torstai 30. lokakuuta 2014

KIITÄN HALLITUSTA

Suomen viimeaikaisia hallituksia on paljon haukuttu, myös nykyistä pääministeri Alexander Stubbin johtamaa hallitusta. Tällä kertaa valtioneuvosto kuitenkin suunnittelee jotain,mitä kiitän.

Pääministeri Stubbin hallitus harkitsee lukukausimaksuja suomalaisissa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen muilla kuin suomen- tai ruotsinkielisillä linjoilla opiskeleville Euroopan Unionin ja ETA- alueen ulkopuolisille opiskelijoille. Summaksi on kaavailtu 4000 euroa, mitä pidän kohtuullisena.

On mielestäni väärin ja tyhmää kouluttaa suomalaisten veronmaksajien rahoilla ulkomaalaisia opiskelijoita, jotka valmistuttuaan hyödyttävät suomalaisella tietotaidollaan suomalaisten yritysten kanssa kilpailevia ulkomaalaisia yrityksiä. Suomi siis kouluttaa omalla rahallaan itselleen kilpailijoita eli sahaa omaa oksaansa kansainvälisillä markkinoilla. Suomeen jäävät opiskelijat taas kilpailevat suomalaisten opiskelijoitten kanssa vähistä työpaikoista, opiskelijoitten Suomeen jääminenkään ei siis ole hyvä asia.
Hallituksen suunnitelmaa lukukausimaksuista on arvosteltu sillä perusteella, että se vähentäisi Suomen houkutusvoimaa Unionin ja ETAn ulkopuolelta tulevien opiskelijoitten parissa eli määrä vähenisi. Itse näen asian näin: jos opiskelijat eivät ole halukkaita suomalaisesta koulutuksesta maksamaan, niin suomalaisessa yliopisto- ja ammattikorkeakoulutuksessa on jotain pahasti vialla. Ilmaiselle tavaralle on aina ottajia, mutta laadusta ollaan valmiita maksamaan.
Lukukausimaksuista huolimatta tuhannet suomalaiset valitsevat opiskella ulkomailla vaikka Suomessa opiskelu on maksutonta. Unionin ulkopuolisille myyty koulutus voisi olla Suomelle se jo parikymmentä vuotta etsitty uusi Nokia.
Kiitän siis pääministeri Alexander Stubbia ja Suomen hallitusta suunnitelmastaan ja toivon että ministerit toteuttavat kaavaillut lukukausimaksut Euroopan Unionin ja ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille.

Esa Paloniemi
Oulu

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

ADOLF EICHMANNIN TELOITUS

Adolf Eichmann oli vastuussa juutalaisten kansanmurhan käytännön toteutuksesta; uhrien tunnistamisesta valtaväestön joukosta ja kuljetuksista tuhoamiskeskuksiin. Hän onnistui pakoilemaan tuomiota 15 vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen.

"Kansanmurhan kansliapäälliköksi" kutsuttu Otto Adolf Eichmann syntyi Solangenissa Saksan keisarikunnassa maaliskuun 19. päivä 1906 liikemiehenä toimivan kirjanpitäjän perheeseen.  Hän asui perheineen nuorena Itävalta- Unkarin keisarikunnassa ja häntä kiusattiin "juutalaisen" ulkonäön vuoksi. Myöhemmin hän palasi tasavallaksi muuttuneeseen Saksaan ja liittyi vuonna 1932 Saksan natsipuolueeseen ja pian myös SS:ään. Adolf Eichmann palveli muun muassa aliupseerina Dachaun keskitysleirissä josta hänet poimittiin turvallisuuspalvelun juutalaisasioista vastaavaan toimistoon. Vuonna 1937 hän matkusti ,sionismiin ja juutalaisuuteen tutustuneena, Palestiinaan eli nykyiseen Israeliin tutkimaan mahdollisuutta siirtää Euroopan juutalaiset Lähi-Itään. Suunnitelmasta luovuttiin Eichmannin ja hänen kumppaninsa raportin perusteella, jossa todettiin arabien vastustavan juutalaisten maahanmuuttoa.

Sodan aikana Adolf Eichman yleni SS-everstiluutnantiksi ja Gestapon juutalaisista vastaavan jaoston päälliköksi. Hän myös osallistui 20.1.1942 käytyyn Wannseen konferenssiin, jossa lopullisesti päätettiin murhata Euroopan juutalaiset ja suunniteltiin Holokaustin käytännön toteutus.

Saksan hävittyä toisen maailmansodan Adolf Eichmann katosi. Hänen tiedetään olleen väärällä nimellä parikin kertaa liittoutuneitten vankina, mutta häntä ei tunnistettu ja hän pakeni vankeudesta kummallakin kerralla. Adolf Eichmann piileskeli väärällä nimellä Ala- Saksissa vuoteen 1950, jolloin hän siirtyi Italian kautta Argentiinaan. Hänen vaimonsa ja kolme lastaan seurasivat perässä vuonna 1953. Adolf Eichmann vietti Argentiinassa köyhähköä elämää tehden töitä eri tehtaissa.

