keskiviikko 19. marraskuuta 2014

EROON VALTIONKIRKOISTA

Suomen lainsäädännössä evankelisluterilainen sekä ortodoksinen kirkko ovat valtionkirkkoja ja niillä on muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin verrattuna erityisasema.

Eräille kirkko, joka useimmille tarkoittaa luterilaista kansankirkkoa, on liian suvaitsematon ja toisille taas liian vapaamielinen uskonnonharjoituksessaan ja toiminnassaan. Kummastakin syystä ihmisiä eroaa kirkon jäsenyydestä.

Ehdotan, että valtionkirkkojärjestelmä lopetetaan ja molemmista kansankirkoista tulisi asemaltaan tasaveroisia muitten uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Tämä lopettaisi riitelyn siitä millainen kirkon tulisi olla. Mikäli kirkko joutuisi rahoittamaan toimintansa vapaaehtoiselta pohjalta kerättyjen kymmenysten tai lahjoitusten varassa, verottajan keräämien verojen sijaan, kirkot kuuntelisivat tarkemmin millaisen kirkon ihmiset haluavat. Nyt tilanne on se, että kansan halutaan olevan kirkolle mieleinen eikä kirkon kansalle.

Jos kaikki uskonnolliset yhteisöt olisivat tasaveroisia, ihmisten olisi helpompi hakeutua uskonsa mukaiseen yhteisöön. Mikäli sellaista ei löydy, voisi perustaa oman ja rahoittaa parhaaksi katsomallaan laillisella tavalla. Jokaiselle löytyisi omien mielipiteitten mukainen uskonnollinen yhteisö ja niitten ulkopuolellakin voisi halutessaan olla.

Valtion ja kirkkojen erottaminen toisi vaihtoehtoja suomalaisille uskoville, lopettaisi riidat kirkon asenteista ja säästäisi valtiolle rahaa.

Esa Paloniemi

Kalevaan lähettämäni mielipide.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

TUNISIAN KAUNEIN ITALIALAINEN TYTTÖ

Italialaisia on ollut pohjois-Afrikassa tuhansien vuosien ajan ja vielä 1900- luvun puolivälissä Välimeren eteläpuolella asui kymmeniä tuhansia italialaistaustaisia. Yksi heistä on Claudia Cardinale, joka tunnetaan näyttelijänä ja naisten oikeuksien puolustajana.

Claudia syntyi 15. huhtikuuta 1938  La Gouletten kaupungissa Tunisiassa. Maa oli tuolloin Ranskalle kuuluva siirtomaa ja siellä asui noin 80.000 italialaista. La Gouletten kaupungin lähes 6.000 asukkaasta noin 40% prosenttia oli italialaisia.

Kasteessa nimen Claude Joséphine Rose Cardinale saaneen Claudian vanhemmat olivat molemmat taustaltaan sisilialaisia, kotirouvaäiti oli syntynyt Tunisiassa ja rautatietyöläisenä työskennellyt isä muuttanut maahan. Claudia oppi lapsena ranskaa, arabiaa sekä sisilian kieltä, mutta italiaa hän oppi vasta parinkymmenen ikäisenä Italiaan muutettuaan.

Nuorena Claudia kävi koulua Tunisiassa ja suunnitteli opettajan uraa. Hänen on kuvailtu olleen murrosiässä "hiljainen, outo ja villi". Teini-iässä hänen elämänsä sai uuden suunnan, hän oli luokkatovereittensa kanssa mukana ranskalaisen René Vautierin Tunisiassa kuvatussa lyhytelokuvassa. Claudian osa huomattiin ja hänestä tuli hetkessä paikallinen kuuluisuus. Ohjaaja Jacques Baratier samoihin aikoihin etsi elokuvaansa Goha tunisialaista näyttelijätärtä ja otti osaan huomaamansa Claudia Cardinalen.Tästä katsotaan Claudian uran elokuvissa alkaneen, ja vuonna 1957 ura sai uutta puhtia Claudian voitettua kauneuskisan nimeltä "Tunisian kaunein italialainen tyttö". Palkintona oli matka Venetsian elokuvafestivaaleihin ja yhteydet italialaisiin elokuvantekijöihin.

Venetsiassa Claudia huomattiin ja hänelle tarjottiin paikka italialaisessa näyttelijäkoulussa. Claudian opinnot kuitenkin keskeytyivät kolmen kuukauden jälkeen opintovaikeuksiin, mm. italian kielen heikon osaamisen johdosta.

