maanantai 31. maaliskuuta 2014



RUOKAHAUTAJAISET
Esa Paloniemi

Markku Järvinen kuoli kesäkuun lopulla vuonna 1945.Alle kolmekymppinen mies oli selvinnyt kolmesta sodasta elävänä ja palannut edellisvuoden  syksyllä työhönsä Oulun satamaan. Työnä oli laivojen purkamista ja lastaamista miesvoimin. Se oli rankkaa työtä ja työssä Markku kuolikin. Viikon toisena työpäivänä hän jäi kaatuvan lavan alle ja kuoli välittömästi.

Tuohon aikaa, sotien vasta loputtua, Suomessa elettiin pula-aikaa.  Ruokaa ja muita tarpeita säännösteltiin ja niitä sai ostaa korttiin merkityn määrän eikä enempää laillisesti. Markun vaimo Johanna halusi miehelleen kunnon hautajaiset ja päätti pitää niin kutsutut ”ruokahautajaiset”, joissa vieraille tarjottiin ateria. Sana ilmaisesta ruuasta levisi nopeasti naapurustoon. Markun kavereita ja sukulaisia, joista ei ollut aikoihin kuulunut mitään saapui Markun lesken luo surun valitteluja tuomaan. Taka-ajatuksena heillä oli saada kutsu  hautajaisiin ja niihin kuuluvalle aterialle.

-Markun kanssa paleltiin Raatteella ja pelättiin Ihantalassa, sanoi Reijo Kurvinen, josta Markku ei ollut kuullut siviiliin päästyään vaikka Oulussa molemmat asuivat.
Huovisen rouva taas oli tätä mieltä:
-Oli se Markku kova työmies, edesmennyt mieheni häntä usein kehui kotona ollessaan.
Markulle tai hänen Johanna-vaimolleen kumpikaan Huovinen ei ollut kehuista maininnut Markun eläessä.

Satamamies Markku Järvisen hautajaisista oli tulossa parinkymmenen tuhannen asukkaan Ouluun suurtapahtuma. Leskirouva Johanna kutsui kaikki vähänkään halukkaat Markun ruokahautajaisiin. Enemmän osallistujia, surijoiksi Johanna ei heitä kutsunut, oli aina parempi. Markun leski oli sitä mieltä, että kun väki saisi ainakin Markun perikunnan kustantaman aterian, he ehkä muistaisivat joskus hautajaisten jälkeen.

Hautajaiset pidettiin heti heinäkuun alussa. Kuumana kesänä, ilman ilmastointia hautajaisia ei kannattanut lykätä turhan pitkälle. Hautajaisvieraat olivat hyvissä ajoin Oulun tuomiokirkossa keskellä kaupunkia. Eräs nuorempi pastori piti pitkähkön saarnan ja puhui kauniisti Markku-vainajasta. Papin puhutua muutamat kävivät muistelemassa edesmennyttä, useimpien kuulijoitten katsellessa kirkon valkoista sisustusta. Oululaisen merimiehen tuomiokirkkoon lahjoittama purjelaivan suurikokoinen pienoismalli oli erityisen kiinnostuksen kohteena.  Hyvin sujuneen siunaustilaisuuden jälkeen kutsuvieraat siirtyivät seurakunnan juhlahuoneistoon luvatulle aterialle.

Markku Järvisen ruokahautajaisissa tarjottiin kalakeittoa ja ruisleipää. Johanna-leski oli Markun satamajätkäkavereitten avulla oikeaa kahvia jälkiruuaksi. Pula-ajan Oulussa kyseessä oli varsinainen juhla-ateria. Hiljainen puheensorina hallitsi salia ruokailijoitten puhellessa niitä näitä. Ruoka syötiin ja kahvit juotiin hyvällä halulla. Sen jälkeen vieraat kävivät jättämässä jäähyväiset leskelle ja lähtivät ajalleen hyvin syöneinä koteihinsa tai jatkamaan iltaa kaupungille.

Kaiken kaikkiaan Markku Järvisen ruokahautajaiset olivat hyvät ja onnistuneet. Tuore leskirouva Johanna muisteli niitä pitkään ja oli niihin tyytyväinen.