Vuoden 1957 lopulla yksi Adolf Eichmannin pojista tapasi Argentiinassa asuvan saksanjuutalaisen miehen tyttären ja tapaili tätä jonkin aikaa. Poika esittäytyi oikealla nimellään Eichmann, mikä sai appiehdokkaan epäilemään sukulaisuutta pääpyöveli Adolf Eichmanniin. Hän välitti tiedon Israeliin ja tammikuussa 1958 Mossadin agentti tuli tarkistamaan tiedon. Harmillista kyllä, Eichmannien vuokraaman talon omisti muuan itävaltalainen ja tätä luultiin ensin Eichmanniksi. Tutkimukset lopetettiin kun kyseinen mies ei selvästikään ollut Adolf Eichmann.

Puolitoista vuotta myöhemmin eräs tutkija sai tutkimukset jatkumaan ja pian paljastui, että aiempi vihje oli ollut oikea mutta epäilty oli ollut väärä. Adolf Eichmannin "oikean" väärän nimen paljastuminen Mossadille sai tutkijat uuteen osoitteeseen muuttaneen Eichmannin jäljille. Ricardo Klement- nimellä elänyt Adolf Eichmann tunnistettiin ja hänet päätettiin siepata Israeliin tuomittavaksi. Vuonna 1960 joukko Mossadin agentteja, joukossa monia Holokaustista selvinneitä, saapui Argentiinaan toteuttamaan operaatiota. Suunnittelun ja valmistelujen jälkeen 11.5.1960 taskulampun valossa bussipysäkiltä kotiinsa kävellyt Adolf Eichmann vangittiin ja vietiin agenttien suojapaikkaan kuulusteltavaksi sodan jälkeisestä elämästään. Vangittu myönsi hetken emmittyään olevansa etsitty Adolf Eichmann.

22.5. 1960 huumattu, tunnistamattomaksi meikattu ja israelilaisen lentoyhtiö El Alin univormuun puettu Adolf Eichmann saapui Lodin kentälle Israeliin. Häntä pidettiin vangittuna ja oikeudenkäynti alkoi huhtikuun 11. 1961 Jerusalemissa. Luodinkestävässä lasikopissa istunutta Eichmannia vastaan todisti 110 Holokaustista selvinnyttä ja syyttäjä Gideon Hausner vaati kuolemanrangaistusta. Joulukuun 15. vuonna 1961 Adolf Eichmann tuomittiin kuolemaan. Hän anoi armahdusta mutta sekä korkein oikeus että presidentti Jitzhak Ben-Zvi hylkäsivät anomuksen. Adolf Eichmannista tulisi vuonna 1948 vakoilusta brittien hyväksi ammutun Israelin armeijan kapteeni Meir Tubianskyn ohella ainoa Israelissa teloitettu ihminen.

Toukokuun 31. vuonna 1962 Adolf Eichmann teloitettiin. Tiedon tulevasta kuolemasta saatuaan Adolf Eichmann kirjoitti kirjeitä perheelleen puolikkaan israelilaisen Carmel- punaviinipullon juoden. Eichmann oli vankeudessa saanut keskustella kristityn pastorin kanssa ja sama pastori saapui vangin selliin ennen keskiyötä kuten usein ennenkin. Aiemmin keskustelut olivat monesti koskeneet Raamattua, mutta ei tällä kertaa. "Minulla ei ole aikaa tuhlattavaksi", selitti Adolf Eichmann papille.

Papin lähdettyä Eichmann ei ollut kauan yksin. Vaaleanruskeaan vangin pukuun pukeutunutta Adolf Eichmannia tuli tapaamaan hänet siepanneen ryhmän johtaja, Rafi Eitan. Vieras ei puhunut ja Eichmann sanoi tälle saksaksi: "Toivon sinun vuorosi tulevan minun jälkeeni."

Teloituksen aika Ramlan kaupungissa läheni. Vartijat veivät Adolf Eichmannin juuri tätä tarkoitusta varten teloituskammioksi muutettuun pieneen huoneeseen. Eichmann asetettiin hirttolavan luukun päälle ja hänen kaulaansa laitettiin hirttoköyden silmukka. Paikalla oli muutamia virkamiehiä ja toimittajia, sekä teloitusta valvova lääkäri. Kuten tapana on, Adolf Eichmann sai mahdollisuuden sanoa viimeiset sanansa. Tiedon mukaan hän puhui eläneensä Jumalaan uskoen, olleen uskollinen maansa lipulle ja noudattaneensa sodan lakeja sekä tulevasta jälleentapaamisesta kuoleman jälkeen.