Claudia palasi Tunisiaan ja huomasi olevansa raskaana itseään kymmenen vuotta vanhemmalle ranskalaiselle miehelle. 1950- luvulla avioliiton ulkopuolinen raskaus oli paha juttu, ja Claudia pelastautui saamalla tarjouksen seitsemän vuoden näyttelijäsopimuksesta Vides- yhtiön Franco Cristaldilta. Claudia ja Franco menivät naimisiin vuonna 1966 ja erosivat 1975.

Raskaana ollut Claudia teki työtä eri elokuvissa seitsemänteen kuuhun asti, ja salasi tilansa. Hän pyysi Francoa irtisanomaan sopimuksen, mutta Franco päätti  lähettää Claudian synnyttämään Englantiin. Avioton lapsi olisi lopettanut Claudian uran ja Englannin matkan virallinen syy olivat kieliopinnot elokuvia varten. Claudian äitiys paljastui vasta lehtijutussa seitsemän vuotta myöhemmin ja salaisuuden paljastuttua Claudia sanoi olevansa helpottunut.

Vuoden 1960  molemmin puolin Claudia näytteli neorealistisen Italian useissa elokuvissa ja hänen maineensa kasvoi. Hän esiintyi myös ulkomaisissa elokuvissa kuten ranskalaisessa Napoleone ad Austerlitz- ja amerikkalaisessa Circus World-elokuvassa, jossa näyttelivät myös legendat John Wayne ja Rita Hayworth. Komediassa Vaaleanpunainen pantteri, Claudian vastanäyttelijänä oli englantilainen David Niven, joka kuvasi Claudiaa lauseella: "Italian iloisin keksintö sitten spagetin."

Kansainvälisellä elokuvauralla oli omat vaikeutensa. Claudia aloitti uransa italialaisissa elokuvissa osaamatta italiaa, ja myöhemmin näytteli ranskan- ja englanninkielisissä elokuvissa ilman kielitaitoja. Toisinaan hänen roolihahmonsa repliikit dubattiin, eli Claudia näytteli osan ja repliikit lausui joku muu, joka ei välttämättä saanut nimeään lopputeksteihin.

1960- luvun lopulla Claudia Cardinale oli Italian suosituin näyttelijätär ja hän keskittyi tekemään elokuvia pääasiassa Italiassa, huolimatta hyvin alkaneesta urasta Hollywoodissa. Syynä kääntää selkänsä Hollywoodille ja Yhdysvalloille saattoivat olla vaikeudet kilpailla osista englantia ilman korostusta puhuvien näyttelijöitten kanssa.

Sergio Leonen ohjasi vuonna 1968 spagettiwesternin Huuliharppukostaja, josta Claudia Cardinale parhaiten muistetaan. Claudia esitti elokuvassa tilallisen leskeä, entistä ilotyttöä joka joutuu ongelmiin tilaansa havittelevan rautatieyhtiön kanssa.

Claudian elokuvaura on ollut menestys, vaikka häntä ei elokuva-alaa seuraamaton yleisö muistatakaan muusta kuin Huuliharppukostajasta. Hänen uransa on kuitenkin jatkunut 1950-luvulta 2010- luvulle asti. Viimeksi hän näytteli ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvassa sotaelokuvassa The silent mountain vuodelta 2013.

Kuuluisuuttaan Claudia Cardinale on käyttänyt ajaakseen naisten asemaa maailmassa. Hän ollut UNESCOn naisten oikeuksien hyvän tahdon lähettiläs vuodesta 2000 ja 2006 Maailman vesipäivän hyvän tahdon lähettiläs. Poliittisesti hän on liberaali ja Claudia on ylpeä taustastaan Tunisiassa ja juuristaan arabialaisessa kulttuurissa. Hän on julkaissut ranskaksi kirjat Ma Tunisie suhteestaan Tunisiaan ja elämäkertansa Moi Claudia, toi Claudia. 

Itse Claudia Cardinale kertoo urastaan näin:

"En ole koskaan kokenut, että kohu tai avautuminen olisi näyttelijälle tarpeen. En ole koskaan paljastanut sieluani tai edes vartaloani elokuvassa. Arvoitus täytyy säilyttää."