Novelli, jonka kirjoitin Murikan kirjoituskurssilla syksyllä 2013. Idean sain kuulemastani radioohjelmasta, jossa kerrottiin ruokahautajaisista.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

TUEN POHJOISSUOMALAISTA SEKÄ ISRAELIN VALTIOTA

Olen Esa Paloniemi ja pyrin perussuomalaisten listalla Arinan edustajistoon numerolla 52. Kirjoituksiani on ollut usein usein Oulun seudun lehdissä. Olen keski-ikäinen oululainen kristitty eläkeläinen ja pyrin eläkkeestäni huolimatta antamaan jotain takaisin yhteiskunnalle. Olen monesti Oulun seudulta lähtenyt ja aina palannut kotiin Ouluun. Haluan, että Oulu ja sen lähialueet pysyvät asuttuina ja palvelut asukkaitten ulottuvilla ilman autoa. Arinan edustajiston jäsenenä pystyisin vaikuttamaan Arinan toimintaan pohjoissuomalaisten eduksi.
Vaaliteemani ovat seuraavat:
- enemmän lähituotteita ja erilaisia palveluja kattavaan S-ketjun kauppaverkostoon myös Oulun keskustan ulkopuolella. Enemmän pikkukauppoja ja vähemmän jättimarketteja.
- Arinan työntekijöistä pidettävä huolta ja palkatonta työharjoittelua vältettävä.
- Arinan ei pidä osallistua eräitten suunnittelemaan israelilaisten tuotteitten boikottiin. Israelia ei pidä eristää ja boikotti sattuisi pahiten israelilaisten työllistämiin arabeihin ja lisäisi ilman työtä jäävien jäävien arabien juutalaisvastaisuutta.
Tuen myös perussuomalaisten listan yhteistä ajatusta tasa-arvoisesta bonusten jaosta. Kaikille sama prosentti ostosten määrästä riippumatta.

NUMERO 52- KRISTITYN VIHREÄ KORTTI

torstai 20. maaliskuuta 2014

SUOMEN HAETTAVA TALOUDELLISTA TUKEA EUROOPAN UNIONILTA

Suomen talous yskii ja pahasti. Samaan aikaan Euroopan Unioni valmistelee pakotteita Venäjää vastaan Ukrainan tapahtumien vuoksi. Jo nyt tiedetään, että pakotteet Venäjää vastaan vahingoittavat Suomen taloutta enemmän kuin useimpia muita Unionin jäsenmaita. Pakotteista päättäville maille pakotteitten vaikutukset ovat  lähinnä symbolisia, ilman kielteisiä vaikutuksia talouteen. Suomi sen sijaan käy naapurinsa Venäjän ja venäläisten kanssa kanssa merkittävästi kauppaa. Jos Euroopan Unionin pakotteet ja Venäjän vastapakotteet lopettavat tai edes vähentävät kaupankäyntiä naapureitten kesken, suomalaiset jäävät työttömiksi ja yhteiskunnan tukien varaan. Tämä pahentaisi Suomen taloudellista tilannetta entisestään.

Ehdotan, että Suomi hakee Euroopan Unionilta taloudellista tukea heidän asettamiensa pakotteitten vaikutusten torjumiseksi. Unioni tuskin haluaa mallioppilaansa joutuvan entistä pahempien talousongelmien keskelle Euroopan Unionin parlamenttivaalien alla. Tukea luultavasti saataisiin, ja ainakin tarvittaisiin.

Esa Paloniemi
Oulu

PS. Alempana mietteitäni Arinan vaaleihin liittyen.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

PYHÄN URHON PÄIVÄ 16. MAALISKUUTA

Tänään on amerikansuomalaisten oma juhlapäivä, Pyhän Urhon päivä.

1950-luvulla amerikansuomalaisia harmitti kun heillä ei ollut omaa juhlapäivää. Delawaren suomalaisen asutuksen muisto jaettiin ruotsalaisten kanssa ja amerikkalaisina Suomen itsenäisyyspäiväkin meni vähän ohi. Irlantilaisilla oli yleinen juopottelupäivä Pyhän Patrickin päivä 17. maaliskuuta ja amerikansuomalaiset halusivat jotain samankaltaista ei niin vakavamielistä hauskaa itselleen.

Nokkelat suomalaiset sitten valitsivat omaksi päiväkseen 16. maaliskuuta, jolloin juhlimista voi sitten kätevästi jatkaa Pyhän Patrickin päivänä. Päivän nimi oli pian selvillä, Urho Kekkonen oli tunnettu suomlaisten joukossa ja päivä nimettiin leikkisästi Pyhän Urhon päiväksi.