Wikipedian mukaan Adolf Eichman sanoi viimeisenä näin:

"Eläköön Saksa. Eläköön Argentiina. Eläköön Itävalta. Näihin kolmeen maahan olen ollut eniten yhteydessä enkä tule niitä unohtamaan. Tervehdin vaimoani, perhettäni ja ystäviäni. Olen valmis. Pian tapaamme uudelleen, kuten on kaikkien ihmisten kohtalo. Kuolen uskoen Jumalaan."

Telotuskammion lasin takana olivat teloittajat, kaksi poliisia. He painoivat yhtä aikaa kumpikin omaa nappiaan, joista vain toinen avasi luukun. Ei siis ole tiedossa, kumpi poliiseista teloitti Adolf Eichmannin.

Adolf Eichmannin toive oli ollut, että hänen ruumiinsa vietäisiin Linzin kaupunkiin Itävaltaan ja ruumiinavauksen jälkeen tuhkattaisiin. Tämä toive torjuttiin.

Teloituksen jälkeen Adolf Eichmannin ruumis poltettiin vankilan pihalle rakennetussa alumiinisessa uunissa. Kesäkuun 1. päivän aamuna vuonna 1962 Israelin merivartioston alus vei Adolf Eichmannin tuhkat Israelin aluevesien ulkopuolelle. Sammutettuaan moottorin ja veneen ajelehtiessa, Eichmannin tuhkat siroteltiin Välimereen.

Se ei ole tiedossa, tuhkattiinko Eichmann jottei hänen haudastaan tulisi natsien pyhiinvaelluskohdetta vai oliko kyseessä Hammurabin lain mukainen rangaistus 5,978 miljoonan juutalaisen murhan toteutuksen järjestäneelle miehelle.


lauantai 25. lokakuuta 2014

SYYRIAN SISSIT

Suomi on päättänyt antaa veronmaksajan rahoittamaa kuntoutusta ja sopeutusta Syyriasta palaaville taistelijoille. Pidän päätöstä hyödyttömänä ja tarpeettomana.

Perusteeni ovat nämä: Syyrian sotaan osallistuneet ja sieltä palaavat ovat joko paatuneita taistelijoita, jotka tulevat Suomeen lomailemaan ja/tai värväämään sotajutuillaan uusia sotureita tai sitten sodan raakuuteen ja oloihin Syyriassa pettyneitä jotka eivät aio palata sotaan.

Paatuneet taistelijat eivät terapiassa luovu aatteestaan ja heidän kuntouttamisensa ei tule toimimaan. Kuntouttaminen ei myöskään toimi mikäli kuntoutettava ei halua kuntoutua; motivaatio muuttua on parantumisen ehto.

Sotaan pettyneet eivät kuntoutusta tarvitse, hehän ovat jo luopuneet väkivaltaisesta islamismista. He eivät ole palaamassa Syyriaan tai menossa muille taistelukentille, eivätkä myöskään aio käyttää väkivaltaa levittääkseen islamismia Suomessa. Taisteluun pettyneet ovat saaneet rokotuksen ja kylmän suihkun väkivaltaa ja sotaa vastaan.

Muutenkin ihmettelen valtion logiikkaa terroristeja kohtaan. Joitakin aikoja sitten vangittiin kuulusteltavaksi muutamia ihmisiä rahan keräämisestä terrorijärjestölle Syyriaan. Heidät laitettaneen terrorijärjestön tukemisesta rahallisesti oikeuteen ja ainakaan ehkä jopa tuomitaan. Siis rahan keruusta ruokaan, lääkintätarvikkeisiin ja ehkäpä aseisiinkin.

Samaan aikaan kuitenkin veronmaksaja kustantaa sotatoimiin osallistuneitten ja mahdollisesti ihmisiä tappaneitten terroristien kuntoutuksen, tarkoituksena estää terrorin edistäminen. Kelakin maksaa tukia terrorijärjestöihin kuuluville Suomen asukkaille.

Suomen valtiolla on logiikka hukassa; tuntuu siltä että suomalainen byrokratia on paisunut niin suureksi että ristiriitaisten päätösten tekeminen ei tunnu missään.

torstai 23. lokakuuta 2014

UUDET VAALIT SUOMEEN

Björn Wahlroos haluaa Suomeen ennenaikaiset vaalit mahdollisimman pian. Olen samaa mieltä kyseisen kapitalistin kanssa. Seuraava hallitus joutuu tekemään raskaita päätöksiä taloudellisen tilanteen parantamiseksi ja mielestäni nämä päätökset pitäisi tehdä heti, ei vasta ensi keväänä tai kesänä huhtikuun vaalien jälkeen.

