratkaista. Kulissien ylläpitäminen ei kestä pitemmän päälle. Itse suhtaudun poliitikkojen puheisiin epäillen; jos poliitikko sanoo yhtä, uskon hänen tarkoittavan juuri päinvastaista. Pidän mahdollisena että kun Jyrki Katainen sanoo ettei uusia vaaleja tarvita, puolueet varautuvat salassa niiden tuloon.

Jyrki Katainen tähtää korkeisiin tehtäviin Unionissa. Ymmärrän kyllä, että mikäli Jyrki sanoisi suoraan ettei onnistunut kasaamaan toimivaa hallitusta eikä pitämään sitä kasassa, se vaikeuttaa korkean aseman saamista Brysselistä. Virkoja hamuavat muutkin, sellaisetkin joilla on ansioluettelossa onnistumisia viime ajoilta.

On kuitenkin niin, että arvostetukseni Jyrki Kataista kohtaan on kasvanut. Hän kokosi pakon edessä kokoomuksen ja kommunistien yhteisen hallituksen sekä piti sen koossa vuosien ajan. Huonompi mies olisi antanut periksi. Hallituksen valuviat tulevat nyt esiin ja hallitusta tuskin olisi kannattanut koota alunperinkään, mutta Jyrki halusi olla pääministeri ja sen hän teki. Suomalaiset pitävät poliitikoista, jotka tekevät eikä meinaavat vaikka tekeminen olisi suomalaiselle vahingoksi.

Itse uskon että Suomen ongelmat vuonna 2014 johtuvat pääministeri Matti Vanhasen toimista. Pääministeri Matti oli liian kiltti mies johtamaan Suomea nousukaudella; jakoi rahaa ja etuja oikealle ja vasemmalle kun sitä kerran oli. Talouden tuottaessa rahaa, sitä olisi pitänyt säästää laihojen vuosien varalle. No, Matista ei ollut tarkoitustakaan tehdä pääministeriä, virkaan vain haluttiin Anneli Jäättenmäen Irakgaten jälkeen nimenomaan kiltti ja tahraton henkilö.


keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

OULUSTA INTIAANIRESERVAATTI

Ehdotan, että Ouluun perustetaan kasino. Rahapelit ovat suosittuja ja niissä liikkuu iso raha, varsinkin pelin tarjoajan taskuun. Kansainvälisen tason kasino houkuttelisi Ouluun turisteja, jotka toisivat muutakin rahaa Ouluun kuin peleihin laittamansa. Pokeriturnauksista saisi aikaan kansainvälisen tason mediatapahtuman joka lisäisi Oulun mainetta. Ravintolat ja hotellit saisivat enemmän tuloja, sekä myös kaupat tienaisivat tuotteillaan.

Ajatus ei ole uusi. Yhdysvaltain intiaanien reservaatit saavat suuret tulot perustamistaan kasinoista ja kasinot myös työllistävät paikallisia asukkaita. Taloudellinen tilanne Oulussa tuskin paljoakaan eroaa tilanteesta intiaanireservaateissa ennen kasinon perustamista. Tontteja ja liikerakennuksia Oulussa on sopivasti tyhjillään, joten paikkakin löytyisi kulkuyhteyksien päästä.

Joku todennäköisesti ajattelee peliongelmaisten lisääntyvän, mutta onpa noita nytkin. Lisäksi on muistettava, että rahoista osa menee ongelmaisten auttamiseen kuten viinan ja tupakan suhteenkin. Kasino tuottaisi tarpeellista rahatuloa Oulun kaupungille. Teollisuus täältä on jo paljolti lähtenyt ja tuskin takaisin tulee.

Kalevaan lähetetty mielipiteeni, jota näytetä julkaisevan.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

PATIKOINTIREITIT TOISIVAT MATKAILIJOITA

Nyt kun Ouluun kuuluu uusia kuntia, Oulussa on paljon puhdasta luontoa. Poromiehiäkin Oulusta nyt löytyy. Kaunis pohjoissuomalainen luonto täytyisi ottaa matkailukäyttöön suuremmassa määrin.

Ajattelen asian näin: mikäli Oulun kaupungin ympärillä oleville alueille valmistettaisiin uusia patikointi- ja vaellusreittejä, se toisi alueille turisteja ja sitä myötä rahaa ja työtä. Oulussa käyvät matkailijat haluaisivat varmasti tutustua pohjoisen luontoon, lähtemättä kuitenkaan kovin kauas palveluista ja kylppäreistä. Päiväretket riittäisivät useimmille ja lopuistakin useat tyytyisivät yhteen yöhön tuvassa tai teltassa. Luonnosta voi nauttia myös Lapin ulkopuolella.

Luontomatkailussa on Oululle suuret mahdollisuudet, ehkä jopa se kaivattu uusi Nokia. Matkailun lisääntyminen Rantapohjan levikkialueella auttaisi pitämään alueet elävinä ja asuttuina.  Ihmiset toisivat tullessaan tarpeen kaupoille ja terveyspalveluille sekä vastaaville, jotka nyt uhkaavat muuttaa Oulun keskustaan.

Esa Paloniemi
Oulu

torstai 3. huhtikuuta 2014

KEHITYSAPU JA PAKOLAISET

Suomen halutaan nostavan kehitysapunsa määrän 0,7% bruttokansantulosta, nykyisin sen ollessa 0,55% eli reilu miljardi euroa. Itse en usko määrän nostamisen 0,15% verran vaikuttavan maailman hätään mitenkään, suomalaisten saamia palveluja se kyllä vähentäisi. Leikkauksista palveluihin puhutaan lähes joka päivä eikä tilanne näytä parantuvan.

On olemassa ratkaisu jolla sekä kehitysavun määrän nostamista kannattavat että vastustavat olisivat tyytyväisiä. Se on tämä: lasketaan kehitysapuun mukaan Suomesta turvapaikkaa hakeneitten ja pakolaisaseman saaneista tulevat kustannukset. Siis pakolaisten, humanitaaristen maahanmuuttajien ja vastaavien saamat asumistuet, eläkkeet, työttömyyskorvaukset, harkinnan varaiset avustukset ja kaikki muut kustannukset laskettaisiin mukaan suomalaisten maksamaan kehitysapuun. Heistä aiheutuvat kuluthan ovat salaista, tai ainakin julkistamatonta tietoa, mutta olettaisin yhteissumman kipuavan 0,7% bruttokansantuotteesta.

Vastustajat olisivat tyytyväisiä kun maksut eivät kasvaisi ja kannattajat myös koska asetettu raja saavutettaisiin. Kaikki siis voittaisivat. Asiasta on ollut puhetta ennenkin, mutta nykyisessä taloudellisessa tilanteessa sitä pitäisi harkita vakavasti.