Keksitylle pyhimykselle kehiteltiin myös oma legenda. Kerrotun tarinan mukaan Pyhä Urho muinoin karkoitti heinäsirkat Suomen viinitarhoista. Tällä on selvä yhtymäkohta irlantilaiseen pyhimykseen, jonka kerrotaan karkoittaneen käärmeet Irlannista.

Pyhän Urhon päivää on juhlitaan myös Suomen suomalaisten parissa. Turun Yliopiston folkloristiikan opiskelijat ovat viettäneet Pyhän Urhon päivää vuodesta 1987. Vapaamuotoisia juhlia ollee siellä täällä pitkin Suomea. Muistelen itsekin että Päivölän kansanopistossa 1993 olisimme Pyhän Urhon päivää juhlineet.

HYVÄÄ PYHÄN URHON PÄIVÄÄ SUOMALAISILLE!

Alempana on asiaa Arinan vaaleihin liittyen, joissa olen ehdokas numero 52.


torstai 13. maaliskuuta 2014

POHJOIS-SUOMALAISEN JA ISRAELIN TUKENA EHDOKAS NUMERO 52

Pyrin Osuuskauppa Arinan edustajistoon tämän vuoden vaaleissa Perussuomalaisten listalta. Olen 42-vuotias eläkeläinen Oulusta. Pyrin kuitenkin vapaaherrana olostani huolimatta antamaan jotain takaisin yhteiskunnalle saamastani hyvästä. Olen politiikan ohella vapaaehtoistyössä mielenterveyskuntoutujien Mielenvireys ry:ssä, jossa olen myös hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja. Lisäksi olen aktiivinen mielipidekirjoittaja Oulun seudun lehdissä ja täällä blogissa. Olen kirjoittanut myös artikkeleita, runoja ja novelleja.

Arinan vaaleissa minulla on muutama teema:

- S-ketjun kauppoihin lähellä tuotettuja paikallisten yritysten tuotteita kilpailukykyiseen hintaan.

- S-ketjun kauppoja lähelle asukkaita, myös taajamien ulkopuolella. Kaupat voivat samalla tuottaa    esimerkiksi posti- ja pankkipalveluja haja-asutusalueilla.

- S-ketjun yritysten tulee myydä israelilaisia ja Israelin Palestiinassa olevien siirtokuntien tuotteita. Israelilaisten tuotteitten boikotista on unionitasolla ja myös Suomessa, mutta Arinan yritysten ei pidä siihen osallistua.

Tuen myös Perussuomalaisten ajatusta tasa-arvoisesta bonusten jaosta, jossa kaikki saisivat saman prosentin bonusta ostoksistaan riippumatta ostosten määrästä.

Esa Paloniemi, ehdokas numero 52.

KRISTITYN VIHREÄ KORTTI


maanantai 10. maaliskuuta 2014

EI ILMAISTA HOITOA PAPERITTOMILLE

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL ehdottaa kunnallisen terveydenhuollon antamista Suomessa laittomasti oleville ns. paperittomille ulkomaalaisille. Suurimman arvion mukaan terveydenhuollon ulottaminen paperittomiin maksaisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mukaan jopa 1,2 miljoonaa euroa tuhatta paperitonta maahanmuuttajaa kohti. Paperittomia arvioidaan olevan Suomessa ainakin 1500.

Tämä ei ole hyvä ajatus. Käytännössä ilman henkilöpapereita ja virallista osoitetta olevilta ulkomaalaisilta ei kyetä perimään terveyskeskus- ja muita maksuja. Veroja maksamattomat ulkomaalaiset saisivat siis ilmaisen terveydenhuollon samaan aikaan kuin suomlaiset ja laillisesti maassa olevat ulkomaalaiset maksaisivat terveydenhuoltomaksunsa ja lisäksi veroja tuloistaan.

Kunnallisen terveydenhuollon antaminen paperittomille syrjisi suomalaisia ja Suomessa laillisesti olevia. Lisäksi on otettava huomioon, että paperittoman ei Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen ehdotuksen mukaan kannata virallistaa asemaansa Suomessa. Sehän merkitsisi verojen maksamista tuloista ja ilmaisen terveydenhuollon loppumista.

Paperittomien terveydenhuolto pitää ratkaista muuten kuin kuormittamalla veroja ja maksuja maksavia Suomen asukkaita vapaamatkustajille ilmaisilla palveluilla.