Pääministeri Alexander Stubbin johtama pätkähallitus ei halunne tehdä ikäviä päätöksiä ennen vaaleja, sillä se veisi äänet oppositiolle ja takaisi näitten vaalivoiton. Nyt tilanne on se, että nykyinen hallitus roikkuu vallassa huhtikuun vaaleihin asti kykenemättä tekemään suuria päätöksiä ja Suomen taloustilanne pahenee jatkuvasti. Mitä myöhemmin vaalit käydään ja Suomeen saadaan uusi hallitus, sitä ikävämpiä päätöksiä eli leikkauksia uudet ministerit joutuvat tekemään. Alexander ei puolessa vuodessa pysy vuosien mittaan tehtyjä virheitä korjaamaan, vaikka todella haluaisikin.

Kansan kannalta katkeria päätöksiä ei kannata lykätä kevääseen asti, vain siksi että vanha hallitus ei saisi epäonnistuneen leimaa. Aina ei ole väärin antaa periksi ja päästää muut ohjaimiin.

Esa Paloniemi
Oulu

torstai 16. lokakuuta 2014

NATO ON HISTORIAA

Suomessa puhutaan puolesta ja vastaan siitä, pitäisikö Suomen liittyä NATOon vai ei. Itse olen vastaan, NATOon olisi pitänyt liittyä jo sitä perustaessa vuonna 1949 tai ainakin kylmän sodan aikana. Historia on ajamassa NATOn ohitse.

Perustelen sitä tällä: USAn johtavissa asemissa olleet poliitikot ja virkamiehet ovat olleet lähes täysin eurooppalaistaustaisia valkoisia. Nyt espanjaa puhuvat latinalaisamerikkalaiset ovat Yhdysvaltojen suurin vähemmistö ja heistä tullee enemmistö USAssa arvion mukaan vuonna 2043, alle kolmen kymmenen vuoden kuluttua. Jo ennen sitä, merkittävä määrä latinoja tullaan valitsemaan korkeisiin poliittisiin tehtäviin ja saamaan johtavia virkatoimia. On vain ajan kysymys, milloin ensimmäinen taustaltaltaan espanjankielinen latino valitaan Yhdysvaltain presidentiksi. Vuoden 2008 vaaleissa oli jo presidenttiehdokas-ehdokkaana amerikanmeksikolainen Teksasin kuvernööri Bill Richardson. Espanjankielisten määrä merkinnee että latinosta Yhdysvaltain presidenttinä tulee uusi normi, kuten nyt valkoisesta miehestä Valkoisessa Talossa. Piti siitä tai ei, useimmat äänestävät ehdokasta, jonka kokevat olevan "omaa porukkaa" kuten samaa kieltä puhuva.

Entä miten tämä liittyy NATOn tulevaisuuteen? Aivan, eurooppalaistaustaiset Yhdysvaltain johtajat ovat kokeneet oman sukunsa ja rotunsa kotimantereen asiat ja turvallisuuden omikseen ja tärkeiksi. Latinalaisesta Amerikasta tulevat Yhdysvaltain presidentit ja poliitikot eivät koe näin. Heidän politiikkansa tulee keskittymään Rio Granden eteläpuolisiin maihin, koska siellä on heidän ja heidän äänestäjiensä viiteryhmä, kotiseutu, suku ja historia. Eurooppa ajautuu USAn politiikassa sivuraiteelle eikä ole enää ulkopolitiikan tärkeysjärjestyksessä ykkönen. Latinoilla ei ole sellaista kosketuspintaa Eurooppaan kuin valkoisilla amerikkalaisilla. Jokaisella on oma kokemuspiirinsä ja latinoilla se on Latinalainen Amerikka, ei Eurooppa, Aasia tai Afrikka.

NATO on Euroopan puolustamiseksi perustettu sotilasliitto. Sillä ei ole tekemistä Latinalaisen Amerikan kanssa. Tästä syystä NATO jäänee sivuun tulevaisuuden Yhdysvaltain politiikassa.

Mikäli NATOlle tulevaisuudessa on käyttöä, se ollee kriisinhallintajärjestö joka toimii kehittyvissä maissa tehden työtä joka kuuluisi Yhdistyneille kansakunnille. Mutta silloin NATO ei enää ole puolustusliitto Euroopan turvana. Voimavarat eivät kaikkeen riitä.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

SUOMESTA SOTILAITA ISISTÄ VASTAAN

Suomi on päättänyt osallistua Isis- järjestön vastaiseen taisteluun toimittamalla humanitääristä apua; ruokaa, vilttejä, lääkintähuoltoa ynnä muuta.

Isis on kuitenkin terrorijärjestö, jolle humanitääristä työtä tekevät siviilitkin ovat iskujen kohteita. Auttajia siepataan, murhataan ja tulitetaan. Myös suomalaiset avustustyöntekijät tulevat olemaan vaarassa, eikä Isis kunnioita valtioitten rajoja vaan iskee Syyrian ulkopuolellakin.