The Los Times Magazinen mukaan Claudia Cardinale on yksi 50stä kauneimmasta naisesta elokuvan historiassa.








perjantai 14. marraskuuta 2014

HARTTI KRISTOLA- NORJAN RIKKAIN SUOMALAINEN

Suomalaisia on aikojen mittaan lähtenyt eri puolille maailmaa, myös kaikkiin Pohjoismaihin. Viime aikoina Suomen työttömiä on kehotettu hakeutumaan kotimaisesta työttömyydestä Norjan työmarkkinoille hyvien työmahdollisuuksien ja korkeitten palkkojen perässä.

Moni on myös lähtenyt, Suomen ulkomisteriön mukaan Norjassa asuu pysyvästi noin 6.250 Suomen kansalaista ja arvion mukaan suomalaisia on Norjassa kaiken kaikkiaan ehkä jopa 8.000 ihmistä, lukuunottamatta suomalaissyntyisiä Norjan kansalaisia. Lisäksi Norjassa on mahdollisesti jopa 30.000 kveeniä, 1800-luvulla Ruijaan muuttaneitten suomalaisten jälkeläistä. Heistä noin 8.000 puhuu suomen kieleen pohjautuvaa kveenin kieltä.

Eräs norjansuomalaisista on Hartti Kristola. Vuonna 1950 Lapualla syntynyt Hartti lähti jo 15- vuotiaana töihin Ruotsiin kuten tuohon aikaan sadat tuhannet muutkin suomalaiset. Muutaman Ruotsissa vietetyn vuoden jälkeen, hän parikymppisenä asui jo vasta öljyä alueeltaan löytäneen Norjan pääkaupungissa Oslossa ja työskenteli työnjohtajana eri rakennustyömailla.

Vuoteen 1988 mennessä, Hartti Kristola oli muuttanut Stavangerin kaupunkiin jossa hän tuona vuonna perusti oman yrityksen. Waco Isolering A/S toimitti eristeitä öljylauttojen tekniikkaan ja menestyi hyvin offshore- tekniikan alihankkijana. Pääpaikkanaan Stavangerin kunnassa sijaitseva Dusavik, Hartin yritys työllisti parhaimmillaan 600 työntekijää. Nykyisin työntekijämäärä on laskenut noin kolmannekseen.

Hartti Kristola työllistänyt useita suomalaisia, ja 1990- luvulla nämä kertoivat pomolleen halustaan pelata jääkiekkoa. Hartti pisti toimeksi ja hankki yritykseensä jääkiekkovarusteita alaistensa käyttöön. Pian kymmenet työntekijät osallistuivat iltaisin järjestettäviin jääkiekkopeleihin, ja heidän joukossaan oli useampikin, jotka olivat pelanneet jääkiekkoa ammattilaistasolla. Nälkä kasvoi syödessä ja puulaaki sarja muuttui aikanaan Norjan liigaksi.

Sarjaan siirtymistä auttoi Stavangerin oman jääkiekkojoukkueen vararikkoon joutuminen ja uuden Viking Hockeyn rahapulmat. Kaupungissa oli jääkiekkotyhjiö, ja Hartti Kristola rahoitti ja perusti Stavanger Oilers- joukkueen, joka aloitti Norjan II- divisioonassa ja nousi vuonna 2003 Norjan pääsarjaan. Hartti toimi viime vuosiin saakka joukkueen pääomistajana mutta on nykyisin keskittynyt enemmän muihin liiketoimiinsa.

Hartti Kristola on tiedon mukaan "Norjan rikkain suomalainen", hänen öljyalalla toimivan eristysyrityksensä liikevaihto on nykyään noin 40 miljoonaa Norjan kruunua. Suomen Lapualta Ruotsin kautta Norjan Stavangeriin siirtynyt Hartti on kotiutunut uuteen kotimaahansa hyvin. Eräässä hänen haastattelussaan lähemmäs 50 vuotta Suomen ulkopuolella asunut Hartti totesi, että jos hän muuttaisi pois Norjasta, hän tuskin muuttaisi Suomeen.

Yrittäjähenkiseltä Pohjanmaalta Amerikkaan lähteneistä moni on menestynyt uudessa ympäristössä hyvin. Hartti Kristolan esimerkki näyttää, ettei aina tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

PÄÄOMAVEROTUS PROGRESSIIVISEKSI

Osinko-, korko-, vuokra- ja muita pääomatuloiksi laskettuja tuloja verotetaan nyt 30% ja 40.000 eurosta eteenpäin 32%. Tällainen korkea tasaverotus ei houkuttele piensijoittajia, jotka saisivat vain pienehköjä määriä pääomatuloja.