Esa PaloniemiOulu

perjantai 7. maaliskuuta 2014

NATO JA UKRAINA

Eräät haluavat Suomen liittyvän Natoon koska Venäjä on uhkaillut Ukrainaa. Toiset haluavat samasta syystä Suomen pysyvän Naton ulkopuolella. Itse olen sitä mieltä, että Natosta on Suomelle enemmän haittaa kuin hyötyä, Naton jäseninä olisimme automaattisesti Venäjän vihollisia venäläisten silmissä.

Naton puolustajat sanovat järjestön viidennen artiklan antavan jäsenilleen turvaa hyökkäyksen sattuessa. Viides artikla sanoo, että hyökkäys yhteen Naton jäsenmaahan katsotaan hyökkäykseksi kaikkia vastaan. Eli oletuksen mukaan, jos Venäjä hyökkäisi Suomeen, muuta Nato-maat tulisivat avuksi. Ihan näin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole: jäsenet saavat itse päättää mihin sotiin osallistuvat. Tätäkin Natoon liittymisen kannattajat käyttävät jäsenyyden puolustuksena. Ei ole takeita, että Naton jäsenet auttaisivat Suomea sodassa Venäjää vastaan. Siinä olisi ydinasevallat vastakkain, ja Suomenko takia otettaisiin riski maailmanlaajuisesta ydinsodasta? Tuskin.

Viidettä artiklaa on toteutettu yhden kerran. Syyskuun 11. vuonna 2001 USA joutui tunnetusti al- Qaidan hyökkäyksen kohteeksi. Seuraavan päivän iltana Nato päätti ottaa viidennen artiklan käyttöön. Mutta tulivatko Naton jäsenet armeijoineen USAn tueksi? Eivät, tuki oli tämä: jäsenet osoittivat myötuntoaan USAlle ja tuomitsivat kovin sanoin hyökkäyksen. Tuli USAlle käytännön apuakin; 13 Nato-maasta tuli tarkkailukoneita valvomaan USAn ilmatilaa. Myöhemmin, kun hyökkäys Irakiin oli tapetilla ja USA haki liittolaisia sotavoimilleen, moni jäsenvaltio valitsi olla osallistumatta sotaan. Irakin sota oli suoraa seurausta 9/11 hyökkäyksestä, vaikka perusteet paljastuivatkin myöhemmin heikoiksi.

Viides artikla ei takaa Suomelle sotilaita tai tarvikkeita sodankäyntiin, tuki voi olla nimellistä lämpimän käden antamista, jonka pohjalta sanotaan sopimus täytetyn. Naton jäsenenä Suomen odotettaisiin osalistuvan sotiin kaukomailla, ja vaikka osallistumisen voi valita, nykyinen Suomen hallitus sanoisi että "Suomen on kannettava vastuunsa" ja osallistuisi sotaan.

Syy Suomen poliitikkojen Nato-hinkuun on päästä leikkimään isojen poikien kanssa. Omasta mielestäni Nato-jäsenyys olisi virhe. Suomesta tulisi puskuri Lännen ja Venäjän väliin ja sodan iskiessä taistelut käytäisiin Suomessa. 

Kiteytän kirjoitukseni tähän: Ystävät on hankittava läheltä ja viholliset kaukaa. Jos Suomi liittyisi Natoon, tehtäisiin juuri päinvastoin hankittaisiin ystävät tuhansien kilometrien päästä ja vihollinen heti rajan takaa.

torstai 6. maaliskuuta 2014



RETKEILY HARRASTUKSENA

Tämän artikkelin tarkoituksena on antaa neuvoja ja ehkä kipinä retkeilyharrastuksen aloittamiseen. Tarkempia tietoja kannattaa etsiä Internetistä ja kirjastoista.

Tärkein sääntö lienee, että käytä varusteita jotka tuntuvat hyvältä. Jos kaverilla on erilaiset varusteet, ne sopinevat hänelle, mutta eivät välttämättä sinulle. Kaapit tarkastamalla usein löytyy ulkokäyttöön sopivia vaatteita ja varusteita joilla pääsee alkuun.

Suomessa ovat voimassa jokamiehenoikeudet, joitten mukaan ulkoilla voi myös yksityisten omistamissa ns "tavallisissa" metsissä. Tulen tekoon tarvitaan maanomistajan lupa eikä tulta saa tehdä metsäpalovaroituksen aikana.