Avustajat siis tarvitsevat aseistettuja sotilaita turvakseen voidakseen tehdä työtään. Jos suomalaisten suojaaminen ulkoistetaan vierasmaalaisille sotilaille, tämä on juuri sitä muitten selän taakse piiloutumista, josta suomalaiset ovat ruotsalaisia syyllistäneet sukupolvien ajan. Pitemmän päälle tulee myös herättämään pahaa verta ulkomailla, jos suomalaiset luottavat muitten turvaan ja antavat ulkomaalaisten taistella sekä kuolla puolestaan.

Olen sitä mieltä, että Suomen tulisi lähettää aseistettuja sotilaita suojaamaan suomalaisia avustustyöntekijöitä ja heidän toimintaansa Syyriassa tai sen lähialueilla.Islamismi uhkaa koko Eurooppaa, eikä poliittisesti epäkorrekteja tehtäviä voi ikuisuuksiin sälyttää ulkomaalaisten niskoille.

Esa Paloniemi
Oulu

Kalevassa 15.10.2014 julkaistu mielipidekirjoitukseni.

lauantai 11. lokakuuta 2014



+30 ASTETTA TAMMIKUUSSA

Olen jonkin verran matkustanut, enimmäkseen Suomessa ja Välimeren maissa ja ajanmittaan se ei ihan tuntunut riittävältä. Kesällä ei tee mieli pois Suomesta ja talvella joku parikymmentä astetta ilman lämpötilana sekä vesi ehkä 15-asteisena ei ollut tarpeeksi lämmintä.  Thaimaata oli moni kehunut, thaimaalaiseen ruokaan olin jo Suomessa tutustunut ja kun huomasin lämmön keskellä talvea olevan yli kolmenkymmenen asteen, kiinnostuin todella. Ajatuksena oli tehdä yksi isompi reissu parin pienemmän sijasta.

Ensimmäisen matkani Thaimaahan tein Khao Lakiin 2010, sinne missä Sauli Niinistö kiipesi puhelinpylvääseen tsunamia pakoon tapanina 2004. Ruoka oli hyvää, sää lämmin ja olin vanhempieni seurassa joten matkaseurakin oli hyvää. Khao Lak on pieni tsunamin runtelema kylä kansallispuiston alueella, ei siellä paljon tekemistä ollut. Lähinnä tuli oltua rannalla uimassa ja kävelemässä puuterihiekassa pitkiäkin matkoja. Tsunami  vuonna 2004 oli tuhonnut lähes kaiken, joten myös hotellit olivat 2010 upouusia ja hienoja. Palvelu oli erinomaista ja ystävällistä. Khao Lak oli kiva kohde, mutta olen sen verran kaupunkilainen, että joskus kaipasin terästä, betonia ja valinnanvaraa ruokapaikkojen suhteen.

Tästä syystä suuntasinkin seuraavana talvena Thaimaan Kanariaksi kutsuttuun Phuketiin, nyt äitini kanssa koska isän mielestä lento oli liian pitkä ja hän jäi kissavahdiksi kotiin. Phuket on noin 300.000 asukkaan saari, jolla on useampi matkakohde. Olimme saaren pääkaupungissa Phuketin kaupungissa. Siellä on jokaiselle jotakin; kauppoja, erilaisia ravintoloita, turistirysiä ja jossain määrin kulttuurikohteita. Venäläiset tuntuivat olevan suurin turistiryhmä mutta suomalaisiakin riitti. Erään kerran kävelin äidin kanssa kadun viertä ja viereen pysähtyi skootteri. Kuski esittäytyi Martiksi Sotkamosta ja kertoi edustavansa matkamessuja ja antoi arvat joilla luonnollisesti voitimme T-paidan. Martti maksoi taksin ”messujen” toistolle ”voittoa” hakemaan ja perillä paljastui messujen olevan uusi nimitys viikko-osakkeina myytäville asunnoille. Paidan takia emme vaivautuneet muutaman tunnin kierrokselle firman asuntoihin vaan jatkoimme kaupungin tutkimista. Jäimme sentään taksimatkan ja limsat jutusta voitolle. Myyntimiehiä pitää osata kuunnella tarkasti ja tulkita sanat harkiten.

Seuraavana talvena tammikuussa 2013 matkustin taas Phuketiin, nyt oli äitikin jäänyt kotiin joten kuljin yksin. Kävi se niinkin, mutta Phuket tuntui jo turhan tutulta paikalta ja se on Thaimaan kalleimpia turistipaikkoja, taksimatka tuktuk- nimellä tunnetulla lavataksilla saattaa maksaa kymmenenkin euroa ja muualla Thaimaassa pääsee saman matkan muutamalla eurolla. Busseja ei juurikaan ole, koska se olisi pois taksikuskien tuloista joten he pistävät vastaan mikäli bussilinjoja edes Phuketiin suunnitellaan.