Ehdotan, että pääomaverotuksessa siirrytään progressiiviseen verotukseen eli pienistä pääomatuloista menisi vähemmän veroa ja voittojen kasvaessa kasvaisi myös pääomaveroprosentti. Korkein prosentti tulisi kuitenkin pitää matalana, jotta pääoma pysyisi Suomessa.

Ansiotuloissakin vähemmän tienaavat maksavat veroja pienemmällä veroprosentilla kuin enemmän ansaitsevat. Tätä voisi toteuttaa pääomaverotuksessakin. Mikäli piensijoittajalle jäisi pienestä voitosta suurempi prosentuaalinen summa itselle, se houkuttelisi uusia ihmisiä sijoittamaan varojaan osakkeisiin, asuntoihin ynnä muuhun rakentavaan. Ja kuten medioissa on kerrottu, Suomi tarvitsee pääomaa ja monien piensijoittajien sijoituksista kasvaisi yhdessä suuri piristysruiske Suomen näivettyvään talouteen.
Kehotan kansanedustajaehdokkaita tutkimaan asiaa ja ottamaan pääomaverojen progressiivisen verotuksen käyttöönoton vaalikampanjaansa.

perjantai 7. marraskuuta 2014

SUOMEN TALOUSHISTORIA

Maassamme eletään taloudellisesti karuja aikoja; suurtyöttömyyttä ja harva se päivä uutisia irtisanomisista sekä puheita palveluitten leikkauksista.

Nykyinen, vuonna 2008 Lehman Brothersin kaatumisesta Yhdysvalloissa alkanut taantuma, lama, euro/laina/finanssikriisi ei kuitenkaan ole lähellekään ainutlaatuinen talouskurimus Suomessa.

Reilut parikymmentä vuotta sitten 1990-luvun alussa oli sillonkin suurtyöttömyyttä, jota reikusti kutsuttiiin lamaksi eufemismien sijaan. Pahimmillaan 520.000 ihmistä oli työttömänä viiden miljoonan asukkaan Suomessa. Nokia- buumin ansiosta suosta noustiin vuoden 2000 molemmin puolin.

Neljännesvuosisata ennen 90-luvun lamaa 1960-luvulla oli Suomessa myös massatyöttömyyttä, sotien jälkeen syntyneitten suurten ikäluokkien hakeutuessa työelämään. Tuolloin työttömyyteen auttoi muutto Ruotsiin ja myöhemmin Norjaankin.

Eikä sekään vielä riitä; 1930-luvun maailmanlaajuisesta lamasta ja massatyöttömyydestä ollevat kaikki kuulleet. Lama päättyi sitten lopullisesti toiseen maailmansotaan, jonka jälkeen jälleenrakennus toi työtä henkiinjääneille.

Ja on vielä lisääkin; ennen ensimmäistä maailmansotaa vuoden 1910 tienoilla, Euroopassa oli silloinkin taantuma ja työttömyyttä. Noihin vuosiin sijoittuu suursiirtolaisuus Yhdysvaltoihin, suomalaisiakin lähti ennätysmäärä.

Taloushistoriaa en tarkoin tunne, 1800-luvun puolella Suomessa oli vielä selkeästi maatalouteen pohjautuva omavaraistalous. Teollisuus ja kaupungistuminen olivat lapsenkengissään. Yllä olevat esimerkit ovat sellaisia, joista olen minäkin kuullut.

Ikävästi tilanne näyttää minusta siltä, että lama, taantuma, talouden yskiminen tai mitä nimeä sitten käytetäänkin on Suomen taloudelle normaali olotila. Parinkymmenen vuoden välein suurtyöttömyyttä, sitten muutama hyvä vuosi jolloin halukkaille riittää työtä ja suurella osalla kansaa on taloudellisesti kiva olla. Sitten taas talou alkaa yskiä seuraa pitkä laihojen vuosien sarja, josta taas vähäksi aikaa noustaan.

Taloushan on maailmanlaajuinen järjestelmä; ei se useimmiten ole vain Suomi joka kärsii. Suomalaisena minulle on kuitenkin kiinnostavinta Suomen tilanne. Erityisen pahasti talouden aaltoliikkeen aallonpohjat tuntunevat Suomessa. Sellaisen käsityksen olen ainakin saanut.