Nämä asiat on syytä muistaa retkeiltäessä:

- älä häiritse eläimiä ja vahingoita kasveja tarpeettomasti

-älä jätä roskia luontoon

Varusteista

Jalkineitten on hyvä olla vedenpitävät ja mukavat jalassa. Kumisaappaat ovat hyvät: pitävät vettä ja jos kastuvat, kuivuvat nopeasti ja ovat suhteellisen halvat. Kalvoilla varustetut jalkineet vaativat erikoislankkeja ja jos kenkään tulee kivi, kalvoon saattaa tulla reikä ja vedenpitävyys on mennyttä. Sotilasmaihareita en suosittele märkään maastoon, ne imevät vettä eivätkä kastuttuaan kuivu välttämättä koko retken aikana.

Pitemmillä reissuilla jalat saattavat turvota numeron verran ylöspäin, joten jalkineitten kannattaa olla hieman liian isot eikä juuri sopivat. Jos kengät tuntuvat turhan väljiltä, voi käyttää kahta sukkaparia päällekkäin, tämä suojaa myös rakkoja vastaan.

Märät jalkineet kuivuvat parhaiten käyttämällä. Laita jalkaan kuivat sukat ja kävele kunnes sukat ovat imeneet kosteuden, sitten vaihda taas kuivat sukat ja toista kunnes kengät ovat kuivat.

Vaatetukseksi kannattaa valita hengittävää materiaalia, ja mukana on hyvä olla sateenpitävä takki tai puku.

Repun tai rinkan valinnassa on muutama nyrkkisääntö:

- alle parin päivän reissut, n. 20-50 litran reppu

- n. viikon reissu, 50-80 litraa

- yli viikon vaellus, n.80-120 litrainen rinkka

Koko on makuasia, joku tarvitsee enemmän ja joku vähemmän. Itse se täytyy kuitenkin kantaa. Kokeile ennen ostamista.  Halpisrinkkoja  marketeista  ei kannata pitemmille  reissuille ostaa, laatu on mitä on, ja  ompeleet saattavat ratkeilla kesken matkan.  Ilmastointiteippi, eli jeesusteippi, voi auttaa väliaikaisesti, mutta kannattaa hankkia kestävä reppu ja testata se kuntopolulla tai  kaupunkikävelyllä ennen  taipaleelle lähtöä.  Käytetyt  armeijarinkat  ovat edullisia ja ne on tehty kestämään.  Jos repeämiä on tullut, armeijarinkat on korjattu pitävästi. Ne ovat  käyttöön tarkoitettu.  Huono puoli niissä on maastokuvio, toki yksivärisiäkin löytyy.  Asialla on merkitystä,  jos maastokuvioisen rinkan laittaa maahan ja poistuu  kauemmaksi, sitä ei välttämättä enää helposti erota puskan vierestä ja voi kestää pitkäänkin ennen kuin varusteensa löytää.  Tämän välttää laittamalla rinkan päälle värikkään sadesuojan, samalla se suojaa  varusteita maan kosteudelta.

Makuupussia kannattaa kokeilla ennen ostamista, eihän vaatteitakaan osteta sovittamatta. Lisäksi on syytä pitää mielessä että mitä isompi makuupussi, sitä lämpimämpi. Joku tarkenee nyrkin kokoisessa kesäpussissa, joku taas ei. Makuupussin peseminen pilaa ajan mittaan pussin, monesti käytetään esimerkiksi fleece- sisäpusseja jotka reissun jälkeen pestään, tällöin itse pussi pysyy suhteellisen puhtaana.

Telttoja on monen hintaisia ja tyylisiä. Joillakin pärjää talvellakin. Yksikerroksinen kupoliteltta ajaa aluksi asiansa, pitää vettäkin mikäli mukana on pressu, mutta on myös parempia (eli kalliimpia)kaksikerrostelttoja. Helppo kasaaminen on tärkeää, teltta pitää pystyä nostamaan myös pimeässä nälissään ja viluissaan nopeasti.