Tapasin Phuketissa hotellissani kuusikymppisen suomalaispariskunnan, joka on käynyt Thaimaassa parisenkymmentä kertaa. He kehuivat Pattayaa, ja kun olin uutta paikkaa vailla, tammikuussa 2014 olisi tarkoitus suunnistaa Thaimaan Pattijoelle. Se on Thaimaan alkuperäinen turistirysä, johon matkailun aloittivat 1960-luvulla Vietnamista lomailevat amerikkalaissotilaat. Pattayalla on maine, että sitä joko rakastaa tai vihaa, kaikilla mielipide siitä. Joillekin riittää yksi matka eivätkä enää palaa, toiset tulevat joka vuosi uudestaan ja jotkut muuttavat sinne pysyvästi ikuiselle seiväsmatkalle.

Matkakuumetta alkaa pikkuhiljaa tehdä ja odotan innolla miten minun käy, käynkö kerran vai tuleeko käytyä useammin. Saapi nähdä.

Esa Paloniemi

Virreyssanomiin kirjoittamani Thaimaata koskeva juttu. Tammikuun matka piti peruuttaa, mutta nyt olisi uusi yritys suunnata erääseen aasialaiseen kalastajakylään nimeltä Pattaya. Nykyään pattayalaiset  tosin kalastanevat enemmän länkkärituristeja kuin kaloja.

torstai 9. lokakuuta 2014

ITALIALAISET JA SOTA - MAAILMAN OHUIN KIRJA?

Vitsin mukaan maailman ohuin kirja olisi nimeltään Italialaiset sotasankarit. Pidän tätä ilkeänä pottuiluna, Italialla on sentään näyttöä sodan alalta. Nehän olivat roomalaisia eli italialaisia jotka valloittivat koko silloisen tunnetun maailman Skotlannin rajoilta Venäjälle ja Belgiasta Sudaniin pari tuhatta vuotta sitten ja pitivät imperiuminsa kasassa vuosisatojen ajan.

Viime vuosisadalla 1900-luvulla italialaisilla oli yritystä rakentaa imperiumi uudestaan sekä ennen Benito Mussolinin valtakautta että sen aikana. Siirtomaitten hankinta Euroopan suurvaltojen malliin keskittyi Afrikkaan, josta lohkesi paloja Italiallekin; Somaliassa, Libyassa, Eritreassa ja Etiopiassa saatiin tutustua italialaiseen kulttuuriin ja hallintoon 1910-1950- lukujen välillä

1900-luvulla Italian armeija teki keksintöjä, joita muut maapallon maat myöhemmin pitivät itsestäänselvyyksinä otettuaan ne käyttöön, miettimättä niitten alkuperää.

Kolme tuttua italialaisten innovaatiota:

- Ilmapommitus. Italian ilmavoimien linnunmuotoiset Etrich Taube- koneet suorittivat ensimmäisen ilmaiskun marraskuun 1. vuonna 1911 Ottomaanien valtakunnan eli turkkilaisten sotilaita vastaan Libyassa. Myös ilmalaivoja alias zeppeliinejä käytettiin 1911-1912 käydyssä Italian- Turkin sodassa.

Ilmapommitus on ikävä juttu, mutta sotilaan kannalta aika näppärä keksintö, jota yhä käytetään sodissa, nykyisin tosin ohjuksin.

- Maastokuvio. Nykyisin sotilas ilma maastoasua on harvinaisuus, ja italialaiset olivat tällä saralla edellä kävijöitä. Jo ensimmäisessä maailmansodassa Italian armeijan alppijoukot käyttivät laajassa mitassa lumipukuja rintamalla. Benito Mussolinin tultua valtaan kehitettiin maailman ensimmäinen teollisesti valmistettu maastokuvio. Kyseessä oli monien myöhempien maastokuvioitten mallin mukainen M1929 tele mimetico eli maastokuvio malli 1929. Kuviota valmistettiin ponchomallisena sade/naamioviittana ja maastotakkeina laskuvarjojääkäreille. Räätälin työnä M1929stä valmistettiin myös univormuja italialaisille erikoisjoukoille.

- Panssarivaunujen käyttö aavikolla. Nykyään ei aavikolla taistella ilman panssarivaunuja ja senkin Italian armeija ensimmäisenä otti käyttöön. Vuoden 1930 paikkeilla, italialaisten taistellessa Omar Mukhtarin sissejä vastaan Libyassa, kenraali Rodolfo Graziani lähetti vastakeksityt panssarivaunut aavikkorintamalle. Hevosin kulkeneet, kevyesti aseistetut sissit eivät ilman tykkejä tai muita panssarintorjuntaseita mahtaneet juuri mitään panssaroiduille tuhoaseille.