Ensimmäistä ja toista maailmansotaa seurasi talousbuumi ja talouden kultaiset ajat. Jos huonosti käy, nykyisen laman korjaa kolmas maailmansota taas vähäksi aikaa kunnes pyörä on kierroksensa pyörähtänyt. Johan tässä on sotaa terroria vastaan käyty jo toistakymmentä vuotta, muttei täydellä teholla. Ja Nato sekä Venäjä nokittelevat toisilleen ja varustautuvat. Kannattaisi varmaan sijoittaa rahansa sotateollisuuden ja puolustusteknologian osakkeisiin.


keskiviikko 5. marraskuuta 2014

KEPUMAAN KUNINGAS

Keskustan Juha Sipilää nostetaan Suomen seuraavaksi pääministeriksi. Saattaan olla hyväkin mies hallituksen johtajaksi, mutta vakuuttunut en ole. Juhan noste perustuu aika paljon siihen, ettei hän ole mokannut, puheet ovat aika kilttejä jotka eivät kansan joukossa vastustusta herätä. Kun ei tee mitään, ei tee virheitäkään. Juha Sipilä ei vielä ole ehtinyt tehdä virheitä tai kiistaa herättäviä tekoja tai päätöksiä.

Juha on ollut kansanedustaja vuoden 2011 vaaleista asti. Voi olla ettei hän tunne poliittista järjestelmää niin hyvin, että voisi saada merkittäviä päätöksiä aikaan. Hän tarvinnee kokeneitten poliitikkojen apua päätöstensä tekoon ja toteuttamiseen, mikä avaa oven suhmuroinnille, pekkaroinnille ja koplaukselle. Kun kokeneet kehäketut nykäisevät mahdollista pääministeri Sipilää hihasta ja kuiskaavat ettei noin voi tehdä tai sanoa, vaan pitää toimiä näin, kokemattomuuttaan Juha voi joutua muitten vietäväksi.

Juha Sipilä nousi siis kansanedustajaksi 2011. Sitä ennen hän toimi yritysmaailmassa, muun muassa Solitra- ja Elektrobit- yhtiöissä joko omistajana tai johtajana. Itse epäilen vahvasti onko pienituloiselle rivikansalaiselle hyväksi, jos Suomea johtaa yritysjohtajana kannuksensa tienannut henkilö. Juha ajatellee asioita suuryrittäjän kannalta ja tehnee päätöksiä heidän hyväkseen. Siinä on riski, että pienyrittäjiltä ja yksityisiltä kansalaisilta jäävät varpaat ovenväliin. Yritysjohtaja Sipilän kaverit ja muut tuttavat ollevat muita yritysjohtajia. Vaikka Juha aidosti haluaisi ajaa rivikansalaisten asiaa, kaveripiirin ryhmäpaine saattaa ajaa hänet joustamaan kansan edusta suuryrittäjien hyödyksi.

Nähdäkseni pääministeri Juha Sipilä olisi kokemattomuutensa vuoksi kokeneempien johdateltavissa, tai hän toimisi suurpääoman eduksi. Kolmas vaihtoehto on, että Juhalle jäisi neutraali vaihde päälle eikä hän tekisi päätöksiä joista kukaan suuttuisi. Keskustan Matti Vanhanen teki niin, eli Juhan puolueella on asiassa ennakkotapaus.

Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä että Juha Sipilää huonompia vaihtoehtoja pääministeriksi on useampikin, ja näen hyvääkin Juha Sipilässä. Osa muista puoluejohtajista ei edes yritä vakuuttaa olevansa muitten kuin itsensä ja eturyhmiensä asialla. Juha Sipilä on vielä politiikan untuvikko, jota reaalipolitiikka ei vielä olle pilannut. Mutta kuten sanotaan; "tie helvettiin on katetty hyvillä aikomuksilla".

Eräät ovat kritisoineet Juha Sipilän kristillistä vakaumusta. Kuten totesin, Juha yrittää olla suututtamatta ketään ja tästä syystä hän julkisuudessa paljoa puhu taustastaan lestadiolaisena. Täällä pohjoisen Kepumaassa lestadiolaisuus herättää mielipiteitä, sekä puolesta että vastaan. Itse näkisin myönteisenä, jos Suomea johtaisi uskovainen kristitty.