Keittimiä on monenlaisia ja hintaisia. Tärkeintä on, että sitä osaa käyttää. Lyhyillä retkillä pärjää voileivillä, pitemmille löytyy retki- tai muuten vain pussiruokaa jota voi lämmittää. Pidä mielessä ettei vettä välttämättä ole eikä nuotiota voi, tai saa, tehdä. Ruokaa voi myös itse tehdä kuivaamalla ruoka-aineet kuivurissa, joita löytyy marketeista kohtuuhintaan.  Valmiit ruuat saattavat tosin olla paremman makuisia, mutta itse tehty maistunee parhaalta kuitenkin, ainakin lisäaineet ovat tekijällä tiedossa.

Retkeilyalueista

Virkistysalueita löytyy monesta kunnasta. Niillä voi retkeillä eivätkä vaadi isompia retkeilytaitoja.

Valtiolla on seitsemän retkeilyaluetta ja niiltä löytyy merkittyjä reittejä, teltta- ja laavualueita, luontopolkuja ja usein luontokeskus, josta saa neuvoja ja kahvia.

Lapista löytyy 12 erämaa-aluetta, yhteispinta-alaltaan n. 15 000 neliökilometriä. Näiltä ei löydy teitä, mutta polkuja sentään, joista kaikki eivät ole kartalla. Autiotupia saattaa olla mutta oma teltta tai muu majoite on parasta olla mukana. Tuvat saattavat olla täynnä.

Erämaa vaatii kartanluku- ja suunnistustaidot. Näin käytetään kompassia:

1. aseta kompassin pitkä sivu kartalle osoittamaan lähtöpisteestä päätepisteeseen.

2. käännä kompassin neularasiaa siten, että pohjaviivat ovat samansuuntaiset kartan koordinaattiviivojen kanssa. kompassin pohjoishaarukan tulisi osoittaa karttapohjoiseen eli kartan yläreunaan.

3. ota kompassi vaakasuoraan käteesi ja käänny koko keholla kunnes kompassin pohjoisneula asettuu pohjoishaarukkaan.

4. kun kompassin pohjoisneula on pohjoishaarukassa, pohjan iso nuoli näyttää suunnan mihin mennä.

5. toista vaiheet 3 ja 4 säännöllisesti ja ota uusi suuntima ja joutuessasi kääntymään reitiltä esim. esteen vuoksi

Kuljetus kaupungista ulkoilualueelle voi olla haasteellista. Jos omaa autoa ei ole, täytyy turvautua julkisiin kulkuneuvoihin, jotka varsinkaan erämaissa eivät vie perille asti. Bussit usein kulkevat kävelymatkan päähän retkeilyalueilta, joskus luontokeskukseenkin. Oma auton käytössä on se hankaluus, että täytyy palata autolle takaisin eikä voi poistua haluamastaan kohdasta. Lisäksi varkaat ja ilkivallan tekijät nopeasti löytävät yksin jätetyn auton jopa Lapin erämaa-alueitten laitamilta.

Ensiaputarvikkeet on syytä olla mukana lyhyilläkin retkillä. Rakkolaastaria ja tavallista laastaria ainakin ja mahdollisesti  jotain särkylääkettä.  Kaupoissa  ja apteekeissa  on myytävänä  käteviä  ensiapupakkauksia jotka eivät  paljoa maksa  ja  mahtuvat taskuun.  Parempi  pitää mukana ensiapupakkausta jota ei tarvitse, kuin  tarvita pakkausta jota ei ole.  Sääskiöljyä  ei kannata  unohtaa matkasta. Punkit ovat  Suomessa  lisääntyneet  viime aikoina, niiltä suojaavat pitkävartiset saappaat  ja peittävä  vaatetus.


Ennen kuin lähdet pitemmille retkille, testaa kuntoasi kuntopoluilla. Harjoitus tekee mestarin eikä kannata lähteä matkaan jolta ei omin voimin pääse takaisin. Jos jaksat kävellä kuntopolulla päivän mittaan 15-20 kilometriä, pärjäät retkeillessäkin.  Tiettömällä taipaleella päivämatka saattaa olla lyhyempikin.  Äläkä lähde kertomatta läheisille minne menet ja milloin aiot palata. Jos kukaan ei tiedä sinun olevan kateissa, ei auttajiakaan ole tulossa, jos sattuisit tarvitsemaan apua.