Italialaiset ovat siis maineestaan ja vitseistä huolimatta vaikuttaneet suuressa määrin sotahistoriaan. Tätä ei moni tiedä tai halua tietää, onhan se katkera pala että italianperkeleillä on aurinko, ruoka ja naiset sekä vielä sen lisäksi näyttöä sotatantereilta.





keskiviikko 8. lokakuuta 2014

LAKIMIEHET JA SYYTTÄJÄT

Tänään 8.10.2014 julkistettiin YLE Uutisten tutkimus, jossa kysyttiin tuomarien mielipidettä tuomioistuimissa toimivien lakimiesten ja syyttäjien ammattitaidosta. 98% sanoi ettei lakimiesten ammattitaito ollut aina riittävä juttujen hoitamiseen. Kuulostaa pahalta. Kyselyn saaneitten tuomarien vastausprosentti oli 35 %.

Se, minkä itse pistin merkille oli että julkistetussa tutkimuksessa puhuttiin talousrikoksista, asuntokauppa- ja urakkariidoista, toimeentuloturva-asioista sekä maankäyttö- ja rakennusasioista. Rikosasiat, jotka eniten kiinnostaisivat yleisöä, oli ilmeisesti rajattu tutkimuksen ulkopuolella tai tulos oli päätetty jättää julkaisematta. Ihmettelen miksi?

Mikäli kyselyyn vastanneista tuomareista suuri osa oli sitä mieltä, että lakimiesten ja syyttäjien ammattitaito ei ollut tarpeeksi hyvä yllä mainituissa asioissa, se tuskin on riittävän hyvä pahoinpitelyjen, ryöstöjen, varkauksien ja muitten rikosten kohdallakaan.

Pidän mahdollisena että joku päättävässä asemassa oleva teki päätöksen ettei rikosjuttuja oteta tutkimukseen mukaan tai jos tutkittiin, niin tulos jätettiin julkaisematta koska kansalaisten usko oikeuslaitokseen on muutenkin heikko. Venettä ei haluttu heilutella eduskuntavaalien ollessa puolen vuoden päässä. Kansahan voisi äänestää väärin.

lauantai 4. lokakuuta 2014

SUOMEN ONGELMANA LIIAN NUORET PÄÄTTÄJÄT
Olen sitä mieltä, että syy Suomen kurjaan tilanteeseen on päättäjien nuoruus. Monikin puolueen puheenjohtaja on hädin tuskin keski-ikäinen, jolla ei ole juurikaan elämän kokemusta politiikan ulkopuolelta. He ovat siirtyneet koulunpenkiltä päättämään kansalaisten elämästä ilman omaa kokemusta rivikansalaisena olosta. Kun ei ole koskaan ollut vaikkapa työttömänä, on helppo luulla työttömien olevan vain muita laiskempia. Ministerivalinnoissakin kokemus on haitta, varsinkin naisille. Vain nuoret ja kauniit naiset pääsevät ministereiksi.
Ikääntyneitten määrä Suomessa on niin suuri, että sen pitäisi näkyä päättäjien joukossa. Nuorissa on tulevaisuus, mutta ei nykyisyys. Heidän aikansa pitäisi tulla kokemuksen karttuessa. Poliitikkojen tulisi vaihtua aikanaan, mikä tapahtuisi luonnostaan mikäli päättäjät olisivat vanhempia.

Jos huonosti käy, samat nykyiset nelikymppiset ja nuoremmat poliitikot ovat päättämässä asioista vielä 30-40 vuoden kuluttua. Sittenhän he ovat kaipaamiani vanhempia valtiomiehiä, mutta heidän kokemuksensa rajoittuu edelleen politiikan tekemiseen ilman taitoa kansalaisten edun ajamisesta.

Esa Paloniemi
Oulu

perjantai 3. lokakuuta 2014



IDOLS-KISAAJAN HAASTATTELU

Idolsin viimeisimmältä kaudelta tuttu Niko Brotkin vieraili Mielenvireydessä helmikuussa. Jos hyvin käy, Niko saattaa esiintyä yhdistyksen tilaisuudessa tulevaisuudessa. Hoikka, tummatukkainen nuori mies tuli haastatteluun juuri oikeaan aikaan, ei liian aikaisin eikä myöhään. Tehty yövuoro tehtaalla ei näy päälle päin. Otamme kupilliset kahvia ja siirrymme ryhmähuoneeseen.

Niko Brotkin on 25-vuotias oululainen elektroniikkatyöntekijä, jonka ura laulajana on jo lähtenyt käyntiin. Ensimmäinen julkinen esiintyminen Nikolle oli hänen omilla syntymäpäivillään viisivuotiaana ja siitä hän jatkoi esiintymällä ala-asteen juhlissa.  Nyt hänellä on oma metalliyhtye New Media ja aikeissa on perustaa akustinen kevyempää musiikkia soittava trio. Tässä tapauksessa kevyt musiikki tarkoittaa poprocktyyppistä iskelmäksikin luokiteltavaa musiikkia. Kysyin Nikolta, mitä luovuus hänelle merkitsee. Vastaus tuli miettimättä: luovuus on uusia ideoita, uudistumista ja ajan hermolla oloa. Työssään Nokia Siemens Networksilla Niko pääsee toteuttamaan luovuutta korjaamalla tukiasemia ja piirilevyjä. Ongelmat eivät ratkea itsestään, ratkaisut pitää luoda. Toinen luovuutta vaativa projekti Nikolla on englanninkielinen fantasiaromaani. Ylä-asteelta saakka käynnissä olevassa romaanissa sankari yrittää torjua uhkaavan maailmanlopun. Kirja on jäissä työn ja laulajan uran viedessä ajan, mutta ei unohdettu. 