Suomessa on vielä hyvä retkeillä, kauempana "sivistyksestä" purovesikin on usein juomakelpoista. Näin ei ole monestikaan Euroopassa. Jos mahdollista, veden voi puhdistaa keittämällä sitä noin 10 minuuttia tai vedenpuhdistukseen tarkoitetuilla laitteilla. Kaupunkilaisen maha ei välttämättä kestä luonnonvettä  aluksi, joten ulkomailta tuttu ”turistiripuli” saattaa iskeä kotimaassakin. Se useimmissa tapauksissa menee ohi vatsan totuttua uusiin bakteereihin. Lisäksi on syytä olettaa, että retkeily- ja vaellusoikeuksia tullaan rajoittamaan "luonnon ja ihmisten suojelemiseksi". Kannattaa nauttia luonnosta vielä kun se on mahdollista.
  
Suomen suosituimmat  vaellusalueet ovat  Kuusamon Karhunkierros  (80 km)  ja Lemmenjoen kansallispuisto Lapissa.  Niistä  on hyvä  harrastus aloittaa,  jos joutuu  pulaan, on mahdollista saada apua muilta vaeltajilta ja käännykätkin saattavat toimia. Niitten suosio johtuu myös hyvästä tavoitettavuudesta, molempiin on toimivat kulkuyhteydet.  Päivän mittaiset taivallukset  kodin  läheisyydessä sijaitsevilla retkeilyalueilla  tuovat tuntumaa ennen pitempiä vaelluksia.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

PIENTILAT TAKAISIN

Suomen maatalous on mielestäni mennyt viime aikoina huonompaan suuntaan. Maatilat käyvät aina vain suuremmiksi ja pientilat vähenevät jatkuvasti. Tästä tekisi mieli syyttää Euroopan Unionia, mutta käsittääkseni kyseessä on ihan kotimainen Maa- ja metsätaloustuottajien Keskusliiton MTKn valitsema tapa vaikuttaa maatalouteen Suomessa.

Onhan se helppo laskea senttejä ja päätellä isojen tilojen tuottavan enemmän halvempaan hintaan. Asiassa on kuitenkin toinenkin puoli. Halvat hinnat eivät näy kuluttajan kukkarossa vaan rahat menevät isoille firmoille.

Maatalouden tunnen lähinnä mummolasta ja Israelin kibbutseilta, mutta uskoisin pienten tilojen pystyvän paremmin pitämään vähemmät eläimensä kunnossa. Kun eri puolilta kerätään eläimiä yhteen, tauditkin leviävät eivätkä eläimet saa yksilökohtaista hoitoa.

Pientilojen paluun puolesta puhuu myös työllisyys. Jokainen pientila elättäisi ainakin yhden ihmisen ja vaikka leipä olisi kapea, se olisi pitkä. Työ omaan laskuun kannustaisi ihmisiä enempään työhön ja vähentäisi riippuvaisuutta systeemistä.Downshiftaamisesta puhutaan paljon ja pientila olisi hyvä tapa saada elämäänsä sisältöä. Varmasti Suomen 300.000 työttömästä osa haluaisi vaihtaa työttömyyden maatilan hoitoon vaikkapa vanhan aikaisena kruununtorpparina valtion omistamalla maatilalla.

Ruuan tuotanto pienemmilä tiloilla toisi myös huoltovarmuutta. Elintarvikkeitten tuonti ulkomailta on saastuttavaa ja kriisitilanteessa epävarmaa. "Anarkia on yhdeksän aterian päässä", sanotaan varautujapiireissä. Se tarkoittaa että jos yhdeksän ateriaa jää kansalta saamatta, eli noin kolmessa päivässä, järjestäytynyt yhteiskunta romahtaa ihmisten alkaessa ryöstellä toisiaan ruokaa saadakseen. Kun on nälkä, on pakko tehdä jotain, sanoi laki mitä tahansa.

Ihan noin dramaattista käännettä ei tällä hetkellä ole näköpiirissä, mutta muutama iso maatila on ulkomaisten firmojen helppo ostaa itselleen, kuin kymmenet tuhannet pienet. Ja kun suomalaisten ruokahuolto on ulkomaalaisten käsissä, kuka tietää mihi hintaan ja millaista ruokaa suomalaisille myydään?

Suomen kannattaisi panostaa ruuan tuotantoon pientiloilla lähialueilla. Eräät kaupat ovat jo pistäneet lähialueilla tuotetut elintarvikkeet hyvin näkösälle myymälöissään ja kauppa näyttää käyvän. Laatuakin on helpompi valvoa kuin toiselta puolen maapalloa tuoduissa tuotteissa.

Esa PaloniemiOulu