Tämän kaiken lisäksi Niko suunnittelee tietokonepeliä, joka valmistunee aikanaan. Laulunsa Niko tekee yhdessä yhtyeen kitaristin kanssa yhteistyössä kahvilla istuen . Useimmiten ensin syntyy melodia, jonka ympärille kehitellään laulua.

Musiikin alalla Niko Brotkin on lähinnä itseoppinut. Koulun musiikin tuntien lisäksi hänellä ei ole alan koulutusta, epävirallisten laulutuntien lisäksi. Mahdollisesti tulevaisuudessa odottavat alan perusopinnot, mikäli ura sallii. Muuta koulutusta Nikolla kyllä on, elekroniikka-asentajan koulutus on pohjana  ja sitä kautta vakinainen työ Nokia Siemens Networksilla.  Nykyiseen työpaikkaansa Niko päätyi samassa paikassa työskennelleen kaverinsa kautta ensi kerran vuonna 2007. Työnantaja suhtautuu myönteisesti Nikon urasuunnitelmiin. Vapaata musiikkia varten löytyy ja luonnollisesti Nikoa on pyydetty esiintymään firman pikkujouluihin.

Muita harrastuksia Nikolla on muutamia. Kuntoa hän pitää yllä lenkkeilyllä, sulkapallolla ja kuntosalilla käymällä. Hän käy myös pelaamassa biljardia. Television suhteen hänelle käy Salatut elämät, ja huumoripitoiset ohjelmat kuten Uutisvuoto tai Hyvät ja huonot uutiset. Kirjoja Niko lukee aika vähän, joskus omaelämäkerrat kolahtavat.

Niko Brotkin osallistui Idolsiin jo vuonna 2009 Rovaniemen karsinnoissa. Silloin jatkopaikkaa ei irronnut mutta uusintayrityksellä 2013 kilahti vaskooliin kunnolla. Kultainen lippu ja finaalipaikka olivat saavutuksena. Tuhansien kokelaitten joukosta Niko pääsi seitsemännelle sijalle. Idolsista hänelle jäi parhaiten mieleen se, mitenhän ylitti omat odotuksensa. Myös televisio-ohjelman teon prosessi jäi Nikolle mieleen. Sellainen on ammattimaiseksi esiintyjäksi haluavalle hyödyllistä oppia.

Tulevaisuuden suunnitelmistaan Niko kertoo sen verran, että hän haluaisi jonain päivänä elättää itsensä laulajana. Toistaiseksi hän aikoo pysyä Oulussa, mutta muutto Helsinkiin isommille pelikentille voi jonain päivänä olla edessä. Poissuljettua ei ole sekään, että Niko osallistuisi muihin kilpailuihin tai ehkä Euroviisuihin. Viisut ovat Nikolle tärkeitä, hän aikoo lähteä katsomaan Ruotsin euroviisujen karsintaa Tukholmaan haastattelua seuraavalla viikolla. Kysyin Nikolta voisiko hän osallistua Ruotsin Idolsiin, sieltähän on ruotsinsuomalaisia tullut Suomen kilpailuihin. Muuten se voisi käydä, mutta pitäisi osata ruotsia paremmin, arvelee Niko.  Tulevaisuus on kuitenkin avoin ja Niko nuori.

Erikoinen sukunimi kiinnosti minua. Niko Brotkin kertoi ukkinsa olevan Karjalan Impilahdelta ja muutaman sukupolven päässä esi-isät olivat venäjänkielisiä. Nikon isän suku on suomalaista mutta sekin on Ruotsista ja parin polven päässä ”umpiruotsalaista”, kuten Niko sanoo.

Kahvit on nyt juotu ja haastattelu lopuillaan. Kysyin Nikolta vielä kesälomasuunnitelmista ja loppupäivän ohjelmasta. Kesäloman Niko aikoo pitää kahdessa osassa ja käydä risteilyllä Helsingistä, enempää ei ole vielä tiedossa keikkailun lisäksi. Haastattelun jälkeen odottavat treenit yhtyeen kanssa ja illalla Niko suunnistaa takaisin yövuoroon elektroniikkatehtaalle. Vuorotyö tehtaalla ja laulajanura siinä sivussa vaativat veronsa, mutta Niko Brotkin ei valita. 

Yhdistyksen lehteen tehty haastattelu.